Kukkatarhan vuosikuulumiset 2019

Tässä vielä luvassa pieni kukkapuutarhan kooste näin vuoden 2019 viimeistä päivää kohti mentäessä kun edellisessä postauksessa tuli keskityttyä vain hyötytarhaan. :) Aloitetaan keväästä joka oli varsin kukoistava. Toukokuussa tuli alkajaisiksi kuitenkin hetkellinen takapakki.

Lunta! :( 

Kasvihuoneessa kukki narsissit ja helmililjat ja ulkona kevätkurjenmiekat. Onneksi lumi oli vain hetkellinen...

... ja pörriäiset pääsivät taas syömään - vaikkapa ‘Katharine Hodgkin‘ -kevätkurjenmiekalle.

Esikotkin olivat hetken lumen alla. Paremmat päivät koittivat kuitenkin pian. Poimin oveen helmililjoja ja muutaman ylipitkäksi venähtäneen hyasintin. Hyasintit kukkivat upeasti keväällä!

Tulppaaniylläreitäkin oli taas luvassa kun syksyllä alennuksesta hamstraa heräteostoksina milloin mitäkin outoa ja vimmatusti kuoputtaa niitä maahan ja keväällä katsoo että WTF? :D En nyt ihan heti muista mikä tämä on... Varmaan se on muistiinpanoissa... Jossain...

Chinatown oli kyllä harkittu teko. Suosikkini kirjavien lehtiensä vuoksi. ♥

Sitten alkoi omena- ja kirsikkapuiden kukinta lemmikkien säestämänä. Mikäpä siinä oli kaivaa maata kukkivien puiden keskellä. Välillä piti pysähtyä katselemaan valkoisia kukkapilviä. Rautatienomenapuun ensikukinta 2 vuotta siirron jälkeen.

‘Pohjolan helmi‘ -kirsikkapuu teki syksyllä hyvän sadon.

Sulkahernepuun ympärystä on ensi keväänä työn alla. Siinä kasvaa nyt erinäisiä kellokukkia harvakseltaan ja kaipaa jotain "ryhtikasvia" ja reunuskasvia polun syrjään. 

Keväthetki jonka ei haluaisi päättyvän...

Kuunliljakujalle toivat väriä ‘Peach Blossom‘ -tulppaanit ja purppuraomenapuu.

 Pari vuotta sitten syksyllä istutetut himalajanmarskinliljat (Eremurus himalaicus) innostuivat alkukesällä tekemään komeita puolitoistametrisiä kukkavanoja. Tilasin juurakot silloin suoraan Hollannista kun ovat edullisempia. Näitä rakastan kovasti ja ehkä uskaltaudun istuttamaan lisää kun ovat pärjäilleet ihan hyvin loivassa rinteessä jonka salaojitin lecamurskeella. Unelmana olisi joskus hankkia upea vaalean-/lohenpunainen Eremurus x isabellinus ‘Romance‘.

Pihavajan ympärys on kaivannut hieman kaivamista ja hienosäätöä. Kesällä edustaa tulikin "paranneltua" ja nyt kivituhkapolku jatkuu suoraan vajalle asti. vierelle syntyi pieni kohopenkki kesäkukille ja muutamalle karviaiselle. Tässä vasemmalla kasvaa päärynäpuu ‘Lada‘, oikealla ‘John Davis‘ -köynnösruusu joka kukkikin kesällä upeammin kuin koskaan! Tässä kuva valmiista alueesta kesäkuun lopulta.

Kesäkuun alkupuolen kohokohta on aina kielokimppujen kerääminen. Allergisena en niitä sisällä kestä mutta ulkona voi onneksi tuoksutella.

Tämä polku johtaa pihavajalle ja keväällä tuli kaivettua tuo vasemmanpuoleinen kaistale jossa kasvaa nyt mustaherukoita, omenapuu ja muutamia koristekasveja ja löysin myös etelänarnikin jota olen kaipaillut. Tässä kohden sattumalta paljastui muutamasta kivenmurikasta huolimatta syvää multamaata joten pitihän se hyödyntää. Polun reunustin jakamalla siihen ruusujuurta, tässä on sen verran aurinkoinen ja kuivahko paikka että ehkä se ei venähdä siinä liikaa. Kuusiaidan takana häämöttää lavatarha. Tämän polun alun molemmilla puolilla kasvavat rungolliset marja-aroniat. Tämä keskellä näkyvä soikko on siis uusi keväällä istutettu aroniapuu. :)

Olen mieltynyt erilaisiin rungolliseksi kasvatettuihin pikkupuihin, niillä saa korkeusvaihtelua eivätkä silti vie liikaa tilaa. Rungollinen kaarisyreeni ‘Veera‘ kukki viime kesänä ihanasti. Olen antanut sen rauhassa kasvaa ja juurtua mutta ensi keväänä latva kaipaa ehkä hieman muotoilua. Valkoiset pampulat ovat ‘Mount Everest‘ sorjalaukkoja (Allium stipitatum). Ne kasvavat todella suuriksi ja korkeiksi. Ne muistuttavat lähes jättimäisiä voikukan hahtuvapalleroita kauempaa katsottuna.

Tässä lisää samaisia laukkoja "vihreän hetken" aikana heti puiden kevätkukinnan jälkeen. Tämän istutusneliön kasvit ajattelin kaivaa ensi keväänä ylös pioneja ja keskellä kasvavaa kirsikkapuuta lukuunottamatta. Kaipaan parempaa ryhtiä ja kompakteja kasveja joten taimien siirtelyä luvassa ja tietty maa kaipaa jo vähän parannnusta. Alunperin halusin reunustaa alueen selkeästi jotta muoto säilyy mutta en osannut päättää millä kasvilla sen tekisi. Voi olla että päädyn taas jakamaan tuoksukurjenpolvea kun sitä saa helposti lisättyä (lue loputtomasti) ja pörriäiset tykkäävät siitä kovasti. Sen lehdet ovat myös siistit ja kasvusto matalahko. Tätä aluetta aion talven pimeinä tunteina pohtia huolella.

Kurjenmiekat kukkivat viime kesänä hyvin ja olen niitä viime vuosina keräillyt koska ovat kaikissa muodoissan lempikasvejani. Tässä helmiäisenhohtoinen Iris germanica ‘Immortality‘ joka kukki ensimmäistä kertaa. ‘Beverly Sills‘ ihastuttaa värillään joka kerta ja on aika hurmaava puuterinen "partaveikko" joka teki nyt montakin kukkaa.

Tässä ihana sävy näkyy vielä paremmin...

Odotettu ensikukkija oli (alla) siperiankurjenmiekka ‘Miss Apple‘. ♥ Eikö olekin ihana?

Valkoista unelmaa tarjoili loistojasmike, joka kukki valtoimenaan. Se ilmeisesti tykkäsi keväällä tehtystä siirrosta. 

Pionien kestosuosikki ‘Duchesse de Nemours‘

Kaverina sillä kasvaa tähtiputkia ja muita pioneja... 

Ampiaisvieras oli uusi ötökkäbongaus.

Arovuokot ovat pikkuhiljaa levinneet ja siementaimia löytyy sieltä tälltä. Keväällä täytyy niitä siirrellä ja keskittää. Vuokoista puheen ollen... Syksyllä löytyi alennuksesta hämyvuokkoja ja odotan innolla kevättä kun saan nostaa maasta ruukut joihin niiden juurakot piilotin.

Alppiruusuilla oli myös hyvä kukintakesä.

Elokuinen työmaa tässä, nyt lavatarhan välistä pääsee myös polkua pitkin vajalle menevälle polulle. Tämän alueen kehitys jatkunee ensi keväänä kasvien osalta. Vajan vieressä oleva kuusi ehkä lähtee ja syksyllä istutin vielä kirsikkapuun tuohon mutkaan kun siitä löytyi syvä kuopan paikka. Tämmöistä tämä täällä on aina, siinä mihin kuoppa syntyy, siihen istutetaan. ;)

Erinäisiä kesäkukkia tuli kasvatettua ja kylvettyä myös. Tässä leijonankita ‘Twinny Peach‘ jota suosittelen lämpimästi. ♥ Kesän ainoa näkemäni leppiskin siellä kömpii.

Banaanipuu viihtyi ja rehotti ennätyssuurena ulkona ruukussaan ja teki poikasia. 2 puolimetristä poikasta on nyt vanhemmillani hoivissa ja toinen poikasista teki vielä yllättäen poikasen talvella, joten viidakko laajenee uhkaavasti. :-D

Syksyllä puutarhasta sai poimia ihania kimppuja joissa mm. rikkaporkkanaa ja auringonkukkia. Tämä uutuuslajike ‘Ms Mars‘ lähti heti keväällä kokeiluun ja rakastuin siihen täysillä. Sanoisin että ihana viininpunaisen tahrima vintageväritys, nyt parempaa termiä keksimättä. :) Persoonallinen ja ihana. Näitä ehkä myös ensi kesänä. Mukavan matalahko ja tukeva lajike maljakkoon.

Huh, tässäpä tuli aikamoinen aikamatka kesään ja vain pintaraapaisu kun vaikea valita mitä nostaa esiin. Lopuksi Kuningatar Mimmalla on vielä hyvin tärkeää asiaa näin vuodenvaihteen kynnyksellä.

Kansalaiset,  muistakaa uudenvuodenaattona pitää tavoitteet korkealla
mutta myös ottaa talvella rennosti huopaan kääriytyneenä ja pitää hauskaa.

 Ei mene aikaakaan kun kevätaurinko lämmittää taas poskipäitä ja ilma tuoksuu illansuussa koivunlehdille ja kissanmintulle.

Onnellista uutta vuotta ja entistä parempaa vuosikymmentä 2020!

♥:lla Linda & Mimma

Romppalan puutarhavuosi 2019 hyötytarhassa

Hyötytarhan vuosi 2019

Sitä vuosi 2019 on todellakin ollut - puutarhan vuosi. Keväällä suuressa ilmasto- ja ympäristöahdistuksessani (ja katseltuani kaikki talvi-illat YouTubesta erinäisiä kotivaraan, omavaraisuuteen ja hyötyviljelyyn liittyviä videoita) päätin keskittyä täysillä hyvötyviljelyyn ajatuksella "viljele kuin henkesi riippuisi siitä". Okei, ehkä hieman dramaattisesti ilmaistu mutta kuvaa syvimpiä tuntemuksiani - eikä sitä kasvatusvimmaa joka sisimmässä kyti voinut estää. Se oli purkautumisvaiheessa jo ennen toukokuuta. Onneksi lavatarhaan ei tarvinut kuin heittää siemenet, perunat sekä istukassipulit ja odotella kasvua. Satoa tulikin ihan kiitettävästi. Avomaalla kasvimaan luonti alkoi ja se vienee vielä useamman vuoden aikaa että muheva kasvualusta syntyy. Toki ei sieltäkään tyhjin käsin lähdetty. Kesän kohokohtia joka päivä oli ruokatarpeiden poimiminen lavoista. Kori käteen ja yltäkylläinen vihreä "tuoretiski" odotti muutaman askeleen päässä. 

Salaatteja tuli mussutettua kesän aikana varmaankin kilotolkulla, samoin sipulinvarsia, retiisejä, tomaatteja ja kasvihuonekurkkuja. Keväällä kun söi ensimmäiset kunnon satsit vihreää, tuntui kuinka koko keho olisi saanut virtapiikin ja sillä hetkellä kyllä oivalsi kuinka tärkeää tuoreen raakaravinnon saanti on pitkän talven jälkeen. Toki talvellakin tulee syötyä kaupan salaattia ja tomaatteja mutta ei niissä vaan ole samaa "ytyä". Tuoretta tilliä ja persiljaa tuli myös laitettua ruokaan kuin ruokaan. Ikävä on jo uusia perunoita, ‘Lollo Rossaa‘ ja kähäräsinappia...

Laskin että ahkeralle salaatinsyöjälle tässä tulee kyllä valtava säästö ja myös toki pienennys muovijätteen määrässä. Oletetaan että jos joka päivä ostaisi pussillisen salaattia joka maksaa noin euron, muutaman neliömetrin alalta keräsin salaattia aina toukokuun puolesta välistä pitkälle syyskuuhun kulhollisen joka ikinen päivä, se tekisi noin 130 pss salaattia. Salaatissa oli tietty myös seassa yrttejä, sipulinvartta, pinaattia ym. joten säästö varmasti vielä suurempi. Kylvin salaatit tiheään ja keräsin aina suurimmat reunalehdet sieltä täältä, jolloin kasvi jatkoi loputonta kasvuaan. Isoista lavoista sidesalaattikerät keräsin tosin kokonaisina sitten loppukesällä.

Muistoissa ovat ihanat kesälounaat, uudet perunat ja melko vihreät salaatti-illalliset... ;-) Ensi kesänä kasvatan perunoista vain Solistia, Annabelleä ja syksyksi Mozartia, joka on suuri suloisen kaunis myöhäinen punakuorinen peruna. Se kasvoi itsekseen vailla mitään hoitoa tai kastelua avomaalla. Vierellä kasvoi Solistia ja Siikliä joista molemmista tuli aivan surkea sato avomaalla. Lavoissa niistä tuli paljon satoa ja suuria puhtaita perunoita. Tulin siis tulokseen että vain Mozart päätyy ensi kesänä kasvimaahan ja kaikki varhaisperunat lavoihin.

Ämpärillinen kauniita Mozarteja myöhäissyksyllä. Ovat kuulema hyviä uuniperunana mutta itse en tullut sitä valmistustapaa vielä kokeilleeksi.

Monilta löytyy kännykästä kuvia sukulaislapsista, itsestä tai lemmikeistä mutta minulla suurin osa taitaa olla (tietty Mimman kuvien ohella) vihanneskulhollisia muodossa jos toisessa. :-D

Tämäkin ‘Little Gem‘ -yksilö on näköjään pitänyt ihan erikseen suurella viherpiipertäjän ylpeydellä ikuistaa. Ilmeisesti se oli erityisen hieno?

Kesän paras mansikka oli ilmeisesti tämä (ihme, kerrankin ei ole multaa kynsien alla).

Keväällä istutin lisää marjapensaita kaikkialle minne pystyin ja sain ensimmäiset maistiaiset ‘Pohjan Jätti‘ -pensaasta. Tavoitteenani on ollut ujuttaa satokasveja koristekasvien joukkoon "edible landscaping" -hengessä ja vuoden 2019 aikana kaikkiaan istutinkin 4 viherherukkaa, 5 mustaherukkaa, 6 karviaista, 2 vadelmaa, kokeeksi yhden mesivadelman ja yhden mansikkavadelman, 2 luumupuuta, 5 kirsikkapuuta ja ‘Pekka‘ omenapuun sekä 2 marjapihlajaa. Säästin koko viime talven keväisiä taimihankintoja varten ja paras varmaan aloittaa sama homma nyt. Talvet kaurapuurolla niin kesä menee sadonkorjuussa. ;-)

Pinaattiakin löytyy vielä pakkasesta...

Yrttejä keräsin korikaupalla kuivumaan joten niitä on talven tarpeiksi ja varmaan ylikin. Lähinnä tilliä, persiljaa ja oreganoa kun muille olen hieman allerginen (tai en muuten vain tykkää mausta esim. korianteri - hyi).

Rapeat herneet ja pitkät pavut maistuivat. Papuja pakastin jonkin verran kun taittoherneitä tuli tuoreeltaan syötyä aika paljon ja ne kukkivat syksyllä vielä uudelleen.

Tomaatti ja kasvihuonekurkkuvillitys iski nyt toden teolla kun kerrankin meni esikasvatus niinsanotusti putkeen. Tällä vyöhykkeellä ja näissä olosuhteissa missä kasvatan, en aloita tomaattien esikasvatusta ennen huhtikuun puolta väliä vaikka kasvivalot onkin. Taimet ehtivät venähtää aivan liian pitkisi ja jos tulee viileä kevät, se on täysi katastrofi ja energian hukkaa. Sen totesin toissakeväänä kun kylvin tomaatit maaliskuussa ja honteloita metrin pituisia taimia pääsin istuttamaan kasvihuoneeseen vasta kesäkuun puolessa välissä. Aion pitäytyä myös kompakteissa amppeli- ja parveketomaattilajikkeissa jotka tuottavat paljon makeaa satoa pienessä tilassa.

Tosin näitä ‘Sweet Aperitif‘ -kirsikkatomaatteja kasvatan kyllä ensi kesänäkin. Niin ihanan ylimakeita ne olivat. Suurimman osan taimista kasvatin siemenestä paria amppelia ja yhtä herkullista ‘Dasher‘ -taatelitomaattia lukuunottamatta. Surkean pieni 5m² lasihuoneeni oli ääriään myötäen täynnä. Isossa muovihuoneessa ei tunnu mikään oikein kasvavan. Se on liian puolivarjossa ja ehkä kennomuovin UV-suodatin tai jokin muu syy tekee siitä huonon koska siellä ei mikään tunnu kasvavan ja taimetkin jäävät honteloiksi. :-(

Keväällä istutettu ‘Pekka‘ teki maistiaisen - ei huono. ;-) Tiedän, nuoresta puusta olisi pitänyt ottaa raakileet pois että jaksaa juurtua kunnolla mutta en vaan raaskinut. Halusin tätä omenaa liian paljon, siitä tuli upean punainen ja herkullinen. Olisi tullut vieläkin tummempi mutta piti poimia pakkasen alta.

Tästä tuli sen verran pitkä hyötytarhaa koskeva jaaritus että teen ehkä vielä toisen vuosikoosteen koristekasvien osalta koska silläkin puolella tuli joitakin kivoja yllätyksiä ja kukintoja. Päätän postauksen loppusyksyn tunnelmiin. Kasvihuoneen vierusta on ollut sotkuinen ongemapaikka jossa ei menestynyt muuta kuin lemmikki ja rikkaruohot, joten syksyllä isän kanssa rakensimme uuden lavan ensi vuodeksi sipuleita varten. Syksyn poistomyynnistä löysin myös yhden Palram-minikasvihuoneen lisää kokoelmiini. Nämä ovat ihan parhaita jos haluaa aikaista satoa. Tässä on hyvä aurinkoinen paikka. 

Ison lavan kasvualustaksi sai kätevästi kipattua kaikki haravoidut syksyn lehdet pihalta ja sekaan tuoretta hevosenlantaa. Keväällä pinnalle vielä kerros mustaa multaa ja istukassipuleita. Pyrin että saisin sipulisadon määrän kasvatettua niin että riittäisivät hyvin vielä pitkälle talveen asti. Eli tuplaus viime kesän satoon.

 

Hyötytarha - edes pieni sellainen - on ihana kiitollisuutta tuottava asia, joka saa ihmisen arvostamaan puhdasta ruoantuotantoa entisestään. Puhumattakaan työpanoksesta ja energiasta, jota ruoan kasvatukseen menee. Makuelämykset ja onnistumisen ilo olivat pinnalla viime kesänä. Tiedän toki että aina ei mene satovuodet putkeen mutta se on osa luonnon kanssa elämistä. Vuosi 2019 oli onneksi innostavan palkitseva. Oman puutarhan satokasvien lajikevalinnoissakin tapahtuu taas hienosäätöä, joka on tärkeä osa koko puutarhaharrastuksen hienoutta ja seikkailua makuelämysten maailmassa. Uutta satokautta odotellessa...

Nautinnollista uutta vuotta 2020!

Onnellista joulua

Mistä onnellinen joulu syntyy? Siitä voi olla montaa mieltä ja ne onnentuojat voivat vaihtua vuosien myötä. Toisaalta, eipä ehkä ne tärkeimmät siitä tärkeysjärjestyksessä muutu. Perhe, läheiset, lemmikit, koti, tuoksut, perinteet, koristeet... Itse olen aika jäykkäkin perinteiden noudattaja. Kun kerran olen saanut päähäni - tai paremminkin sydämeeni jonkun tietyn tunteen, en halua päästää siitä irti. Lapsena punaisen hirsitalon rappuja koristivat havut, katosta roikkuivat olkihimmelit ja aattoyönä koemaisteltiin puu-uunissa paistettua lanttulaatikkoa. Toisaalta, paras joululahja oli tälle kasarilapselle jokin amerikkalainen toimintaelokuva jota aattoiltana innolla tuijotti VHS-kasetilta kunhan Samu-sirkan joulutervehdys oli ensin katsottu telkasta. 

 Ehkä juuri jouluna haluaa pitää extrakovaa kiinni tietystä leikkisästä lapsenmielisyydestä jotta sitä ei kadottaisi sydämestä kuten niin käy niinsanottuina "normipäivinä". Aion siis tänäkin joululomana katsoa iltaisin leffoja suurella intensiteetillä ihan niin monta kuin haluan (Avengers: Endgame, A Star is Born ym...). Uusia joulukoristeita en ole ostanut enää aikoihin mutta vanhoja on varastossa sellainen arsenaali että minimalistia hirvittäisi. Lataan niistä siis rakkaimmat roikkumaan sinne tänne jo marraskuussa. Vaikka tavaraan ei saisi kiintyä, samat koristeet kieltämättä luovat tiettyä joulujen jatkumoa. Muovisten koristeiden sijaan muistot ovat tosin alkaneet siirtyä niihin olkihimmeleihin joita ei lapsena lainkaan osannut arvostaa...

Joulu on siirtynyt lapsuudenkodista minun luokse Romppalaan ja koko perhe onkin ollut täällä jo aattoaterialla useampanakin vuonna. Tykkään kokkailla ja tykkään siitä että myös tässä vanhassa talossa syntyy uusia perinteitä. Äitini, joka on aina vuosikymmenet tehnyt ihanan täydellisen jouluaterian, antoi niinsanotusti puurokauhan seuraavalle sukupolvelle ja olen saanut nyt vuorostani viimevuosina kokkailla perheelle perinteisen joulupöydän. Minä saan hössätä niin paljon kuin haluan ja hän on puolestaan tyytyväinen kun ei tarvitse enää kytätä kinkun ja laatikoiden paistoa.

Kuningatar Mimma on luonnollisesti joulun tähti ja saa lahjat ja huomion. ;) Joulupukki on tuonut pullollisen kissoille tarkoitettuja puhalleltavia kissanminttusaippuakuplia, saas nähdä innostuuko kuningatar ottamaan niitä kiinni ilmasta.

Nyt onkin taas aika rientää jatkamaan joulupuuhia. Haluamme Mimman kanssa toivottaa kaikille teille oikein onnellista ja tunnelmallista joulunaikaa! 

Kuulumisia hyötytarhasta ja ilmastomietteitä

Parin viimeisen vuoden aikana olen toden teolla innostunut hyötyviljelystä puutarhassa. Ensin se alkoi muutamasta lavasta, omista salaateista, yrteistä, perunoista ja jonkin verran myös tomaateista. Nyt pihalla on lavatarhoja kaksi erilaista ja yksi kasvimaa avomaalla.

Perunamaalla kasvaa ‘Siikli‘, ‘Solist‘ ja ‘Mozart‘ -lajikkeita.

Tämä kasvimaa on pitkäaikaisempi projekti koska maa vaatii vielä paljon luonnonmukaista parantamista, joka vie varmasti useampia vuosia jotta mullasta tulee todella elinvoimaista, muhevaa ja hieman kevyempää. Maa on vielä kovin savista, mutta matoja kyllä löytyy. Nyt tässä kasvaa alkajaisiksi sipulia, tilliä, persiljaa, kehäkukkia, perunaa (kuten yllä kuvasta näkyy) ja muutamia punajuuria. Porkkanoista ei välttämättä tule vielä mitään mutta ainakin on kokeiltu. Pinaattisatoa saa jo korjata niin maasta kuin lavoista.

 Muovisista "minikasvihuoneista" sai jo aikaista satoa. Noin reilun neliömetrin alalta olen kerännyt joka päivä ison kulhollisen salaattia, tiheään kylvettyjen salaattien reunalehtiä harventamalla. Toukokuussa puolikkaasta pikulavasta tuli nippukaupalla retiisiä. Aikainen kylvö tuntuu olevan retiisisadon salaisuus sillä se pitää viileästä. Kesäkylvöt tuppaavat aina kukkimaan.

Lavaan kylvin keväällä myös sikuria joka rehottaa nyt valtoimenaan. Pian täytyy siirrellä taimia myös kukkapenkkeihin, sillä sen kukat ovat todella kauniit - ja onhan se kaikkinensa syötävä monivuotinen kasvi.

Tuoreet salaattiainekset ovat ilo silmälle ja koko keholle. ♥

Taittuneita sipulinvarsia kerään ruokaan päivittäin. 10€ hinnalla ostin keväällä pari kiloa istukassipuleita. Vihreitä varsia hyödyntämällä ei ole tarvinnut ostaa sipulia ruoanlaittoon pariin kuukauteen. Salottisipulin varret olen jättänyt rauhaan. Päivittäinen sadonkorjuu on tuottanut niin suurta iloa ja koko perheelle on syötävää riittänyt parin euron siemenpussin hinnalla. Ihanaa tuoretta tilliä silppuan kourallisen kermaviilikastikkeen sekaan ja illalla nautiskelen aina ison salaattilautasellisen, sekaan vielä muutama oliivi ja kirsikkatomaatti. Nam!

Tomaatit joutuu vielä kaupasta ostamaan mutta pieni kasvihuoneeni alkaa muistuttaa pikkuhiljaa viidakkoa kaikkine tomaatteineen jotka ovat täydessä kukassa. Pikkuhiljaa nekin alkavat tuottaa satoa. Raakileita on ja yksi taatelitomaatti alkaa jo kypsyä.

Olen tykästynyt helppoihin ja kompakteihin amppeli- ja parveketomaattilajikkeisiin.

Talon taakse, suojaisalle ja lämpimälle paikalle tehtiin viime kesänä kierrätysmateriaalista kohollaan oleva mansikkamaa. Maassa on sillä kohtaa kallio melko pinnassa mutta hyvin mansikat talvehtivat kun pohjalla oli maatuneen lannan ja hiekan seosta ja pinnalle sekoitettuna kerros mustaa multaa. Nyt jo suurten raakileiden kypsymistä odotellaan. Mansikkalajikkeina on Polka, Kaunotar, Valotar ja Frida. Kuusen rangoista syntyi viereen kohopenkki kesäkurpitsoille ja avomaankurkuille. Kohta saa jo ensimmäiset kesäkurpitsat korjata.

Kaikki tämä omalta pihalta poimiminen ja nautiskelu kyllä pistää miettimään että jokaisella suomalaisella - etenkin maaseudulla asuvalla tulisi olla oma pienikin hyötytarha. Ruoan merkitys tulee entisestään korostumaan ja suomalaisten kotitalouksien tulisi kasvattaa omavaraisuusastettaan. Ilmastonmuutos voi - ja todennäköisesti tulee vaikuttamaan suuresti ruoantuotantoon. On kamalaa nähdä helteiden näännyttämien etelän maiden kärvistelyä maastopalojen kourissa, jotka voivat tehdä pahaa jälkeä viljelysmaille ja hedelmätarhoille eikä niistä menetyksistä kovin äkkiä viljelijät toivu. Ja missä ruokapula ensin iskee, sinne luonnollisesti myös ruokaa muualta viedään - hinnat myös luonnollisesti nousevat jos kysyntä ylittää tarjonnan.

Rautatienomenapuu

Asia joka saa vereni hyvin nopeasti kiehahtamaan on vanhojen hedelmäpuiden kaato ja ennen kaikkea suomalaisten jokasyksyinen kitinä siitä kuinka tulee liikaa omenoita ja niitä pitää heittää pois. Viime syksynä sain tasan 3 omenaa omenapuustani joten siinä on minun sadonkorjuuni elämys kotimaisista kypsistä ompuista. Nyt omenapuussani on kyllä jo lähemmäs 100 raakiletta, mutta eiköhän niistä osa vielä putoa luonnollisen harvennuksen myötä. Kaikkea voi aina säilöä mutta ehkä säilytystilan puute tai vastaavasti ajan puute kiireen keskellä saavat ihmiset haaskaamaan satoa.

Sidesalaatit esikasvatuksessa kennostossa toukokuun lopulla. Nyt heinäkuun alkaessa ovat jo melko isoja keriä. Aika laittaa lisää salaattia kasvamaan elo-syyskuuta varten.

Olen mielenkiinnolla seurannut Instagramissa erään floridalaisen miehen haastetta elää vuosi vain pelkästään sillä mitä itse kasvattaa tai mitä voi luonnosta kerätä. Äskettäin hän keräsi puistoista ja hylätyiltä autiopihoilta satoja kiloja mangoja, sillä välin kun ihmiset käyvät kaupoista ostamassa kaukaa tuotuja hedelmiä. Kookosta hän on kerännyt ja käyttää sitä joka muodossa ruoanlaitossa. Toki kaupungeissa on varmasti saasteita ja lämmin ilmasto antaa mahdollisuuden jatkuvaan sadonkorjuuseen, mutta "urban gardening" tuntuu olevan nouseva trendi sekä myös erilaiset kattopuutarhat. Nykyisin ihminen on niin vieraantunut oman ruoan kasvatuksesta että selviäminen keräilemällä ja kasvattamalla on suurin piirtein sankariteko. Eipä se kyllä helpoa olisi koska se vaatii suunnatonta ahkeruutta, aikaa ja suunnitelmallisuutta - ja veikkaan että aika monesta tulisi siinä vaiheessa vegaani melko nopeasti.

Lempisalaattiani on tummalehtinen ‘Lollo Rossa‘.

Joissakin ilmastonmuutoksen skenaarioissa on arvioitu että Välimeren maiden alueiden pikkuhiljaa aavikoituessa kuumuuden ja kuivuuden seurauksena, ruoan tuotanto tulee siirtymään aina vain pohjoisemmaksi. Sitäkin ajatellen kannattaa kotimaista lähiruokaa suosia. Amerikassa suuri osa maissinviljelymaista on jo menetetty kevään tulvien ja myrskyjen seurauksena. Eipä täällä niistä juuri puhuta kun kotimaan politiikka menee uutisissa usein luonnonmullistusten edelle. Helleaallon piinamissa maissa kuten Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa maastopalot voivat olla todella kohtalokkaita, sillä juuri nämä maat ovat varmasti suurimpia Euroopan ruoantuottajamaita.

Suomalaisen ruoan puhtautta ylistettiin juuri eräissä tutkimustuloksissa yhdeksi maailman puhtaimmista. Pakko muuten ohimennen todeta että ohra on todella herkullinen vaihtoehto riisille, tykkään siitä kovasti vaikka olen aina ollut vannoutunut riisinsyöjä.

Marjapensaita ja hedelmäpuita olen myös pikkuhiljaa lisännyt pihalle. Tänä keväänä istutin 3 uutta kirsikkapuuta, yhden Kuntalan punaluumupuun (kahden jo olemassa olevan Laatokan helmen pölytysavuksi), 4 viherherukkaa, 4 mustaherukkaa, 6 karviaista ja pari marjapihlajaa. Äidin mökiltä olemme vuosittain keränneet herukoita ja joka vuosi on hilloja ja hyytelöitä tullut keiteltyä siihen malliin että eipä ole hilloa tarvinnut moneen vuoteen ostaa. Sunnutai-iltapäivän ratoksi keittelin tänään hieman raparperihilloa ja omaa variaatiota perinteisestä "paholaisenhillosta" - kylläkin nyt ihan kaupan ostotomaateista ja -paprikoista. Se herkku on tehnyt niin hyvin kauppansa kesäpöydässä salaatin ja grilliherkkujen kaverina. :)

Tulipas tästä nyt pitkä postaus ruokamietteitä, mutta hei, kun harvemmin postataan niin pistetäänpä sitten kerralla asiat putkeen. ;) Vaikka joskus raskaitakin asioita juuri ympäristön saralta joutuu miettimään, ihana rauha ja kiitollisuus nostaa päätään juuri sinä pienenä hetkenä kun on täysi salaattikulho kädessä ja unelmat tulevasta sadonkorjuusta vielä edessä...

Iloista juhannusta kukkien myötä

Kesä on kauneimmillaan, ilmassa tuoksuu syreenien taika.

Ruusut availevat kohta nuppujaan, purppuratulikukat lumoavat ja

himalajanmarskinliljat tavoittelevat korkeuksia.

Hyötytarhasta tulee poimittua joka päivä valtava kulhollinen salaattia sekä sipulinvarsia ja tilliä mausteeksi. Mansikat kukkivat ja kohta saa poimia kesäkurpitsoja. Tomaatit ovat täynnä kukkia ja kieli pitkällä jo odottelen satoa - ei toki pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, kuten vanha sanonta kuuluu.

Näinä hetkinä miettii kuinka onnekas ja kiitollinen voi olla, että saa hoitaa omaa pientä maaplänttiä ja iloita puutarhan tuomista yllätyksistä päivittäin. Hyttysistä huolimatta iloitaan keskikesän yöttömästä yöstä, kiitetään Suomen kaunista luontoa siitä että se pitää meistä huolta ja nautiskellaan perheen ja ystävien seurassa.

Oikein iloista juhannusta kaikille! 💚🌺💚

Oi ihana toukokuu

Kevät on aikaa jolloin monet puutarhaunelmat joko toteutuvat tai murskautuvat. Juuri nyt kun toukokuu vaihtuu kesäkuuksi, kaikki tuntuu olevan pelkkää paratiisia. Kaikki mahdollinen ja mahdoton on räjähtänyt täyteen kukoistukseen. Suurella vaivalla ja voiman ponnistuksilla toissa syksynä siirretty rautatienomenapuu teki viime keväänä kiitoksena uudesta kasvupaikasta muutaman kukkatertun ja jopa kolme omenaa. Nyt se on suuri valkoinen pilvi, ylitäyteen ahdettu tuoksuva kukkapommi. Henkeä haukkoen ja kiitollisena sitä olen ihaillut joka ikinen päivä. Sillä on paksu hitaasti kasvanut runko, vahvat ja hillittykasvuiset, melko vaakatasoiset oksat.

Hyvin kosteutta ja ravinteita pidättävä savensekainen multamaa teki taikoja. Aiemmin puu oli paahteisella paikalla kasvihuoneen vieressä. Aloittelevana viherpiipertäjänä yli 10 vuotta sitten istutin sen huolella suoraan kaupan pussimultaan paremman maan puutteessä ja aikamoista kuivaa höttöä juuripaakun alla oli, eikä mitään elämää, ei juurikaan matoja. Oppirahat on maksettava ja kun tekemisen varmuus ja tiedot maanparannuksesta karttuvat, on paras tarttua heti lapioon kovalla kädellä - syteen  tai saveen. Se palkitsee. Eikä hyvin palaneesta hevonlantakompostista ainakaan haittaa ole. ;) Se tuntuu olevan kaiken avain.

Sipulikukkien ihanuus on juuri nyt valloillaan. Vannon että syksyllä istutan puutarhaan lisää hyasintteja. Vaikka sisällä en niiden tuoksua allergisena siedä, ulkona vahvatkin tuulahdukset tuntuvat taianomaisilta ja katoavat kevättuulen mukana laajalle alueelle miedoksi lumoavaksi aromiksi. Ihana tuoksu leijuu koko pihavajan ympäristössä kun 9 tanakkaa hyasinttia avasivat kukkavanansa. Valkoista, keltaista ja lohenpunaista. Sade yllättäen venäytti ne pitkiksi ja kaatoi maahan, joten nyt osa saa olla leikkona huvimajan maljakossa.

Kevät on tunteita täynnä ja niin ihanaa on aistia luontoa joka päivä suurella kiitollisuudella. Tuntuu että herää eloon jonkinlaisesta masentavasta talvikoomasta kun pääsee kaivamaan ylös kiviä ja kaavailemaan uusia istutusalueita. Lavat tarjoavat lautaselle jo salaattia, retiisiä, tilliä ja sipulinvarsia. Blogipäivitykset lienevät harvan sorttisia kun lapio heiluu vauhdilla ja tietokoneella tulee oltua vain työasioiden puolesta, mutta Instagramin puolella jaan pihahetkiä melko tiuhaan.

Oma Piha-blogin puolella myös pari viimeisintä postausta toukokuulta:
Pystykiurunkannusten kukintaa

Kevätpuutarhan sipulikukkia

Lavatarhassa alkoi jo sadonkorjuu

Loppuun vielä näkymä viimeisilmmältä kaivuualueelta jonka otin työn alle. Vajalle johtavan polun vierellä on ollut turhaa nurmisuikaletta joten se on nyt kaikki kuorittu ja systemaattisesti on tullut kaivettua maasta niin tiiliskiviä kuin melko isojakin kivenlohkareita - mutta sehän tietää vain uusia istutuskuoppia! Kuusiaidasta ja suuresta männystä huolimatta maa on yllättäen melkoisen täydellistä ja jotain kivaa maanpeitettä siihen voi suunnitella. Musta säleikkö siirrettiin myös kauemmas (siksi yksi nojailee vajaa vasten) jotta viime syksynä ylättäen laajentunut istutusalue pääsee oikeuksiinsa. Paljon pohdittavaa, siirrettävää, taimia jaettavana ja istutettavana! Nautitaan keväästä ja kukoistavaa matkaa kesäkuulle. ♥