sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kuulumisia hyötytarhasta ja ilmastomietteitä


Parin viimeisen vuoden aikana olen toden teolla innostunut hyötyviljelystä puutarhassa. Ensin se alkoi muutamasta lavasta, omista salaateista, yrteistä, perunoista ja jonkin verran myös tomaateista. Nyt pihalla on lavatarhoja kaksi erilaista ja yksi kasvimaa avomaalla.

Perunamaalla kasvaa ‘Siikli‘, ‘Solist‘ ja ‘Mozart‘ -lajikkeita.

Tämä kasvimaa on pitkäaikaisempi projekti koska maa vaatii vielä paljon luonnonmukaista parantamista, joka vie varmasti useampia vuosia jotta mullasta tulee todella elinvoimaista, muhevaa ja hieman kevyempää. Maa on vielä kovin savista, mutta matoja kyllä löytyy. Nyt tässä kasvaa alkajaisiksi sipulia, tilliä, persiljaa, kehäkukkia, perunaa (kuten yllä kuvasta näkyy) ja muutamia punajuuria. Porkkanoista ei välttämättä tule vielä mitään mutta ainakin on kokeiltu. Pinaattisatoa saa jo korjata niin maasta kuin lavoista.




 Muovisista "minikasvihuoneista" sai jo aikaista satoa. Noin reilun neliömetrin alalta olen kerännyt joka päivä ison kulhollisen salaattia, tiheään kylvettyjen salaattien reunalehtiä harventamalla. Toukokuussa puolikkaasta pikulavasta tuli nippukaupalla retiisiä. Aikainen kylvö tuntuu olevan retiisisadon salaisuus sillä se pitää viileästä. Kesäkylvöt tuppaavat aina kukkimaan.
Lavaan kylvin keväällä myös sikuria joka rehottaa nyt valtoimenaan. Pian täytyy siirrellä taimia myös kukkapenkkeihin, sillä sen kukat ovat todella kauniit - ja onhan se kaikkinensa syötävä monivuotinen kasvi.

Tuoreet salaattiainekset ovat ilo silmälle ja koko keholle. ♥

Taittuneita sipulinvarsia kerään ruokaan päivittäin. 10€ hinnalla ostin keväällä pari kiloa istukassipuleita. Vihreitä varsia hyödyntämällä ei ole tarvinnut ostaa sipulia ruoanlaittoon pariin kuukauteen. Salottisipulin varret olen jättänyt rauhaan. Päivittäinen sadonkorjuu on tuottanut niin suurta iloa ja koko perheelle on syötävää riittänyt parin euron siemenpussin hinnalla. Ihanaa tuoretta tilliä silppuan kourallisen kermaviilikastikkeen sekaan ja illalla nautiskelen aina ison salaattilautasellisen, sekaan vielä muutama oliivi ja kirsikkatomaatti. Nam!


Tomaatit joutuu vielä kaupasta ostamaan mutta pieni kasvihuoneeni alkaa muistuttaa pikkuhiljaa viidakkoa kaikkine tomaatteineen jotka ovat täydessä kukassa. Pikkuhiljaa nekin alkavat tuottaa satoa. Raakileita on ja yksi taatelitomaatti alkaa jo kypsyä.

Olen tykästynyt helppoihin ja kompakteihin amppeli- ja parveketomaattilajikkeisiin.

Talon taakse, suojaisalle ja lämpimälle paikalle tehtiin viime kesänä kierrätysmateriaalista kohollaan oleva mansikkamaa. Maassa on sillä kohtaa kallio melko pinnassa mutta hyvin mansikat talvehtivat kun pohjalla oli maatuneen lannan ja hiekan seosta ja pinnalle sekoitettuna kerros mustaa multaa. Nyt jo suurten raakileiden kypsymistä odotellaan. Mansikkalajikkeina on Polka, Kaunotar, Valotar ja Frida. Kuusen rangoista syntyi viereen kohopenkki kesäkurpitsoille ja avomaankurkuille. Kohta saa jo ensimmäiset kesäkurpitsat korjata.


Kaikki tämä omalta pihalta poimiminen ja nautiskelu kyllä pistää miettimään että jokaisella suomalaisella - etenkin maaseudulla asuvalla tulisi olla oma pienikin hyötytarha. Ruoan merkitys tulee entisestään korostumaan ja suomalaisten kotitalouksien tulisi kasvattaa omavaraisuusastettaan. Ilmastonmuutos voi - ja todennäköisesti tulee vaikuttamaan suuresti ruoantuotantoon. On kamalaa nähdä helteiden näännyttämien etelän maiden kärvistelyä maastopalojen kourissa, jotka voivat tehdä pahaa jälkeä viljelysmaille ja hedelmätarhoille eikä niistä menetyksistä kovin äkkiä viljelijät toivu. Ja missä ruokapula ensin iskee, sinne luonnollisesti myös ruokaa muualta viedään - hinnat myös luonnollisesti nousevat jos kysyntä ylittää tarjonnan.

Rautatienomenapuu

Asia joka saa vereni hyvin nopeasti kiehahtamaan on vanhojen hedelmäpuiden kaato ja ennen kaikkea suomalaisten jokasyksyinen kitinä siitä kuinka tulee liikaa omenoita ja niitä pitää heittää pois. Viime syksynä sain tasan 3 omenaa omenapuustani joten siinä on minun sadonkorjuuni elämys kotimaisista kypsistä ompuista. Nyt omenapuussani on kyllä jo lähemmäs 100 raakiletta, mutta eiköhän niistä osa vielä putoa luonnollisen harvennuksen myötä. Kaikkea voi aina säilöä mutta ehkä säilytystilan puute tai vastaavasti ajan puute kiireen keskellä saavat ihmiset haaskaamaan satoa.

Sidesalaatit esikasvatuksessa kennostossa toukokuun lopulla. Nyt heinäkuun alkaessa ovat jo melko isoja keriä. Aika laittaa lisää salaattia kasvamaan elo-syyskuuta varten.

Olen mielenkiinnolla seurannut Instagramissa erään floridalaisen miehen haastetta elää vuosi vain pelkästään sillä mitä itse kasvattaa tai mitä voi luonnosta kerätä. Äskettäin hän keräsi puistoista ja hylätyiltä autiopihoilta satoja kiloja mangoja, sillä välin kun ihmiset käyvät kaupoista ostamassa kaukaa tuotuja hedelmiä. Kookosta hän on kerännyt ja käyttää sitä joka muodossa ruoanlaitossa. Toki kaupungeissa on varmasti saasteita ja lämmin ilmasto antaa mahdollisuuden jatkuvaan sadonkorjuuseen, mutta "urban gardening" tuntuu olevan nouseva trendi sekä myös erilaiset kattopuutarhat. Nykyisin ihminen on niin vieraantunut oman ruoan kasvatuksesta että selviäminen keräilemällä ja kasvattamalla on suurin piirtein sankariteko. Eipä se kyllä helpoa olisi koska se vaatii suunnatonta ahkeruutta, aikaa ja suunnitelmallisuutta - ja veikkaan että aika monesta tulisi siinä vaiheessa vegaani melko nopeasti.

Lempisalaattiani on tummalehtinen ‘Lollo Rossa‘.

Joissakin ilmastonmuutoksen skenaarioissa on arvioitu että Välimeren maiden alueiden pikkuhiljaa aavikoituessa kuumuuden ja kuivuuden seurauksena, ruoan tuotanto tulee siirtymään aina vain pohjoisemmaksi. Sitäkin ajatellen kannattaa kotimaista lähiruokaa suosia. Amerikassa suuri osa maissinviljelymaista on jo menetetty kevään tulvien ja myrskyjen seurauksena. Eipä täällä niistä juuri puhuta kun kotimaan politiikka menee uutisissa usein luonnonmullistusten edelle. Helleaallon piinamissa maissa kuten Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa maastopalot voivat olla todella kohtalokkaita, sillä juuri nämä maat ovat varmasti suurimpia Euroopan ruoantuottajamaita.

Suomalaisen ruoan puhtautta ylistettiin juuri eräissä tutkimustuloksissa yhdeksi maailman puhtaimmista. Pakko muuten ohimennen todeta että ohra on todella herkullinen vaihtoehto riisille, tykkään siitä kovasti vaikka olen aina ollut vannoutunut riisinsyöjä.

Marjapensaita ja hedelmäpuita olen myös pikkuhiljaa lisännyt pihalle. Tänä keväänä istutin 3 uutta kirsikkapuuta, yhden Kuntalan punaluumupuun (kahden jo olemassa olevan Laatokan helmen pölytysavuksi), 4 viherherukkaa, 4 mustaherukkaa, 6 karviaista ja pari marjapihlajaa. Äidin mökiltä olemme vuosittain keränneet herukoita ja joka vuosi on hilloja ja hyytelöitä tullut keiteltyä siihen malliin että eipä ole hilloa tarvinnut moneen vuoteen ostaa. Sunnutai-iltapäivän ratoksi keittelin tänään hieman raparperihilloa ja omaa variaatiota perinteisestä "paholaisenhillosta" - kylläkin nyt ihan kaupan ostotomaateista ja -paprikoista. Se herkku on tehnyt niin hyvin kauppansa kesäpöydässä salaatin ja grilliherkkujen kaverina. :)

Tulipas tästä nyt pitkä postaus ruokamietteitä, mutta hei, kun harvemmin postataan niin pistetäänpä sitten kerralla asiat putkeen. ;) Vaikka joskus raskaitakin asioita juuri ympäristön saralta joutuu miettimään, ihana rauha ja kiitollisuus nostaa päätään juuri sinä pienenä hetkenä kun on täysi salaattikulho kädessä ja unelmat tulevasta sadonkorjuusta vielä edessä...

torstai 20. kesäkuuta 2019

Iloista juhannusta kukkien myötä





Kesä on kauneimmillaan, ilmassa tuoksuu syreenien taika.
Ruusut availevat kohta nuppujaan, purppuratulikukat lumoavat ja
himalajanmarskinliljat tavoittelevat korkeuksia.

Hyötytarhasta tulee poimittua joka päivä valtava kulhollinen salaattia sekä sipulinvarsia ja tilliä mausteeksi. Mansikat kukkivat ja kohta saa poimia kesäkurpitsoja. Tomaatit ovat täynnä kukkia ja kieli pitkällä jo odottelen satoa - ei toki pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, kuten vanha sanonta kuuluu.

Näinä hetkinä miettii kuinka onnekas ja kiitollinen voi olla, että saa hoitaa omaa pientä maaplänttiä ja iloita puutarhan tuomista yllätyksistä päivittäin. Hyttysistä huolimatta iloitaan keskikesän yöttömästä yöstä, kiitetään Suomen kaunista luontoa siitä että se pitää meistä huolta ja nautiskellaan perheen ja ystävien seurassa.

Oikein iloista juhannusta kaikille! 💚🌺💚

torstai 30. toukokuuta 2019

Oi ihana toukokuu



Kevät on aikaa jolloin monet puutarhaunelmat joko toteutuvat tai murskautuvat. Juuri nyt kun toukokuu vaihtuu kesäkuuksi, kaikki tuntuu olevan pelkkää paratiisia. Kaikki mahdollinen ja mahdoton on räjähtänyt täyteen kukoistukseen. Suurella vaivalla ja voiman ponnistuksilla toissa syksynä siirretty rautatienomenapuu teki viime keväänä kiitoksena uudesta kasvupaikasta muutaman kukkatertun ja jopa kolme omenaa. Nyt se on suuri valkoinen pilvi, ylitäyteen ahdettu tuoksuva kukkapommi. Henkeä haukkoen ja kiitollisena sitä olen ihaillut joka ikinen päivä. Sillä on paksu hitaasti kasvanut runko, vahvat ja hillittykasvuiset, melko vaakatasoiset oksat.

Hyvin kosteutta ja ravinteita pidättävä savensekainen multamaa teki taikoja. Aiemmin puu oli paahteisella paikalla kasvihuoneen vieressä. Aloittelevana viherpiipertäjänä yli 10 vuotta sitten istutin sen huolella suoraan kaupan pussimultaan paremman maan puutteessä ja aikamoista kuivaa höttöä juuripaakun alla oli, eikä mitään elämää, ei juurikaan matoja. Oppirahat on maksettava ja kun tekemisen varmuus ja tiedot maanparannuksesta karttuvat, on paras tarttua heti lapioon kovalla kädellä - syteen  tai saveen. Se palkitsee. Eikä hyvin palaneesta hevonlantakompostista ainakaan haittaa ole. ;) Se tuntuu olevan kaiken avain.

Sipulikukkien ihanuus on juuri nyt valloillaan. Vannon että syksyllä istutan puutarhaan lisää hyasintteja. Vaikka sisällä en niiden tuoksua allergisena siedä, ulkona vahvatkin tuulahdukset tuntuvat taianomaisilta ja katoavat kevättuulen mukana laajalle alueelle miedoksi lumoavaksi aromiksi. Ihana tuoksu leijuu koko pihavajan ympäristössä kun 9 tanakkaa hyasinttia avasivat kukkavanansa. Valkoista, keltaista ja lohenpunaista. Sade yllättäen venäytti ne pitkiksi ja kaatoi maahan, joten nyt osa saa olla leikkona huvimajan maljakossa.

Kevät on tunteita täynnä ja niin ihanaa on aistia luontoa joka päivä suurella kiitollisuudella. Tuntuu että herää eloon jonkinlaisesta masentavasta talvikoomasta kun pääsee kaivamaan ylös kiviä ja kaavailemaan uusia istutusalueita. Lavat tarjoavat lautaselle jo salaattia, retiisiä, tilliä ja sipulinvarsia. Blogipäivitykset lienevät harvan sorttisia kun lapio heiluu vauhdilla ja tietokoneella tulee oltua vain työasioiden puolesta, mutta Instagramin puolella jaan pihahetkiä melko tiuhaan.

Oma Piha-blogin puolella myös pari viimeisintä postausta toukokuulta:
Pystykiurunkannusten kukintaa

Kevätpuutarhan sipulikukkia

Lavatarhassa alkoi jo sadonkorjuu


Loppuun vielä näkymä viimeisilmmältä kaivuualueelta jonka otin työn alle. Vajalle johtavan polun vierellä on ollut turhaa nurmisuikaletta joten se on nyt kaikki kuorittu ja systemaattisesti on tullut kaivettua maasta niin tiiliskiviä kuin melko isojakin kivenlohkareita - mutta sehän tietää vain uusia istutuskuoppia! Kuusiaidasta ja suuresta männystä huolimatta maa on yllättäen melkoisen täydellistä ja jotain kivaa maanpeitettä siihen voi suunnitella. Musta säleikkö siirrettiin myös kauemmas (siksi yksi nojailee vajaa vasten) jotta viime syksynä ylättäen laajentunut istutusalue pääsee oikeuksiinsa. Paljon pohdittavaa, siirrettävää, taimia jaettavana ja istutettavana! Nautitaan keväästä ja kukoistavaa matkaa kesäkuulle. ♥


torstai 18. huhtikuuta 2019

Öljyä munasi - astetta oudompi pääsiäisvinkki


Jo pelkän otsikon kirjoittaminen alkoi naurattaa. Minulla on välillä hieman kummallisia huveja ja yksi niistä on National Geographicin tuottaman Doomsday Preppers -ohjelman katsominen. Eli kuinka jenkkilän fanaatikot varautuvat maailmanloppuun erinäisin keinoin. Vaikka jotkut menevät harrastuksessaan hieman liiallisuuksiin ja maalaisjärki katoaa matkan varrella, parasta antia ohjelmassa ovat ehdottomasti erinäiset survivalistien preppausvinkit joista oppii jotain uutta ja hyödyllistä. Vaikka niitä ei välttämättä itse heti lähtisi toteuttamaan, voihan sitä pääkoppaansa kerryttää uutta tietoa.

Yksi preppausvinkki liittyi kananmunien säilömiseen joten mikäs sen parempi ajoitus kuin postata pääsiäisen kunniaksi hieman erilainen munavinkki suoraan 1800-luvulta. Kun raa'an, kananmunan kuoripinnan käsittelee öljyämällä sen huolellisesti, voi muna säilyä hyvänä jopa vuoden. Jotkut käyttävät mineraaliöljyä tai ruokaöljyä. Öljy tekee kuoreen kestävän suojan ja munan voi halutessaan öljytä vielä toisen kerran vaikka puolen vuoden päästä.

Tätä tekniikkaa hyödyntävät paitsi himopreppaajat, niin myös pitkiä aikoja Antarktiksella oleilevat tutkijat. Suuren munakuorman saapuessa lentokoneella, Etelänapamantereen tutkijatyypit kokoontuvat yhteen "munabileisiin" kaljoittelun ja tuhansien munien öljyämisen merkeissä. Jos et usko, voit lukea jutun aiheesta täältä Business Insiderin sivuilta.

Jos siis perinteinen munien maalailu alkaa kyllästyttää niin sitten vaan kumihanskat käteen ja munia öljyämään! (Oikeasti. Sanoinko tuon edellisen lauseen ääneen...?) :-p

Iloista viikonvaihdetta täältä! Kevät tuli rytinällä ja kiire on sen mukainen. Paljon on istutettavaa ja kylvettävää pääsiäisen aikana joten taitaa mennä pyhät vahvasti pihapuuhissa. Tänään tuli jo istutettua ruukkuun daalioita, lukinliljoja ja cannoja. Krookukset aloittelevat kukintaansa ja 1000 mukulan alue näyttää siltä että kukat avautuvat varmaan parin päivän sisällä. Näihin tunnelmiin, ihanaa putarhapääsiäistä kaikille! ♥



maanantai 18. helmikuuta 2019

Miljoona ötökkätekoa -haaste

(Lehtosinilatva)

Nappasinpa minäkin ötökkähaasteen Kivipellon Sailalta ja kerron oman puutarhani osalta mitkä ovat olleet parhaita pörriäisten suosiossa olevia kukkia, ja kuinka omalta osaltani olen pyrkinyt pitämään pölyttäjistä huolta. Nyt myös Suomessa on herätty karuun todellisuuteen siitä kuinka hyönteiset vähenevät ja uhkaavat kadota hyvinkin nopeasti - kiitos ihmisten myrkkyjen ja ilmastonmuutoksen. Maailmassa on jo alueita joissa tietyt kimalaiset on jo luokiteltu uhanalaisiksi sukupuuttoon kuoleviksi lajeiksi ja se on järkyttävä uutinen.

Eräs suomalainen hunajafirma aloitti Miljoona ötökkätekoa -haastekampanjan hieman samassa hengessä kun oli YLE:llä miljoona linnunpönttöä. Ei mikään huono idea, sillä jonkin haasteen levitessä sosiaalisessa mediassa ja blogeissa, tietoisuus kasvaa, sana leviää tehokkaasti ja ehkäpä ihmiset myös aktivoituvat toimimaan omassa elämässään asian hyväksi. Haasteen saa siis vapasti ottaa vastaan ken haluaa! #miljoonaotokkatekoa

Pidemmittä puheitta tässä listattuna oman pihani pieniä ötökkätekoja:




  • Suosin kukkia joista kimalaiset ja muut hyönteiset pitävät (lue alempana TOP 15 lista).
  • Tasainen kukinta koko kasvukauden - ruokaa niin aikaisten kuin myöhäisten kukkijoiden myötä.
  • Pihalla saa olla metsän katveessa kuivia lehti- ja risukasoja jotka toimivat luonnon omina ötökkähotelleina.
  • Talventörröttäjät, siemenkodat ja erilaiset korret saavat jäädä talveksi pystyyn sillä ne toimivat hyönteisten talvikoteina.
  • Viime syksynä istutin 1000 krookusta ihan pelkästään kimalaisten ravinnonsaannin vuoksi - toki niistä on itsellekin silmäniloa ja ilahdun aina kevään ensimmäisistä kimalaisista jotka kömpivät innoissaan krookusten kimpussa.
  • En käytä puutarhassani kemiallisia myrkkyjä enkä juurikaan kemiallisia lannoitteitakaan, sillä muutamien rakeiden kylväminen maahan ei paranna maan koostumusta.
  • Kolme vanhaa pajupuuta: pajunkissat ovat myös tärkeitä ravinnonlähteitä pölyttäjille heti aikaisin keväällä.
  • Pelastan vesiämpäriin tai kastelukannuun hukkumaisillaan olevat kimalaiset aina kun satun huomaamaan.
  • Annan myös luonnonkukille mahdollisuuden kukkia - paahteisella paikalla suuren koivun alla (jossa nurmikko kasvaa huonosti ja on muutenkin niukkaravinteista) päivänkakkarat ja apilat muodostavat pienen luonnonniityn. Sitä ei ole kiire leikata ruohonleikkurilla. Alla kuva jonka nappasin vanhempieni pihamaalta viime kesänä kun arohumalat kukkivat nurmikolla kauniisti. Seassa myös jokunen valkoapila ja niittyleinikki.

Pörriäiskasvien TOP 15 Romppalan pihalla

  1. Oregano eli mäkimeirami (valtavasti kimalaisia ja perhoset tykkäävät myös)
  2. Sinipiikkiputki aiheutti kovan kimalaisruuhkan ja melkeinpä tönimistä
  3. Sormustinkukat (kimalaisten kestosuosikki)
  4. Kosmoskukat
  5. Tähtiputket
  6. Laukat (etenkin ukkolaukat ja pallerolaukat)
  7. Aikaiset kevään sipuli- ja mukulakasvit kuten krookukset ja scillat
  8. Viitapihlaja-angervo (muutama pensas on kasvanut alusta asti pihallani ja niiden kukinnot ovat täynnä ötököitä)
  9. Japaninlikusterisyreeni (rungollinen pikkupuu jonka vasta istutin, mutta ensimmäiset kukinnot vetivät pölyttäjiä magneetin lailla). Ylipäätään syreenit ovat kova juttu ja talvella linnut kuten punatulkut tykkäävät syödä niiden siemeniä.
  10. Lehtosinilatva (olen antanut sen vapaasti levitä ja siementää koska tykkään siitä kovasti ja niin myös pienet kimalaiset)
  11. Auringonkukat
  12. Ruiskaunokit
  13. Pionit (etenkin yksinkertaisemmat joiden sisälle ötökät pääsevät helpommin)
  14. Palkokasvit kuten herneet, pavut ja tuoksuherneet
  15. Imikät tarjoavat aikaista ravintoa kukillaan heti toukokuun alussa. Omalla pihallani kasvaa valkotämplä- ja miekkaimiköitä.

Sormustinkukkia, taustalla jalopähkämöitä ja punapäivänkakkaraa.


Tähtiputki 'Star of Fire' , taustalla kiinanpioni Duchesse de Nemours

 Viitapihlaja-angervo

Triteleia 

Sinipiikkiputki

Valkoalpi

torstai 14. helmikuuta 2019

Monenlaista ystävyyttä







Aurinko pilkottaa ja ulkona kuuluu jo ajoittain linnunlaulua. Korkeat lumihanget ovat tiivistyneet hieman matalammiksi ja puiden oksat ovat jo hiutaleita vailla. Ajatus karkaa kevääseen ja odotukseen siitä, kuinka keväällä sadat sipulikukat jälleen nousevat toivon mukaan luomaan kevättä puutarhaan. Halusin tulla toivottamaan hyvää ystävänpäivää kaikille! ♥ Ystävyys mielletään usein vain ihmisten väliseksi asiaksi. Ne joilla on elämässä ihania lemmikkejä, tietävät että eläimet ovat meille myös parhaita ystäviä. Usein jopa parempoia ja uskollisempia kuin toiset ihmisystävät. Mimma-kissa on ainakin minulle opettanut heti ensimmäisestä päivästä lähtien pyyteettömän rakkauden merkityksen - vaikka toki hän joskus armottomasti manipuloi minua, palvelijaansa, tekemään juuri hänen älykkään mielensä mukaan. ;)


Luonto on myös meille ystävä jota emme tunnusta. Luonto ja koko planeetta on itse asiassa jokaisen meidän paras ystävä jota ilman me emme enää olisi täällä. Harmillisesti emme vain aina osaa kohdella sitä sillä arvokkuudella ja rakkaudella mitä se ansaitsisi. Moni ei osaa eikä halua nähdä tai kohdella ekosysteemiä elävänä "olentona". Päivä päivältä korviin kantautuu uutisista joka suunnalta kuinka ihminen saastuttaa planeettaa, aiheuttaa ilmastonmuutosta, myrkyttää maaperän elottomaksi torjunta-aineilla ja tehoviljelyllä kuluttaa maan niin elottomaksi ja köyhäksi että jossain vaiheessa kasvu tyrehtyy kokonaan koska maan bakteeri ja pieneliötoiminta on lakannut. Sillä hetkellä kun niitä asioita miettii, valtaa mielen lohduton olo ja tunne siitä, kuinka itse haluaisi tehdä enemmän, auttaa enemmän, rakastaa enemmän. Mutta sitähän me puutarhaharrastajat toisaalta teemme, vaikka kuinka pieneltä ja mitättömältä se mielessä tuntuu koko maapallon mittakaavassa.



Suuret asiat syntyvät pienistä teoista ja puutarhaharrastus on kasvattanut suosiotaan. Monista puutarhoista hyönteiset, eläimet ja linnut löytävät suojaa ja ravintoa. Monen vuoden työllä pienenkin maapläntin voi saada viljavaksi ja elinvoimaiseksi luonnollisin keinoin. Omalla kallioisella pihalla tiedän kuinka monta vuotta maanparannus vaatii jotta saa kasvatettua jotain muutakin kuin kivikkokasveja. 



Puutarhatrendit myös muuttuvat pikkuhiljaa liian tarkkaan ja kliinisesti nypitystä rehevämpään runsauteen. Kasveja valitaan sen perusteella mitä hyötyä niistä on hyönteisille. Jo nyt muutaman vuoden aikana on esimerkiksi englantilaisissa suurissa puutarhanäyttelyissä nähnyt kasvavana trendinä luonnonmukaisuuden ja monimuotoisuuden jota joku voisi mieltää jopa "huolimattomaksi". Yllättäen jotkin kasvit joita miellämme rikkaruohoiksi  ovatkin tärkeä osa pölyttäjähyönteisten paratiisia ja suurempaa kokonaisuutta. Keinotekoisestikin yritetään luoda luonnollista näkymää jossa myös ötökät, pikkueläimet ja linnut viihtyvät. Puutarhasta tulee turvapaikka elämälle ja me ihmiset saamme nauttia sen kasvusta ja seuraamisesta. Se on pieni mutta suuri asia. Silloin tuntuu että ystävä on koko ajan vierellä. Kun yhteys maahan syntyy, puutarhasta voi tulla ihmisen paras elinikäinen ystävä. ♥


Tämä ystävä ilmestyi oveni eteen viime kesänä. Oli helteessä harhaillut ja tullut ehkä hakemaan virkistävää juotavaa. Pihani on sen verran kuiva että sammakoita harvoin näkee. Kerran yksi iso rupikonna oli ohikulkumatkalla 10 vuotta sitten. :)

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Uusi vuosi ja kasvukausi!


Henkisesti elän jo kevättä vaikka fyysisesti ulkona puissa roikkuvat vielä jouluvalot ja maisema on jäinen. Kotona takassa ritisee tuli ja Mimma-kissani nukkuu talviunia pehmeään karvapeittoon kääriytyneenä. Koska aloitan jouluttelun niin aikaisin jo lokakuussa - jolloin nautin talvikoristelusta ja valojen virittelystä - heti joulun mentyä siivosin supernopeudella pois kaikki siellä sun täällä roikkuvat joulupallot ynnä muut hiutaleet jotta uusi vuosi voisi alkaa kevään merkeissä. Keittiön pöydällä vihreän tarjottimen päällä kukkivat neilikkakimput pastellisen pinkkeinä ja keltaisina. Lähestulkoon vaanin postilaatikon äärellä, odottaen vuoden ensimmäisiä siemenkuvastoja. Vuoden päätteeksi tulin jakamaan muutaman puutarhatunnelman menneeltä keväältä ja kesältä. 



Alkukesän vihreydessä on jotain niin siistiä ja kaunista. Kukkien odotus on käsin kosketeltavaa. Vaikka tässä kuvassa silmä hakeutuukin heti kirsikkapuun juurella olevaan voikukkaan joka on näemmä hankalan sijantinsa vuoksi jäänyt kitkemättä ja saa siellä loistaa ylväänä. :D  



Kevään ja kesän suurin ja eniten iloa tuottanut projekti oli ehdottomasti lavatarhan perustaminen, joka on ollut pitkään haaveissani. Kesän kasvutarinat ja vaiheet olen tallettanut paitsi sydämen ja mielen makumuistoihin, niin myös paperille. Oma PIHA -puutarhalehdessä alkaa heti tammikuun numerosta (ilm. 10.1.2019) lähtien 6-osainen juttusarja lavatarhani vuodesta. Ensimmäinen osa käsittelee perustamista ja rakennusvaiheita, joten jos olet itse perustamassa tulevana keväänä pientä tai suurempaa hyötytarhaa, toivon että jutut antavat inspiraatiota ja vinkkejä puuhaan koko vuoden mittaan. :)  Nyt kun lavat lepäävät kevyen lumikerroksen alla, tuskin maltan odottaa tulevaa kevättä, uutta kasvukautta, ja niitä kaikkia ihania tuoreita herkkuja joita omat laatikkoviljelmät tarjoavat läpi kesän.


Kesällä minulla oli myös ilo olla mukana uuden juuri ilmestyneen Pihakalenterin teossa johon sain kuvata ja kirjoitella kuukausien aloitusjutut. Saila Routio on kirjoittanut kaikki ihanat ja tarpeelliset koko vuoden viikkovinkit ja Aarno Kasvi kertoo jutussaan puoliloiskasveista. Näiden kansien väliin on jo monen vuoden aikana tullut piirreltyä ja kirjoiteltua omaan muistiin kaikenlaiset istutussuunitelmat ja kasvihankinnat, joten tämä on aika kätevä kotipuutarhurin päiväkirja. :)

Nyt on aika toivottaa kaikille oikein ihanaa uutta vuotta 2019! Raketin pamauttamisen sijaan postaan kukkasia ja mullantuoksuisia muistoja kuluneelta vuodelta:















Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...