keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Pelakuu-tammikuu






Täytyy tunnustaa että olen hieman malttamaton, kuten tähän aikaan vuodesta muutenkin. Ikävä pelakuita kohtaan äityi sietämättömäksi joten toin talvehtijat elvytykseen alakertaan kasvivalon alle. Aurinkokin paistoi niin kirkkaasti tänään, ja tuore lumihanki kimmelsi timanttien lailla ikkunasta katsottaessa että valoa ainakin riittää. Näitä kesäisiä kuvia katsellessa toivoo että pelargoniat olisivat näin rehevässä kunnossa jo huhti-toukokuun koittaessa. Kunhan ensin tottuvat pikkuhiljaa uusiin olosuhteisiin, vaihdan sitten vasta mullat.

Yläkerran talvehtimishuoneessa tuntuu olevan kaikki hyvin. Lämpötila on +8 astetta. Viime keväänä synttärikukaksi saamani valtava hortensia on tehnyt jo uusia alkuja niin oksiin kuin juurellekin. Leikkasin pois kuivat, vanhat kukinnot joten sen elvytys voi myös alkaa. Japaninvaahtera ja runkoruusut tuntuvat voivan nekin varsin hyvin. Muutamasta ruukusta jo pukkaa myös narsissin alkuja... 
- Selviä kevään merkkejä! sanoi Linda -16 asteen pakkasessa. ;-)
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Hienoutta vai hulluutta?


Kevään odotushan alkoi virallisesti tänään. Intoa vain huomattavasti latisti ensi viikon sääennuste -26C lukemilla. Se tietää taas lämpöpumpun hyytymistä, puiden lappaamista pesään oikein urakalla ja pelkäämistä kasvien puolesta. Huomiseksi on "onneksi" luvattu lumisadetta, ja sitä sormet ristissä toivonkin oikein kunnolla suojaksi kasvien päälle. Jottei kevään odotus tyssäisi heti alkuunsa, lämpimikseni pohdiskelin josko talven aikana saisi kyhättyä pienen miniatyyripuutarhan vatiin tai paljuun.


Pieniä sammalmättäitä ja mehitähtiä siirrellessä ja murskekäytäviä ruoputtaessa voisi edes hetken kuvitella elävänsä jo kevättä. Hullun hommaa ihan selvästi, mutta sellaisiahan me puutarhaihmiset tuppaamme vähän (lue: aika paljonkin) olemaan. Talvesta selviytymisen konsteja on monia. En ole nukkekotiharrastaja, mutta voin hyvin kuvitella kuinka sellainen harrastus voi viedä mennessään. Minulle on riittänyt tähän asti vain tämä pieni "oleskelunurkkaus" jonka kuvasin puutarhakirjaa varten toissa kesänä. Ottaisin muuten pihalleni mieluusti nämä valkoiset rautakalusteet aivan oikeassa koossa, kiitos.

Lemmikeistä saa mitä ihanimman kukkakimpun noin 3cm korkuiseen kastelukannuun. Mitkäköhän muut kukat sopisivat tuon mittakaavan miniatyyri kukka-asetelmaan? Ainakin koiranputket, morsiusharso, keijunkukat, ängelmät, varjohiippa olisi myös aika ihana. Täytynee tehdä ensi keväänä lemmikki-varjohiippa-asetelma... Jos ei miniatyyriasetelmasta muta hyötyä ole, niin ainakin ne opettavat arvostamaan aivan pikkuriikkisten kukkien lumoa.

perjantai 30. joulukuuta 2016

Kukkia Sinulle
















Näiden viimekesäisten "kukkaisvoimakuvien" myötä haluan toivottaa juuri sinne ruudun toiselle puolelle kaikkea parasta ja ihaninta aikaa alkavalle vuodelle 2017, ja ojentaa sinulle edes näin virtuaalisesti kevään ja kesän kauneimmat kukat. Kiitos että olette jälleen kanssani eläneet mukana puutarhapuuhissa blogin, Facen ja Instagramin kautta! Uuden puutarhakevään odotus alkakoon jälleen täynnä uutta intoa ja inspiratiota. ♥ Nyt hieman siemenkuvaston selailua iltalukemiseksi... ;-)

tiistai 27. joulukuuta 2016

Muistoja pihapuuhista 2016


Tästä tulee pitkä ja kuvarikas puutarhapostaus, joten varoitan jo heti alkuun! Viime kesä oli melkoisen tapahtumarikas puutarhanhoidon osalta. Uusia istutusalueita syntyi paljon enemmän kuin olisin keväällä uskaltanut edes ajatella (4), ja jotenkin tämän pihan yhden alueen linjat alkavat hahmottua mielessä. Aukkopaikkoja vielä on, kuten aina kun uutta lähtee luomaan. Suurin osa perennoista joita viime kesänä istutin, eivät ehtineet kukkia lainkaan, mutta sekin pitää vain hyväksyä. Luontoa kun ei voi hoputtaa vaikka oma mieli haluaisi "kaikkitännehetinyt". Toisaalta, paljon jännittävää odotettavaa on toivon mukaan luvassa ensi kesänä mikäli kaikki vain hengissä talvesta selviävät. Kahlasin läpi kuvia tämän yhden alueen prosessista, joten ajattelin laittaa niistä tänne pienen "ennen ja jälkeen" -katselmuksen kuukausittain alkaen huhtikuusta ja päättyen elokuulle.

Huhtikuu:

Mielessä suuria suunnitelmia jotka hautuivat piinallisesti koko pitkän talven ajan. Maa oli vielä jäässä, mutta pakko oli päästä jo vetämään nyörejä jotta osaisi vähän hahmottaa mitä on pian tekemässä.


 3.4. oli jo lumet mukavasti sulaneet. Näin silloin myös siilin! Se olikin tämän vuoden ensimmäinen ja viimeinen havainto...

23.4. päästiin jo maata kuorimaan.


Toukokuu:
12.5. polut on jo pohjustettu ja kivituhkat levitetty. Maanparannustakin on jo tehty ja ensimmäiset taimet pääsivät multaan.


Kivituhkaa ei koneellisesti tai jyrällä juntattu. Riitti että juoksin koko kesän ympyrää. ;)


Kahden polun väliin jäi omituinen kolmio joten siitä piti tehdä myös pieni istutusalue. Syksyllä istutin sen täyteen tulppaaneja, ensi kesänä täytyy miettiä siihen lisää sopivia matalia kasveja jotka sopisivat pallotuijien taustalle.


Toukokuun lopulla kaikki oli vielä niin pientä ja harvaa. 


Sulkaherne vangitsi katseen aina ilta-auringossa.
En meinannut saada kyllikseni sen katselemisesta iltaisin.

Kesäkuu:

Talvella olin saanut päähänpinttymän, että haluan jossakin kohdassa pihalla kokeilla säleikköomenapuiden kasvattamista, joten sitä varten hankin (jo helmikuussa) pari valmista säleikkömoduulia. Seinämästä tuli liian hallitseva, joten se piti maalata mustaksi.


Heinäkuu:

Heinäkuussa omenapuiden pikkutaimet pääsivät paikoilleen.


Pioni- ja sulkaunikot ilahtuivat kesäsateista ja ne toivat heti runsautta ja vihreyttä muutoin vielä hieman paljaaseen kukkapenkkiin.


Alkoi näyttää jo hieman paremmalta.




Kun kerran homma pääsi niin hyvin käyntiin, pitihän paviljongille vievää polun reunustaa vielä kokeilla jos siihen jotain voisi runaan istuttaa. Kaivaus laajeni kun ihan hyvää savensekaista maata löytyi. Ja taas kiviä...


Taakse pääsi ruotsinpihlaja joka oli aiemmin väärässä paikassa. Kuunliljoja ja siperiankurjenmiekkoja jaoin täytteeksi ja hankin pari uutta kurjenpolvea. Syksyllä istutin edustan täyteen vihreäraitatulppaania. Vasemmalla rehottava paras punaherukkapensas sai syksyllä tuen joten se näyttää hillitymmälle. Koko pituudelta voisi ensi keväänä laittaa taakse lisää kurjenmiekkaa tai jotain matalaa pensasta, jotta puiden ja tämän istutusalueen väli pehmenee.


Elokuu:


Kerratut kakkarat pistivät parastaan jo ensimmäisenä istutusvuotena elokuussa. Kukat kestivät todella pitkään. Jos nämä selviävät talvesta ongelmitta, näitä täyyy saada lisää.

Unikoita tuli tasaiseen tahtiin koko loppukesän. Siemeniä on nyt tallessa "muutama desi" eli sata biljoonaa, joten eiköhän näitä ensi vuonnakin kasvateta.

Koko elokuun ajan kellohyasintit ihastuttavat rotevina mutta samalla herkkinä kasveina.Rakastan niitä aivan valtavasti. Sipulit ovat taas talven ajan tallessa paperipussissa yläkerrassa. Keväällä pitää hankkia varmuuden vuoksi vielä muutama lisää, vaikka nykyiset tekivätkin paljon sivusipuleita ja tuplasivat kukkamäärän edelliseen vuoteen verrattuna. Ihanaa!


Uuden kukkapenkin vaatimaton, mutta toisaalta positiivinen ensimmäinen kasvukausi sai päätöksen kosmoskukkien ja matalien vaaleanpunaisten liljojen myötä. Kuvassa ovat vasta nupulla. Syksyllä ahdoin penkin reunat täyteen tulppaaneita, joten kevät siintää mielessä jo hyvin toiveikkaana.


Huh, tulipa tästä pitkä muistelo, mutta kyllä kesämuistot piristävät mieltä uuden vuoden kynnyksellä. Taitaa tänäkin vuonna koti siivoitua joulukoristeista jo uuden vuoden aattoon mennessä ja kevään odotus sitä alkaa.

Toukokuun tulppaanit, kesäkuun kukkaniityt ja heinäkuun helteet... Niitä vuoden vaihtuessa muistelen. Samoin kaikkia pieniä kukkakimppuja, lämpimiä iltahetkiä ja linnun lauluja...

perjantai 23. joulukuuta 2016

Ihaninta joulua






Jouluhössötyksen keskeltä oli aika hetkeksi irtaantua ja tulla toivottamaan kaikille oikein iloista ja tunnelmallista joulunaikaa. Näin lauhalla säällä veranta tuoksuu hyasintille, ja koti puolestaan vastavalmistuneelle lanttulaatikolle. Ennen yöpuulle menoa pikkukinkku piiloutuu yöksi haudutuspataan ja huomenna koko perhe tulee luokseni jouluaterialle. Nyt on aika rentoutua karvakamun kanssa sohvalla, ottaa ehkä lasillinen viiniä ja kuunnella joululauluja yön hämärässä. 
Kaikkea hyvää!
Linda & Mimma


torstai 22. joulukuuta 2016

Syötävät ruusut joulupöytään


Joulupöytään on mukava luoda lisää juhlallisuutta pienillä yksityiskohdilla, ja tietynlaisella näpertelyllä jota ei arkena niinkään tulisi muutoin harrastettua. Aiempien joulujen tapaan pakastimessani jo odottelevat jouluaattoa ihanat uudet perunat, ja niiden kanssahan ei muuta tarvitse tarjota kuin nokareen aitoa voita. Ah, joulusta tulee pieneksi hetkeksi juhannus kun kesän maku ja kultaiset pienet, puhtaat perunat suorastaan sulavat suussa. Juhlahetken kruunaavat voiruusut, jotka syntyvät todella vaivattomasti. 

Tarvitset vain kovaa jääkaappikylmää voita, juustohöylän ja suhteellisen nopeat sormet. Ohuet, kylmät voisiivut ovat yllättävän hyvin muotoiltavia, melkein kuin muovailumassaa. Lämpimät sormet toki sulattavat voin nopeasti, joten kannattaa olla otteissaan rivakka ja laitaa ruusut heti kylmään. Muovailutekniikka on sama kuin marsipaaniruusuissa: ensimmäisen "rullan" päälle kierretään terälehtiä yksi toisensa jälkeen. Lopuksi veitsellä leikataan pohja tasaiseksi, jotta ruusut pysyvät pystyssä.

Nämä voi tehdä jääkaappiin kuvun alle juhlapöytää odottamaan jo vaikka pari päivää aikaisemmin. Vaikka näitä ei kokonaista kimpullista jaksaisi vääntää, yksikin toimii kivana koristeena voiastian reunalla.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulupukki suukon sai
















Hiiviskelin illansuussa, hetkeä ennen hämäryyttä, sytyttelemässä lyhtyihin kynttilöitä ja katselemassa ihanaa valkoista lunta. Samalla mietiskelin mistä joulun tunne syntyy. Tulin tulokseen että ainakin omalla kohdallani juuri kynttilöiden valoista, kuusista, havuista, ja lumivalkeasta maasta. Kauhulla katselin ensi viikon supersäätä joka lupaa +5 astetta lämmintä. Elin jo toivossa että tänä vuonna joulu on valkoinen ja nyt sellaisen uhkakuvan tuhmat meteorologit ilmoille heittivät. Ei lahjoja sääennustajille kun sellaisia tyhmyyksiä keksivät ;-). Vai onko kaikki pakkasukon syytä? Syksy onkin ollut poikkeuksellisen valoisa joten se normaali syysajan pimeysväsymys ei ole ehtinyt pahemmin iskeä. Lumikuorrute ja valoisat kuutamoyöt pitävät virkeänä. 

Joulun tunne tulee myös tuoksuista. Maltaita tuossa juuri siivilöin ja jouluinen kotikalja on viileässä tekeytymässä. Kohta taitaa hellalla porista hunajasinappi. Vasaralla moukaroin kuminan ja fenkolin siemeniä mallaslimppua varten. Jouluradion jazzkanava soi ja Mimma jammaillee taustalla, matonkulmalla hieman tahtia rennosti läpsyttäen. Mimmakin jo innostui viikolla pukkia pusuttelmaan, ehkä lahjojen toivossa? Toisaalta, Mimma on miettinyt jo useamman viikon ajan josko tuo pukki olisi syötävää sorttia. Oljet houkuttelevat, niitä olisi niin kovin mukava pureskella. 

Enää viikko jouluun ja huomaan, kodissa alkaa tuntua ihan joululle.
Näiden pienten hetkien mukana toivon ihanaa ja tunnelmallista joulunodotusta kaikille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...