maanantai 18. helmikuuta 2019

Miljoona ötökkätekoa -haaste

(Lehtosinilatva)

Nappasinpa minäkin ötökkähaasteen Kivipellon Sailalta ja kerron oman puutarhani osalta mitkä ovat olleet parhaita pörriäisten suosiossa olevia kukkia, ja kuinka omalta osaltani olen pyrkinyt pitämään pölyttäjistä huolta. Nyt myös Suomessa on herätty karuun todellisuuteen siitä kuinka hyönteiset vähenevät ja uhkaavat kadota hyvinkin nopeasti - kiitos ihmisten myrkkyjen ja ilmastonmuutoksen. Maailmassa on jo alueita joissa tietyt kimalaiset on jo luokiteltu uhanalaisiksi sukupuuttoon kuoleviksi lajeiksi ja se on järkyttävä uutinen.

Eräs suomalainen hunajafirma aloitti Miljoona ötökkätekoa -haastekampanjan hieman samassa hengessä kun oli YLE:llä miljoona linnunpönttöä. Ei mikään huono idea, sillä jonkin haasteen levitessä sosiaalisessa mediassa ja blogeissa, tietoisuus kasvaa, sana leviää tehokkaasti ja ehkäpä ihmiset myös aktivoituvat toimimaan omassa elämässään asian hyväksi. Haasteen saa siis vapasti ottaa vastaan ken haluaa! #miljoonaotokkatekoa

Pidemmittä puheitta tässä listattuna oman pihani pieniä ötökkätekoja:




  • Suosin kukkia joista kimalaiset ja muut hyönteiset pitävät (lue alempana TOP 15 lista).
  • Tasainen kukinta koko kasvukauden - ruokaa niin aikaisten kuin myöhäisten kukkijoiden myötä.
  • Pihalla saa olla metsän katveessa kuivia lehti- ja risukasoja jotka toimivat luonnon omina ötökkähotelleina.
  • Talventörröttäjät, siemenkodat ja erilaiset korret saavat jäädä talveksi pystyyn sillä ne toimivat hyönteisten talvikoteina.
  • Viime syksynä istutin 1000 krookusta ihan pelkästään kimalaisten ravinnonsaannin vuoksi - toki niistä on itsellekin silmäniloa ja ilahdun aina kevään ensimmäisistä kimalaisista jotka kömpivät innoissaan krookusten kimpussa.
  • En käytä puutarhassani kemiallisia myrkkyjä enkä juurikaan kemiallisia lannoitteitakaan, sillä muutamien rakeiden kylväminen maahan ei paranna maan koostumusta.
  • Kolme vanhaa pajupuuta: pajunkissat ovat myös tärkeitä ravinnonlähteitä pölyttäjille heti aikaisin keväällä.
  • Pelastan vesiämpäriin tai kastelukannuun hukkumaisillaan olevat kimalaiset aina kun satun huomaamaan.
  • Annan myös luonnonkukille mahdollisuuden kukkia - paahteisella paikalla suuren koivun alla (jossa nurmikko kasvaa huonosti ja on muutenkin niukkaravinteista) päivänkakkarat ja apilat muodostavat pienen luonnonniityn. Sitä ei ole kiire leikata ruohonleikkurilla. Alla kuva jonka nappasin vanhempieni pihamaalta viime kesänä kun arohumalat kukkivat nurmikolla kauniisti. Seassa myös jokunen valkoapila ja niittyleinikki.

Pörriäiskasvien TOP 15 Romppalan pihalla

  1. Oregano eli mäkimeirami (valtavasti kimalaisia ja perhoset tykkäävät myös)
  2. Sinipiikkiputki aiheutti kovan kimalaisruuhkan ja melkeinpä tönimistä
  3. Sormustinkukat (kimalaisten kestosuosikki)
  4. Kosmoskukat
  5. Tähtiputket
  6. Laukat (etenkin ukkolaukat ja pallerolaukat)
  7. Aikaiset kevään sipuli- ja mukulakasvit kuten krookukset ja scillat
  8. Viitapihlaja-angervo (muutama pensas on kasvanut alusta asti pihallani ja niiden kukinnot ovat täynnä ötököitä)
  9. Japaninlikusterisyreeni (rungollinen pikkupuu jonka vasta istutin, mutta ensimmäiset kukinnot vetivät pölyttäjiä magneetin lailla). Ylipäätään syreenit ovat kova juttu ja talvella linnut kuten punatulkut tykkäävät syödä niiden siemeniä.
  10. Lehtosinilatva (olen antanut sen vapaasti levitä ja siementää koska tykkään siitä kovasti ja niin myös pienet kimalaiset)
  11. Auringonkukat
  12. Ruiskaunokit
  13. Pionit (etenkin yksinkertaisemmat joiden sisälle ötökät pääsevät helpommin)
  14. Palkokasvit kuten herneet, pavut ja tuoksuherneet
  15. Imikät tarjoavat aikaista ravintoa kukillaan heti toukokuun alussa. Omalla pihallani kasvaa valkotämplä- ja miekkaimiköitä.

Sormustinkukkia, taustalla jalopähkämöitä ja punapäivänkakkaraa.


Tähtiputki 'Star of Fire' , taustalla kiinanpioni Duchesse de Nemours

 Viitapihlaja-angervo

Triteleia 

Sinipiikkiputki

Valkoalpi

torstai 14. helmikuuta 2019

Monenlaista ystävyyttä







Aurinko pilkottaa ja ulkona kuuluu jo ajoittain linnunlaulua. Korkeat lumihanget ovat tiivistyneet hieman matalammiksi ja puiden oksat ovat jo hiutaleita vailla. Ajatus karkaa kevääseen ja odotukseen siitä, kuinka keväällä sadat sipulikukat jälleen nousevat toivon mukaan luomaan kevättä puutarhaan. Halusin tulla toivottamaan hyvää ystävänpäivää kaikille! ♥ Ystävyys mielletään usein vain ihmisten väliseksi asiaksi. Ne joilla on elämässä ihania lemmikkejä, tietävät että eläimet ovat meille myös parhaita ystäviä. Usein jopa parempoia ja uskollisempia kuin toiset ihmisystävät. Mimma-kissa on ainakin minulle opettanut heti ensimmäisestä päivästä lähtien pyyteettömän rakkauden merkityksen - vaikka toki hän joskus armottomasti manipuloi minua, palvelijaansa, tekemään juuri hänen älykkään mielensä mukaan. ;)


Luonto on myös meille ystävä jota emme tunnusta. Luonto ja koko planeetta on itse asiassa jokaisen meidän paras ystävä jota ilman me emme enää olisi täällä. Harmillisesti emme vain aina osaa kohdella sitä sillä arvokkuudella ja rakkaudella mitä se ansaitsisi. Moni ei osaa eikä halua nähdä tai kohdella ekosysteemiä elävänä "olentona". Päivä päivältä korviin kantautuu uutisista joka suunnalta kuinka ihminen saastuttaa planeettaa, aiheuttaa ilmastonmuutosta, myrkyttää maaperän elottomaksi torjunta-aineilla ja tehoviljelyllä kuluttaa maan niin elottomaksi ja köyhäksi että jossain vaiheessa kasvu tyrehtyy kokonaan koska maan bakteeri ja pieneliötoiminta on lakannut. Sillä hetkellä kun niitä asioita miettii, valtaa mielen lohduton olo ja tunne siitä, kuinka itse haluaisi tehdä enemmän, auttaa enemmän, rakastaa enemmän. Mutta sitähän me puutarhaharrastajat toisaalta teemme, vaikka kuinka pieneltä ja mitättömältä se mielessä tuntuu koko maapallon mittakaavassa.



Suuret asiat syntyvät pienistä teoista ja puutarhaharrastus on kasvattanut suosiotaan. Monista puutarhoista hyönteiset, eläimet ja linnut löytävät suojaa ja ravintoa. Monen vuoden työllä pienenkin maapläntin voi saada viljavaksi ja elinvoimaiseksi luonnollisin keinoin. Omalla kallioisella pihalla tiedän kuinka monta vuotta maanparannus vaatii jotta saa kasvatettua jotain muutakin kuin kivikkokasveja. 



Puutarhatrendit myös muuttuvat pikkuhiljaa liian tarkkaan ja kliinisesti nypitystä rehevämpään runsauteen. Kasveja valitaan sen perusteella mitä hyötyä niistä on hyönteisille. Jo nyt muutaman vuoden aikana on esimerkiksi englantilaisissa suurissa puutarhanäyttelyissä nähnyt kasvavana trendinä luonnonmukaisuuden ja monimuotoisuuden jota joku voisi mieltää jopa "huolimattomaksi". Yllättäen jotkin kasvit joita miellämme rikkaruohoiksi  ovatkin tärkeä osa pölyttäjähyönteisten paratiisia ja suurempaa kokonaisuutta. Keinotekoisestikin yritetään luoda luonnollista näkymää jossa myös ötökät, pikkueläimet ja linnut viihtyvät. Puutarhasta tulee turvapaikka elämälle ja me ihmiset saamme nauttia sen kasvusta ja seuraamisesta. Se on pieni mutta suuri asia. Silloin tuntuu että ystävä on koko ajan vierellä. Kun yhteys maahan syntyy, puutarhasta voi tulla ihmisen paras elinikäinen ystävä. ♥


Tämä ystävä ilmestyi oveni eteen viime kesänä. Oli helteessä harhaillut ja tullut ehkä hakemaan virkistävää juotavaa. Pihani on sen verran kuiva että sammakoita harvoin näkee. Kerran yksi iso rupikonna oli ohikulkumatkalla 10 vuotta sitten. :)

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Uusi vuosi ja kasvukausi!


Henkisesti elän jo kevättä vaikka fyysisesti ulkona puissa roikkuvat vielä jouluvalot ja maisema on jäinen. Kotona takassa ritisee tuli ja Mimma-kissani nukkuu talviunia pehmeään karvapeittoon kääriytyneenä. Koska aloitan jouluttelun niin aikaisin jo lokakuussa - jolloin nautin talvikoristelusta ja valojen virittelystä - heti joulun mentyä siivosin supernopeudella pois kaikki siellä sun täällä roikkuvat joulupallot ynnä muut hiutaleet jotta uusi vuosi voisi alkaa kevään merkeissä. Keittiön pöydällä vihreän tarjottimen päällä kukkivat neilikkakimput pastellisen pinkkeinä ja keltaisina. Lähestulkoon vaanin postilaatikon äärellä, odottaen vuoden ensimmäisiä siemenkuvastoja. Vuoden päätteeksi tulin jakamaan muutaman puutarhatunnelman menneeltä keväältä ja kesältä. 



Alkukesän vihreydessä on jotain niin siistiä ja kaunista. Kukkien odotus on käsin kosketeltavaa. Vaikka tässä kuvassa silmä hakeutuukin heti kirsikkapuun juurella olevaan voikukkaan joka on näemmä hankalan sijantinsa vuoksi jäänyt kitkemättä ja saa siellä loistaa ylväänä. :D  



Kevään ja kesän suurin ja eniten iloa tuottanut projekti oli ehdottomasti lavatarhan perustaminen, joka on ollut pitkään haaveissani. Kesän kasvutarinat ja vaiheet olen tallettanut paitsi sydämen ja mielen makumuistoihin, niin myös paperille. Oma PIHA -puutarhalehdessä alkaa heti tammikuun numerosta (ilm. 10.1.2019) lähtien 6-osainen juttusarja lavatarhani vuodesta. Ensimmäinen osa käsittelee perustamista ja rakennusvaiheita, joten jos olet itse perustamassa tulevana keväänä pientä tai suurempaa hyötytarhaa, toivon että jutut antavat inspiraatiota ja vinkkejä puuhaan koko vuoden mittaan. :)  Nyt kun lavat lepäävät kevyen lumikerroksen alla, tuskin maltan odottaa tulevaa kevättä, uutta kasvukautta, ja niitä kaikkia ihania tuoreita herkkuja joita omat laatikkoviljelmät tarjoavat läpi kesän.


Kesällä minulla oli myös ilo olla mukana uuden juuri ilmestyneen Pihakalenterin teossa johon sain kuvata ja kirjoitella kuukausien aloitusjutut. Saila Routio on kirjoittanut kaikki ihanat ja tarpeelliset koko vuoden viikkovinkit ja Aarno Kasvi kertoo jutussaan puoliloiskasveista. Näiden kansien väliin on jo monen vuoden aikana tullut piirreltyä ja kirjoiteltua omaan muistiin kaikenlaiset istutussuunitelmat ja kasvihankinnat, joten tämä on aika kätevä kotipuutarhurin päiväkirja. :)

Nyt on aika toivottaa kaikille oikein ihanaa uutta vuotta 2019! Raketin pamauttamisen sijaan postaan kukkasia ja mullantuoksuisia muistoja kuluneelta vuodelta:















maanantai 24. joulukuuta 2018

Hyvää joulua!






Aattoillan rauha on laskeutunut kotiin. Perhe oli luonani koolla jouluaterialla ja siskon kanssa kävimme hautausmaalla sytyttämässä parit kynttilät. Tuntuu ihanalta viettää muutaman päivän laiskotteluloma. Halusin tulla toivottamaan kaikille oikein ihanaa aattoillan tunnelmaa ja iloista joulunaikaa. Kohta on aika Mimman avata siskoltani saadut joululahjat. Minulla on vahva tunne että edessä on mintunhuuruinen ilta... ;)

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukalenteri alkaa!


Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää! Maisema ulkona on juuri nyt lumeton ja tuulinen, aurinkokin välillä pilkahtaa. Se ei kuitenkaan meidän jouluvalmisteluita haittaa. Instagramin puolella alkaa joulun aakkoset -haasteen hengessä joulukalenteri. Postailemme päivittäin jouluisia tunnelmia ja vinkkejä joten tervetuloa seuraamaan tänne.
Mukavaa viikonloppua kaikille! ♥

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Lokakuun puutarhatunnelmissa


Aika on mennyt siivillä. Syksykin jo koitti ja viimeisen kultaisen lehtisateen jälkeen puut piirtyvät jo melkein paljaina taivasta vasten. Palaan muistoissa hetkeksi vielä syyskuulle. Olen aina haaveillut kapeammasta polusta niinsanotulle kuunliljakujalle. Kapeampi polkuhan tarkoittaa enemmän istutusalaa sen reunoille. ;) Sain sopivasti hieman kivituhkaa vanhempien omasta kuormasta heidän pihaltaan jotta ei tarvinut itse koko isoa kuormaa tilata yhtä pientä kärrypolkua varten.



 Jo melko isoksi kasvanut purppuraomenapuu kasvoi huonolla ja liian kuivalla paikalla, joten se siirrettiin loppukesällä tähän pergolaportin vierelle. Puulla on kaunis keltainen syysväri ja keväällä ihanat vaaleanpunaiset kukat. Tuossa aivan kottikärryn vierellä komeilee nuori japaninlikusterisyreeni. Kuinka innolla odotankaan että se kasvaisi tuossa komeaksi pikkupuuksi. Jo tänä kesänä se ilahdutti ihanilla tuoksuvilla kukinnoillaan ja kimalaisten surina sen kimpussa ollessaan oli huimaa. Alla kuva kukinnosta joka alkoi kyllä olla jo hieman ohi ja ruskettunut heinäkuun alussa kun tämän kuvan nappasin. Väri on hieman angervomaisen kellertävän valkoinen ja pienikukkaisempi normaaliin syreeniin verrattuna, mutta jotenkin olen tästä lumoutunut lehtineen kaikkineen - ja tuoksu oli ihana!





Välillä piti karata myös krookuksia istuttamaan. Hollannista tilasin kerralla 1000 mukulaa ja ne upposivat maahan yhden iltapäivän aikana. Krookukset ovat paitsi ihanin ilo silmälle keväällä, ovat ne tarpeellisia aikaisia ravinnonlähteitä juuri heränneille kimalaisille ja muille ötököille. Syyskuussa tuli myös luonnonmukaista narsissialuetta uudistettua lisäämällä muutama sata sipulia entisten joukkoon.



Pieni polku valmistumisvaiheessa. Uoman pohjalla on suodatinkangas ja sen pinnalle reilu kerros kivituhkaa. En oikein pidä reunusnauhoista (vaikka huomasin että nyt on saatavilla ihanaa ruostekäsiteltyä nauhaa), joten kasvit saavat suoraan reunustaa polun ja istutusalueen rajan.


Lavatarhassa jättiauringonkukat kurkottelivat korkeuksiin ja matala valkoinen kosmoskukka ilahdutti koko kesän ajan runsaalla kukinnalla ensimmäiseen hallayöhön asti. Auringonkukka tuotti paljon siemeniä - kiitos kuuman kesän. Ensimmäistä kertaa sain kerätä ihan omia auringonkukansiemeniä.♥



Kasvihuoneessa mustien tomaattien kypsyminen kesti ikuisuuden - eivätkä ne oikeastaan kunnolla edes kypsyneet. Osa on vieläkin keittiön pöydällä. Tämä 'Indigo Ruby' -lajike näyttää ja kuulostaa kauniilta, mutta ainakin omalla kohdalla maku oli pettymys - koostumus oli toki luumumainen, mutta makeutta siinä ei ollut lainkaan. 


Talvipeittonsa jo esiin kaivanut Kuningatar Mimma sanoo että hän voisi vaikka pelata niillä tomaateilla tassupalloa jos ei muuta tekemistä keksi.


Lokakuun alkupuolen lämpöaalto sai minut sekoamaan taimialessa. Kaikkea ihanaa löytyi. Uusia esikoita, saniaisia ja monivuotisia orvokkeja. Erilaisia syys- ja komeamaksaruohoja tuli myös hankittua lisää. Tarhakylmänkukkien taimissa oli jo kukat! Tänä vuonna moni kasvi on seonnut normaalista rytmistään. Saa nähdä mitä tekevät ensi keväänä...


Onneksi oli istutusaluetta valmiina uusille taimille. ;)
Tänään pihaa haravoidessa ovat nämä kuvat jo muisto vain. Ilmassa tuntuu lähestyvä talvi. Kaikki tähän asti hankitut kukkasipulit odottelevat maan alla jo kevättä. Viimeiset ruukut täytyy vielä siivota kellariin. Pimeys hiipii iltoihin ja jottei puutarhaikävä liikaa ottaisi valtaa, täytyy hyvissä ajoin vielä ripustella jo valmiiksi kaamos- ja jouluvaloja loppuvuotta varten. :) 

Näillä pikaisilla syysterveisillä tulin morjenstamaan teitä blogiystäviä. Niin moni teistä on Instagramin ja Facebookin puolella yhteydessä lähes päivittäin, joten blogin päivitys on minulta kovasti jäänyt. Ehkäpä taas syksyn pimeinä tunteina aktivoidun fiilistelemään joulujuttuja ja muistelemaan puutarhakesää hetkinä jolloin sitä erityisesti kaipaa...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...