sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Koti vai viidakko?



Se tunne, kun alkaa miettimään että lähtikö tänä vuonna siemenkylvöt hieman lapasesta.  Loputon viidakko laajentuu huoneesta toiseen. Jos joku kurkistaisi ikkunasta sisään, ei sieltä muuta näkyisi kuin pelkkää vihreää.



Malabarinpinaatit malttavat vielä mielensä ja ovat melko hillittykasvuisia. Toisaalta jos niille laittaisi köynnöskepit, varmaan kasvu räjähtäisi heti. Olen monesti huomannut että köynnöskasvi kyllä vaistoaa kun tuki on lähellä, silloin alkaa kova kasvuvauhti.



Tomaatteja pukkaa joka suunnalta. Luulin jo aluksi että mitkään näistä eivät idä. Onneksi en ehtinyt sentään uutta satsia kylvää. Eiköhän nämä 25 tainta riitä alkajaisiksi...


Koska minulla on kasvamassa vain kolmea eri lajiketta, vihreä Green Zebra, punainen Supersweet 100 ja keltainen Udi, merkkasin taimet helposti vain eri värisillä tikuilla koulimisvaiheessa. Olen käyttänyt samaa systeemiä monien muidenkin kasvien kanssa jotka tunnistaa muuten helposti, mutta joiden eri väriset lajikkeet haluaa pitää erossa toisistaan ja aikoo istuttaa tietyt kukat tietyille paikoille väriensä mukaan. Etenkin kasvihuoneen kevätkaaoksessa kouliessa voi monesti taimet mennä sekaisin. Joskus käytän ihan puolitettuja grillitikkuja joiden päät dippaan väriin. Esimerkiksi jos vaikkapa auringonkukkia on samaan aikaan kasvamassa mustaa, punaista ja keltaista. Huomattavasti nopeampi systeemi kuin pienten lappujen ja taimikylttien väsääminen kymmenille taimille.


Vielä kun nämä saisi kaikki pidettyä hyvässä kunnossa kevääseen asti. Tsiniat ovat kohta kukassa. Jos olisin järkevä, katkoisin nuput pois ja antaisin taimen haarottua, mutta kun en millään raaski vielä leikata. Sitten kun nuput avautuvat, pätkäisen ne maljakkoon. Ne olisivat pärjänneet huomattavasti lyhyemmällä esikasvatuksella. Toisen satsin voisi vielä kylvää jos vain tila kotona riittäisi. Kohta täytyy varmaan laajentaa kasvatuksia vielä makuuhuoneenkin puolelle...

Aurinkoisia päiviä ja kevättuulen lämpöä jo odotellen...
Linda

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen uudet alut



Kohmean maan keskeltä nousee vihreys laukkojen muodossa. Viereltä pilkistävät verenpunaiset Angelique-tulppaanien alut, ne sadat sipulit jotka syksyllä piilotin. Pihani on jo täysin lumeton, mutta vielä kylmä. Krookusten nuput odottavat auringon hipaisua avautuakseen. Helleborus Nigerin täydellistäkin puhtaammat kukat liikuttavat aina yhtä voimallisesti hetkenä jolloin luonto vasta heräilee talviunesta. Pääsiäistä en ole kotiini erityisemmin koristanut, nautin vain ikkunalautojeni ylitsepursuavasta vihreydestä, täydessä lehdessä olevasta japaninvaahterasta, uhmakkaasta hortensiasta, sekä ajatuksesta että voin viettää pääsiäisen kukkapenkkejä rapsutellen, ja ehkä kasvihuonettakin siistien. Koko kevät on mennyt lujaa. Olen ollut onnellinen erilaisten harvinaisen mielenkiintoisten työprojektien parissa, joten en pahemmin ehtinyt edes miettämään että koskahan se kevät vihdoin saapuu. Nyt se tuntuu olevan jo melkein täällä. Yläkerrassa odottaa pahvilaatikollinen Hollannista hankittuja sipuleita. 50 kellohyasinttia, 250 kruunuvuokkoa, 40 liljaa, 50 tuoksumiekkaliljaa, 12 daaliaa ja muutama pullea tuoksuinkivääri. Ensi viikon unelmissa on tilata kuormallinen kivituhkaa tulevan hyötytarhan käytävien pohjaksi. Puutarhaunelmat alkavat ehkä taas konkretisoitua. Uusi kevät. Uusi alku.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...