perjantai 18. elokuuta 2017

Elonkorjuuta maanläheisin sävyin


Minulle elokuu alkaa olla jo vahvasti "tunnelmointikuukausi". Siinä missä puutarhan osalta kevät ja kesä ovat enemmän työntäyteisiä, rakastun joka vuosi elokuun tullen ajatukseen tunnelmoinnista kukin, tuikuin ja kynttilöin. Siinä missä moni rakastaa ja palvoo valoa, tunnustan että itse rakastan yhä aikaisemmin hämärtyviä levollisia iltoja, ja niiden pehmeästi syliinsä sulkevaa pimeyttä. Paljon olisi elokuun kukkia näytettävänä, toivon että saan jonain hämäränä iltana aikaiseksi että kerron niistä lisää. Parhaillaan kukkivista persikkaisista pensaskrasseista ja illansuussa lumoavasti hohtavista juoruista. Ehkä huomenna, tai kunhan ehdin... 

Kulunutta viikkoa piristi myös yllättävä taiteilija-/facebookystävän tapaaminen kun Mollamari Creationsin Anna-Mari eksyi sattumien kautta tänne Killinkoskelle ja vuosien nettituttavuuden jälkeen saatiin kahvitella illalla ihan kasvotusten, oli ihanaa! :)

Viimepäivinä vapaa-aika on kulunut perinteiseen tapaan herukkahillojen keittämisessä ja maustekurkkujen säilömisessä. Ah, syksyn tuoksut ja talveksi täyttyvät tarpeelliset kotivarastot. Teinpä myös ensimmäisen kerran wanhanajan mustaherukkalikööriä ihanan Jovelan Johannan jakamalla ohjeella. Sitä ehkä päästään viimeistään jouluna maistelemaan. 
Ulko-oveeni väänsin myös maanläisen elonkorjuukranssin ajankohtaisista antimista joita näissä kuvissakin näkyy. Lisää kranssivinkkiä voit lukea Oma Piha-blogin puolelta, tästä linkistä.

Ihanan tunnelmallista elokuuta ja pikaisiin palaamisiin - puutarhajuorujen ja ehkäpä myös hieman jännittävien uutisten kera! ;)

maanantai 7. elokuuta 2017

Varjopuutarha ennen ja nyt

Illansuussa oli hyvä hetki kitkeä pikaisesti varjopuutarhaa joka näyttää tänään tältä. Tuohon polun reunaan, kaarteeseen, ajattelin siirtää tummalehtisiä akankaaleja joita löytyy sieltä täältä ympäri pihaa, tai sitten patjarikkoa, jotain matalaa rajaamaan polun ja kasvit. Kumpaako te laittaisitte? Muistin että tämän osion kanssa puuhastelu alkoi tasan vuosi sitten. Nyt kun katsoo ennen ja jälkeen kuvia vierekkäin, tajuaa kuinka nopeasti kaikki on kasvanut. Tässä kuva alueesta tasan vuosi sitten 8.8.2016:



Tässä vielä kammottavan tylsä kuva heinäkuun lopulta 2016:

Tässä vaiheessa alueelta on jo raivattu pois ikivanhat itsestään kylväytyneet 
villit herukkapuskat jotka eivät enää satoa tuottaneet. Kivimöykky pilkottaa keskeltä. Siitä tuli polkuun hyvä "liikenneympyrä".

Paluu jälleen nykyhetkeen...


Jonkin verran taimia on toki tullut hankittua, mutta suuri osa on vain siirretty tai jakotaimia. Vasemmalla takana oleva kultatyräkki oli tullut ihan vahingossa, mutta kun kerran on päättänyt myös varjossa viihtyä niin saa olla, sen lehdet ja pensasmainen kasvutapa käy hyvin. Laikkukirjokanukan siirsin toisaalta kun se tähän paremmin sopi. Vierellä avautumista odottavat valkoiset liljat jotka tulivat jostain taimistolta keväällä tilaajalahjana. Ajattelin että ne sopivat kanukan viereen ja erottuvat hyvin myös mustaa pergolaporttia vasten. Jalopähkämöt päätyivät tähän kaareksi kun niitä oli sen verran paljon. Ovat kyllä siistejä ja tykkään niiden lehtimuodoista. Tällä alueella tärkeintä ovatkin eri lehtimuodot joita keräilen. Oikealla takana pilkottaa preeriamesiangervon lehdet jotka ovat aika kookkaat ja näyttävät. 

Tunnustaudun kuunliljojen keräilijäksi. Aina tulee joku uusi hankittua, kunhan se on tarpeeksi poikeava muihin jo aiemmin hankittuihin lajikkeisiin verrattuna. Vaikka tykkään kaikkein eniten sinikuunliljoista, isolehtisistä kuten Big Daddy ja Elegans, tämä kirkas ja värikäs Color Festival alkaa kiilata ainakin kärkikolmikkoon. Aivan kuin maalari olisi pensselillä sutinut lehtiä ja sekoitellut vihreän, valkoisen ja keltaisen sävyjä keskenään. :)


Suippolehtinen Lakeside Dragonfly:


Valkoraidallinen Night Before Christmas

Eipä sitä tiedä mihin liriin kaikkien näiden kuunliljojen kanssa vielä joutuu jos leviävät yhtä tehokkaasti kuin nykyiset. Täysikasvuiseksi taimella menee onneksi kuitenkin vielä noin 3-5 vuotta. Toisaalta näiden toivoisi olevan jo jättiäisiä "justhetinyt". ;)
 Huomenna jos aikaa hetki liikenee, taidan jakaa väliin hieman taponlehteä aluskasviksi...

tiistai 1. elokuuta 2017

Mistä muistaa kesän?













Joillekin kesän tunne syntyy rannalla makoilusta, jäätelön lipomisesta tai ehkä lomareissuista jotka posotetaan vauhdilla kuumassa autossa. Minulle paras kesän tunne syntyy kun saan näpertää kukkien kanssa. Sitoa kimppuja ja räpsiä niistä kuvia muistikortit täyteen. Joskus talven pimeinä tunteina kuvien kautta muistan juuri ne hetket ja tunnelmat.

Valokuvaaminen on ollut aina rakas harrastus ja muistan kuinka pienenä tyttönä yritin asetella kukkia ja ottaa niistä jonkinlaisia "taidekuvia" surkealla pienellä punaisella filmikameralla, ja mikä pettymys oli lopulta saada ne kaikki kehitetyt kuvat joista suurin osa oli sumeita tai heilahtaneita. Kuvaamisesta on nyt aikuisiällä tullut osa työtä joten ymmärrän raahata mukanani kamerajalustaa (vaikka kuinka vakaaksi oloni sillä hetkellä tuntisin), mutta tämän kesän olen suurimmaksi osaksi napsinut ihanalla älypuhelimella paloja kesästä vailla itseaiheutettuja "kuvauspaineita" ja jakanut niitä nettiin Instassa. Samalla olen nauttinut myös toisten ihanista kesähetkistä. Minä, suurten suunnitelmien ja niiden varasuunnitelmien superlaatija, olenkohan kesän aikana vihdoin oppinut elämään huolettomasti kesähetkessä? Juuri nyt siltä tuntuu... :)

Tässäpä myös blogin puolelle hieman näitä pieniä paloja ajasta jolloin kesä alkaa taittua hämäriksi illoiksi. Valkoiset kruunuvuokot ovat nyt päässeet vauhtiin ja myhäilen tyytyväisenä että saan kerätä niitä kimpuiksi mielin määrin aina myöhäiseen syksyyn asti. 
Tervetuloa elokuu!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...