lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukalenteri alkaa!


Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää! Maisema ulkona on juuri nyt lumeton ja tuulinen, aurinkokin välillä pilkahtaa. Se ei kuitenkaan meidän jouluvalmisteluita haittaa. Instagramin puolella alkaa joulun aakkoset -haasteen hengessä joulukalenteri. Postailemme päivittäin jouluisia tunnelmia ja vinkkejä joten tervetuloa seuraamaan tänne.
Mukavaa viikonloppua kaikille! ♥

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Lokakuun puutarhatunnelmissa


Aika on mennyt siivillä. Syksykin jo koitti ja viimeisen kultaisen lehtisateen jälkeen puut piirtyvät jo melkein paljaina taivasta vasten. Palaan muistoissa hetkeksi vielä syyskuulle. Olen aina haaveillut kapeammasta polusta niinsanotulle kuunliljakujalle. Kapeampi polkuhan tarkoittaa enemmän istutusalaa sen reunoille. ;) Sain sopivasti hieman kivituhkaa vanhempien omasta kuormasta heidän pihaltaan jotta ei tarvinut itse koko isoa kuormaa tilata yhtä pientä kärrypolkua varten.



 Jo melko isoksi kasvanut purppuraomenapuu kasvoi huonolla ja liian kuivalla paikalla, joten se siirrettiin loppukesällä tähän pergolaportin vierelle. Puulla on kaunis keltainen syysväri ja keväällä ihanat vaaleanpunaiset kukat. Tuossa aivan kottikärryn vierellä komeilee nuori japaninlikusterisyreeni. Kuinka innolla odotankaan että se kasvaisi tuossa komeaksi pikkupuuksi. Jo tänä kesänä se ilahdutti ihanilla tuoksuvilla kukinnoillaan ja kimalaisten surina sen kimpussa ollessaan oli huimaa. Alla kuva kukinnosta joka alkoi kyllä olla jo hieman ohi ja ruskettunut heinäkuun alussa kun tämän kuvan nappasin. Väri on hieman angervomaisen kellertävän valkoinen ja pienikukkaisempi normaaliin syreeniin verrattuna, mutta jotenkin olen tästä lumoutunut lehtineen kaikkineen - ja tuoksu oli ihana!





Välillä piti karata myös krookuksia istuttamaan. Hollannista tilasin kerralla 1000 mukulaa ja ne upposivat maahan yhden iltapäivän aikana. Krookukset ovat paitsi ihanin ilo silmälle keväällä, ovat ne tarpeellisia aikaisia ravinnonlähteitä juuri heränneille kimalaisille ja muille ötököille. Syyskuussa tuli myös luonnonmukaista narsissialuetta uudistettua lisäämällä muutama sata sipulia entisten joukkoon.



Pieni polku valmistumisvaiheessa. Uoman pohjalla on suodatinkangas ja sen pinnalle reilu kerros kivituhkaa. En oikein pidä reunusnauhoista (vaikka huomasin että nyt on saatavilla ihanaa ruostekäsiteltyä nauhaa), joten kasvit saavat suoraan reunustaa polun ja istutusalueen rajan.


Lavatarhassa jättiauringonkukat kurkottelivat korkeuksiin ja matala valkoinen kosmoskukka ilahdutti koko kesän ajan runsaalla kukinnalla ensimmäiseen hallayöhön asti. Auringonkukka tuotti paljon siemeniä - kiitos kuuman kesän. Ensimmäistä kertaa sain kerätä ihan omia auringonkukansiemeniä.♥



Kasvihuoneessa mustien tomaattien kypsyminen kesti ikuisuuden - eivätkä ne oikeastaan kunnolla edes kypsyneet. Osa on vieläkin keittiön pöydällä. Tämä 'Indigo Ruby' -lajike näyttää ja kuulostaa kauniilta, mutta ainakin omalla kohdalla maku oli pettymys - koostumus oli toki luumumainen, mutta makeutta siinä ei ollut lainkaan. 


Talvipeittonsa jo esiin kaivanut Kuningatar Mimma sanoo että hän voisi vaikka pelata niillä tomaateilla tassupalloa jos ei muuta tekemistä keksi.


Lokakuun alkupuolen lämpöaalto sai minut sekoamaan taimialessa. Kaikkea ihanaa löytyi. Uusia esikoita, saniaisia ja monivuotisia orvokkeja. Erilaisia syys- ja komeamaksaruohoja tuli myös hankittua lisää. Tarhakylmänkukkien taimissa oli jo kukat! Tänä vuonna moni kasvi on seonnut normaalista rytmistään. Saa nähdä mitä tekevät ensi keväänä...


Onneksi oli istutusaluetta valmiina uusille taimille. ;)
Tänään pihaa haravoidessa ovat nämä kuvat jo muisto vain. Ilmassa tuntuu lähestyvä talvi. Kaikki tähän asti hankitut kukkasipulit odottelevat maan alla jo kevättä. Viimeiset ruukut täytyy vielä siivota kellariin. Pimeys hiipii iltoihin ja jottei puutarhaikävä liikaa ottaisi valtaa, täytyy hyvissä ajoin vielä ripustella jo valmiiksi kaamos- ja jouluvaloja loppuvuotta varten. :) 

Näillä pikaisilla syysterveisillä tulin morjenstamaan teitä blogiystäviä. Niin moni teistä on Instagramin ja Facebookin puolella yhteydessä lähes päivittäin, joten blogin päivitys on minulta kovasti jäänyt. Ehkäpä taas syksyn pimeinä tunteina aktivoidun fiilistelemään joulujuttuja ja muistelemaan puutarhakesää hetkinä jolloin sitä erityisesti kaipaa...

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Kesäkuun kukkaterveiset


Heippa! Tulinpa pikaisesti päivittämään muutamia puutarhatunnelmia kun eilen illalla ihan vain vaeltelin kasvien lomassa. Ihania liiloja hetkiä siellä täällä. Violetin sävyt ovat aina olleet minulle suosikkeja, joten ei kai ihme että sen värisiä kukkia löytyy sieltä sun täältä. Jalopähkämöitä on valtavasti ja iloisena katselen kuinka kova kimalaisten hurina pyörii niiden huulikukkaisten kukintojen ympärillä. Varsinaiset pörriäisfestarit menossa. Lehtosinilatva, tuo reipas siementäjä on  levinnyt polun laitaan ihan kaikkialle - ja saa levitä! Alakulman kuvassa idänkurjenpolvi Plenum.


Kanadalainen köynnösruusu 'John Davis' on ollut kukassa juhannuksesta asti ja alkaa olla ohi muutamassa päivässä. Kukinta-aika on lyhyt, mutta sitäkin näyttävämpi ja tuoksuvampi. Pionit ovat nupuillaan ja niitä on tulossa paljon Cottage garden -penkkiin. Valkoinen Duchesse de Nemours on nuppuja pullollaan ja vierellä matalampi pinkki lajike myös. Olen siirrellyt pioneita niin monesta paikasta toiseen että taimet ovat menneet sekaisin, mutta sitten kunhan pinkit nuput avautuvat, muistan ehkä mikä on kyseessä. :)


Kuunliljat rehottavat tuttuun tapaansa ja niitäkin on taas saanut jakaa ja kiikuttaa paikasta toiseen. Vasemmassa alakulmassa japaninlikusterisyreenin nuppuja. Suomessa tuo puumaiseksi, rungolliseksi kasvava syreeni voi kasvaa noin 3-6m korkeaksi, joten toivotaan että uutukainen parimetrinen taimi ottaa paikan haltuun ja toimii katseenvangitsijana kuunliljakujalla.




Toissa kesänä kylvin persikanväristen, vai pitäisikö sanoa lohenpunaisten sormustinkukkien siemeniä ja nyt ihanuudet ovat kukassa (kuvassa vas. yläkulma). Aika herkullinen väri ja muista sormustinkukista silminnähden poikkeava. Tästä on taas tulossa sormustinkukkien supervuosi, siltä näyttäisi. Punapäivänkakkarat yhdessä 'Amber Jubilee' -heisiangervon kanssa ovat aika rankka yhdistelmä joka syntyi hieman vahingossa. Voipi olla että kakkarat siirtyvät jossain vaiheessa toisaalle... Ehkä "Cottage gardenin" puolelle jossa saisivat loistaa ihan rauhassa tähtiputkien ja huopakaunokkien kaverina.


Tätä punaistahan sieltä löytyykin myös paitsi tähtiputkessa niin myös marhanliljoissa jotka pian aloittavat kukintansa. Tähtiputket varastavat sydämen joka kesä ja koska niitä on paljon, saa niitä kerätä kukkakimppuihin koko kesän ajan. Loppuun vielä Kuningatar Mimman terveiset.


Mammalla on ihan liian kiire noiden rehujensa kanssa. Palvelija on laiminlyönyt tehtäviään viemällä huomionsa liiaksi pois minusta - tärkeimmästä, mutta kun istahdan sen syliin niin kyllä se hetken pysyy paikallaan. Kesä on vakava juttu.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Supervauhtia ja lavaprojekti










Tietokoneen ääressä on hädin tuskin ehtinyt kääntymän, paitsi tietysti yrittäjän pakollisten työhommien vuoksi. Kasvien kasvuvauhti, kylväminen ja taimien istuttaminen ovat kaikki menneet viimeisen kuukauden aikana supervauhtia. Joitakin kuvia on sentään tullut räpsittyä, joten tässä vielä melko keväisiä tunnelmia toukokuun lopulta tänne kesäkuun loppupuolelle. Tämä oli lemmikkikesä, lemmikkejä kaikkialla ja patjarikot loistivat kaikkialla pinkkeinä ja punaisina. Syksyllä istuttamani helmililja-aalto toimi toivotulla lailla. Ehkä tulevana syksynä koko polku saa reunansa sinisistä kukista. 

Tulppaanien kirjo on ollut kaunis. Kuvassa Mimman vierellä oransseja papukaijatulppaaneja ja tässä yllä arovuokkojen kanssa Sweet Desire joka oli valtava kuin pioni. Myöhäiset pionitulppaanit kukkivat täällä monesti vielä juhannuksena, mutta tämän kevään lämpöaalto sai monet kukkimaan nopeasti. Tänään tuli ensimmäinen ja pitkään odotettu sade. Illat ovat menneet tiiviisti kasteluletkun päässä. Nyt odotellaan nupullaan olevia pioneja ja pensasruusuja.


Taimihankintoja on tullut tehtyä aika paljon (ei tietenkään yhtään liikaa...mitä nyt joitakin kymmeniä...). Monia kasveja joita olen pitkään suunnitellut istutavani. Muun muassa pitkään haaveilemani japaninlikusterisyreeni ja kaksi päärynäpuuta Villa Sinin edustalle (lajikkeet Lada ja Tsisovskaja). Heräteostoksena rungollinen kaarisyreeni Vera ja yllä olevassa kuvassa oleva punalehtiruusu Rosa Glauca jonka ostin ihan jo pelkästään kauniiden lehtien vuoksi. Alla oleva tarhakurjenmiekka 'Beverly Sills' oli myös minulta outo ostos koska olen keskittynyt lähinnä siperiankurjenmiekkojen jonkinasteiseen keräilyyn, mutta halusin testata pärjäisikö tämä pihallani ja väri oli kovin herkullinen. Luonnossa ehkä hieman pinkimpi kuin kuvassa.


Tämän kevään suurin operaatio on kuitenkin ollut pitkään suunnitelmissa ollut lavatarhan perustaminen. Yksi toteutunut unelma. ♥





Kaksi suurehkoa 6m pitkää lavaa ovat luoneet paljon mielenkiintoa tähän kevääseen. Kasvuvauhti on täälläkin ollut huima ihan reilussa kuukaudessa. Jättiauringonkukat ja perunat rehottavat. Salaattia ja sipulinvarsia on päässyt jo poimimaan, pavut ja herneet kiipeilevät kilpaa ja muutama mansikka alkaa pian kypsyä. Tästä on tullut ihan lempipaikka putarhassa. Olen iloinen että taas on pieni pala vähemmän nurmikkoa leikattavaksi ja muutoin hyödytön kallioinen kaistale pihalta on valjastettu hyötykäyttöön.


Näiden pikaisten pihakuulumisien myötä ihanaa ja kukoistavaa keskikesää.
Mikäli en ennen perjantaita postaile, niin hyvää juhannusta jo näin etukäteen rakkaat ystävät! :)


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Juuri nyt...





Jättimäiset kasvilavat suurella multatilalla kohoavat hyötytarhaksi - ja toivon mukaan kastematojen kodiksi. kasvihuone tuoksuu orvokille, paratiisiomenapuun alunen on sinisenään kevätkurjenmiekoista ja kaikkialta puutarhasta puskee pinnalle vihreyttä. Marhanliljat, patjarikot, sormustinkukat, ruohosipulit, kevätesikot, kevätkaihonkukat, lemmikit, tulppaanit... Ei tiedä mihinkä suuntaan lähtisi kevättä tutkimaan. Kylvöpuuhat ovat kasvihuoneessa kovassa vauhdissa. Lähes viininpunainen karrattu tarhajouluruusu on talven aikana valmistellut upeat nuput. Valkotäpläimikkä 'Sissinghurst White' on myös kukassa. Reippaat kevätsateet joita nyt perässä seuraa luvattu lämpöaalto tuntuvat hellivän niin luontoa kuin puutarhaihmistä. Nautinnollista viikonloppua ja kevätauringon palvomista kaikille! :)

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Ensimmäiset keväthetket








Nyt voin sanoa, että tänään illansuussa kevät saapui sydämeen kuin ensimmäistä kertaa. Toki se saapuu joka vuosi, mutta pitkien talvikuukausien jälkeen melkein unohtaa miltä se tuntuu. Se tuntuu innostuksena, vilpittömänä hämmästyksenä ja pienistä asioista nauttumiselta. Pihani alkaa olla jo melkein lumesta vapaa. Kukkapenkkejä pääsen varmaankin viikonloppuna putsaamaan. Piippoja näkyy kaikkialla. Kevätkurjenmiekkoja piilottelin syksyllä parisataa.

Tänään pienet narsissit pääsivät koristamaan verannan vierustaa, ja siinä samassa istutushetken kruunasi taivaalta kantautuvat massiiviset huudot, kun yli lensi kaksi valtavaa kurkiauraa.

Aikaisimmat valkoiset krookukset ovat poranneet tiensä lumilaikkujen läpi. Vaaleajouluruusunkin nuput paljastuivat, vaikka sillä oli naama vielä hieman lumessa. Kurkkasin varovasti vaaleanpunaisen kerratun tarhajouluruusun talvisuojan alle ja siellä näkyi muutama muhkea nuppu.

Talvehtimishuoneessa japaninvaahteran pinkit lehdet loistavat valoa vasten, ja tuo lähes luonnottoman värinen näky jaksaa ihastuttaa joka kevät. Banaanipuukin rullailee uusia lehtiä auki jo kovalla vauhdilla. Hyytävän vapun uhkakuvista huolimatta toivotaan että tulee keltainen toukokuu, sellainen juuri sopivan aurinkoinen ja lämmin.

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Romppalan pääsiäistunnelmia










Iloista ja aurinkoista pääsiäistä kaikille! Täällä ollaan oltu rennoissa lomatunnelmissa, juhlittu perjantaina siskon synttäreitä (siksi tuli ajankohtaiseksi leipoa kuvan suklaakakku), nautittu auringonpaisteesta ja ripusteltu koristemunia. Ihmeellistä, mutta yhtäkään narsissia tai tulppaania ei nyt kodistani löydy. En ole vielä sortunut tete-narsisseihin kun ulkona vielä siintävät hanget eikä kasvihuoneessa tule vielä oleskeltua. Sisälle en narskuja voi oikein tuoda, koska Mimma pian alkaisi syödä niitä. Sen sijaan yläkerran talvetushuoneessa syksyllä istuttamani hyasintit kukkivat kauniisti, ja muutkin kasvit alkavat näyttää jo kevään merkkejä. Japaninvaahteran punaiset lehdet ovat puhjenneet, ja aitoviikuna kurkottelee valoa kohti vihreällä kourallaan.

Tänään oli sukulaiset syömässä, joten kokkailin keväisiä salaatteja ja kasvisriisiä. Niiden kanssa tarjosin tulista papumuhennosta, ja uunissa sipulin ja kerman kera haudutettuja kanafileitä. Kun paiston loppuvaiheessa vielä ripottelee kanojen päälle ananaspaloja ja aurajuuston muruja, sanoisin että makuelämys on taattu. Ainakin kaikille jotka Aurasta tykkäävät, itse lukeudun niihin. :)

Kuningatar Mimmakin nautti kanaa omalla pääsiäisateriallaan, ei tosin samaa kuin me muut. Pääsiäisen vietto on ottanut kuningattaren voimille kun on ollut niin paljon tekemistä ja mammaa pitänyt keittiössä koko ajan vahtia. Nyt sitten väsyttääkin kovasti. Rennot oltavat jatkukoon ja toivotaan pikaista kevättä lumisateiden uhasta huolimatta!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...