torstai 30. toukokuuta 2019

Oi ihana toukokuu



Kevät on aikaa jolloin monet puutarhaunelmat joko toteutuvat tai murskautuvat. Juuri nyt kun toukokuu vaihtuu kesäkuuksi, kaikki tuntuu olevan pelkkää paratiisia. Kaikki mahdollinen ja mahdoton on räjähtänyt täyteen kukoistukseen. Suurella vaivalla ja voiman ponnistuksilla toissa syksynä siirretty rautatienomenapuu teki viime keväänä kiitoksena uudesta kasvupaikasta muutaman kukkatertun ja jopa kolme omenaa. Nyt se on suuri valkoinen pilvi, ylitäyteen ahdettu tuoksuva kukkapommi. Henkeä haukkoen ja kiitollisena sitä olen ihaillut joka ikinen päivä. Sillä on paksu hitaasti kasvanut runko, vahvat ja hillittykasvuiset, melko vaakatasoiset oksat.

Hyvin kosteutta ja ravinteita pidättävä savensekainen multamaa teki taikoja. Aiemmin puu oli paahteisella paikalla kasvihuoneen vieressä. Aloittelevana viherpiipertäjänä yli 10 vuotta sitten istutin sen huolella suoraan kaupan pussimultaan paremman maan puutteessä ja aikamoista kuivaa höttöä juuripaakun alla oli, eikä mitään elämää, ei juurikaan matoja. Oppirahat on maksettava ja kun tekemisen varmuus ja tiedot maanparannuksesta karttuvat, on paras tarttua heti lapioon kovalla kädellä - syteen  tai saveen. Se palkitsee. Eikä hyvin palaneesta hevonlantakompostista ainakaan haittaa ole. ;) Se tuntuu olevan kaiken avain.

Sipulikukkien ihanuus on juuri nyt valloillaan. Vannon että syksyllä istutan puutarhaan lisää hyasintteja. Vaikka sisällä en niiden tuoksua allergisena siedä, ulkona vahvatkin tuulahdukset tuntuvat taianomaisilta ja katoavat kevättuulen mukana laajalle alueelle miedoksi lumoavaksi aromiksi. Ihana tuoksu leijuu koko pihavajan ympäristössä kun 9 tanakkaa hyasinttia avasivat kukkavanansa. Valkoista, keltaista ja lohenpunaista. Sade yllättäen venäytti ne pitkiksi ja kaatoi maahan, joten nyt osa saa olla leikkona huvimajan maljakossa.

Kevät on tunteita täynnä ja niin ihanaa on aistia luontoa joka päivä suurella kiitollisuudella. Tuntuu että herää eloon jonkinlaisesta masentavasta talvikoomasta kun pääsee kaivamaan ylös kiviä ja kaavailemaan uusia istutusalueita. Lavat tarjoavat lautaselle jo salaattia, retiisiä, tilliä ja sipulinvarsia. Blogipäivitykset lienevät harvan sorttisia kun lapio heiluu vauhdilla ja tietokoneella tulee oltua vain työasioiden puolesta, mutta Instagramin puolella jaan pihahetkiä melko tiuhaan.

Oma Piha-blogin puolella myös pari viimeisintä postausta toukokuulta:
Pystykiurunkannusten kukintaa

Kevätpuutarhan sipulikukkia

Lavatarhassa alkoi jo sadonkorjuu


Loppuun vielä näkymä viimeisilmmältä kaivuualueelta jonka otin työn alle. Vajalle johtavan polun vierellä on ollut turhaa nurmisuikaletta joten se on nyt kaikki kuorittu ja systemaattisesti on tullut kaivettua maasta niin tiiliskiviä kuin melko isojakin kivenlohkareita - mutta sehän tietää vain uusia istutuskuoppia! Kuusiaidasta ja suuresta männystä huolimatta maa on yllättäen melkoisen täydellistä ja jotain kivaa maanpeitettä siihen voi suunnitella. Musta säleikkö siirrettiin myös kauemmas (siksi yksi nojailee vajaa vasten) jotta viime syksynä ylättäen laajentunut istutusalue pääsee oikeuksiinsa. Paljon pohdittavaa, siirrettävää, taimia jaettavana ja istutettavana! Nautitaan keväästä ja kukoistavaa matkaa kesäkuulle. ♥


torstai 18. huhtikuuta 2019

Öljyä munasi - astetta oudompi pääsiäisvinkki


Jo pelkän otsikon kirjoittaminen alkoi naurattaa. Minulla on välillä hieman kummallisia huveja ja yksi niistä on National Geographicin tuottaman Doomsday Preppers -ohjelman katsominen. Eli kuinka jenkkilän fanaatikot varautuvat maailmanloppuun erinäisin keinoin. Vaikka jotkut menevät harrastuksessaan hieman liiallisuuksiin ja maalaisjärki katoaa matkan varrella, parasta antia ohjelmassa ovat ehdottomasti erinäiset survivalistien preppausvinkit joista oppii jotain uutta ja hyödyllistä. Vaikka niitä ei välttämättä itse heti lähtisi toteuttamaan, voihan sitä pääkoppaansa kerryttää uutta tietoa.

Yksi preppausvinkki liittyi kananmunien säilömiseen joten mikäs sen parempi ajoitus kuin postata pääsiäisen kunniaksi hieman erilainen munavinkki suoraan 1800-luvulta. Kun raa'an, kananmunan kuoripinnan käsittelee öljyämällä sen huolellisesti, voi muna säilyä hyvänä jopa vuoden. Jotkut käyttävät mineraaliöljyä tai ruokaöljyä. Öljy tekee kuoreen kestävän suojan ja munan voi halutessaan öljytä vielä toisen kerran vaikka puolen vuoden päästä.

Tätä tekniikkaa hyödyntävät paitsi himopreppaajat, niin myös pitkiä aikoja Antarktiksella oleilevat tutkijat. Suuren munakuorman saapuessa lentokoneella, Etelänapamantereen tutkijatyypit kokoontuvat yhteen "munabileisiin" kaljoittelun ja tuhansien munien öljyämisen merkeissä. Jos et usko, voit lukea jutun aiheesta täältä Business Insiderin sivuilta.

Jos siis perinteinen munien maalailu alkaa kyllästyttää niin sitten vaan kumihanskat käteen ja munia öljyämään! (Oikeasti. Sanoinko tuon edellisen lauseen ääneen...?) :-p

Iloista viikonvaihdetta täältä! Kevät tuli rytinällä ja kiire on sen mukainen. Paljon on istutettavaa ja kylvettävää pääsiäisen aikana joten taitaa mennä pyhät vahvasti pihapuuhissa. Tänään tuli jo istutettua ruukkuun daalioita, lukinliljoja ja cannoja. Krookukset aloittelevat kukintaansa ja 1000 mukulan alue näyttää siltä että kukat avautuvat varmaan parin päivän sisällä. Näihin tunnelmiin, ihanaa putarhapääsiäistä kaikille! ♥



maanantai 18. helmikuuta 2019

Miljoona ötökkätekoa -haaste

(Lehtosinilatva)

Nappasinpa minäkin ötökkähaasteen Kivipellon Sailalta ja kerron oman puutarhani osalta mitkä ovat olleet parhaita pörriäisten suosiossa olevia kukkia, ja kuinka omalta osaltani olen pyrkinyt pitämään pölyttäjistä huolta. Nyt myös Suomessa on herätty karuun todellisuuteen siitä kuinka hyönteiset vähenevät ja uhkaavat kadota hyvinkin nopeasti - kiitos ihmisten myrkkyjen ja ilmastonmuutoksen. Maailmassa on jo alueita joissa tietyt kimalaiset on jo luokiteltu uhanalaisiksi sukupuuttoon kuoleviksi lajeiksi ja se on järkyttävä uutinen.

Eräs suomalainen hunajafirma aloitti Miljoona ötökkätekoa -haastekampanjan hieman samassa hengessä kun oli YLE:llä miljoona linnunpönttöä. Ei mikään huono idea, sillä jonkin haasteen levitessä sosiaalisessa mediassa ja blogeissa, tietoisuus kasvaa, sana leviää tehokkaasti ja ehkäpä ihmiset myös aktivoituvat toimimaan omassa elämässään asian hyväksi. Haasteen saa siis vapasti ottaa vastaan ken haluaa! #miljoonaotokkatekoa

Pidemmittä puheitta tässä listattuna oman pihani pieniä ötökkätekoja:




  • Suosin kukkia joista kimalaiset ja muut hyönteiset pitävät (lue alempana TOP 15 lista).
  • Tasainen kukinta koko kasvukauden - ruokaa niin aikaisten kuin myöhäisten kukkijoiden myötä.
  • Pihalla saa olla metsän katveessa kuivia lehti- ja risukasoja jotka toimivat luonnon omina ötökkähotelleina.
  • Talventörröttäjät, siemenkodat ja erilaiset korret saavat jäädä talveksi pystyyn sillä ne toimivat hyönteisten talvikoteina.
  • Viime syksynä istutin 1000 krookusta ihan pelkästään kimalaisten ravinnonsaannin vuoksi - toki niistä on itsellekin silmäniloa ja ilahdun aina kevään ensimmäisistä kimalaisista jotka kömpivät innoissaan krookusten kimpussa.
  • En käytä puutarhassani kemiallisia myrkkyjä enkä juurikaan kemiallisia lannoitteitakaan, sillä muutamien rakeiden kylväminen maahan ei paranna maan koostumusta.
  • Kolme vanhaa pajupuuta: pajunkissat ovat myös tärkeitä ravinnonlähteitä pölyttäjille heti aikaisin keväällä.
  • Pelastan vesiämpäriin tai kastelukannuun hukkumaisillaan olevat kimalaiset aina kun satun huomaamaan.
  • Annan myös luonnonkukille mahdollisuuden kukkia - paahteisella paikalla suuren koivun alla (jossa nurmikko kasvaa huonosti ja on muutenkin niukkaravinteista) päivänkakkarat ja apilat muodostavat pienen luonnonniityn. Sitä ei ole kiire leikata ruohonleikkurilla. Alla kuva jonka nappasin vanhempieni pihamaalta viime kesänä kun arohumalat kukkivat nurmikolla kauniisti. Seassa myös jokunen valkoapila ja niittyleinikki.

Pörriäiskasvien TOP 15 Romppalan pihalla

  1. Oregano eli mäkimeirami (valtavasti kimalaisia ja perhoset tykkäävät myös)
  2. Sinipiikkiputki aiheutti kovan kimalaisruuhkan ja melkeinpä tönimistä
  3. Sormustinkukat (kimalaisten kestosuosikki)
  4. Kosmoskukat
  5. Tähtiputket
  6. Laukat (etenkin ukkolaukat ja pallerolaukat)
  7. Aikaiset kevään sipuli- ja mukulakasvit kuten krookukset ja scillat
  8. Viitapihlaja-angervo (muutama pensas on kasvanut alusta asti pihallani ja niiden kukinnot ovat täynnä ötököitä)
  9. Japaninlikusterisyreeni (rungollinen pikkupuu jonka vasta istutin, mutta ensimmäiset kukinnot vetivät pölyttäjiä magneetin lailla). Ylipäätään syreenit ovat kova juttu ja talvella linnut kuten punatulkut tykkäävät syödä niiden siemeniä.
  10. Lehtosinilatva (olen antanut sen vapaasti levitä ja siementää koska tykkään siitä kovasti ja niin myös pienet kimalaiset)
  11. Auringonkukat
  12. Ruiskaunokit
  13. Pionit (etenkin yksinkertaisemmat joiden sisälle ötökät pääsevät helpommin)
  14. Palkokasvit kuten herneet, pavut ja tuoksuherneet
  15. Imikät tarjoavat aikaista ravintoa kukillaan heti toukokuun alussa. Omalla pihallani kasvaa valkotämplä- ja miekkaimiköitä.

Sormustinkukkia, taustalla jalopähkämöitä ja punapäivänkakkaraa.


Tähtiputki 'Star of Fire' , taustalla kiinanpioni Duchesse de Nemours

 Viitapihlaja-angervo

Triteleia 

Sinipiikkiputki

Valkoalpi

torstai 14. helmikuuta 2019

Monenlaista ystävyyttä







Aurinko pilkottaa ja ulkona kuuluu jo ajoittain linnunlaulua. Korkeat lumihanget ovat tiivistyneet hieman matalammiksi ja puiden oksat ovat jo hiutaleita vailla. Ajatus karkaa kevääseen ja odotukseen siitä, kuinka keväällä sadat sipulikukat jälleen nousevat toivon mukaan luomaan kevättä puutarhaan. Halusin tulla toivottamaan hyvää ystävänpäivää kaikille! ♥ Ystävyys mielletään usein vain ihmisten väliseksi asiaksi. Ne joilla on elämässä ihania lemmikkejä, tietävät että eläimet ovat meille myös parhaita ystäviä. Usein jopa parempoia ja uskollisempia kuin toiset ihmisystävät. Mimma-kissa on ainakin minulle opettanut heti ensimmäisestä päivästä lähtien pyyteettömän rakkauden merkityksen - vaikka toki hän joskus armottomasti manipuloi minua, palvelijaansa, tekemään juuri hänen älykkään mielensä mukaan. ;)


Luonto on myös meille ystävä jota emme tunnusta. Luonto ja koko planeetta on itse asiassa jokaisen meidän paras ystävä jota ilman me emme enää olisi täällä. Harmillisesti emme vain aina osaa kohdella sitä sillä arvokkuudella ja rakkaudella mitä se ansaitsisi. Moni ei osaa eikä halua nähdä tai kohdella ekosysteemiä elävänä "olentona". Päivä päivältä korviin kantautuu uutisista joka suunnalta kuinka ihminen saastuttaa planeettaa, aiheuttaa ilmastonmuutosta, myrkyttää maaperän elottomaksi torjunta-aineilla ja tehoviljelyllä kuluttaa maan niin elottomaksi ja köyhäksi että jossain vaiheessa kasvu tyrehtyy kokonaan koska maan bakteeri ja pieneliötoiminta on lakannut. Sillä hetkellä kun niitä asioita miettii, valtaa mielen lohduton olo ja tunne siitä, kuinka itse haluaisi tehdä enemmän, auttaa enemmän, rakastaa enemmän. Mutta sitähän me puutarhaharrastajat toisaalta teemme, vaikka kuinka pieneltä ja mitättömältä se mielessä tuntuu koko maapallon mittakaavassa.



Suuret asiat syntyvät pienistä teoista ja puutarhaharrastus on kasvattanut suosiotaan. Monista puutarhoista hyönteiset, eläimet ja linnut löytävät suojaa ja ravintoa. Monen vuoden työllä pienenkin maapläntin voi saada viljavaksi ja elinvoimaiseksi luonnollisin keinoin. Omalla kallioisella pihalla tiedän kuinka monta vuotta maanparannus vaatii jotta saa kasvatettua jotain muutakin kuin kivikkokasveja. 



Puutarhatrendit myös muuttuvat pikkuhiljaa liian tarkkaan ja kliinisesti nypitystä rehevämpään runsauteen. Kasveja valitaan sen perusteella mitä hyötyä niistä on hyönteisille. Jo nyt muutaman vuoden aikana on esimerkiksi englantilaisissa suurissa puutarhanäyttelyissä nähnyt kasvavana trendinä luonnonmukaisuuden ja monimuotoisuuden jota joku voisi mieltää jopa "huolimattomaksi". Yllättäen jotkin kasvit joita miellämme rikkaruohoiksi  ovatkin tärkeä osa pölyttäjähyönteisten paratiisia ja suurempaa kokonaisuutta. Keinotekoisestikin yritetään luoda luonnollista näkymää jossa myös ötökät, pikkueläimet ja linnut viihtyvät. Puutarhasta tulee turvapaikka elämälle ja me ihmiset saamme nauttia sen kasvusta ja seuraamisesta. Se on pieni mutta suuri asia. Silloin tuntuu että ystävä on koko ajan vierellä. Kun yhteys maahan syntyy, puutarhasta voi tulla ihmisen paras elinikäinen ystävä. ♥


Tämä ystävä ilmestyi oveni eteen viime kesänä. Oli helteessä harhaillut ja tullut ehkä hakemaan virkistävää juotavaa. Pihani on sen verran kuiva että sammakoita harvoin näkee. Kerran yksi iso rupikonna oli ohikulkumatkalla 10 vuotta sitten. :)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...