Luukku 5 - Suklaa-marja-aroniaunelmakakku

Enhän toki halua kuulostaa liian vaatimattomalta, mutta lähes jokainen tätä kakkua maistanut on halunnut tämän reseptin – ainakin jos on suklaan ystävä ;) Vuosikaudet on tätä kakkua tullut tehtyä, tummalla tai vaalealla suklaalla ja pohjalla, ja hyvin on aina kauppansa tehnyt. Tämän kakun saa täyttää paksulti eikä se sisällä liivatetta. Ajatus täytteen kehittelystä lähtikin vuosia sitten siitä että halusin kuohkean ja paksun täytteen joka pysyy kasassa mutta ei sisällä liivatetta. Jotenkin vain ajatus siitä että kakun sekaan laitetaan sian nahasta tai sian tai naudan luista, suolista ja jänteistä pitkään keittämällä valmistettua limaista tököttiä ei oikein herätä makeanhimoa kahvipöydässä. Tokihan liivatetta on monessa muussa elintarvikkeessa mukana, mutta itse yritän sitä omissa kakuissani välttää. Eikä tämä ole mikään hieno eettinen kannanotto, sillä joulukinkku kyllä kuuluu perheemme joulupöytään. Tämä antiliivate-fiksaatio on siis ihan vain omaa niuhotustani. ;)

Kaloripommihan tämä on, mutta sen verran ehtaa tavaraa että eipä tätä kovin suurta palaa kerralla pysty syömään ja kun kerran kakkua tehdään, niin tehdään se sitten reippahasti!

Suklaa-marja-aroniaunelma

Pohja:

4 munaa

2dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 dl perunajauhoja

1 dl vehnäjauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi, siivilöi joukkoon keskenään yhdistetyt kuivat aineet. Paista kakkupohjaa uunin alaosassa 175 asteessa 40 min. Jäähdytä. Kakkupohjan voi leipoa jo hyvissä ajoin esim. edellisenä päivänä täyttämisestä.

Kostutukseen: n. 3 dl hyla-maitoa tai mehua

Täyte:

3 prk Flora Vispiä

2-3 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 prk Hovi maustamatonta (kevyt) tuorejuustoa

150-200 g tummaa suklaata

1 rkl marja-aroniahilloa

Väliin: n. 2 dl marja-aroniahilloa (tai esim. herukkahilloa/appelsiinimarmeladia)

Sulata suklaa vesihauteessa ja jäähdytä hieman. Vaahdota kerma kovaksi vaahdoksi yhdessä sokerin ja vaniljasokerin kanssa. Lisää jäähtyneen suklaan joukkoon tuorejuusto ja lusikallinen aroniahilloa. Sekoita nopeasti ja huolellisesti, voimakkaasti vatkaten. Siirrä kolmeen osaan leikatun kakkupohjan ylin osa erilliselle lautaselle/tasolle, kostuta ja levitä sileä kerros suklaamassaa pinnalle. 

Lisää loppuosaan suklaamassaa kermavaahto pieni erä kerrallaan, huolellisesti sekoittaen. Aluksi voit vatkata voimakkaammin jotta täytteestä tulee tasainen ja sileä, mutta kääntele loput kermat joukkoon kuohkeasti, jotta täyte ei menetä kuohkeuttaan. 

Kostuta kakun pohjakerros ja lusikoi päälle kotitekoista marja-aroniahilloa* tai muuta haluamaasi hilloa. Levitä suklaakreemiä paksulti. Täytä seuraava taso samalla tavalla ja nosta pinnalle ylin osa. Sivele kakun reunoille myös ohuelti suklaakreemiä ja tee halutessasi koristepursotukset samalla täytteellä. Kuvan kakussa otin pienen osan pelkkää kermavaahtoa syrjään ja pursotin ruusutyllaa ja ruusunaulaa käyttäen kermaruusuja koristeiksi. 

Huom. suklaatäyte muuttuu viileässä todella napakaksi joten pursotukset on hyvä tehdä melko nopeasti, sillä myöhemmin pursotus voi olla vaikeampaa. Valkosuklaaversiossa jätä kakkupohjasta kaakaojauhe pois ja täyttteessä korvaa tumma suklaa vaalealla :) Valkosuklaan kanssa sopii hyvin esim. pakastemansikat/mansikkahillo.

(*Marja-aroniahillo: Marja-aronioita keitetään mehumaijallinen mehuksi, lisätään mehuun oman maun mukaan sopiva määrä hillosokeria.Muistaakseni laitoin 2-3 kg 3 litraa kohti.)

Hyvän kakun salaisuus on mielestäni sen kostutus. Ei tietysti mitään litimärkää, mutta tarpeeksi hyvin kostutettu kakku on kokonaisuudessaan pehmeä ja suussa sulavaa. Sama koskee voileipäkakkuja. Mitä mieltä te olette?

Luukku 4 - Pehmeitä villatupsuja

Tänään luukun takaa paljastuu yksinkertaista, pientä jouluaskartelua. Helppoa, pehmeää, talvista… Villatupsujen teko vie ajatukset jälleen lapsuuteen. Näitä oli niin hauska tehdä, halusin tietysti tehdä niin suuren tupsun kuin mahdollista. Kerran taisin muistaakseni tehdä kahdesta todella suuresta tupsusta pöllön, liimasin harmaankirjaville tupsuille vain nokan ja silmät (näitä on siis lapsenkin helppo askarrella). Villatupsu on kiva ja yksinkertainen koriste paitsi pipossa tai villasukassa, myös pehmoisena lumipallonauhana, kuusenkoristeina, pakettikoristeina, lumiukkoina ja vaikka missä. Näistähän saisi vaikka Late-lampaita ;) (kerran flunssan kourissa erehdyin katselemaan Late-lammasta ja jäin heti koukkuun...heh, ihan paras animaatio). Ripusta näitä myös vaikkapa niin trendikkään viirinauhan viirien päihin, niin ne ovat kuin narulle ripustettuja tonttulakkeja!

Tupsujen tekoon tarvitset:

sakset, kartonkia, villalankaa, suuren neulan josta villalanka mahtuu läpi

Leikkaa pahvista/kartongista kaksi samankokoista ympyrää, halkaisijaltaan niin suuret kuin tupsusta haluat. Leikkaa pienempi reikä myös keskelle. 

Laita renkaat päällekkäin ja ala kieputtaa villalankaa renkaiden ympäri, voit ottaa halutessasi neulan avuksesi tai pujottaa sormin noin ½-1 metrin pituisen lankapätkän kerrallaan. Kun pyörylä on niin täynnä ja pullea langasta että pienemmästä aukosta ei enää mahdu lankaa pujottelemaan, ota keskikohta tukevasti sormien väliin ja leikkaa ulkoreunat auki varovasti, voit johdattaa saksia leikatessasi pahvirenkaiden välissä.

Kun tupsu on leikattu auki, pidä edelleen tiukka ote ja solmi tupsu pari kertaa napakasti pätkällä villalankaa, pujottamalla se pahvirenkaiden väliin.

Leikkaa tai repäise pahvirenkaat pois. Viimeistele tupsu muotoilemalla se tasaisen pyöreäksi tarvittaessa.

Luukku 3 - Joulupallottelua

Eilen juuri pohdittiin ollaanko täällä aivan pallo hukassa. Hetken toki oltiin kun Mimman kanssa yläkerran varastolaatikoita tongittiin, mutta sieltähän ne lopulta löytyivät, nimittäin joulupallot! Koska kuuseen ne eivät päädy, olisi niiden laatikossa pitäminen valtavaa joulupallojen tuhlausta! Palloja kun on jo kertynyt vuosien varrella jos jonkilaisia. Siispä laitoimme ne tyhyyttään ammottavaan koristelintuhäkkiin. Siellä ne pysyvät hyvässä järjestysessä.

Kaivoin myös esille kaikkein rakkaimmat palloni. Lasiset, oman kylän vanhasta sekatavarakaupasta vuosia sitten hankitut aarteet ovat omassa aikaa nähneessa pahvilaatikossaan. Meni aikanaan tovi ennen kuin tajusin että tuo keskimmäinen vekotin on latvakoriste.

Nämä pallot päätyivätkin erikoiseen paikkaan! Varmaan huomaatte että lähes lapsenomaisella innolla rakastan kaiken maailman joulupalloja. Päätinkin sitten hankkia itselleni aikaisen "joululahjan". Toisin sanoen tarpeeksi iso "pallo" tuli kohdalle. Tämä mysteeripallo on tosin ihan ympärivuotiseen käyttöön. Ystäväni Ilonan blogissa sitä jo ihailin syksymmällä ja tuumailin mistäkö sellaisia saa hankittua, nyt sitten Ilona oli Facebookin puolella tätä uskomatonta jättikupolia myymässä ja nopeimpana sain sen hankittua itselleni, ehdin napata sen vain paria sekuntia ennen Hannea (sori H!) ;) Jalan korkeus 160 cm ja pallon halkaisija noin metri!

 

Kaiken tämän pallojen pyörityksen jälkeen uskollinen apurini Mimma miettii jo selvästi olohuoneen pöydällä - peukaloitaan pyöritellen - kuinka kaikki nämä mamman vangitsemat kivat pallot saisi vapautettua...

Luukku 2 - Pikkujoulukuuset

Pikkuruinen pikkujoulukuusi koristaa olohuonetta valosarjan kera. Se saa jäädä ainoaksi sisäkuuseksi. Pienikin on kaunista! Kauniin vihreä kuusi on toki ihana aivan sellaisenaan eikä pahemmin koristeita kaipaa, mutta kiepautin kuitenkin ympärille vaalein huurteisin helmin koristellun valosarjan.

Taustalla häämöttää kirpputorilta syksyllä ihan joulua silmällä pitäen hakkimani "Winter" koulutaulu.

Suurta kuusta en jotenkin enää raaski katkaista sisälle vain muutamaa päivää varten. Enemmän iloa ne tuovat kasvupaikallaan jouluvalojen kera.

Annan kuusten mieluummin kasvaa vapaasti ulkona ja vain sellaiset pikkukuuset joilla ei ole tilaa kasvaa, päätyvät ruukkuun. Portaan pieleen otan aina lokakuussa pari kuusta talvikoristeiksi ja saavat olla siinä koko talven. Ovat niin kauniita saadessaan ylleen puhtaan lumihunnun.

Tänä vuonna ripustelin niiden koristeiksi muutamia punaisia koristeomenia.

Villa Sinin edessä kasvaa sopivasti pieni kuusi. Aion ehkä leikellä sitä varovasti jotta muuttuisi hieman tuuheammaksi, eikä kasvaisi liian korkeaksi. Siihen on hyvä myös joskus laittaa pienet jouluvalot.

Pitihän "Villaan" laittaa myös oma pieni kuusi. Vaikka ei itse siellä kylmässä päivittäin värjöttelisikään, uskon että illan tullen keijut ja tontut siellä pitävät omia pieniä juhliaan. Tanssivat ehkä pöydällä tämän kuusen ympärillä ;)

Tässä nyt onkin muutama joulupallo, muutoin en ole pahemmin niitä kuusiini ripustellut. Olemmeko Romppalassa siis aivan pallo hukassa? Ei sentään! Se minne pallot ovat päätyneet selviää huomenna kolmannen luukun takaa... ;)

Luukku 1 – Romppalan joulukalenteri avautuu!

Tänään on jokaisen jouluihmisen unelmapäivä: joulukuun ensimmäinen päivä! Ja kuinka upea siitä tulikaan. Jo eilen aamulla heräsin lumisateen leijaillessa ja maa oli valkoinen. Kaikki puut olivat kuorrutettu puhtaalla lumella. Tiedän että asia jakaa mielipiteitä, mutta tässä blogissa nautitaan aina käsillä olevasta vuodenajasta – myös talvesta!

Jotta oikein jouluttaisi, ajattelin ensimmäistä kertaa startata Romppala-blogin joulukalenterin, kun sellainen alkoi syntyä suurella innolla! Joka päivä siis postaan jonkin pienen jutun, se voi olla resepti, askartelu- tai koristeluidea tai ihan vain pieni tunnelmapala josta tämän kodin joulu koostuu. Tervetuloa seurailemaan mikäli kiinnostuit :)

Joulu on minulle ollut aina rakas ja sydäntä lähellä. Ei niinkään uskonnollisena pyhänä, vaan jonkinlaisena vuoden taitekohtana jota yhdessä uuden vuoden kanssa odottaa vuoden huipennuksena. Valot, musiikki, koristeet, tuoksut, tunnelmat, ilo ja pienet yllätykset… Niistä koostuu vuoden pimeimmän ajan ylittävä piristysruiske!

Meidän perheessä ei enää lahjoja ostella kun ollaan kaikki sen verran vanhoja :D (minäkin nuorimmainen kohta kolmekymppinen). Siskoni kanssa tosin pidämme edelleen joulukalenteriperinnettä yllä ja askartelemme joka joulu toisillemme kalenterit. Täytyy myöntää että yhtä suurella innolla kuin pienenä lapsena, odotamme molemmat sitä hetkeä kun saamme vaihtaa joulukalenterit.Tässä siskolta saamani seinällä roikkuva kalenteri parin vuoden takaa.

Kalentereiden muoto ja aiheet muuttuvat ja kehittyvät vuosien mittaan kiinnostuksenkohteidemme mukaan. Alkuaikoina ne olivat ihan kuva- tai karkkikalentereita, sitten tuli pieniä paketteja joissa ehkä jonkinlaista tilpehööriä tai askartelutarviketta. Pari vuotta sitten sain jopa ”viikinkien oraakkelina” tunnetut riimukivet opaskirjan kera. Jokaiselle päivälle oli oma satunnainen riimu.

Tänään joulukalenteripaketista paljastui upea ja niin minun näköinen yllätys kuin olla voi (kyllä sisko tietää!), nimittäin ”Gems Oracle Cards” eli erilaisiin kiviin ja kvartseihin erikoistunut oraakkelipakka. Olen lapsesta asti ollut innokas kivien ja kristallien keräilijä ja niitä onkin kaikki nurkat täynnä. Jokaiselle päivälle on siis luvassa jalokivitietoutta sisältävä kortti, ihanaa! Kiitos siskolle! :)

Kalenterin kortit hän pakkasi ovelasti viime vuonna kalenterissa antamiin kirjekuoriin jotka hän oli sitonut kauniiksi ja koristeelliseksi kirjaksi. Kierrätys kunniaan!

Siskoni on kovin taitava askartelija ja hänen puuhiaan voitkin seurata Kristallihelmi -blogissa. Hän on myös melkeinpä fanaattisen innokas ATC-korttikeräilijä ja -vaihtaja. Itse en ole ATC-korttien maailmaan syventynyt jotta niitä vaihtelisin, mutta sen verran olen asiasta häneltä kuullut, että tein nyt puolestaan hänelle joka päivälle yhden ATC-kortin ja sidoin niille oman säilytyskirjan johon kortit voi liimata. Huvittaa kyllä joskus tämä meidän siskojen välinen yhteys. Kirjojen kansien väri on lähes samat, samoin koko ja muoto emmekä ole näitä toistemme kirjoja ennen tätä päivää nähneet :) Tässä tämä minun tekemäni kirja:

Jokaisella sivulla on sen päivän kortin tyyliin sopiva koristelu :)

Kalenterin korttikuoret laitoin pieneen laatikkoon. En halunnut unohtaa siskon miestäkään, joten jokaisessa kuoressa on myös hänelle pieni humoristien päivän piristys: printtasin joka päivälle kuvan teemalla ”kissat kuin pin-up tytöt” joka tuntuu olevan netissä kovaa huutoa tällä hetkellä, eikä ihme, sillä kovin ovat hauskoja outoine poseerauksineen, kissathan tunnetusti osaavat viettelevän poseeraamisen taidon! (Ja systeri ei nyt mene googlettamaan niitä kuvia jottei yllätys menisi pilalle!) ;)

Askartelu on ihanaa ja pieni yllätys jokaiselle päivälle on vielä näin aikuisenakin yhtä taianomainen kokemus kuin lapsena. Onko täällä joukossa muita yhtä innokkaita jouluaskartelijoita? =)

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia ja pikkujoulua kaikille!