keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Mimman kesäterveiset


Mademoiselle Mimma täällä hei. Ajattelin ajan kuluksi tulla välillä tänne tietokoneelle leikkimään hiirellä ja kertomaan teille alamaisille päiväni kulusta.
wehfuwhrfuhwjedjeklsalmdm  92873
Sori... piti ottaa ergonominen työasento ja kävellä hetki näppäimistöllä.
Kuten olin sanomassa, on kesä saapunut. Vuodenajan muutos on tuonut selvästi stimuloivempaa sisältöä elämään ja olen nauttinut siitä kovasti. Yläkerran viherhuoneessa on tarpeeksi lämmin jotta olen voinut muuttaa sinne aina milloin huvittaa.


  Ikkunan edessä on raidallinen aurinkotuoli - ilmeisesti ihan minua varten siihen asetettu. Siihen paistaa iltapäivän aurinko mukavasti joten siitä on tullut uusi auringonottopaikkani.
JEE!


Sen lisäksi kyttäysparvekkeeni on olohuoneessa välillä avoin. En vain ymmärrä sen verkon merkitystä ikkunan edessä. Se on niin harva että hyttyset pääsee sisälle, mutta niin tiheä että minä en pääse ulos. Pöh!  Olisin jo parille ohikulkijalle (eritoten Arkkiviholliselle) antanut turpaan, mutta tyydyin vain heiluttamaan karvaista nyrkkiäni ja pörhistämään häntääni.


Verannalla on mukava seurata kaikkea mitä tapahtuu, näen suuret hongat korkeuteen asti lintuineen, ja maan tasalle pihatielle. Oho, kielot alkavat olla kukassa. Ne haisevat jutut joihin minä en saa koskea.


Tämä on valtakuntani.


Pääsinkin aamulla yllättämään Arkkivihollisen ikkunan takaa ja annoin sille kyytiä. Sanoin sille myös pari juttua, mutta ne jätettäköön kääntämättä ihmisten kielelle. 

Mutta Alamaiset, vakavampiin asioihin. Ihan vaan näin meidän kesken, joskus viimeaikoina olen hieman epäillyt palvelijani mielenterveyttä. Olen katsellut hänen puuhastelujaan kotimme ikkunasta (eritoten kirjastohuoneesta on loistava näkymä koko tiluksillemme) enkä vielä tänäkään päivänä ymmärä miksi hänen täytyy aina välillä mennä ulos ja kaivaa niin monia kuoppia maahan. 

Tiedän toki itsekin kuinka tärkeää on käsin kaapia maata ja tehdä kuoppia, mutta vain ja ainoastaan kun täytyy... no... kuten tiedätte.... kuten me hienot rouvat asian ilmaisemme, täytyy tehdä "le poop". Emäntä ei kuitenkaan tee "le poop" ulkona. Uusia kuoppia vaan syntyy ja ne vihreet jutut vaihtaa paikkaa. Mieletöntä turhuutta sanon minä. Tänään se kanniskeli onnellisena jotain sinisiä tupsuja astioissa. Olivat kai hänen mielestään jotain erityisen hienoa. Whatever.


Parasta mitä kesässä ja puutarhassa on - on tuore heinä! 

 Oikeesti...
Siis, vitsit, sä muistit! Koko kimppu vaan mulle! 


Namnamrouskisrouskis.... Ja viimeisen iltakyttäyksen jälkeen alkaakin jo vähän väsyttää. Rankka päivä kun pitää kaikkia ja kaikkea vahtia. Taidanpa ottaa torkut ennen aamuyön kytäysvuoron alkamista. Palaillaan....


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Ilta-aurinko ♥


Iltahetket pihalla ovat juuri niitä kaikkein ihanimpia kun auringon valo osuu kasveihin, saade jokaisen tulppaanin ja lehden hehkumaan. Tuli hieman siivottua vajaa talven jäljiltä ja raahasin myös ulkotakan kesäpaviljonkiin. Tästä kesä voi alkaa!


Moni teistä kertoi ihastuneensa edellisen postaukseni sulkahernepuuhun,
joten tässä vielä pörröisen kaverin heleän vihreää paistattelua...

 
 ...ilta-auringon lämpimissä säteissä.


Marjapihlajan ohi mennesäni ihmettelin että mitähän ruskeita roskia kukissa on, mutta lähemmin tarkasteltuna olivatkin jotain aivan pieniä kuoriaisen tapaisia ötököitä. Ei mitään hajua mitä nuo ovat, toivotaan että eivät ainakaan mitään tuholaisia...

Mimman kanssa toivottelemme teille mukavaa alkavaa viikkoa! :)

perjantai 27. toukokuuta 2016

Kevätkatsaus


Pilvisen päivän kevätterveiset pihamaalta. Pienellä kuvaus- ja kastelukierroksella piti käydä jottei kevät menisi tyystin ohi. Ja ikuistaa tietysti kirsikkapuun kukinta! Puu on tehnyt metrin päähän juurivesoja ja yllätyksekseni nekin kukkivat myös! On se hyvä että lempipuuni osaa monistaa itseään. ;)
Kiitos myös sympatiastanne edelliseen allergiapostaukseeni.  Sitä kauan odotettua sadetta ei koskaan tullut. Joskus yöllä on ehkä muutama pisara taivaalta herunut, mutta ei mitään sen kummempaa, sade kiersi tämän alueen ansiokkaasti. Pilvistä ja kylmää vain ollut, mutta nyt ilmeisesti kevät kääntyy taas helteen puolelle. Tuuli on kovasti riepotellut puita joten ehkäpä jo pahimmat koivun pölyt ovat siinä pyörityksessä lähteneet. Viileässä ovat tulppaanit pysyneet hyvinä.


Saniaisvarastoni alkaa näyttää taas siltä miltä pitääkin. Buddha vahtii kiveltään pihapuuhia.


 Keltakirjokanukka kaikkien muiden kanukoiden ohella on varmasti ihanimpia pensaita keväällä, etenkin tummaa havutaustaa vasten. nuoret lehdet ovat kuin parvi ilmaan pyrähtäviä vihreitä perhosia. Rakastan erilaisia lehtimuotoja vähintäänkin yhtä paljon kuin kukkia.

 Siro ja herkkä sulkahernepuu on alkanut nyt kukkia.

 Vihreä kumikäärme seuraa perässä minne meneekin. Eli jos minua ei löydä, seuraa vaan letkua niin sieltä päästä minut aina löytää...


...tai haistelemasta ruusuja.
Royal Kittyn kukkamäärä hämmästyttää, kuinka tuollaista voi ollakaan?




Tulppaanit ovat tänä keväänä pääosin monivärisiä sekoituksia joten itsellekin
oli yllätys odottaa mitä maasta nousee.


Niitä muutamia istuttamiani papukaijatulppaaneita etsiskelin ja Estelle Rijnveld oli maastoutunut nojailemaan kuutamohortensian oksistoon.


Kevät taitaa jo kääntyä kesäksi kun Deshojokin on vaihtanut pinkit kevätlehtensä pikkuhiljaa vihreiksi.
Nautinnollista toukokuun viimeistä viikonloppua kaikille! :)


tiistai 24. toukokuuta 2016

Pikakierros ja ärsytys


Mikäli kaipaat yltiöpositiivista hehkutusta kevään ihanuudesta, suosittelen tällä kertaa suosiolla hyppäämään tämän postauksen yli, sillä se saattaa sisältää hieman katkeraa kielenkäyttöä ja jopa keskisormen näyttöä. Keskisormea en toki teille rakkaat lukijat näytä, vaan jokaiselle koivulle jonka ohi kuljen. En muista yhtä siitepölyrikasta vuotta koko elämäni aikana kuin mitä tämä kevät on tuonut tullessaan. Ikkunalasin takaa katson kuinka auringonpaistetta vasten tuulen mukana matkaa lähes hiekkamyrskyä muistuttava keltainen pilvi. Näytän sillekin keskisormea. Ulkona ei voi olla 5-10 minuuttia pidempään kun alkaa kurkkua kuristaa ja henki loppuu. Todellista allergisen astmaatikon kulta-aikaa... Päätin kuitenkin käydä kameran kanssa nopeasti kierroksella.


Olen pysytellyt visusti sisätiloissa ja vain katsellut lasin takaa korventavaa kevään kuumuutta. Jos omaisin shamaanirummun, voisin vetäistä sillä muutamat loitsut kera sadetanssin. Mitä antaisinkaan kunnon huuhtovasta vesisateesta joka piiskaisi kaikista koivuista viimeisetkin pölyn rippeet pois.


Sekalainen lajitelma tulppaaneita osoittautui hyvin keltavoittoiseksi. Näin kuumalla tulppaanikausi jäänee superlyhyeksi. 


 Purppuratuomi kukkii ihanasti vaaleanpunaisena pilvenä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa että terälehtiä on nakerreltu aika urakalla.


Syykin selviää nopeasti. 
Näytän keskisormea kirvoille.



Runkoruusun kimppuun eivät vielä ole ehtineet.


 Supernopean pihakierroksen päätteeksi huomaan että käsivarteni ovat kuorrutettu verta imevillä hyttysillä. Positiivisena asiana toteankin että eipä siellä ininäsä olisi kauemmin viitsinyt ollakaan. Ainakaan ilman hyttysverkkoa ja hengityssuojainta. Toteankin että jos nyt pihatöihin mielisin, en olisi ohikulkijalle kovin kaunis näky. Joutuisin pukemaan naamalle ison muovisen suodattimilla varustetun hengityssuojaimen ja hyttysvekon. Ainoa asia mitä verkon takaa pilkistäisi olisivat turvonneet verestävät silmäni joiden ympäriltä iho on hilsehtinyt jo useamman viikon ajan. Puuskuttava puhe tulisi ulos maskin takaa kuin Darth Vaderilta.
Palaan sisätiloihin ja jätän toistaiseksi haaveet pihapuuhista... Kasvit hoitakoot nyt itse itsensä.


Verannalla odottaa harmistunut Mimma joka on kerta toisensa jälkeen lyönyt karvanyrkillään pöytään että koita nyt jo avata se minun näköalaikkuna olohuoneesta! Mutta ikkuna pysyy kiinni. Mielenosoitusta on ollut, marinaa, komentelua, anomista, reidessä kiinni roikkumista... Jos Mimma osaisi näyttää keskisormea, näyttäisi hän sitä varmasti juuri nyt minulle...

Sade, tule jo...

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Puunkerääjä




Olo on kuin lapsella jouluna - niin kova hysteria ja lapiointi oli tänään täällä päällä!
Ja syyt selviävät kuvista...

Tänään tuli taannoin Paratiisin Taimitarhalta tilaamiani taimia... PUITA!
Niin kuin täällä ei olisi tarpeeksi puita. :)
Onneksi mukaan mahtuu vielä kaikkea vähän pienempää ja erityistä ♥
Hyviä, suuria ja tukevia taimet olivatkin - kuten aina.

 Tundrapaju Yalta joka tekee keväisin punaiset pajunkissat
♥ uuh, ihanaa odotettavaa ensi kevääksi ;)

 Kauan himoitsemani sulkahernepuu meni kaveriksi jo useamman vuoden kasvaneelle riippahernepuulle.
Jottei tuntisi oloaan niin yksinäiseksi.

 Istutin sen tästä muutaman metrin päähän vasemmalle "juttuseuraksi". ;)
Nythän on viimeaikoina paljon kohuttu siitä havainnosta että puut osaavat viestiä keskenään.
Itse olen sisimmässäni aina uskonut että tottakai kaikki elävä on yhteydessä keskenään, myös kasvit vaikka me ihmiset emme korvillamme jotain kuule tai välttämättä silmillämme kaikkea näe. Jotkut viihtyvät vierustovereidensa kanssa ja toiset ei. Vähän niin kuin me ihmisetkin. :D Toivotaan että nämä hernepensaspuut löytävät nyt toisistaan sielunkumppanit.

Pensaskirsikka Pohjolan helmi rungollisena pääsi uuden cottage garde-penkin keskelle. 
Muutama nuppu oli jo auki. Luotan että pölyttäjiä riittää, sillä samalla pihalla kasvaa kuitenkin muitakin kirsikkapuita.

Dessertnaja marjapihlajan istutin mustan pergolaportin läheisyyteen.
Maahan pääsi myös pikkukeijuangervo Nana sekä kultaherukkapensas.

Tulppaaneja tulossa jonkin verran! 

Hyasintit eivät olekaan kuolleet, nousevat vain hieman myöhemmin. Ihania alkuja!
Persianpikarililjat pitävät vielä jännitystä yllä, mutta en vielä heitä toivoa niiden suhteen. Kaikki tuntuu olevan hieman myöhässä tänä keväänä. Lämpöaaltoa odotellessa... :) 
Iloitaan uusista aluista ja uusista ystävistä - puisevista ja vähemmän puisevista.

lauantai 14. toukokuuta 2016

Vihreitä hetkiä

Lempikasvini saniaiset rullautuvat auki kovalla vauhdilla.



Mesimarja, taustalla soikkoratamo

Tammelan kaunotar-syreenissä jo nuppuja näkyvissä.
Mahtava ja odotettu kevätsade - tätä on toivottu! Juuri nyt kun kaikki on lähtenyt kasvuun, vettä tarvitaan ja paljon, saniaiseille, kieloille, rhodoille, narsisseille, kirsikkapuille... Pikkuhiljaa sadevesipöntötkin taas toivon mukaan täyttyvät. Kevään vihreys, saniaisten alut, koivunlehdet, pienet nuput - niin elinvoimaista ja tuoretta. Vihreys tuntuu olevan kaikkein intensiivisintä ja hienolla tavalla silmiinpistävää juuri näin toukokuussa. Jospa sade myös hieman siitepölyjä huuhtoisi koivuista alas. Jottei silmät olisi jatkuvasti siinä kunnossa kuin Rocky Balboalla matsin jälkeen...

Tänään näin myös jotain hassua kun hetken ehdin pihalla olla ennen sadetta. Kuulin Aku-Ankkamaista outoa kaakotusta ja kun katsahdin ylös, ohi lensi auramaisessa muodostelmassa iso parvi lintuja. Mietin että olivatkohan kuitenkin hanhia koska vaikuttivat suuremmille ja pitkäkaulaisemmille kuin sorsat. Kameraa ei tietenkään ollut sillä hetkellä mukana kun pitäisi...
♥ Mukavaa sateen ropinan rauhoittamaa ja raikastamaa viikonloppua! ♥

Loppuun vielä linkkivinkkinä pari viimeisintä postaustani Oma PIHAn blogin puolelta:


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...