Mimman heiniä

Kuningatar Mimma odottaa innolla kevättä ja kesää jotta saisi taas herkutella heinillä. Kissanruohoa eli oraita on talvella kasvamassa, mutta eipä ne koskaan maistu niin hyvälle kuin heinät suoraan pihalta poimittuna. Jostain syystä talvella heinät pitää ensin kuivattaa, ja vasta sitten syödä ne.

Kansio taimitilauksille

Nyt kun on siemenet saatu järjestykseen, jäi vielä tuunausinto päälle, joten koristelin tylsännäköisen punaisen kulmalukkokansion maalaamalla sen reunat akryylimaalilla ja liimaamalla pintaan vähän skräppipaperia, tagin ja kiiltokuvaperhosen. Mimma esittelee askartelun tuloksen...

- Hmm... toukokuu on hyvä kuu suorakylvettäville kasveille, hän tuumasi.

Tänne voi nyt laittaa ne tärkeät tiedot eli taimi- siemen- ja kukkasipulitilausten tilausvahvistukset joista näkee lajikenimet, taimilaput ynnä muuta tietoa. Tällä systeemillähän voisi tarkalleen ottaen tehdä useammankin kansion. Yhden sipulikasveille, yhden siemenille, yhden perennoille, puut ja pensaat jne... Vielä kun ne laput löytäisi laatikoiden kätköistä. Nykyisin teen myös usein niin, että otan kännykällä kuvan juuri istutetusta taimesta jossa sen lajikekyltti vieressä niin tieto jää talteen. Lopuksi painava sana Mimmalta askartelusta.

 Askartelu on tyhmää hommaa kun silloin palvelija ei tajua keskittyä siihen kaikkein oleellisimpaan asiaan, eli MINUUN. Mutta kun tarpeeksi roikkuu kynsillä reidessä ja parkuu pari kertaa, kyllä se sitten seuraa minua olohuoneeseen. Ja sit mä käyn nukkumaan.

Siementen säilytyslaatikko

Kyllä vain, täälläkin on ensimmäiset siemenhankinnat kevättä silmällä pitäen tehty. Parasta kevään odotusta on pussukoiden tutkaileminen ja järjestely sato- ja kukkahaaveilun lomassa. Hyötytarhan laajennusta ajatellen järjestelin jo kumppanuuskasvit omiin nippuihinsa, ja ne vielä yritin järjestää niin että neljälle kasvulavalle tulisi jonkinlainen viljelykierto. Kyllä niitä asioita pohtiessa yhtenä viikonloppuna koko ilta vierähti. 

Täytyy todeta että kyllä ihana isosiskoni tietää juurikin tarkalleen mitä milloinkin tarvitsen! Yritän pitää kirppistelyn lähinnä kesäharrastuksena jottei aivan liikaa "löytöjä" minun kaltainen romunkerääjä innostuisi haalimaan. Näin loistavan laatikon oli systeri kuitenkin 2€ hintaan kirpparilta löytänyt, joten kiikutti sen minulle tuliaisiksi että voisin siihen istuttaa kesällä kukkia. Kiitos systeri! Laatikko oli kuitenkin sen verran hyväkuntoinen ja hieno että päätin tehdä siitä säilytyslaatikon siemenille ja puutarhakirjoille. 

 

Jynssäsin laatikosta ensin pesuaineella vanhat liat ja pölyt pois. Oli ollut varmaankin työkalu- tai varastolaatikkona. Puhdistuksen jälkeen sipaisin päälle kerroksen väritöntä askartelulakkaa pinnan siistimiseksi. Muuta lakkaa kun ei sattunut olemaan käsillä juuri tällä hetkellä. Pohjassa muutama naulan kanta oli sen verran esillä, että kiinnitin kulmiin huonekaluja varten tarkoitetut paksut pyöreät huopaiset pehmustetarrat, jotta pöytä ei naarmuunnu.

Leikkasin tukevasta pahvista sopivat välilehdet siementen lajittelua varten. Mitään järin tarkkaa järjestelmää en tehnyt, lähinnä hyötykasvit, koristekasvit, itse kerätyt siemenet ja kesäkukat omiin osioihinsa. Hyötykasveissa erottelin salaatit ja tomaatit. Lisää välilehtiä saattaa kyllä vielä syntyä lisää...

Koristeelliset tekstit ja nimet arkistointia varten syntyivät kätevästi tarrakirjoittimella.

Nyt kelpaa siemenpusseja selailla, ja niitähän tähän laatikkoon onneksi vielä mahtuu paljon. ;)

Lasipullossa nuokkuu kuivattu hortensia, yläkerrassa viileässä valkoinen hortensia kasvaa kilpaa narsissiruukkujen vihreiden uusien alkujen kanssa. Aamulla aurinko paistoi, ja linnut ovat laulaneet joka päivä. Selvä lupaus keväästä!

Pelakuu-tammikuu

Täytyy tunnustaa että olen hieman malttamaton, kuten tähän aikaan vuodesta muutenkin. Ikävä pelakuita kohtaan äityi sietämättömäksi joten toin talvehtijat elvytykseen alakertaan kasvivalon alle. Aurinkokin paistoi niin kirkkaasti tänään, ja tuore lumihanki kimmelsi timanttien lailla ikkunasta katsottaessa että valoa ainakin riittää. Näitä kesäisiä kuvia katsellessa toivoo että pelargoniat olisivat näin rehevässä kunnossa jo huhti-toukokuun koittaessa. Kunhan ensin tottuvat pikkuhiljaa uusiin olosuhteisiin, vaihdan sitten vasta mullat.

Yläkerran talvehtimishuoneessa tuntuu olevan kaikki hyvin. Lämpötila on +8 astetta. Viime keväänä synttärikukaksi saamani valtava hortensia on tehnyt jo uusia alkuja niin oksiin kuin juurellekin. Leikkasin pois kuivat, vanhat kukinnot joten sen elvytys voi myös alkaa. Japaninvaahtera ja runkoruusut tuntuvat voivan nekin varsin hyvin. Muutamasta ruukusta jo pukkaa myös narsissin alkuja... 

- Selviä kevään merkkejä! sanoi Linda -16 asteen pakkasessa. ;-)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Hienoutta vai hulluutta?

Kevään odotushan alkoi virallisesti tänään. Intoa vain huomattavasti latisti ensi viikon sääennuste -26C lukemilla. Se tietää taas lämpöpumpun hyytymistä, puiden lappaamista pesään oikein urakalla ja pelkäämistä kasvien puolesta. Huomiseksi on "onneksi" luvattu lumisadetta, ja sitä sormet ristissä toivonkin oikein kunnolla suojaksi kasvien päälle. Jottei kevään odotus tyssäisi heti alkuunsa, lämpimikseni pohdiskelin josko talven aikana saisi kyhättyä pienen miniatyyripuutarhan vatiin tai paljuun.

Pieniä sammalmättäitä ja mehitähtiä siirrellessä ja murskekäytäviä ruoputtaessa voisi edes hetken kuvitella elävänsä jo kevättä. Hullun hommaa ihan selvästi, mutta sellaisiahan me puutarhaihmiset tuppaamme vähän (lue: aika paljonkin) olemaan. Talvesta selviytymisen konsteja on monia. En ole nukkekotiharrastaja, mutta voin hyvin kuvitella kuinka sellainen harrastus voi viedä mennessään. Minulle on riittänyt tähän asti vain tämä pieni "oleskelunurkkaus" jonka kuvasin puutarhakirjaa varten toissa kesänä. Ottaisin muuten pihalleni mieluusti nämä valkoiset rautakalusteet aivan oikeassa koossa, kiitos.

Lemmikeistä saa mitä ihanimman kukkakimpun noin 3cm korkuiseen kastelukannuun. Mitkäköhän muut kukat sopisivat tuon mittakaavan miniatyyri kukka-asetelmaan? Ainakin koiranputket, morsiusharso, keijunkukat, ängelmät, varjohiippa olisi myös aika ihana. Täytynee tehdä ensi keväänä lemmikki-varjohiippa-asetelma... Jos ei miniatyyriasetelmasta muta hyötyä ole, niin ainakin ne opettavat arvostamaan aivan pikkuriikkisten kukkien lumoa.

Kukkia Sinulle

Näiden viimekesäisten "kukkaisvoimakuvien" myötä haluan toivottaa juuri sinne ruudun toiselle puolelle kaikkea parasta ja ihaninta aikaa alkavalle vuodelle 2017, ja ojentaa sinulle edes näin virtuaalisesti kevään ja kesän kauneimmat kukat. Kiitos että olette jälleen kanssani eläneet mukana puutarhapuuhissa blogin, Facen ja Instagramin kautta! Uuden puutarhakevään odotus alkakoon jälleen täynnä uutta intoa ja inspiratiota. ♥ Nyt hieman siemenkuvaston selailua iltalukemiseksi... ;-)

Muistoja pihapuuhista 2016

Tästä tulee pitkä ja kuvarikas puutarhapostaus, joten varoitan jo heti alkuun! Viime kesä oli melkoisen tapahtumarikas puutarhanhoidon osalta. Uusia istutusalueita syntyi paljon enemmän kuin olisin keväällä uskaltanut edes ajatella (4), ja jotenkin tämän pihan yhden alueen linjat alkavat hahmottua mielessä. Aukkopaikkoja vielä on, kuten aina kun uutta lähtee luomaan. Suurin osa perennoista joita viime kesänä istutin, eivät ehtineet kukkia lainkaan, mutta sekin pitää vain hyväksyä. Luontoa kun ei voi hoputtaa vaikka oma mieli haluaisi "kaikkitännehetinyt". Toisaalta, paljon jännittävää odotettavaa on toivon mukaan luvassa ensi kesänä mikäli kaikki vain hengissä talvesta selviävät. Kahlasin läpi kuvia tämän yhden alueen prosessista, joten ajattelin laittaa niistä tänne pienen "ennen ja jälkeen" -katselmuksen kuukausittain alkaen huhtikuusta ja päättyen elokuulle.

Huhtikuu:

Mielessä suuria suunnitelmia jotka hautuivat piinallisesti koko pitkän talven ajan. Maa oli vielä jäässä, mutta pakko oli päästä jo vetämään nyörejä jotta osaisi vähän hahmottaa mitä on pian tekemässä.

 3.4. oli jo lumet mukavasti sulaneet. Näin silloin myös siilin! Se olikin tämän vuoden ensimmäinen ja viimeinen havainto...

23.4. päästiin jo maata kuorimaan.

Toukokuu:

12.5. polut on jo pohjustettu ja kivituhkat levitetty. Maanparannustakin on jo tehty ja ensimmäiset taimet pääsivät multaan.

Kivituhkaa ei koneellisesti tai jyrällä juntattu. Riitti että juoksin koko kesän ympyrää. ;)

Kahden polun väliin jäi omituinen kolmio joten siitä piti tehdä myös pieni istutusalue. Syksyllä istutin sen täyteen tulppaaneja, ensi kesänä täytyy miettiä siihen lisää sopivia matalia kasveja jotka sopisivat pallotuijien taustalle.

Toukokuun lopulla kaikki oli vielä niin pientä ja harvaa. 

Sulkaherne vangitsi katseen aina ilta-auringossa.
En meinannut saada kyllikseni sen katselemisesta iltaisin.

Kesäkuu:

Talvella olin saanut päähänpinttymän, että haluan jossakin kohdassa pihalla kokeilla säleikköomenapuiden kasvattamista, joten sitä varten hankin (jo helmikuussa) pari valmista säleikkömoduulia. Seinämästä tuli liian hallitseva, joten se piti maalata mustaksi.

Heinäkuu:

Heinäkuussa omenapuiden pikkutaimet pääsivät paikoilleen.

Pioni- ja sulkaunikot ilahtuivat kesäsateista ja ne toivat heti runsautta ja vihreyttä muutoin vielä hieman paljaaseen kukkapenkkiin.

Alkoi näyttää jo hieman paremmalta.

Kun kerran homma pääsi niin hyvin käyntiin, pitihän paviljongille vievää polun reunustaa vielä kokeilla jos siihen jotain voisi runaan istuttaa. Kaivaus laajeni kun ihan hyvää savensekaista maata löytyi. Ja taas kiviä...

Taakse pääsi ruotsinpihlaja joka oli aiemmin väärässä paikassa. Kuunliljoja ja siperiankurjenmiekkoja jaoin täytteeksi ja hankin pari uutta kurjenpolvea. Syksyllä istutin edustan täyteen vihreäraitatulppaania. Vasemmalla rehottava paras punaherukkapensas sai syksyllä tuen joten se näyttää hillitymmälle. Koko pituudelta voisi ensi keväänä laittaa taakse lisää kurjenmiekkaa tai jotain matalaa pensasta, jotta puiden ja tämän istutusalueen väli pehmenee.

Elokuu:

Kerratut kakkarat pistivät parastaan jo ensimmäisenä istutusvuotena elokuussa. Kukat kestivät todella pitkään. Jos nämä selviävät talvesta ongelmitta, näitä täyyy saada lisää.

Unikoita tuli tasaiseen tahtiin koko loppukesän. Siemeniä on nyt tallessa "muutama desi" eli sata biljoonaa, joten eiköhän näitä ensi vuonnakin kasvateta.

Koko elokuun ajan kellohyasintit ihastuttavat rotevina mutta samalla herkkinä kasveina.Rakastan niitä aivan valtavasti. Sipulit ovat taas talven ajan tallessa paperipussissa yläkerrassa. Keväällä pitää hankkia varmuuden vuoksi vielä muutama lisää, vaikka nykyiset tekivätkin paljon sivusipuleita ja tuplasivat kukkamäärän edelliseen vuoteen verrattuna. Ihanaa!

Uuden kukkapenkin vaatimaton, mutta toisaalta positiivinen ensimmäinen kasvukausi sai päätöksen kosmoskukkien ja matalien vaaleanpunaisten liljojen myötä. Kuvassa ovat vasta nupulla. Syksyllä ahdoin penkin reunat täyteen tulppaaneita, joten kevät siintää mielessä jo hyvin toiveikkaana.

Huh, tulipa tästä pitkä muistelo, mutta kyllä kesämuistot piristävät mieltä uuden vuoden kynnyksellä. Taitaa tänäkin vuonna koti siivoitua joulukoristeista jo uuden vuoden aattoon mennessä ja kevään odotus sitä alkaa.

Toukokuun tulppaanit, kesäkuun kukkaniityt ja heinäkuun helteet... Niitä vuoden vaihtuessa muistelen. Samoin kaikkia pieniä kukkakimppuja, lämpimiä iltahetkiä ja linnun lauluja...