Uutuuden viehätystä ja maa-artisokkia

Viimevuosina olen oppinut jostain syystä nauttimaan uuden vuoden alusta täysin uudella tavalla, ja odotan sitä joka kerta suuresti. Eihän kyseessä ole muuta kuin numeron vaihtuminen kalenterissa, mutta ehkä sillä on enemmän psykologinen merkitys monelle meistä. Vuoden vaihtumista voi pitää pienenä välietappina jolloin on aika ottaa pieni hetki muistellakseen edellisen kuluneen vuoden tapahtumia ja odottaa sitä suurta tuntematonta mikä tuleva vuosi tulee olemaan. Tuoreus, uusi alku, ehkä jopa jonkinlaisen elämänmuutoksen toteuttaminen, ja kohonnut motivaatio eri asioihin saavat ihmisiin vauhtia.

On ilo odottaa tulevaa kevättä, kuvitella se kevään ensimmäinen kävelyretki jolloin löytyy ensimmäiset leskenlehdet ja kohta sinivuokot. Siitä se kesä taas saa alkunsa. Ennen omaa puutarhaani suorastaan inhosin kesää (vaikka en edelleenkään kuumuudesta pidä) ja kevät oli melko yhdentekevä ajanjakso, syksy oli aina minulle ”SE” vuodenaika. Nyt kaikki on toisin ja kevät onkin yksi vuoden kohokohdista vaikka talvista joulun aikaa ja odotusta tunnelmointeineen aina edelleen innolla odotan. Lapsena joulun olisi toivonut jatkuvan vielä pitkälle tammikuuhun, nyt jo innolla siivoan kaikki koristeet piiloon.

Kasvihuone täynnä pieniä taimia kesäkuussa 2010

Tein myös nyt omat heräteostokseni tänään uuden vuoden kunniaksi Exotic Gardenista. Mukaan tarttui mm. Koreanyrtti-iiso 'Liquorice White', sitruunan makuinen Chilipaprika 'Hot Lemon', rohtokuirimo, lehtoakileija ’William Guinness, harmaakäenkukka 'Atrosanguinea' sekä pari erilaista papua: taitepapu 'Safari' ja vahapapu 'Mont D'or'. Otin myös pakkauksen valkoisia freesian mukuloita, niitä olen aina halunnut kokeilla, freesiat ovat niin kauniita ja tuoksuvat ihanalle.

Maa-artisokan pauloissa

Nyt kun kerrankin VIHDOIN löysin myös maa-artisokan mukuloita, oli niitä heti pakko tilata. Oman pihan kivikossa saattaa sen kasvattaminen olla jokseenkin haasteellista, joten suurimman osan annan varmasti äidilleni, jonka mökillä on perunamaa ja muhevaa multaa. Muutama toki pitää omalle pihalle myös laittaa, ainakin kokeeksi ja toivoa parasta!

Jo jonkin aikaa olen maa-artisokkaa metsästänyt puutarhaliikkeistä, mutta tuloksetta. Olen huomannut että eritoten Englantilaisissa puutarhaohjelmissa on maa-artisokkaa kovastikin kehuttu ja harmiteltu sen vähäistä käyttöä. Ehkäpä muissa maissa sitä kasvatetaan kuitenkin loppujen lopuksi enemmän kuin Suomessa? Itse en ainakaan siihen ole pahemmin törmännyt, vaikka sen kuulema pitäisikin talvehtia hyvin myös Suomessa.

Kyseessä on auringonkukan sukulaiskasvi jolla keltaiset, noin 10cm läpimitaltaan olevat auringonkukkamaiset kukat. Koristeellisuutensa lisäksi niitä kasvatetaan mukuloidensa vuoksi, samalla tavalla kuin perunaa, ainoastaan maa-artisokka on monivuotinen, eli sen saa jättää rauhassa kasvamaan ja leviämään kasvupaikalleen. Satoa voi korjata syksyllä tai jopa keväällä maan sulettua. Ilmeisesti mukulan maku on parempi ja makeampi keväällä talven jälkeen.

Maa-artisokkaa voi käyttää perunan tapaan vaikkapa pataruoissa tai siitä voi valmistaa esim. sosekeittoa. Eurooppaan se rantautui Pohjois-Amerikasta n.1600-luvulla. En osaa kuvitella miltä se maistuu, koskaan en ole maa-artisokkaa kokeillut, mutta uskoisin sen olevan kokeilemisen arvoinen. Jossain myös kerrottiin, että kerran maa-artisokkaa istutettuaan, ei se kasvupaikaltaan edes noston jälkeen häviä, sillä pikkuruisia sivumukuloita jää kuitenkin ”vahingossa” maahan odottamaan tulevien vuosien uutta kasvua. Lisäksi sitä kehutaan helppohoitoiseksi ja sen pitäisi olla melko vaatimaton kasvualustansa suhteen.

Nämä termit tietysti houkuttavat minua kovasti, sillä koko pihani luontainen kasvualusta on todellakin vaatimatonta sanan suurimmassa merkityksessä. Toisaalla suositellaan kasville syvämultaista ja kompostipitoista kasvualustaa hyvän sadon takaamiseksi, mikä on kyllä aika luonteva oletus. Minulle termit ”syvämultainen” ja ”kompostipitoinen” eivät kyllä vastaa ”vaatimatonta kasvualustaa” vaan lähinnä ”paratiisia”. Kun ottaa myös huomioon että maa-artisokan tulisi tehdä paljon maanalisia mukuloita ja itse kasvin maanpäällinen korkeus on jopa muutaman metrin, eipä sitä aivan kivikkoon kannata istuttaa.

Aion ehdottomasti ottaa tulevan kesän yhdeksi blogissa raportoitavaksi kohteeksi maa-artisokan menestymisen omalla pihallani sekä äitini kesäpuutarhassa. Siinä vaiheessa tietysti luonnollisesti todetaan kuinka äitini pihalta tulee mahtavia kullanarvoisia jättimukuloita ja omaltani joitain tunnistamattomia näivettyneitä juuren tapaisia pätkiä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Pitää taas käydä rautakangella piha läpi ja löytää sopiva kolo! ;) Tai sitten istutan ne kohopenkkiin suosiolla paraatipaikalle ritarinkannusten viereen *naurattaa*, siellä ne tuntuu perunatkin kasvavan. Kun saan kotoa kompostimultaa vuosittain, niin saan samalla aina syksyllä ”kitkeä” myös perunoita milloin mistäkin… Viime kesänä pottuja kasvoi mahonian vieressä…

Lopuksi muutamia kuvamuistoja viimevuoden alkukesältä.

Nuoren purppuratuomen kukintaa toukokuun lopulla. Taustan turvepenkissä kasvaa erilaisia havukasveja, kuunliljaa, lemmikkiä, kevätkurjenmiekka, laikkukirjokanukka, taikinamarjaa, konnantataria ja yksi minikokoinen alppiruusu.