torstai 11. elokuuta 2016

Mimma mummolassa


En tänä aamuna osannut aavistaa mitä mamma oli keksinyt minun pääni menoksi. Olen tässä jo useamman kerran palvelijalleni sanonut että mul on vähän tylsää. Siksi kai oli saanut yllättäen päähänsä että nyt lähdetään reissuun. Meinasin jo käydä kaikessa rauhassa päiväunille valtaistuimelleni kun mamma nappasikin minut sykkyyn ja työnsi sellaiseen pehmeään salkkuun. Ajattelin että nyt jotain kamalaa tapahtuu joten aloin sähisemään vihaisena. Sitten mentiinkin ulos. - Ei hittolainen, nyt on kyllä jotain pahasti pielessa, ajattelin. Pitikin varmuuden vuoksi sähäyttää vielä pari kertaa ja toistaa selkeällä mutta ponnekkaalla äänellä äää, äää, ääää! Kaivauduin pehmopeiton alle ja jatkoin huutoa muutaman minuutin ajan, sitten olinkin jo tuon teleportaatiosalkun kautta siirtynyt johonkin uuteen paikkaan.

Luukku aukesi ja siellä oli mummi ja vaari vastassa. Pelotti kyllä vielä ihan vietävästi ja häntä piti pörhistää puuhkaksi, mutta lähdin rivakasti kartottamaan uutta reviiriä. Kiersin kaikki mahdolliset nurkat, sängyn- ja pöydänaluset. Sitten löysin pari ikkunaa. Ne oli ihan vääriä ikkunoita, ihan outo maisema. Sitten kuitenkin muutaman kierroksen ja noin tunnin jälkeen tajusin että sehän on oikeastaan ihan luotettava paikka. Siellä oli kaikki samat tyypit, erilaiset huoneet vaan. Pukkasin otsalla ylävitoset ohimennen mamman kämmeneen ja jatkoin tutkimusmatkaani. Aika meni tosi nopeasti. Vessassa en uskaltanut käydä kun en ollut ihan varma että kenelle se hiekkalaatikko kuului. Raksuistakaan en ollut ihan varma, mutta sitten Mummi joka on kova tuputtaman ruokaa, sai minut ylipuhuttua raksulautasen äärelle ja ihan samalta ne raksut maistui kuin kotonakin. Aloin jo tuntea oloni kotoisaksi ja kellahdin olohuoneen plyyssimatolle kun mamma tuli taas ja yritti tunkea minut siihen teleportaatiosalkkuun. Pistin kaikki varpaat peliin joten mamma ei saanut minua tungettua sinne. Hengailtiin siinä sitten vielä vähän aikaa, mutta sitten piti lähteä. Varmuuden vuoksi piti taas huutaa kun en ollut ihan varma minne seuraavaksi mentäisiin. Mutta suitten oltiinkin jo taas kotona. Seisoin ovensuussa hämmentyneenä kokemastani. Piti vähän miettiä... Tajusin että olihan se aika jännä seikkailu! Illalla kun mummi ja vaari tuli meillä käymään, näytin niille että osaan mennä teleportaatiovehkeeseen ihan itsekin. Mutta kun tulin sieltä ulos, me oltiinkin vielä samassa paikassa...

-Kuningatar Mimma


18 kommenttia :

  1. Ihana tarinankertoja tuo Mimma ;))) on se ollut jännittävä reissu hänelle!

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo kuva, jossa Hänen Ylhäisyytensä astelee teleportaatiolaitteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä testata mitä tapahtuu ja hangata suupielellä vempaimen nurkat.

      Poista
  3. No voihan teleportaatio! Kyllä se voi olla ihmeellistä pienen kissa elämä 😄

    VastaaPoista
  4. Voi että täällä oli nauru herkässä kun luin Mimman seikkailusta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei kyllä sillä hetkellä naurattanu. Ainoastaan nau-utti...
      - Mimma

      Poista
  5. Onpa Mimmalla ollutkin seikkailu. Ihanasti hän osaa tarinansa kertoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänellä on verbaalisia kykyjä... ;)

      Poista
  6. Voi Mimma mikä seikkailu, siinä sulla riittää miettimistä tulevina mahdollisesti tylsinä päivinä.

    VastaaPoista
  7. Vai teleportaatiovehkeeksi Mimma kuljetushäkkiään kutsuu. Onneksi perillä ei ollutkaan eläinlääkäri eiki mitään muutakaan kissan kannalta kamalaa, vaan samat tutut ihmiset. Ihana seikkailu, josta riittää pureskeltavaa pidemmäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Siellä voisi ehkä käydä toistekin nuuskimassa.

      Poista
  8. Tämä toi hymyn huulille, kiitos :)

    VastaaPoista
  9. Olipa hauska kertomus teleportaatiosta. :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...