tiistai 27. joulukuuta 2016

Muistoja pihapuuhista 2016


Tästä tulee pitkä ja kuvarikas puutarhapostaus, joten varoitan jo heti alkuun! Viime kesä oli melkoisen tapahtumarikas puutarhanhoidon osalta. Uusia istutusalueita syntyi paljon enemmän kuin olisin keväällä uskaltanut edes ajatella (4), ja jotenkin tämän pihan yhden alueen linjat alkavat hahmottua mielessä. Aukkopaikkoja vielä on, kuten aina kun uutta lähtee luomaan. Suurin osa perennoista joita viime kesänä istutin, eivät ehtineet kukkia lainkaan, mutta sekin pitää vain hyväksyä. Luontoa kun ei voi hoputtaa vaikka oma mieli haluaisi "kaikkitännehetinyt". Toisaalta, paljon jännittävää odotettavaa on toivon mukaan luvassa ensi kesänä mikäli kaikki vain hengissä talvesta selviävät. Kahlasin läpi kuvia tämän yhden alueen prosessista, joten ajattelin laittaa niistä tänne pienen "ennen ja jälkeen" -katselmuksen kuukausittain alkaen huhtikuusta ja päättyen elokuulle.

Huhtikuu:

Mielessä suuria suunnitelmia jotka hautuivat piinallisesti koko pitkän talven ajan. Maa oli vielä jäässä, mutta pakko oli päästä jo vetämään nyörejä jotta osaisi vähän hahmottaa mitä on pian tekemässä.


 3.4. oli jo lumet mukavasti sulaneet. Näin silloin myös siilin! Se olikin tämän vuoden ensimmäinen ja viimeinen havainto...

23.4. päästiin jo maata kuorimaan.


Toukokuu:
12.5. polut on jo pohjustettu ja kivituhkat levitetty. Maanparannustakin on jo tehty ja ensimmäiset taimet pääsivät multaan.


Kivituhkaa ei koneellisesti tai jyrällä juntattu. Riitti että juoksin koko kesän ympyrää. ;)


Kahden polun väliin jäi omituinen kolmio joten siitä piti tehdä myös pieni istutusalue. Syksyllä istutin sen täyteen tulppaaneja, ensi kesänä täytyy miettiä siihen lisää sopivia matalia kasveja jotka sopisivat pallotuijien taustalle.


Toukokuun lopulla kaikki oli vielä niin pientä ja harvaa. 


Sulkaherne vangitsi katseen aina ilta-auringossa.
En meinannut saada kyllikseni sen katselemisesta iltaisin.

Kesäkuu:

Talvella olin saanut päähänpinttymän, että haluan jossakin kohdassa pihalla kokeilla säleikköomenapuiden kasvattamista, joten sitä varten hankin (jo helmikuussa) pari valmista säleikkömoduulia. Seinämästä tuli liian hallitseva, joten se piti maalata mustaksi.


Heinäkuu:

Heinäkuussa omenapuiden pikkutaimet pääsivät paikoilleen.


Pioni- ja sulkaunikot ilahtuivat kesäsateista ja ne toivat heti runsautta ja vihreyttä muutoin vielä hieman paljaaseen kukkapenkkiin.


Alkoi näyttää jo hieman paremmalta.




Kun kerran homma pääsi niin hyvin käyntiin, pitihän paviljongille vievää polun reunustaa vielä kokeilla jos siihen jotain voisi runaan istuttaa. Kaivaus laajeni kun ihan hyvää savensekaista maata löytyi. Ja taas kiviä...


Taakse pääsi ruotsinpihlaja joka oli aiemmin väärässä paikassa. Kuunliljoja ja siperiankurjenmiekkoja jaoin täytteeksi ja hankin pari uutta kurjenpolvea. Syksyllä istutin edustan täyteen vihreäraitatulppaania. Vasemmalla rehottava paras punaherukkapensas sai syksyllä tuen joten se näyttää hillitymmälle. Koko pituudelta voisi ensi keväänä laittaa taakse lisää kurjenmiekkaa tai jotain matalaa pensasta, jotta puiden ja tämän istutusalueen väli pehmenee.


Elokuu:


Kerratut kakkarat pistivät parastaan jo ensimmäisenä istutusvuotena elokuussa. Kukat kestivät todella pitkään. Jos nämä selviävät talvesta ongelmitta, näitä täyyy saada lisää.

Unikoita tuli tasaiseen tahtiin koko loppukesän. Siemeniä on nyt tallessa "muutama desi" eli sata biljoonaa, joten eiköhän näitä ensi vuonnakin kasvateta.

Koko elokuun ajan kellohyasintit ihastuttavat rotevina mutta samalla herkkinä kasveina.Rakastan niitä aivan valtavasti. Sipulit ovat taas talven ajan tallessa paperipussissa yläkerrassa. Keväällä pitää hankkia varmuuden vuoksi vielä muutama lisää, vaikka nykyiset tekivätkin paljon sivusipuleita ja tuplasivat kukkamäärän edelliseen vuoteen verrattuna. Ihanaa!


Uuden kukkapenkin vaatimaton, mutta toisaalta positiivinen ensimmäinen kasvukausi sai päätöksen kosmoskukkien ja matalien vaaleanpunaisten liljojen myötä. Kuvassa ovat vasta nupulla. Syksyllä ahdoin penkin reunat täyteen tulppaaneita, joten kevät siintää mielessä jo hyvin toiveikkaana.


Huh, tulipa tästä pitkä muistelo, mutta kyllä kesämuistot piristävät mieltä uuden vuoden kynnyksellä. Taitaa tänäkin vuonna koti siivoitua joulukoristeista jo uuden vuoden aattoon mennessä ja kevään odotus sitä alkaa.

Toukokuun tulppaanit, kesäkuun kukkaniityt ja heinäkuun helteet... Niitä vuoden vaihtuessa muistelen. Samoin kaikkia pieniä kukkakimppuja, lämpimiä iltahetkiä ja linnun lauluja...

25 kommenttia :

  1. Olipa upea katselmus ja uskon että oli vallan mielenkiintoinen projekti...ihanaa on luoda uutta talvella miettien ja heti keväällä toimien, aivot jyskyttävät omaa elämäänsä ja tupsauttavat uusia ideoita pinnalle koko ajan, yölläkin (pitää olla yöpäydällä lappu minne voi kaikki heti kirjata ettei unohdu)!

    Aivan ihanaa, uskomattoman kaunista! Suloisia nuo tupsupäiset unikot! Varmaan pääsemme nauttimaan tämän alueen jatkokertomuksena kevään ja kesän tapahtumat! Niin piristävää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivot jyskyttävät omaa elämäänsä... :D Tuo oli kyllä aika täydellisesti sanottu! Joskus menevät vähän ylikierroksillakin ja vauhti kiihtyy äärimmilleen aina huhti-toukokuuhun mennessä.

      Hurahdin täysillä kaikkiin unikoihin viime kesänä. Kauniita, näyttäviä ja vaivatomia ihanuuksia joissa on valinnan varaa. Uskon että jatkokertomus on aika vääjäämätön... ;)

      Poista
  2. Vallan oivallinen työrupeama kesän mittaan ja jälki on hienoa! Passaa olla tyytyväinen ja odotella kasvien tuuhistumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen kyllä tyytyväinen koko viime kesään, paljon ihania hetkiä siihen mahtui. Pienet taimet kasvoivat kohisten.

      Poista
  3. Niin mahtavaa jo katsella kevät ja kesäkuvia!!! Ihanaa kun on taas kohta kevät!

    VastaaPoista
  4. Voin kuvitella keväällisen malttamattomuuren, ku olit saanu suunnitelmat tehtyä. Maahan ei meinaa keväällä keriitä muutenkaa sulamahan tarpeheksi nopiaa.
    Ei uskoosisi, että ensimmääsen kuvan aluees on nua täyttä kukkaloistua het samana kesänä. Perennoolla ja yksvuatisilla saaki nopiaa näyttävää, varsinki ku niiton nua palio.
    Tällääset kuvasarijat on hyviä muistutuksia ittellekki. Nii äkkiää sitä unohtaa alakutilantehen ja muutoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta. Aina pitää käydä malttamattomana tökkimässä että joko se maa on sulanut. :D Oli mukavaa kun viime keväänä pääsi töihin jo huhtikuussa ennen kaikkein pahinta siitepölyaikaa. Vappukin meni kivikkopenkkiä lapioidessa. Eipä sitä muistaisi tai huomaisi kasvuvauhtia ilman kuvia. Sen olen huomannut myös etenkin puiden kasvun suhteen.

      Poista
  5. Seuraan blogiasi ja nautin joka hetkestä! Kiitos kun jaksat kirjoittaa ja kuvata! �� Mulla on alkamassa neljäs vuosi täällä saariston metsämökissä ja vasta nyt alan tajuta kasvien ja vanhan puutarhan hienouksia. Aiemmat vuodet ovat kuluneet vanhan taloni rempassa sekä leipätyössä. Yksin touhuilen täällä tai siis kolmen koirani kanssa. Blogisi on todella inspiroiva ja olen saanut paljon ideoita sieltä. Kommentoisin ja kiittäisin useamminkin mutta tällä kännyllä naputtelu on hankalaa. Oikein ihanaa uutta vuotta ja hauskoja kevätpuuhia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta palautteesta Annemarie, olipa mukava kuulla! Sinulla on kova työrupeama ja kun vielä yksin koiruuksien kanssa teet, hattua pitää nostaa! Tsemppiä ja energiaa taloprojektiisi ja muutenkin kaikkea hyvää alkavalle vuodelle! ♥

      Poista
  6. Mikä innoittava teksti kuvineen, aivan eläydyin projektiisi! Hieno muutos ja yhdessä kesässä! Tuo kellohyasintti on todellinen kaunotar, uskomattoman hieno ja talvetamisen vaivan arvoinen ehdottomasti. Lisää vain Linda kesäisiä kuvia meille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria, kiva että jaoit innostukseni. :)
      Se on aivan ihana kasvi. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja Etelä-Suomessa se saattaa ulkonakin talvehtia otollisessa paikassa.
      Voipi olla että lisää kesäkuvia pian kaivelen arkistoista...

      Poista
  7. Ihanaa aloittaa kevään odottelu tämän pimeän talven jälkeen. Kaikesta huomaa, että rakastat puutarhaasi yli kaiken. Todella kaunista ja olet tehnyt valtavasti työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään odotus on mukavaa ja uusien istutussuunnitelmien teko nautinnollista puuhaa. :)

      Poista
  8. Oletpa ollut ahkerana viime kesänä, pian pääset nauttimaan työsi hedelmistä! Ihanian herkkiä nuo kellohyasintit! Uudehkona blogistina kävin katselemassa aiempia postauksiasi,kauniita ja kivoja, jouluiset tunnelmat upeita! Jäinpä heti lukijaksi! Sirkku/Kukkia ja haaveita

    VastaaPoista
  9. Tämäpä oli ihana postaus, sillä tänään postilaatikkoon pudonneen ensimmäisen siemenluettelon myötä alkoi jo muutenkin kevät mieleen vyöryä.
    Paljon olet yhden kesän aikana saanut aikaan. Pienenkin kukkapenkin ja käytävien tekemiseen saa jokusen lapionpiston maahan iskeä ja kottikärryjä kuljetella. Tällaisia vaihekuvia pitäisi harrastaa enemmänkin, sillä ne todellakin avaavat hyvin jonkun alueen kehitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, minä en ole vielä saanut mitään siemenluetteloita, mutta toivossa olen elänyt kun melkein ne aina ennen uutta vuotta laatikkoon kolahtavat. :) Ehkä huomenna...
      Räpsin mahdollisimman paljon vaihekuvia jotta voi talvella niitä katsella ja miettiä mitä ensi keväänä pitää väliin lisäillä.

      Poista
  10. Sulle on tulossa sinne aivan mahtavan upea maailma :)Ihana postaus juuri tähän hetkeen, kun slvästi jo tuntuu olevan kevättä mielessä. Mulla oli muutaman talven tuo kellohyasintti maassa, mutta viime talvi vei tuonelaan :( Tosi kiva kasvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi kellohyasinttiasi! Koskaan ei tiedä minkälainen talvi yllättää. Siinä on aina oma vaivansa ylös nostettavissa kasveissa, mutta ovat monet sipuli- ja mukulakasvit niin eksoottisen kauniita. :)

      Poista
  11. Ihana postaus, niin lohduttava! En ole ainoa, jonka puutarha on kesken ja taimet säälittävän pieniä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hahhah, joo, kyllä se aina oman aikansa ottaa että kasvavat täyteen kokoonsa, ja puutarhahan ei ole koskaan valmis, mutta jostain se on aloitettava, etenkin jos paljon siemenestä tai juurakoista kasvattaa. Toki jos olisi mielin määrin rahaa niin voisi ostaa samaa lajia vaikka kymmenen tainta kerralla tai isompia taimia...

      Poista
  12. Voi miten ihana postaus! Hieno sulkaherne ja upeat unikot! Kiva saada pieni pala kesää tänne talven keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä heti joulun jälkeen on jo kova ikävä kevättä. ♥
      Tervetuloa lukijaksi! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...