torstai 2. helmikuuta 2017

Lavatarha- ja multamietteitä


Omassa pienessä hyötytarhassani kasvatan vuosittain herneitä, papuja, sipulia, persiljaa, salaattia, jonkin verran perunoita ja kurpitsaa. Tämän kuvan etualalla tosin pieni rypäs miekkaliljoja. :) Kasvihuoneen vieressä kannelliset lavat ovat olleet kovassa käytössä monta vuotta. Kesäkurpitsa on kaunis hyötykasvi vaikka ruukussa kasvatettavaksi kun valitsee tarkoitukseen sopivan lajikkeen.


Olen aina ollut lähinnä koristekasvien ystävä, mutta viime vuosina halu laajentaa hyötyviljelypuolta on kasvanut entisestään ja nyt into alkaa olla jo siinä pistessä että kevääksi on suuria suunnitelmia. Asiaa ei yhtään helpottanut että vihdoinkin koko muusta maailmasta jälkijunassa ostin Lavatarhuri-kirjan joka on todellakin THE puutarhakirja jossa on niin paljon tietoa että ylisanoja ei tarpeeksi löydy. Mutta senhän jo suurin osa teistä tietää, kun olette sen jo varmasti lukeneet. Tuon kirjan rinnalla kaikki muut hyötytarhakirjat ovat ihan paperia. Paitsi tämä Keittiöpuutarha -kirja jonka joskus kirpparilta löysin. Se on suuri aarre!





Se on kovin englantilainen ja ihana kaikkine päärynätunneleineen, muotoon ohjattuine herukoineen ja espelier-aitoineen. Kaikkien toteuttamiseen myös selkeät ohjeet ja hauskasti avautuvat tuplasivut. Jos joskus tämä kirja tulee vastaan niin kannattaa napata. Kirjakaupoista sitä ei taida enää löytyä. Juuri nyt se olisi hyvin ajankohtainen kirja, sillä säleikköomenapuiden ja herukoiden kasvattaminen taitaa tulla pikkuhiljaa täälläkin muotiin. Hyötytarhan halutaan olevan monesti myös potagermainen ja kaunis.

Lavatarhuriin palatakseni... Suunnaton ilo valtasi mieleni kun tajusin: vuohenputki ei ole enää uhka vaan mahdollisuus! Ilmaista lannoitekatetta mielin määrin! Sitähän minulta löytyy. Eli kitkemisestä tulee minulle huomattavasti mielekkäämpää ensi kesänä kun käyn poimimassa nuoret vuohenputket hyötylavojen katteiksi (ilman juuria tietty). Apilaa ja nokkostakin kyllä löytyy joten niistä ei ihan heti pulaa tule. Ruohosilppuakin tulee ihan mukavasti ja keräävä leikkuri löytyy.

 Tämä yksi ongelma-alue on kokonaan vuohenputken ja pikkutalvion valtaama. Keväällä talvio on tosin kaunis kun mitään muuta ei vielä kasva. Kevätkaihonkukkia pilkistää seasta.

Itseäni ei oikein jaksa innostaa sellainen hieman kertakäyttöinen ja isolla rahalla toteutettu hyötytarha johon raahataan vain pelkkää turpeista pussimultaa ja vaihdetaan uutta tilalle sitten kun siinä ei enää mikään kasva. Juuri senkin takia on tärkeää oppia vaalimaan niitä lavoja siirtämällä sinne savea, matoja, hiiltä, elävää ainesta ynnä muuta, jotta se maa todellakin alkaa elää vuodesta toiseen. Siihen tuo kirja antaa täydelliset ohjeet jopa sekoitussuhteineen. Pussimultaa joudun kyllä toki hankkimaan hyötytarhaankin nyt aluksi pienen osan jotta saan homman käyntiin, koska hevonkakka- ja lehtikompostini sisältö ei varmasti riitä kaikkialle kun tarve tämän kokoisella pihalla on aika suuri.

Suuressa innossani siskoltani juuri kysäisinkin että saankos tulla ensi keväänä kaivamaan teidän takapellolta pari ämpärillistä savea. Hän tuumasi, että hae vaikka koko pelto! Siinä missä joillekin savi on riesa, tällä kallioisella pihalla se on mullan osana tärkeää jos halutaan pidättää paremmin kosteutta. Viime kesänä sen huomasin uudella "cottage garden" -alueella jossa oli hieman savinen maa. Kaikki kasvoi todella hyvin.

Miksi aina turvetta?

Yksi aika iso ero jonka olen huomannut Suomalaisessa ja Englantilaisessa puutarhanhoidossa on turve. Suomessa lähes poikkeuksetta myytävät pussi- ja taimimullat ovat kovin turvepitoisia, mutta Englannissa puhutaan aina lähes poikkeuksetta "peat free compost", eli turvevapaa komposti. Taimimultana käytetään aina kuohkeaa ja ilmavaa lehtikompostimultaa jonka seassa hieman hienoa soraa/karkeaa hiekkaa, joka pitää huolen että herkän pikkutaimen juuret saavat kasvaa ilmavassa ja läpäisevässä alustassa. Katselin hiekoitusmurskepussia jo sillä silmällä että siinähän olisi aika hyvää matskua.

Kevät, ruukutuspöytä, orvokit... Voi, kuinka niitä jo kaipaan!

Omat turvemultaa turveruukussa -taimikasvatukseni ovat päättyneet usein aika surkeasti joten olen suorastaan alkanut pelätä turveruukkuja ja pitäydyn suosiolla muovissa. Toki turveruukku on ehkä kauniimpi, mutta meikäläisen käsissä niistä tulee nopeasti elottomia koppuroita vaikka kuinka yritän muistaa kastella. Pussissa myytävän taimimullan kanssa olen myös hieman epäonnistunut, joten nykyisin sekoitan itse taimimullaksi luomu mustaa multaa ja siihen noin puolet hiekkaa, ehkä vielä vähän perliittiä lisäksi. Kaikki kasvoi todella hyvin.

Kurpitsankukkia kesäauringossa.

Olen pikkuhiljaa oppinut ajattelemaan pussimultaa enemmänkin maanparennusaineena, ei niinkään suorana kasvualustana, koska jos maahan ei lisää mitään muuta kuin kaupan pussimultaa, muuttuu se ajan myötä tällaisen kallioisen pihan kohopenkissä vettä hylkiväksi koppuraksi jossa ei matoja vilahdakaan. Tällä puheella en halua missään nimessä dissata säkkimultaa, sillä se on tarpeellista, mutta se jatkuva turpeen syötäminen maaperään ei vaan omalla pihallani ole hyvä ja toimiva juttu. Amerikassa puolestaan käytetään kookoskuitua siinä missä täällä turvetta, koska se on siellä päin maailmaa ekologisempi vaihtoehto kuin turve. Suomalaisittain ajateltuna toisaalta kookoskuidun raahaaminen tänne toiselle puolelle maailmaa ei ole kuljetuksen vuoksi ehkä kovin järkevää.


Toivon kovasti että Suomessakin saataisiin valikoimiin joskus turvevapaata kompostia tai kasvualustaa markkinoille. Ehkä ongelmana on kustannukset? Yritin etsiä netistä ja ainoa tulos oli yritys Kiteen Mato ja Multa Oy joka käyttää raaka-aineena näemmä järviruokoa ja ruokohelpeä. En ole tosin koskaan heidän tuotteitaan kokeillut, joten en osaa sanoa sen suhteen mitään.

Ehkä meilläkin multamarkkinoille tulee joskus monipuolisempia vaihtoehtoja. Briteissä, joka on varmaan maailman innokkain puutarhamaa, koko turveasia on jakanut näköjään puutarhureita kahteen kastiin turpen puolesta ja vastaan. Yksi mielenkiintoinen artikkeli aiheesta löytyi Permaculture-sivuilta.

Siinäpä hieman mietteitä tälle päivälle. Tulipas tästä pitkä teksti. Join päivällä tavoistani poiketen kupin kahvia, se aktivoi aivoja kai vähän liikaakin. :-P Mainittakoon vielä lopuksi että tämä postaus on ihan omia pohdintoja, joten kyseessä ei siis ole minkäänlainen sponsoroitu postaus kirjojen eikä multien osalta, eikä mikään sen painavampi kannanotto. :D

Olisi kiva kuulla mietteitä onko sinulla itselläsi joku kaikkein paras maanparannuskonsti jonka nimeen vannot vuodesta toiseen?



Ihanaa satoa omasta maasta ♥


22 kommenttia :

  1. Voi, miten mielenkiintoista asiaa täynnä oleva postaus ja niin inspiroivat kuvat!
    Täällä ollaan aika samoissa mietteissä. Olen myöhännäisherännäinen hyötytarhuri, joka alkaa nyt vasta innostumaan asiasta. Postasin juuri eilen hyötytarhureiden kirjavinkkejä, joista on ollut mulle suuresti apua ja iloa. Lavatarhuri oli noiden kirjojen joukossa.
    Olen myös ollut yksissä häissä tuolla Hirvihaaran kartanossa, jossa Suvin lavat sijaisevat. Arvaa kuka käyskenteli siellä juhlatamineissa kesken häiden? Hyötytarha oli kerrassaan upea.
    Olen työaikanakin puutarhuri ja tuo multa-asia on ikuinen ongelma. Täydellistä multaa ei olekaan. Sekoittelen asiakkaillekin eri pussimultia, kun toiset ovat turvepitoisia ja toiset hiekkapitoisia.
    Omassa puutarhassa teen paljon kohopenkkejä, joihin laitan eri kerroksissa, eri ainesosia. Se toimii musta parhaiten. Ja kompostia, hevosenkakkaa, kaninkakkaa, lehtiä, oksia ja eri multia täytyy olla aina saatavilla. Lehtokotilot vaikeuttavat vaan nykyään mun kompostointia, mut yritän voittaa taistelun niiden kanssa.
    Innostavia suunnitelmahetkiä hyötytarhailun ja kauneuden parissa! 🌿

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina, kiva että tykkäsit! Täytyy tulla het ikatsastamaan kirjavinkkisi. Ehtii vielä sisäistää uutta hyödyllistä tietoa ennen kevättä.
      Varmasti ollut ihana kokemus tuo Suvin hyötytarha ihan livenä, se on kyllä mahtava!
      Mukava kuulla ihan ammattilaiseltakin että eipä se paras lopputulos aina valmistuotteilla synny. Se on aika mielenkiintoista tiedettä tuo mullan sekoittelu, pitää tietää aina tarkalleen mistä mikäkin kasvi tykkää. Tuo kerrostaminen on hyvä ajatus, aivan kuten kirjassakin vinkattin "lasagnepenkistä". Aion kyllä hyödyntää hyötytarhan oppeja myös perennapenkkien kanssa, etenkin katteiden osalta ja silputa tästä lähtien kuihtuneet jämät suoraan kasvien väliin enkä turhaan vie niitä pois kompostiin. Eipä niitä kukaan luonnossakaan haravoi pois. ;)
      Kurja kuulla lehtokotiloistasi! Tsemppiä niiden kanssa. Itse käyn juuri noissa muovilavoissa taistoon perinteisiä etanoita vastaan jotka ovat oikein pesiytyneet sinne.
      Samoin sinulle inspiroivia hyötytarhurointeja kevääksi! ♥

      Poista
  2. Meillä maaperä on kallio jonka päällä on hyvä savipatja. Siihen turve on hyvää maanparannukseen, toinen mitä käytän on kompostin tuotos mutta sitä ei millään riitä kaikkialle. Hiekkaakin käytän ja pussimultaa vaikka siitä en pidä, hyvää ei ole löytynyt millään. Nyt parina vuonna olen laittanut keväisin kerroksen maatunutta turpeensekaista lantaa istutuksille, se on tuntunut olevan hyväksi. Nurmikon leikkuujäte olisi mahtavaa ainesta mutta toistaiseksi se on mennyt meillä nurmikon omaksi lannoitteeksi. Siinä sinnikäs työ on tuottanut tulosta, nurmikkomme näyttävät jo enemmän nurmikolta kuin niityltä. Kaikki mahdollinen maatuva hyödynnetään omassa puutarhassa, lähilannoitteina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmasti, siihen kevennystarkoitukseen turve on hyvä, samoin kaikille happaman maan kasveille. Minulla on kanssa turvepohjaisen hevonpeen, ruohosilpun ja lehtisilpun sekainen komposti käymässä ja sitä sitten tarkoitus levittää katteeksi monivuotisille. En tiedä onko keväällä jo tarpeeksi palanutta vai jääkö seuraavan kesään. Tuo on totta että jos on hyvä nurmikko niin se kaipaa paljon ravintoa. Joku jossain kerran sanoikin että nurmikko on puutarhan vaativin kasvi. :D

      Poista
  3. Olen itse miettinyt tuota turvetta. Vaikka meillä on nyt soita, on meidänkin turve rajallista. Jostain syystä en oikein pidä siitä ajatuksesta, että turvetta "riistetään" omilta paikoiltaan ja rahdataan muualle. Meillä on tiukkaa savea maa ja mielelläni tekisin maavaihtokauppoja jonkin hiekkamaan omistajan kanssa.
    Vaikka meillä onkin kovin ikävä lehtokotilo-ongelma, pidän silti siitä ajatuksesta, että maahan pitää jättää ainesta maatumaan ja madoille tekemistä. Madot kuitenkin tekevät maan sisällä sen suurimman homman. (Lehtokotiloiden suhteen olen osittain luovuttanut, ei niistä eroon vaan pääse.) Maa on tärkeä osa puutarhaharrastusta. Ja maaperän kanssa voi toimia hyvinkin kalliilla tavalla tai sitten vähän edullisemmalla tavalla. Edullisempi tapa voi olla myös joskus ihan järkevä tapa (juuri kompostointi, hyötykäyttö, maan pitäminen luonnollisin tavoin ravinteikkaana). Nämä ovat itsellä vain ajatuksia, en siis osaa muita neuvoa, enkä oikein itsekään ole näissä mitenkään taitava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, turpeen uusiutuminen voi kestää tuhansia vuosia ja jatkuva kaivaminen vahingoittaa luontoa, joten siitäkin syystä omien maanparannusaineiden hyödyntäminen puutarhassa niin paljon kuin mahdollista on luonnollista, ja pieni mutta iso teko jokaiselta.
      Tiukka savi on kyllä varmasti haasteellista, sinne voi onneksi tilata hiekkakuormia, tänne kallionkoloon vaan ei saa tilattua pientä savikuormaa. ;D Ongelmansa kullakin.
      Mielestäni olet kyllä kovinkin taitava, sillä niin järkeviä ajatuksia kaikki! Tässä harrastuksessa on aina jatkuvasti opittavaa kaikilla niin monesta asiasta.

      Poista
  4. Mainio postaus! Turve tosiaan mietityttää, kun asuin Englannissa niin pitkään ja aika lailla ällistyin, kun täällä ei turpeennoston epäekologisuuteen paljoakaan kiinnitetä huomiota. Joskus tuntuu, että meillä on liikaa luonnonvaroja, kun jengi asennoituu kuin ne riittäisivät maailman tappiin asti.
    Mullakaan ei toimi turveruukut eikä -multa. Paras kylvömulta on hiekkamaa, jota mulla on pihalla kasassa, se oli vanhan taloni lattianalustavaraa, vanhat multapenkkaeristykset. Sitten, kun se kasa loppuu, olen pulassa :-D On myös pelargoneille se paras, eivät tykkää yhtään turpeesta.
    "Vie koko pelto" :-D
    Mulla ei kasva vuohenputkea, mutta tekisi mieli varastaa sitä joltakin pihalta, kun se on kuulemma niin herkullista. Tykkään nokkospiirakastakin ihan homona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se sama asennoituminen vaivaa koko maailmaa. Turvetta, öljyä ja vaikka mitä on mukamas loputtomiin. Puutarhanhoidon jos minkä tulisi olla luontoa ja sen monimuotoisuutta kunnioittavaa, ei sitä köyhdyttävää. En ole mikään fanaattinen superekologinen ympäristöaktivisti, mutta toki niitä omia valintoja kannattaa aina miettiä kahteen otteeseen ja yrittää tehdä parhaansa.
      Minulla oli koko alakerran (eli talon keskikerroksen) käytävän lattian eristeenä pelkkää turvetta tai jotain sen tapaista, ja kun se oli pakko poistaa putkitöiden alta, se on nyt puutarhassa hyötykäytössä ja siinä kasvaa komea kuusiaita. :D
      Älä hitossa hanki vuohenputkea jos se ihmiskunnan vitsaus ei ole saarellesi rantautunut. Sen rinnalla alat jo rukoilla että peurat tulisivat taas pihallesi ja söisivät koko p****n! ;-P
      (Tai jos hankit, niin hanki edes se kirjavalehtinen lajike kun se on edes nätti lehdiltään.)
      En toki väheksy rikkaruohohaavettasi, mun mielestä peltokorte on maailman hienoin kasvi vaikka joillekin se on riesa. :D Eipä tosin pelkoa että se mun kivikossa kasvaisi...

      Poista
    2. ÄÄÄK! En tarkoittanut, että juurakkoakin kaivaisin, keräisin vaan lehtiä :-D Sitä taitaakin yhdessä pihassa tällä kylällä kasvaa, mutta onneksi tonteillamme on välimatkaa.
      Piti vielä sanoa, että tuo kirjasi just tunneleineen kaikkineen on mahtava - tuollaiset säkeillöjutut sun muut on niin ihania! Yksityiskohtaiset piirrokset kutkuttaa.

      Poista
    3. No HUH! Minä jo vähän ihmettelinkin! :D
      Eiköhän aika moni antaisi luvan kerätä sitä pihaltaan, se kun ei kitkemällä lopu. :P
      Niin on kyllä, Suomessa ei pahemmin niihin ole puutarhakirjoissa perehdytty. Minä voin vaan haaveilla päärynätunnelista, täällä ei sellainen onnistuisi.

      Poista
  5. Voitin juuri Suvin arvonnassa tuon Lavatarhuri-kirjan! Ihan innoissani odotan, että saan lavakaulukseni runsaaseen satoon tulevana kesänä.
    Kuinka rehevää ja vihreää tuo kesä onkaan, aina näin talvella kesäkuvat oikein ällistyttävät! Meillä vuohenputkea kans riittää ja hulluksi sen kanssa meinaa tulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, onnea voitosta! Siihen tuo kirja antaa kyllä loistavat ohjeet. Niinpä, talvella sitä vihreyttä osaa arvostaa - paitsi sitä vuohenputken vihreyttä. ;)

      Poista
  6. Pitääkin tutkia tarkemmin taimimultapussin kyljestä sen sisältöä. Olen täysin luottavaisena kylvänyt siemenet aina taimi- tai kaktusmultaan. Tosin perliittiä tai vermikuliittiä vähän mukaan. Ei paljon, kun on tyyristä. Kylvökseni ovat nykyisin aina muovin sisällä. Paperipotti- , munakenno- ja turveruukkuviritykset kuivavahtavat meikäläisen hoidossa järjestelmällisesti jossakin vaiheessa. Olen liian liikkuvaista sorttia tai sitten taimikasvatusvaihe on vaan niin pitkä prosessi, että en pysty suihkuttelemaan ja kastelemaan päivittäin. Harmillista, kun loppusuoralla herkät versot kuivahtavat.
    Tuo Sinun ongelma-aluekuvasi on juurikin meidän pihan perusmaastoa. Vuohenputki on meidän peruskasvimme. En pysty syömään sitä kaikkea. Hyvä tietää, että voinkin kattaa sillä lavakaulukseni ensi kesänä. Tosin juuret täytyy leikata ensi pois. Osa kukkapenkeistä (vanhimmat) on täysin saastuneita vuohenputkista. Olen nostanut kädet pystyyn sen suhteen. Kerään vaan välillä kasvukaudella muutaman kottikärryllisen pois, kun alkaa peittää penkin kaikki muut näkymät.Meillä nimittäin kasvaa ihan kaikki ja järkyttävää vahtia. Tämä on savista lehtoaluetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki siihenkin voi kylvää, itselläni se vaan tuppaa kuivahtamaan aivan liikaa kun kasvihuoneessa on sen verran lämmin että kaikki kuivuu nopeaan. Se on totta että perliitit sun muut ovat määräänsä nähden tyyriitä hankintoja.
      Eipä kukaan voi syödä vuohenputkea sellaista määrää - paitsi ehkä vuohi, mutta siinä menisi samalla muutkin kasvit. :-P Onneksi kasveja siirrellessä ne vuohenputken valkoiset luikerot juurakot näkee poistaa jotenkuten mullan joukosta. Teillä on kyllä todella rehevä piha jossa varmasti moni kasvi viihtyy.

      Poista
  7. Kiitos hyvästä postauksesta ja muuten inspiroivasta blogista!:) Itse sekoittelen myöskin saviseen maahan mm. kaninkakkaa, hepankakkaa, lehtikompostia ja hiekkaa. Syksyisin jätän kaikkiin perennapenkkeihin ja kasvimaille kerroksen kuivuneita haavan- ja koivunlehtiä matojen ruoaksi.Haravoin sitten keväällä jäljelle jääneet pois tai haraan ne pintamultaan. Matoja meillö ainakin löytyy lapiollisesta maaperää tosi paljon, joten ovat varmaan tykänneet!
    Kesällä käytän myöskin ruohonsilppukatetta,ja typpeä vaativille nokkossilppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanna, mukavaa jos inspiroiduit! ♥ :)
      Madot ovat aina hyvä merkki muhevasta maasta! Lehdet ovat niin tärkeitä ravinnon lähteitä ja hyvää kompostitavaraa. Sellainen aukea pihamaa josta on lähes kaikki puut kaadettu, menettää paljon. Äitini tuossa tuumaili kun asiasta keuhkosin, että saan hakea kesällä heidänkin pihan ruohosilput tulevaan hyötytarhaan kun itse eivät sitä tarvitse. :D Ämpäri kouraan ja menoksi!

      Poista
  8. On sulla rehevän näkööne köökkipuutarha! Meikälääsen oma on iha alakuvaihees.
    Kesällä yritin ettiä yhyrelle kasville turpeetonta multaa, en löytäny. Siis iha joka pussinkylijes oli maininta turpeesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se siitä lähtee! Pian huomaa - kuten kuvasta näkyy - että laajentamisen tarvetta on, kun haluaisi kasvattaa vaikka mitä herkkuja! :)
      Niinpä, ei sellaista turpeetonta multaa täällä ole missään saatavilla.

      Poista
  9. Kiva kirjavinkki! Tuollaisesta englantilaisesta hedelmäpuutunnelista olen joskus haaveillut;)

    VastaaPoista
  10. Kiitos kirjavinkistä ja mielenkiintoisesta postauksestasi! Tässä tulikin paljon ajattelemisen aihetta. Meillä hyötykasvialueella on savinen maaperä ja viime syksynä kasveille rakennettiin istutuslaatikot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla!
      Savi on raskasta työstää, mutta onneksi sitä voi aina keventää :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...