perjantai 3. tammikuuta 2020

Kevätmuistoja sinisestä kukka-aallosta




Sininen on yksi lempiväreistäni puutarhassa. Onhan vajani ja huvimajakin sinisellä maalattu. Jossain vaiheessa maalasin myös kaikki ruostuneet pihalyhdyt sinisellä spraymaalilla. Sininen vain jotenkin sopii niin hyvin luontoon ja kukkien rinnalle. Se sointuu vihreän kanssa ja luo kontrastia niin valkoiselle, keltaiselle kuin pastellisävyille.




Tulipa sitä kerran istutettua vahingossa punaisenkin kanssa ja vaikka se onkin aika raju yhdistelmä, siihen silmä kiinnittyy heti.


Helmililjat/helmihyasintit (Muscari) ovat vallanneet alaa kivituhkapolun reunalta. Sininen aalto sai alkunsa syksyisestä kukkasipulialesta jossa jostain syystä oli jäljellä enää ulosheittohintaan helmililjapakkauksia ja niitä sitten intouduin hamstraamaan. Toissa syksynä jatkoin kukka-aaltoa sekoituksella jossa on sinisiä ja valkoisia helmililjoja ja nyt viime syksynä istutin taas metrin pätkän - tällä kertaa vaaleansinisiä. En nyt juuri muista lunttaamatta lajiketta mutta keväällä se taas muistuu mieleen mitä tuli maahan kuopattua. Istutus meni nyt syksyllä vielä niin myöhään että maa oli jo vähän kohmeessa mutta onneksi oli tallessa yksi sula multapussi jolla peitellä pienet aarteet. :)


Sininen erottuu mielestäni ihanasti keväänvihreiden saniaisten ja hempeiden lemmikkien rinnalta. Takaa kurkottavat jalopähkämöt peittävät lopulta alleen Muscarien kuihtuvat lehdet. Sininen on muuten nyt myös Pantonen vuoden 2020 väri, sävynä "Classic Blue", joka muistuttaa farkunsinistä. Itse en juurikaan seuraa väritrendejä koska mielestäni puutarhassa ei ole juuri järkeä liiallisille trendivillityksille. Puutarhan luomisessa menee kuitenkin useita vuosia, joten värien tulee miellyttää lähinnä omaa silmää kestävällä tavalla ja toki sointua sopivasti tontin muihin rakenteisiin. 


Huvimaja on maalattu sinisellä mustikan sävyllä ja pihavaja vaaleammalla sinisellä. Joskus jos huvimajan alaosan maali rapistuu, maalaan sen ehkä uudelleen mustalla. Buddhan jalusta on sekin syntynyt vahingossa kun kaivuun seurauksena on tuosta kohti löytynyt lohkare joka on ehkä jonkun rakennuksen vanhaa kivijalkaa. Se kun on kerran pystyyn saatu yngerrettyä niin siinä se pysyy ja päälle löytyi aikanaan omasta takaa tuo sopiva liuske päälle. :)


Helmililjojen kukka-aallosta on sekin hyöty että kun kukia on paljon, niitä raaksii myös poimia maljakkoon keväisten kimppujen joukkoon. Muscarin sipulit eivät siitä kärsi kun energiaa on vielä lehdissä. Paremminkin on ihan hyvä asia vähän poima sieltä sun täältä jotta kukkavana ei vie kaikkia ravinteita. Kuitenkin ne joutuu katkomaan ennen siementen kehittymistä.


Kevään parhaat hetket ovat aina käsillä kasvihuoneessa pieniä kukkakimppuja sitoessa.


Toinen sininen kukka-aalto puutarhassani on aikaisin keväällä kun kevätkurjenmiekat ponnistavat hedelmäpuiden juurilta yksinä kaikista aikaisimpina kevätkukkijoina. Vuosien varrella olen istuttanut paljon kevätkurjenmiekkoja mutta ne ovat yksi toisensa jälkeen hiipuneet ja kadonneet. Tämä muheva paikka paratiisiomenapuun juurella on osoittautunut parhaaksi paikaksi. Kasvualustana on kuohkea lehtikompostimulta, pohjalla savensekaista parannettua puutarhamaata ja luonnollisesti omenapuulle on levitetty hyvä kalkitus josta kukkasipulitkin samalla hyötyvät. 

Kevättalvella hedelmäpuita varten hangelle kylvetty tuhkakerros säätää myös maan ph:ta ja ravitsee sipulikukkia. Viime keväänä totesin kuinka nämä siitä nauttivat. Kukinnan jälkeen kasvoivat pitkät lehdet jotka olivat kuin sipulinvarsia ja noin 30cm mittaisia. 




Näiden kevätmuisteloiden myötä mukavaa viikonloppua! Täällä jo kovaa vauhtia selaillaan siemenkuvastoja ja tiedän että moni muu tekee sitä samaa. Nautitaan siis tulevien hetkien - sinisten, tai aivan muunväristen - suunnittelusta! ;)

18 kommenttia :

  1. Oih, tämä oli ihana postaus! Mitkä kuvat! Unohdin istuttaa helmihyasintin sipuleista puron omaan valmistumassa olevaan varjolehtooni, mutta asia täytyy korjata tänä syksynä. Tuo kuva pienistä kurjenmiekoista läikähdytti sydäntä ihan erityisesti. Suurempana määränä näky on erityinen. Pitää taas panostaa kasvustojen jakamiseen ja uusien hankkimiseen. Kiitos tästä ja tervetuloa kylään meidänkin puutarhaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, varjolehto kuulostaa ihanalta paikalta! Minäkin ensin suunnittelin "kukkapuroa" pihametsän pieneen syvänteeseen mutta se saa nyt pysyä ihan luonnontilassa. Olen aina ihaillut englantilaisia lehtometsiä joissa pienet sipulikukat kuten scillat, lumikellot ja sinililjat ovat ottaneet vallan. :) Kiitos kutsusta, tulin heti vastavierailulle!

      Poista
  2. Minäkin rakastan sinistä puutarhassa. Varsinkin keväällä...
    Nuo siniset virtasi ovat aivan unelmat. Olen itsekin istuttanut juuri helmililjoista sinisen virran rinteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sininen pomppaa niin upeasti keväisestä maasta, kuten odotetut ensimmäiset sinivuokot. <3

      Poista
  3. Viime vuonna tuli istutettua toista sataa helmilijaa, toivottavasti ne kukkivat kaikki keväällä yhtä komeasti kuin omasi. Tuo olikin uutta että sipulikukat tykkäävät tuhkasta, sitä meillä riittää 10 tulisijasta. Seuraava ämpäri on laitettava niille paikoille missä on sipuleita maan uumenissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, ihan mahtava näky on luvassa! Kyllä varmasti kukkivat, helmililjat ovat aika vaatimattomia ja olen huomannut että vaikka olisivat vähän vaatimattomammallakin kasvupaikalla niin tekevät kyllä paluun pienen lannoituksrn jälkeen. Juu, kyllä tykkäävät tuhkasta, ihan kuten syötävätkin sipulit ja valkosipulit. :)

      Poista
  4. Upea helmililjapuro ja kevätkurjenmiekat! Ei tuo punainenkaan ole hassumpi yhdistelmä sinisen kanssa. Saa nähdä, millaisen helmililjasekamelskan sain itse aikaiseksi, kun siirtelin mättäitä pitkin kesää vähän sinne sun tänne. Ainahan niitä voi siirtää uudelleenkin. Kevätkurjenmiekkojen talvehtiminen jännittää myös. Kaksi vuotta ovat hienosti talvehtineet ja lisääntyneetkin, mutta ei noiden arempien kasvien kohdalla uskalla luottaa mihinkään. Minulla kasvavat hiekkapohjaisessa, paahteisessa rinteessä köyhässä hiekkamullassa. Ei muuten vaivaa märkyys, vaikka sataisi joka päivä vuoden ympäri vettä :D Pitäisi vain muistaa lannoittaa tarpeeksi... Mukavaa viikonloppua siemenluetteloiden parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kevätkurjenmiekka on aika kestävä. :) Ravinteita kyllä kaipaa jonkin verran. Kahden ison pajupuun alla kuivassa paikassa eivät minulla pärjänneet kuin vuoden pari. Siitä opin että saa olla ihan kunnon ravinteikas mutta salaojitettu puutarhamaa että jaksavat. :D Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  5. Komeeta sinisiä aaltoja! Mullon aitaukses helemililijapuro, josta keväällä siirrin alakuja penkin reunahan, kuunlilijojen etehen. Ei viälä mikää aalto, vaan piäni väre :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa, väreestä se aaltokin lähtee! ;) Nyt suunnittelin juuri siemenhankintoja tehdessäni kesäistä sinisievikkiaaltoa...

      Poista
  6. Vau mitkä siniset aallot!
    Helmililjat ovat kyllä ihania, kun leviävät niin hyvin, mutta kevätkurjenmiekat ovat kyllä vähintään yhtä upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä niistä osaa valita kumpi olisi kauniimpi kevätkukka!

      Poista
  7. Voi että tätä kauneutta ja ihanuutta.

    VastaaPoista
  8. Sininen on minustakin kaunis väri vihreässä luonnossa.
    Upeasti kukkivat. Tässä tulee jo kova kaipaus kevääseen ja uuteen kasvukauteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sininen kyllä pomppaa esiin kauniisti tummasta kevätmullasta. :) Kevään kaipuu on jo kova!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...