lauantai 21. maaliskuuta 2020

Oodi puutarhalle


Tänään näin Facebookissa hupikuvan jonka totuudenmukaisuus nauratti, vaikka melko vähän on viimeaikoina naurun aiheita löytynyt. Sen olen kyllä huomannut että aika moni meistä käsittelee vaikeasti kohdattavia asioita huumorin kautta. Se on ehkä yksi henkinen suojautumismekanismi. Kuvassa oli harmahtavan normaalia perhearkea, jossa kaikki näpräsivät samassa huoneessa kännykkää eivätkä juuri huomioineet toisiaan. Alla oli puolestaan kuva jossa perheet innoissaan ulkoilivat yhdessä kauniissa maisemissa kun olivat paenneet kodeistaan luonnon vapauteen. Kuvatekstissä luki "Elämä ennen ja jälkeen koronaviruksen".

Nyt onkin ollut nähtävissä että ihmiset hakeutuvat ulos luontoon kun etätöiden vuoksi pitää päästä "tuulettumaan". Luonnossa ihminen voi pitää hieman paremmin turvaväliä kuin leffateatterissa, ostarilla tai konserttisalissa, kunhan eivät kaikki kaupunkilaiset yhtenä laumana rynnistä puistoihin. Onko luonnosta muotoutumassa, tämän yhteisen dramaattisen vaiheen kokeville tulevaisuuden ihmisille yhä laajemmin uusi "viihteen" muoto? Opimmeko me viimein pysähtymään pienten, yksinkertaisten kauniiden asioiden äärelle?




Omassa puutarhassa puuhastelu tuntuu (ja on aiemminkin tuntunut) lottovoitolta ja tulevaa kevättä varovaisen toiveikkaana odottaakin jo kuin lapsi joulua konsanaan. Mitä kevätkukkia vihreiden lehtien seasta kääriytyisi?


Kukkivatko nämä ‘Peach Blossom‘ -tulppaanit vielä tänä keväänä? 




Antavatko omena- ja kirsikkapuut notkuvaa satoa syksyn tullen ja kuhisevat keväällä kimalaisia ja kukkakärpäsiä?


 Minulle - kuten varmasti jokaiselle teistä, jotka blogiani luette - puutarha on henkireikä ja omanlaisensa maailma, jonka estetiikkaan uppoaa kaikilla aisteilla. Sen tuntee käsissä ja sormenpäissä pehmeänä multana ja kevyenä perliittinä. Sen kuulee kevätlintujen konserttina ja viiruhelven havinana. Sen haistaa hyasinttina ja tuoreena koivunlehtenä sateen jälkeen.


Sen maistaa porkkanoina ja uusina perunoina...


...ja kesän parhaina salaatteina, joita syötyään tuntuu että koko keho herää eloon ja terävöityy. 


En osaisi enää kuvitella elämääni ilman kasveja. Matkustelusta en ole koskaan juurikaan välittänyt ja olenkin elämässäni joskus hävennyt sitä että en halua ottaa kuvaa Eiffeltornista tai maata etelän aurinkorannoilla. Omat kaukaisimmat matkat ovat olleet Pohjois-Norjaan ja toki niistä reissuista ihan kivat muistot jäivät mutta en tunne mitään suurta kaihoa lähteä sinne uudelleen. Jos haluan saada elämyksen vieraasta kulttuurista, nautin siitä vaikka jonkin upean dokumentin myötä ja elän siinä mukana. Ilmastonmuutoksen myötä en enää häpeä sitä, että en ole elämäni aikana lennellyt ympäriinsä. Tällä en toki yritä syyllistä muita valinnoistaan, koska kaikki teemme niin monenlaisia valitoja päivittäin, jotka vaikuttavat kaikkeen. Tämä on vain oma henkilökohtainen tunteeni matkustelusta ja kestävän ekologisuuden suhteen petrattavaa on itsellä vielä niin monessa asiassa.

 Suurin unelmani on vain aina ollut että saisin rakentaa ihan oman paratiisin, jonne voi matkata muutaman askeleen päähän. Haluaisin aina istuttaa vielä yhden puun lisää mutta tila loppuu kesken.


Olen onnekas kun olen saanut juoda aamuteetä kirsikoiden kukkiessa ja istua kesäkuumalla banaaninlehtien katveessa. Ne muistot voivat olla aivan yhtä arvokkaita. Puutarhassa voi nähdä ja tuntea lähes kaiken mitä haluaa kokea - ja ennen kaikkea kokea syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta Maahan. Toivon, että nyt pöpöiltä suojautumiseen käytetyt kertakäyttöiset kumihanskat muuttuvat pian yhä useamman käsissä myös puutarhakäsineiksi - ja että ihan jokainen meistä saisi kokea ympärillään parantavaa, puhdasta tilaa hengittää. ♥ Jos emme voi nyt halata toisiamme, halataan vaikka puita. ;-) 


Iloa tulevaan viikkoosi!
Linda

16 kommenttia :

  1. Juuri näin! Viisaan tekstin täydentäjänä on niin lumoavia kuvia, jotka kutsuvat astumaan puutarhaan ja nauttimaan kaikesta kauniista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Jännityksellä aina odottaa uutta kevättä ja mitä se tuo kasveille tullessaan. Viime kevät oli kyllä täällä poikkeuksellisen runsaskukintainen.

      Poista
  2. Allekirjoitan jokaisen sanasi ihastellen samalla kauniita kuvia. Puutarha on kaiken aikaa minulle tärkeä elementti ja tällaisena keväänä en voisi siitä onnellisempi olla. Toivon, että tämän ajan kaikkine vahinkoineen ohitettuamme löytäisimme uudenlaisen tavan elää ja olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on siellä jo ihan täysi kevät päällä krookuksineen! ❤️ Kyllä, saa olla puutarhasta onnellinen. Samaa myös toivon!

      Poista
  3. Asiaa....höystettynä hianoolla kuvilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväthetkistä pitää aina ottaa miljoona kuvaa. 😄

      Poista
  4. Onneksi saa nyt asua maalla ja on tilaa hengittää. Tosin täytyy täältä aina lähteä töihin ja kaupassa käymään. Muuten on tyytyväinen, kun on paikka missä voi pihalla vapaasti touhuta. Mutta eihän tämä muuten mikään mukava tilanne ole.....Upeita kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siitä saa olla kiitollinen. Piha hommissa kaikki muu unohtuu. Ei ole kiva tilanne ja harmi kaikille ketkä eivät voi tehdä etätöitä, mutta toivotaan että ihmiset muistavat toimia vastuullisesti. ❤️

      Poista
  5. Kiitos mietityistä sanoistasi ja upeista kuvista! Kädet mullassa meistä useimmat ovat onnellisimmillaan, sillä ilman luontosuhdetta eläminen sairastuttaa ennen pitkää niin mielen kuin kropankin. Ihanaa kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hitunen, toivon ihanaa kevättä myös sinne! Hyvin sanottu. Luonto kyllä hoitaa meitä ihmisiä varmasti enemmän kuin me sitä. Parasta hetkessä elämistä!

      Poista
  6. Oi mitä kuvia ♥ Kevättä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on jo ovella! ❤️ Nyt vaan jänskätään tuleeko vielä huhtikuussa joku takatalvi (niin kuin joskus tuppaa tulemaan).

      Poista
  7. Oijoi, miten ihanat kuvat naulan kantaan osuvien sanojen höysteenä. Olenkin miettinyt, olenko ainut, joka ei kaipaa matkustelua tai aurinkolomia. Kesällä varsinkaan ei tekisi mieli lähteä edes parin päivän reissuun, saati sitten viikon ulkomaanmatkalle. Viihdyn kyllä talvellakin aivan mainiosti kotona. Onneksi kukaan ei edes pakota reissaamaan ja nyt koronaepidemian takia on vielä suositeltavaakin pysytellä ihan vain kotona. Ihana, kun pääsee aivan pian taas möyrimään puutarhassa ja ihmettelemään heräileviä kasveja ja kasvun ihmettä! Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, onpa mukava kuulla että en ole ainoa, samaa itsekin olen miettinyt. Todellakin, kesällä olisi ihan hirveä katastrofi lähteä jonnekin kun luonto ja puutarha ovat parhaimmillaan. Kasvifiilistelijän helvetti suorastaan! :D Kai se on paljolti myös luonnekysymys viihtyykö kotona vai pitääkö olla jatkuvasti reissussa. Aurinkoa myös sinne ja toivotaan että mullat sulaa! ;)

      Poista
  8. Ihania kuvia. Kyllä kasvien luona saa aika ihania fiiliksiä. Vaikka omakin puutarha on vielä ihan kesken, on ihanaa huomata, että minun puutarhani on myös antanut lähipiirilleni monia elämyksiä. Vähintään keväällä, kun tulppaanit kukkivat. Omat elämykset ovat myös suuria, vaikka ne ovatkin saatu omalla tontilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarha on myös ehdottomasti jaettu ilo. Keskeneräissyyskin on tavallaan hyvä juttu kun haaveet ja suunnitelmat jatkuvat. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...