Edellisessä postauksessa tuli kommentteja kissani Mimman tuimasta ilmeestä. Vaikka niin lempeä ja hellyydenkipeä rouva onkin, omaa tahtoa myös löytyy roppakaupalla. Tällä kuningattarella kun on tuota luontaista majesteetillista auktoriteettia jota kova entinen 7v eletty elämä on tuonut epäilemättä tullessaan ja se näkyy myös katseesta. Sen kunniaksi pieni kollaasi: Kuningattaren voimakatse. Tehosteena yleensä vilkkuvat pitkät naaraspedon kulmahampaat. Oikeamman puoleisen rivin 2. ja 3. kuvissa on se katse jolla yleensä tervehditään mahdollisia vieraita ihmisotuksia jotka hänen valtakuntaansa tunkeutuvat; tiukka arvointi ja lievä halveksunta. Alimmassa kuvassa jo arvioidaan toiveikkaana olisiko vieraan käsi syömäkelpoista lihaa. Vasemman rivin 2. ja 3. kuvien ilmeet kuvaavat hyvin sitä näkyä johon herään aamuisin mikäli ruokakuppi on sillä hetkellä tyhjä.
Tämä on edelleen suosikkini, aivan ensimmäisinä muuttopäivinä otettu syyskuussa 2011. Ilme oli myös tuollainen kun hän tuli päättäväisesti syliini istumaan ja herkeämättä tuijotti minua suoraan silmiin. Kehräyksestä huolimatta läpitunkevan tuima ja arvioiva katse hieman pelotti, enhän Mimmaa vielä silloin tuntenut. Ajan myötä on kyllä katse muuttunut paljon lempeämmäksi ja avoimemmaksi kun molemminpuolinen luottamus on kasvanut :)
Kuvat eivät tosin tee oikeutta rouvan persoonalliselle äänelle. Lähes jokainen sen yllättäen ensimmäistä kertaa kuullut on pelästynyt melko pahanpäiväisesti. Karhea "Krääks" jonka lopussa napsahtava "klik". Monesti ääni tulee myös leveästi haukotellessa :) Juuri niin ominaista Mimmaa ♥ En olisi koskaan villeimmissä haaveissani osannut ajatella että saan asua ja elää näin mahtavan ja ennen kaikkea epätavallisen persoonallisen, rakastettavan olennon kanssa :) ♥ Paras ystäväni ♥
Tämän viikon värikollaasihaasteessa väreinä kaunis tumma ruskehtavan oranssi, vaalenakeltainen ja vaalean vihreä. Koska syksyn ihana Halloweenjuhla lähestyy uhkaavasti, toistuu sen värit viikon kollaasissani joka kulkee työnimellä: "Olen Viiru vampyyrikissa, armoton yön saalistaja joka hypnotisoi uhrinsa smaragdisilmillä ja loputtomalla tuijotuksella kunnes tekee siirtonsa. Omistajiani en pure koska ne antaa ruokaa ja maitonappeja, mutta muilla ei ole niin väliä." ;)
Pitihän Viiru ikuistaa myös maalaukseen, tässä hengailemassa vihreäsiipisen keijun kanssa. Hieman epätodellinen kuva kyllä siinä mielessä että jos Viiru tuollaisen keijun näkisi, olisi se pian entinen keiju. Tassuilla kun pitää huitoa kaikkea pientä mikä liikkuu (ja syödä se). Pari kertaa olen nähnyt sen syövän suurella innolla myös yöperhosia ja kovakuoriaisia :/ yök...
