Porrasjakkarasta ruusujakkara

Olohuoneen nurkassa nököttävät aina nämä tylsät rappuset joilla voi kiivetä laittamaan muurin pellit kiinni. Päätinkin tuunausinnostuksessani maalata ne uusiksi joten nyt sopii vähän paremmin olkkarin muiden värien kanssa. Kukat sutaisin ihan akryyliväreillä. Taidan vetää päälle vielä pari kerrosta decoupage-lakkaa jotta olisi kestävämpi. Ja kestää sen kuin kestää, elämän jäljen antavat siihen sitten vielä vähän lisää luonetta. ;) Metalliosat voisi vielä spraymaalata vaikka vaaleanpunaisiksi...

Retropurkit paperia laminoimalla

 

Tunnustaudun aikamoiseksi purkkihamsteriksi! Jos löydän kirpputorilta jonkun hienon peltipurkin niin saatan sellaisen muutamalla eurolla ostaa sen kummemmin miettimättä mitähän ihmettä sillä teen tai mitä sen sisälle laitan - mutta kun se oli niin nätti! Uusia Green Gaten purkkeja olen pitkään jo kuolannut ihanien kuosien vuoksi, mutta pari-kolmekymppiä pelkästä tyhjästä peltipurkista on mielestäni pikkaisen liikaa. Siksipä täytyy tehdä itse! Kaapissa minulla on pitkään lojunut Dallmayr Prodomo-kahvipurkkeja. Aina jouluksi olen ostanut purkin tuota kahvia kun sitä on ollut saatavilla ja aina erilaisissa purkeissa (jotka tietenkin piti säästää). Kieltämättä kivoja purnukoita, mutta kun eivät oikein sovi keittiön muuhun sisustukseen. Se ongelma onneksi korjaantui helposti. Tulostin netistä retrohenkiset kahvi- ja kaakaomainokset ja parin purkkiin päätyi päälle söpöä lahjapaperia. Näin syntyi helpot ja mieluisat "kuoret" purkeille. Laminointi suojaa paperit ja antaa myös pintaan pelti- tai muovipurkille ominaisen kiillon. Tämä on siis hyvin nopea DIY-projekti:
mittaa, tulosta, leikkaa, laminoi, leikkaa, teippaa - se on siinä!

Systerini puolestaan keksi aikanaan tehdä A3-kokoisia tabletteja pöydälle hänelle mieluisaa hyllypaperia laminoimalla. Se on myös hauska idea omaan retrohenkiseen "dineriin"!
Hmm...Mitähän muuta voisin vielä laminoida...

Terveisin, Linda-Laminaattori

Pakolliset...

...krookuskuvat! Eihän näitä voi koskaan lakata kuvaamasta.
Joka ikinen kevät, joka ikinen kerta...
Aurinko tuli tänään ja herätti nuput eloon.
Aina yhtä ihania hetkiä - ja kukkia.
♥ Pieniä mutta suuria. ♥

Jouluruusuvinkkejä - mistä taimia?

Näin ihanasti vaaleajouluruusu kukkii nyt! Rakastan jouluruusija NIIN paljon. Neljä vaaleajouluruusun tainta odottelee vielä yläkerrassa ulos istuttamista joulun jäljiltä. Kovasti on kuitenkin ollut haaveissa että tänä keväänä löytäisin jostain mustanpunaisen tai vihreäkukkaisen jouluruusun taimia. Kauppilalla niitä on muistaakseni joskus ollut, mutta nyt en löytänyt vaikka etsiskelin. Syksyllä en niitä viitsi ostaa, kerran kokeilin vaaleajouluruusun syysistutusta eikä se selvinnyt hengissä talvesta. Myös Helleborus ´Double Ellen Picootee´ kiinnostaa kovasti, samoin hieman epäilyttävä haisujouluruusu Helleborus foetidus. Tiedän että joillakin teistä on punaisia ja vihreitä, joten siksipä ajattelin kysäistä tuleeko mieleen taimistovinkkejä? Kiitos :)

p.s. Tänään löytyi ensimmäinen sinivuokko! Postailin vähän lisää
keväisiä kuvia Oma PIHAn blogin puolelle.

Kevätiloa piha täynnä!

Pakko taas todeta sama kuin joka vuosi. Jos ei pihalla olisi sipulikukkia tai jouluruusuja, ihminen menettäisi kevään upeimman ihanuuden ja elämykset. En varmasti nyt kävelisi pihalla ilta-auringossa maata tuijottamassa. Jokainen piippo ja alku on merkki tulevista kevätunelmista.

Laukkoja, tulppaaneita, krookuksia...

Krookussydämet ja ringit alkavat jo muodostua selkeästi. Tuntuu kuin kevät olisi aikaisemmassa kuin yleensä. Krookusten paras kukinta-aika sijoittuu pihallani yleensä vappuun ja siihenhän on vielä melkein kuukausi aikaa!

Hieman jäi haravointi vaiheeseen syksyllä (taisi olla niiden aiemmin mainittujen kukkasipuli-istuttelujen syytä se...). Pian voikin jo aloittaa haravoinnin - siitäkös pihalle keväinen vihreys syntyykin!

Kaikkein varjoisimmissakin paikoissa kukkii jo. Tämä on aina  jotenkin yhtä suloinen ja sydäntäsärkevä näky: jouluruusun nuput lumen keskellä toiveikkaina mutta silti jotenkin talvesta väsyneen näköisinä. Nyt paksu lumipeite on tosin ollut niille eduksi ja ovat innostuneet tekemään useita nuppuja!

 Lumikellotkin puskevat taas harvakseltaan lumen läpi.

Ja narsissit eräällä toisella uudella alueella pihan nurkassa. Tuumailin että ovatkohan liian varjoisassa paikassa, mutta hyvinhän nuo näyttävät voivan. Näiden läheisyyteen istuin syksyllä ruotsinpihlajan. Tänään kävin sen tarkistamassa että onko selvinnyt talvesta kun on hieman sillä vyöhykkeiden rajalla että pärjääkö täällä. Hyvinhän se on pärjännyt ja silmujakin on, PAITSI että puput ovat käyneet leikkaamassa pois kaikki alaoksat. Pöhköä! Jos ei kerran suomalaiset kotipihlajat niille kelpaa niin miksi sitten ruotsinpihlaja maistuu? Ovatko ne ruotsalaiset muka aina niin paljon parempia....? ;-) Kieltämättä puu on nyt kauniisti muotoiltu joten eiköhän tästä hengissä selvitä.

Ihania kevätpäiviä!

Ihania yllätyksiä ja jotain odotettavaa...

Voi ihanuus mikä piristävä yllätys minua eilen odotti postilaatikossa! Maria lähetti minulle yllätyksenä jättimahtavien pinkkien pioniunikoiden siemeniä ison pussillisen. KIITOS ihana ystävä ♥ vaalin näitä rakkaudella ja toivon mukaan ensi kesänä on sitten jotain kaunista näytettävää. :)
Laitoin sinulle myös pienen pääsiäiskirjeen postiin tänään!

Pihalta löytyi puolestaan krookusyllätyksiä joita viime syksynä kuoppasin maahan paviljongin ja vajan välimaastoon. Nyt ei arvaakaan siellä paljon kävellä jottei vahingossa talloisi näitä lumenrippeiden alta puskevia pikkuisia.

Muitakin jännityshetkiä on nyt keväällä luvassa.

Toivottavasti maasta nousee hieman muutakin... Syksyllä kun lähti nuo kukkasipuli-istutukset vallan holtittomiksi. Tuttuun tapaan poistomyynnistä hamstrasin mitä suinkin ehdin kun muutamalla eurolla sai 25kpl narsissipussukoita...

...ja vähän tulppaaneitakin tuli siinä samassa kahmittua.Kaikkiaan varmaan yli 500 narsissia tuli kaivettua maahan ympäri pihaa. Kiire oli kova kun talvi teki jo tuloaan. Kerran kyllä tuli ohimennen mieleen että siinähän sitä puuhaa riittää kun jonain päivänä ehkä täytyy ryhtyä kaivamaan kaikkia näitä ylös jakamistarkoituksessa... Nämä tuli ehkä istutettua liiankin tiuhaan. Saa nähdä kuinka käy.

 Lumet onneksi sulivat tänään oikein vauhdilla! Mikä hieno aurinkoinen päivä tänään olikaan - se oli myös yllätys. Sain vihdoin aikaiseksi leikata pihallani olevan kuusiaidanpätkän. Kuun vaiheiden mukaan havujen leikkaus tulisi tehdä kasvavalla kuulla jolloin pihkavuoto sulkee ja parantaa nopeasti leikkauspinnan. Viime keväänä tein täysin väärin ja leikkaus jäi myös aika myöhäiseksi, lumetkin olivat jo sulaneet ja oli kuivaa. Hetken jo näytti siltä että kuoleeko koko aita mutta kyllä se  käsittelystäni huolimatta selvisi. Toivotaan että en tällä kertaa tehnyt kovin pahaa tuhoa! ;)

Iloista tulevaa pääsiäistä kaikille!

Puutarhakin siirtyi kesäaikaan

Tein pienen pihakierroksen hyytävästä viimasta huolimatta. Vaikka silmistä valu vesi ja sormet olivat kohmeessa, pysähdyin kirsikkapuun äärelle. Mikäs tuo on? Siinä se on!!! Kevään ensimmäinen kukka! Pieni kuin mikä, mutta sinnikkyydellä lehden läpi puskenut kultasahrami.

Ihanuus. Nyt onkin siis todettava että puutarhan kesäaika on myös virallisesti alkanut!

Valtava määrä narsissien ja tulppaanien alkuja puskee myös pintaan kaikkialla. 

Pionikin näyttää jo värikkäitä alkujaan. Hieman on juuripaakku päässyt nousemaan liian pintaan joten täytyy varovasti ripotella pintaan multaa tai hiekkaa.

Kasvihuoneeseessakin tilanne alkaa näyttää jo huomattavasti positiivisemmalle ;)
Näillä eväillä pääsiäistä kohti!

Ihanaa kasvuntäyteistä kevään ja kesäajan ensimmäistä viikkoa kaikille!

Puutarhaohjelmistoa

♥ Ihana Monty Don, Gardeners' World BBC Two ♥

Sormet syyhyävät maaliskuun vaihtuessa huhtikuuksi ja jokakeväinen puutarhainto on jo päällä. Silti puutarhaohjelmia saa aina vaan odottaa ja odottaa... Onneksi Strömsön puutarhaohjelma sunnuntaisin klo 17.25 FST-kanavalla on ollut NIIN ihana piristys! Olen tykännyt joka ikisestä jaksosta aivan valtavasti helmikuusta lähtien. Tykkään eritoten ohjelman vaaleatukkaisesta vegaaninaisesta joka puuhastelee intohimoisesti yrttien ja kaiken kasvisravinnon parissa, en nyt äkkiseltään muista hänen nimeään, mutta ”ihanaksi keijunaiseksi” olen hänet mielessäni ristinyt. (: Tänään sunnuntaina valitettavasti taitaa tosin olla kyseisen sarjan viimeinen jakso käsillä. Harmi, sillä lisää jaksoja olisi mielellään katsellut. Strömsön potageristakin tuli niin upea ilmestys!

Kaikkein paras luksushetki viikoittain on kuitenkin perjantaitreffit ihanan Monty Donin kanssa eli brittiläinen klassikko Gardeners' World uusin jaksoin BBC Two-kanavalla jota opin katsomaan ilmaisen filmon.com-nettikanavan kautta. Luksusta! Suomen aikaan ohjelma tulee aina perjantaisin 22.30 ja muistaakseni uusinnat joskus lauantaina aamulla. Mieli lähes tilttasi ylisöpöydestä juuri viime perjantaina Montyn istuskellessa rakkaan suloisen koiransa kanssa puistonpenkillä, kuunnellen hiljaa sammakoiden vallitsevaa kurnutuskonserttia puutarhalammen äärellä. Parhaassa tapauksessa sammakoita oli 30–40 kpl ja Montyn mukaan ne pitävät hyvin etanat kurissa. Eli sammakot ovat todella tervetulleita vieraita puutarhassa. Vaikka monesti kiroan kuivaa pihaani, täytyy todeta että toistaiseksi (*koputtaa puuta*) eivät etanat ole syöneet kuunliljojani, eli jotain hyötyä siis näistäkin karuista olosuhteista on jos etanat eivät viihdy. Valitettavasti olen tavannut näiden vuosien aikana vain yhden sammakon (tai rupikonnan?) pihallani. Se oli lihava ja iso möykky joka heitteli itseään eteenpäin vaivalloisesti pihatietäni pitkin, mutta sai kummasti vauhtia ja harhautusta liikkeisiinsä kun lähdin seuraamaan kameran kanssa ja jäin siten ilman kuvatodisteita.

Muita keväisiä puutarhaohjelmia olen yrittänyt suomen kanavilta bongata. Toistaiseksi olen vasta huomannut kolmosen Suomen kaunein piha -ohjelman mainokset. Esittelyjakso vaikutti ihan mukiinmenevältä, joten mielenkiinnolla jään odottamaan 7.4. alkavaa sarjaa.

Vuosittain olen katsonut uskollisesti FST-kanavalla esitettyä ”Puutarhaperjantaita” joka sittemmin muuttui ”Puutarhakeskiviikoksi” ja nyt yritin tutkia jatkuuko ohjelma. Jatkuuhan se kyllä, mutta nimellä ”Puutarhamaanantai” 1.4. jota siis esitetään kanavalla entiseen tapaan keskiviikkoisin klo 19. No, ei anneta nimen hämätä... Ehkä Ruotsin puutarhamaanantai on oikeasti Suomessa keskiviikko tai sitten kääntäjällä on vaan ollut vähän huono päivä…

Rouhea ja ruusuinen munakotelo

Kananmunat ovat mielestäni niin kauniita että niitä ei viitsisi piilottaa. Itse munakotelo on sen sijaan niin ruma että sen kyllä mielellään piilottaisi. Tein parin minuutin pikatuunauksena muutamalle jäljelle jääneelle munalle kukkivan kotelon. Idea tuli sytykeruusuista, vaikka en ole niitä koskaan kokeillut tehdä. Revin kotelon kannen irti ja silppusin myös pienemmän roskiin menossa olevan munakotelon paloiksi ja suikaleiksi ja tungin ne pieniksi ruusukkeiksi joka toiseen tyhjään lokeroon. Sitten kun kyllästyy, niin voi laittaa koko kotelon palamaan, mutta on vähän kivemman näköinen katsella sillä välin. :) 

Päälle kun vielä nakkaa muutaman koristemunan ja pajunkissan niin johan tulee kevään tuntua!

Eilen tuli kerättyä pajunkissoja myös maljakkoon ja pari isompaa oksaa olivat kuin puita itsessään, ne pääsivät sellaisenaa suureen pulloon.

Oksat ovat vielä paljaat, mutta jospa sinne pieniä koristemunia ripustaisi...
Tai miksei vaikka keittiön hengessä vanhoja aterimia! Taidankin heti harakkana lähteä laatikosta etsimään rautalankaa ja mummin vanhoja kahvilusikoita...

Mitäs me talvehtijat...

Kaikki ovat postailleet toinen toistaan ihanampia kevättunnelmia, kukkivia jouluruusuja, lumikelloja, haravointia, kasvihuoneita täynnä kevään sipulikukkia ja muuta ihanaa. Minulla ei ihan ole kevät vielä lähtenyt käyntiin, vaikka sää on kyllä ollut mitä upein ja aurinkoisin. Tässä lumitilanne eiliseltä. Ihan vielä ei viitsi ryhtyä istuskelemaan paviljongissa. Omenapuut tuli leikattua ja oksat otin maljakkoon mikäli joku niistä innostuisi kukkimaan. Kodin viileässä yläkerrassa talvehtivat jouluruusut.

Ne ovat kukkineet joulusta asti ja koko ajan tulee lisää nuppuja, lehdet ovat tosin alkaneet hieman lerpattaa. Toista talveansa viettää yläkerrassa myös ´White Fairy´ runkoruusu. Se on kasvattanut valtavasti versoja.

Viime keväänä viedessäni ruusun kasvihuoneeseen, lyhensin honteloita talviversoja hieman eikä ruusu siitä oikein innostunut. Kukkia se ehti tehdä vasta aivan loppusyksyllä. Tuumailin hieman jos en tänä keväänä sitä leikkaisi ollenkaan - tai sitten se pitäisi tehdä jo nyt, jotta ehtii kesäksi tsempata. Ehkä se sitten jaksaisi kukkia yhtä kauniisti kuin ensimmäisenä vuonnaan 2013:

Pieniä, kermaisia, välillä hattarapinkkiin vivahtavia sulottaria.

Toinen yläkerran asukki on viime keväänä ostamani runkosyreeni joka on pukannut valtavan määrän nuppuja. Tämä oli tarkoitus istuttaa ulos, mutta se vaan jotenkin jäi, enkä enää myöhään syksyllä sitä viitsinyt säiden armoille jättää. Nyt kevään tullen se pääsee maahan kunhan löydän sopivan paikan.

Sellaisia kevätkuulumisia tältä viikonlopulta. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :)

L&M

p.s. Jos ei muuten viimeksi arpaonni suosinut kirja-arvonnassa,
Kevätihmisen puutarhakirja-arpajaiset ovat käynnissä vielä:

Mörököllillä (29.3. asti)

Romulyylillä (15.3. klo 24 asti)

Pepillä (20.3. asti) ja

Marialla (22.3. asti)

♥

Kasvatukset käynnissä

Esikasvatukset ovat jo taas käynnissä, lamppu+lämpömatto paikoillaan, ajastettuna ja ajatukset jo kesässä. Todella mikroskooppisia siemeniä on saanutkin ripotella...

 Röyhelöisiä ´Rococco´-orvokkeja ja kerrattukukkaista amppelipetuniaa ´Double Cascade Burgundy Plum Vein´ jonka siemenet olivat varmaan puolet pienepiä kuin orvokin, joten hengitystä pidätellen sai pussin avata jottei minimaaliset hippuset lentäisi minne sattuu. Kokeilin myös monivuotista laukkaneilikkaa joka sopisi hyvin pihalleni kivikkoon.

Sitten kun kasvihuone on taas valmiina kevääseen, on myös paljon kylvettävää! Otin kokeiluun hieman eksoottisempia juttuja kuten parsahernettä ja viidakkokurkkua. :) Mukavaa päästä kokemaan uusia makuelämyksiä!

Ihanaa kevään odotusta täynnä olevaa viikonloppua ja
huomista naistenpäivää kaikille teille ihanille ystäville!

♥ Linda & Mimma ♥

p.s. Jos arpaonni ei viimeksi suosinut, Marialla on meneillään Kevätihmisen puutarhakirjan arvonta

Riehumista valtaistuimella

Kuningatar on jälleen viihtynyt valtaistuimella. Sohva ei ole nyt in. Ompelemani tilkkutyyny on mukava pehmuste ja leikkikalu. Välillä Mimmalle tulee sellainen ovela ilme, että jotain uutta toimintaa pitäisi kehitellä. Ehkä tyynyn alla on jotain mielenkiintoista?

Pitää ainakin kurkata ja tarkistaa...

...ja vähän kickeroida siltä varalta JOS siellä alla onkin joku otus! Kuten vaikkapa etualalla näkyvä suosikkiperhonen. Pari päivää sitten hepulikohtauksen yhteydessä koko katti kopsahti lattialle tyynyineen päivineen. Onneksi ei sattunut. Tänään kun siskoni oli kylässä ja hän istuskeli kunnon alamaisen lailla lattialla valtaistuimen juurella. Mimma teki taas temput ja juuri kun oli kiepsahtamassa laidan yli, systeri tyrkkäsi salamannopeasti kätensä alle ja sai pideltyä yhdellä kädellä mytyssä olevaa Mimmaa ilmassa muutaman sekunnin ajan, pehmentäen pudotusta. Että sellaista akrobatiaa... Siitä olisi kieltämättä saanut painovoimaa uhmaavan tilannekuvan.

"No mutta enhän mä mitään hepulia saanut... Pois se minusta. Vähän vaan tyynyn kulmaa raotin."

Nyt alkoi väsyttää... Kauniita unia!