Tammikuinen krookushetki

Unohdin istuttaa pari pussillista krookuksia syksyllä ja ne viettivät koko loppuvuoden eteisen kylmässä pimeässä nurkassa (eli hyvin otollisessa paikassa) mutta ajattelin toivon olleen jo mennyttä niiden ja parin tulppaaninsipulin kohdalla. 5.1. kuitenkin otin ne sisälle ennen kovia pakkasia ja huomasin niiden saaneen juuri sopivan kylmäkäsittelyn, eivät olleet jäätyneet ja olivat jo hyvässä kasvussa joten istutin ne sinkkipaljuun. Nyt 20 päivää myöhemmin ovat ensimmäiset nuput avautuneet ja muutama tulppaanikin jo mullasta ponnistaa. Ihana piristys näin tammikuun loppuun. Jääkaapissa minulla on vielä kevätkurjenmiekkoja mutta ajattelin ne säästää pääsiäiseksi. Joulutasetit eivät kukkineet jouluksi ja ovat sen verran hitaita olleet että ehkä ne tässä parin kuukauden sisällä toivon mukaan kukkivat.

Tulppaaneita ei tietenkään voi tähän aikaan vastustaa kun kaupassa niitä ämpärillisen näkee. Aina lähtee kimppu mukaan...

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja pysykää terveinä. Itselläni alkoi eilen illalla pieni kuumeilu ja jo viikon päivät on  nokka turissut. Täytynee tästä vetäytyä lepäilemään kissan viereen...

Päivä paratiisissa

 Siltä se ainakin tuntuu! Aurinko kuumottaa, krookukset jaksavat vielä kukkia, linnut laulaa ja pörriäiset surisevat. Keväällä tulee aina vilpittömästi hyvä mieli kun näkee karvaisia, suloisia kimalaispalleroita ahneina krookusten kimpussa. Aina tulee ajatelleeksi että jos ei näitä kaikkia krookuksia olisi, niin mistähän tähän aikaan ravintoa löytäisivät. Siinä siis yksi syy lisää miksi krookuksia pitäisi olla valtavasti kaikkialla!

Pihatöissä hurahti tänä iltana kolme tuntia - pääosin haravoiden. Kohta se homma on onneksi hoidettu joten pääsen kukkapenkkien kitkentään ja mullanvaihtoon. Tässä vielä ´Harmony´ kevätkurjenmiekkoja. Tuo upea sininen kirkkaus sykähdyttää aina!

Löytyipä samalta alueelta myös jättiyllätys:
syysmyrkkylilja pukkasi kukan - vaikka on kevät!

Tämä kukki jo viime syksynä istutettaessa mutta siinä se vaan on ja näyttää kauniilta. Lehtiä pukkaa vierestä kuten kuvasta näkyy. Kevät on ihmeitä täynnä :) 

Ihania kevätpäiviä myös teille muille puutarhan kuoputtajille!

Pakolliset...

...krookuskuvat! Eihän näitä voi koskaan lakata kuvaamasta.
Joka ikinen kevät, joka ikinen kerta...
Aurinko tuli tänään ja herätti nuput eloon.
Aina yhtä ihania hetkiä - ja kukkia.
♥ Pieniä mutta suuria. ♥

Kevätiloa piha täynnä!

Pakko taas todeta sama kuin joka vuosi. Jos ei pihalla olisi sipulikukkia tai jouluruusuja, ihminen menettäisi kevään upeimman ihanuuden ja elämykset. En varmasti nyt kävelisi pihalla ilta-auringossa maata tuijottamassa. Jokainen piippo ja alku on merkki tulevista kevätunelmista.

Laukkoja, tulppaaneita, krookuksia...

Krookussydämet ja ringit alkavat jo muodostua selkeästi. Tuntuu kuin kevät olisi aikaisemmassa kuin yleensä. Krookusten paras kukinta-aika sijoittuu pihallani yleensä vappuun ja siihenhän on vielä melkein kuukausi aikaa!

Hieman jäi haravointi vaiheeseen syksyllä (taisi olla niiden aiemmin mainittujen kukkasipuli-istuttelujen syytä se...). Pian voikin jo aloittaa haravoinnin - siitäkös pihalle keväinen vihreys syntyykin!

Kaikkein varjoisimmissakin paikoissa kukkii jo. Tämä on aina  jotenkin yhtä suloinen ja sydäntäsärkevä näky: jouluruusun nuput lumen keskellä toiveikkaina mutta silti jotenkin talvesta väsyneen näköisinä. Nyt paksu lumipeite on tosin ollut niille eduksi ja ovat innostuneet tekemään useita nuppuja!

 Lumikellotkin puskevat taas harvakseltaan lumen läpi.

Ja narsissit eräällä toisella uudella alueella pihan nurkassa. Tuumailin että ovatkohan liian varjoisassa paikassa, mutta hyvinhän nuo näyttävät voivan. Näiden läheisyyteen istuin syksyllä ruotsinpihlajan. Tänään kävin sen tarkistamassa että onko selvinnyt talvesta kun on hieman sillä vyöhykkeiden rajalla että pärjääkö täällä. Hyvinhän se on pärjännyt ja silmujakin on, PAITSI että puput ovat käyneet leikkaamassa pois kaikki alaoksat. Pöhköä! Jos ei kerran suomalaiset kotipihlajat niille kelpaa niin miksi sitten ruotsinpihlaja maistuu? Ovatko ne ruotsalaiset muka aina niin paljon parempia....? ;-) Kieltämättä puu on nyt kauniisti muotoiltu joten eiköhän tästä hengissä selvitä.

Ihania kevätpäiviä!

Lumikellot kukassa ja perunat istutettu!

Ihanat lumikellot katselevat maata kohti pää painuksissa. Niin suloisia ja elegantteja!

Ensimmäiset krookukset päättivät jo näyttäytyä. Ihan aikataulussa ollaan. Yleensä krookukset kukkivat minulla aina vapun aikoihin, joten reilut kolme viikkoa on aikaa nuppuja kehitellä. Pieni vesisade kyllä varmasti avittaisi luonnon kasvuunlähtöä ja sulattaisi maan.

Pari viikkoa sitten laitoin 'Amandine' -siemenperunat esikasvamaan. Vauhtia on riittänyt ja jokaisesta perunasta on kasvanut ainakin 5 vartta. 

 

Lisää kuvia potuistani päivitin juuri Oma piha-blogin puolelle. 

Tähän loppuun vielä bataattiterveiset ikkunalaudalta!

Täällä voidaan hyvin ja vehreästi!

Lauantain keväthetki ♥

Lumet ovat kadonneet ennätysvauhtia muutamassa päivässä ja kova tuuli on mukavasti kuivattanut pihalta pois pahimpia kuralätäköitä. Tienvierustan krookukset avautuivat jo tänään. Taustalla narsissit odottelevat innokkaina vuoroaan.

Kirsikkapuun juurella aloitellaan myös kukintaa.

Tämä krookusrinki on varmasti huomenna jo täydessä kukassa.
Viime syksyiset istutukset ovat vasta paljastumassa lumen alta.

 Pari sydäntäkin on jo sulanut...

Tämä lumen keskeltä ponnistava jouluruusu puolestaan
sulatti minun sydämeni :)

Kultatyräkki näyttää myös jo elon merkkejä.

Lisää narsissinalkuja.

 Kauppareissulla en voinut vastustaa tätä herkullista krysanteemia
joka on yhtä vaaleanpunainen kuin Mimman nenä ;)

♥ Aurinkoista kevätviikonloppua kaikille! ♥

Kevättä kotona

 Romppalassa on eletty viime viikkoina hiljaiseloa flunssan kourissa - joka tosin onneksi on nyt selätetty! Viikko sitten meillä oli tosin mukavan toiminnallinen päivä. Kuten Mimman kyttäysasennosta voi päätellä, meillä kävi vieraita! Sisustustoimittaja ja -kirjailija Ilona Pietiläinen otti yhteyttä ja kävi tekemässä kodistamme juttua tulevaan Meidän Talo -lehteen, yhdessä tutun kuvaajan Hannen kanssa. Sain Ilonalta tuliaiseksi ihanan villa Charme -kirjan jota olenkin tässä fiilistellyt. Muutakin yhteistyötä Ilonan kanssa ollaan viritelty, mutta siitä joskus myöhemmin... :)

 Kotiin piti luonnollisesti saada hieman keväistä ilmettä ja olen nauttinut keväisen hempeistä kukista. Esikoita, tulppaaneita ja ihania vaaleanpunaisia tulilatvoja.

 Eteisen pöydälle asettelin kirpparista joskus ostamaani samovaariin tulppaaneja, neilikoita ja luonnosta otettuja sireenin oksia joiden lehdet puhkeavat noin viikossa, joten kannattaa pitää se mielessä jos haluaa vaikkapa pääsiäiseksi vihreitä oksia! Koivun lehdetkin puhkesivat mukavasti ja pieni vaahteran oksa kukki ihanasti pienin vaaleanvihrein, ihanalta tuoksuvin kukin. Rakastan vaahterankukkia!

 Keittiössä valkoisia neilikoita...

 ...ja iltapäiväteen kanssa nautittavaksi leivoin minttusuklaamuffinseja. Ensimmäistä kertaa kokeilin pursottamista ruusutyllalla ja se oli oikein mukavaa puuhaa!

 Munia säilytän keittiön pöydällä pienessä risupesässä. Munankuoria olen säästellyt ihan koristetarkoituksiin. Ensimmäiset krookukset myös avautuivat sopivasti ja toivat heti kevään tuntua. Eipä kevääseen enää kauan mene! Ihanaa!

 Oikein suloista ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Ottakaa rennosti!

Uskomattomia yllätyksiä

 Sillä sipuli, jos toinenkin, nimittäin naapurillani. Tarkemmin ottaen koko ämpärillinen! Ihana naapurini oli heittämässä pois ämpärillisen verran tiikerinliljan jättimäisiä mukuloita koska olivat siementäneet reippaasti ja levinneet liikaa. Onneksi sattumoisin ehdin väliin kun kuulumisia vaihdettiin :) Kiitokset vielä ihanista aarteista!
Fiilis on kuin lottovoittajalla.

 Krookusten istutusoperaatio alkaa olla jo voiton puolella.
Keväällä on siis jälleen luvassa villejä kuvioita pihanurmella.

 Jotain uskomattoman, tajuttoman, hienoa myös tapahtui.
En muista koska minulla viimeksi oli jalohortensia, niin kuitenkin
kävi, että jo kuolleeksi luulemani kaunotar on kasvanut ja talvehtinut
lehtikompostini kätköissä ja kasvattanut upeat varret, lehdet ja
kukkiikin vielä! Kiireellä kaivoin urhean selviytyjän ruukkuun ja
kiikutin sisälle kylmyydestä.

Hyvät oltavat on ollut ravinteikkaassa ja hapamassa paikassa.
Kaivamisen yhteydessä tutkailin että mikäs rikkaruoho se siinä
vieressä törröttää ja tunnistin sen olevan siemenestä vuosia sitten
kasvattamani KULTASADE!! Huhhuh, täytyy käydä useammin
tutkimassa mitä kompostista löytyy, siellä nähtävästi
kuolleetkin heräävät eloon.

Kultasateen taidan jättää kompostiin talvehtimaan kun silminnähden
siellä kerran viihtyy ja on kasvattanut pitkiä oksia.
Peittelen sen vain kuivan lehtikerroksen alle
uinumaan talviunta.

♥ Ihana päivä ♥
♥♥♥
♥