Aavemainen ja kiehtova: Romppala syksyllä 2002.Eilen tuli juhlan kunniaksi vähän siivoiltua ja sisustettua keittiötä. Pieni kuusi tuo pöydällä joulun tuoksua ja odottelee vielä vihreänä muutamia koristeita.
Ompelin uuden verhokapan keittiön ikkunaan. Löysin kirpputorilta muutamalla eurolla yhden verhon jossa oli tuo ihana pitsimäinen koriste alareunassa, joten se sai nyt uuden elämän. Vielä sitä on varastossa joten täytyy miettiä mihin loput käyttäisi.
Löysin yhden kuvan keittiöstäni vuodelta 2003 kun oli hommat vielä melkolailla alkutekijöissä:
Tässä keittiö nyt 2010. Vanha hella toimii kiitettävästi ja siitä on tullut hyvin rakas, vaikka välillä se vähän innostuu savuttelemaan. Oven yläpuolella oleva pitsikappa on edesmenneen mummini virkkaama.
Ompelin uuden verhokapan keittiön ikkunaan. Löysin kirpputorilta muutamalla eurolla yhden verhon jossa oli tuo ihana pitsimäinen koriste alareunassa, joten se sai nyt uuden elämän. Vielä sitä on varastossa joten täytyy miettiä mihin loput käyttäisi.
Löysin yhden kuvan keittiöstäni vuodelta 2003 kun oli hommat vielä melkolailla alkutekijöissä:
Tässä keittiö nyt 2010. Vanha hella toimii kiitettävästi ja siitä on tullut hyvin rakas, vaikka välillä se vähän innostuu savuttelemaan. Oven yläpuolella oleva pitsikappa on edesmenneen mummini virkkaama.
En ole koskaan ollut kovin suuri valkoisen sisustuksen ystävä, mutta keittiössä kieltämättä saa kyllä olla valkoista mukana, se tuo tiettyä raikkautta ja puhtauden tunnetta. Viininpunaisiin seiniin en ole näiden vuosien aikana vielä yhtään kyllästynyt. Punainen tuo kodikkuutta ja lämpöä. Nyt alkaa keittiö olemaan juuri sellainen kun haluan, etenkin kun keväällä tuli tapetoitua tuo kaappien ja tasojen väli valkopunaisella herraskartano-tapetilla, jonka värit yhdistävät sopivasti keittiön kaapit ja seinien värin. Tiukille meni, mutta yksi rulla onneksi riitti koko matkalle! :)
Juhlapäivän kunniaksi piti leipoa ja tarjota porukoille mansikka-valkosuklaakakkua :)
Huomenna taidan laittaa keittiön ikkunoihin vielä vanhanajan lumihiutaleita kun eilen siskon kanssa vähän askarreltiin. Lapsena leikkasin niitä aina niin kovalla urakalla että sormiin tuli rakkulat, siinä vaiheessa oli sitten pakko lopettaa. Eilen Viiru antoi inspiraation ja mallin tanssiville kissoille ;)
Onneksi olkoon! Kylla sulla on ihana unelma talo! :))
VastaaPoistaKiitos :) kuin myös sulla siellä LA:ssa, tykkään kovasti sun värienkäytöstä.
VastaaPoistaSinulla onkin syytä olla innostunut ja ylpeä! Ja ihana tanssiva kissa -koriste :-) Kiva kun sulla on kuvia ennen ja jälkeen, ne havainnollistaa niin hyvin sen mitä olet tehnyt. Mua ilahduttaa erityisesti se, että julkisivua ei ole muutettu, ikkunat ovat samat ja vain sisääntulon katosta on hieman paranneltu tilavammaksi - mutta esim. oven yläpuolella oleva ikkunarivi näyttää olevan säilytetty. Ja historiallinen väritys on pidetty samana. Jotain museoihmistä minusta siis löytyy... vaikka museossa ei kukaan halua asua, kysymys on kumminkin kodista jossa pitää voida viihtyä ja asua mukavasti. Se on minusta toteutettu tosin hyvin, siis mitä pystyn blogisi kautta näkemään.
VastaaPoistaKeittiö on kaunis ja tunnelmallinen, olen ihan samaa mieltä syvästä punaisesta. Se lämmittää, syksymme ja talvemme ovat niin pitkät että kodin lämpöä tosissaan kaipaa.
Isoisäni muuten rakasti tummanpunaista, muistin juuri. Hän oli upseeri ja sanoi: harmaata näen ihan tarpeeksi töissä. Kotona haluan että on kodikasta.
Kiitos Saila :) Jee, hyvä isoisä! Olen täysin samaa mieltä!
VastaaPoistaKyllä, juuri ensimmäisiä asioita joihin talossa ihastuin oli juuri kaikki nuo ikkunat: täysin erilaisia toisistaan poikkeavia ikkunoita tällä etuseinällä ja sivuseinällä, ja toisella vastapuoleisella seinällä taas vähän "kartanotyyppiset" suuret ikkunat joiden yläosassa pikkuruudut. Metsää vasten olevalla puolella taas ei ole yhtäkään ikkunaa! Pelkkää seinää. Talo on aikanaan koottu ilmeisesti muiden talojen jämäosista joten siksi se on vähän kuin palapeli, paljon erilaisia osia, mutta silti ne kaikki jotenkin vaan sopii yhteen. En koskaan halunnut tehdä mitään kovin radikaalia, koska ihastuin taloon jo sellaisenaan kuin se oli, joten miksipä lähteä muuttelemaan joksikin muuksi :) Suurin muutos talossa ehkä oli huoneiden osalta se, että kaappeja oli aivan älyttömästi, vanhoja, saastaisia komeroita joka nurkassa (ja tiukassa olivatkin pirulaiset, naulattu kaikki 10cm nauloilla) niille tuli heti lähtö :D
Aila, kiitos paljon ihanista kommenteistasi, tästä ja kirjasto-postauksessa olevasta :) on aina niin mukava tutustua uusiin ihmisiin jotka puuhastelevat omien talojensa kanssa, ja omasi on todella upea! Ryhdyn myös innolla seurailemaan blogiasi, ihania juttuja kertakaikkiaan! Sitä samaa sinulle, tunnelmallista aikaa ja kaikkea hyvää! :)
VastaaPoista