Siskoni kanssa emme varmaan koskaan kasva aikuiseksi vaan askartelemme joulukalentereita toisillemme vielä vanhoina mummeleina! Se on vaan niin hauskaa ja varmasti se perinne vie aina meidät muistoissa lapsuuteen ja siihen aikaan kun äiti teki meille aina joulukalenterit joista löytyi kaikenlaista jännää pientä tilpehööriä. Systeri oli askarrellut minulle ihanan riimukalenterin, riimukivi jokaiselle päivälle :) opaskirjakin oli mukana. Riimut ovat pitkään kiinnostaneet mutta en ollut vielä sellaisia hankkinut. Minä tein viime vuonna puolestaan siskolle Tarot-aiheisen kalenterin. Tänä vuonna askartelin hänelle "kaikkitietävä Viiru Oraakkelin" jossa Viiru kertoo, kissamaisia viisauksia sanoin ja kuvin. Siskosta kun on myös tullut aikamoinen Viiru-fani ;)
Piti tietysti muistaa omaa kisumussua myös näin joulun lähestyessä uudella jännällä lelulla ja omalla kissan joulukalenterilla jonka löysin Anttilasta. Se saikin heti innostuneen vastaanoton. Heti kun näytin kalenteria, piti tulla uteliaana nuuskimaan. Jotain ylimaallisen hyvää sieltä löytyi! Kysyin että mikä luukku avataan. Tassut rupesivat sohimaan kalenteria vauhdilla ja kehräysmoottori lähti käyntiin. "Avataan toi, toi, toi, ja vielä toi ja sitten se siinä vieressä olevakin!" Pahvipäällistäkin piti yrittää nuolla kovaa vauhtia ennen kuin edes sain avustettua luukun avaamisessa :) ihania minttunappeja löytyi sieltä monta kappaletta. Nyt maistuukin sitten uni hyvin kaiken tuon jänityksen jälkeen.
Vanhat joulupallot löysivät tiensä lasipurkkiin. Siitä on varmaan jo ainakin 10 vuotta kun kylällämme toimi vielä pieni Halpa-aitta -niminen sekatavarakauppa. Sieltä vanhan kaupan kätköistä oli ilmeisesti löytynyt vanhoja lasisia joulupalloja ja yksi suurempi latvakoriste. En tiedä kuinka vanhoja ovat mutta ostaessani ne olivat vahassa pahvilaatikossa, haurastuneisiin silkkipapereihin käärittynä. Tulee ihanan nostalginen tunne niitä katsellessa. En ole niitä kuuseen raaskinut laittaa joten ne saavat koristaa nyt eteisen pöytää. Lasimaljan sain taannoin lahjaksi siskoltani joka puolestaan oli löytänyt sen, mistäs muualtakaan, kun Tuurista takametsien tavaratalosta :)
Iloista ja tunnelmallista joulukuun alkua kaikille!
Mullakin on ihana tähden muotoinen iso rasia missä sisällä 24pienempää tähtirasiaa jotka saisi itse päällystää/koristella mieleisekseen ja sisälle laittaa yllätyksiä mutta enpä sitten kerennyt sitä täksi jouluksi valmiiksi tekeen:( tuo on hieno idea tehdä siskosi kanssa toisillenne kalenterit ja joka vuosi jotain uutta.
VastaaPoistaKotisi näyttää todella kauniilta,nytkin kun viikko sitten siinä kimmon mökillä käytiin ihailin taloasi.Ajattelitko muuten joskus maalata romppalan eriväriseksi?:) -Kaisa-
Juu, se on kyllä mukavaa näpertelyä :)
VastaaPoistaKiitos! Joskus aikanaan harkitsin punamultamaalia, mutta ei se olisi oikein sopinut, kokeilin tietokoneella ensin punaista ja tumman sinistä, mutta tuo perinteinen keltamultamaali vei lopulta voiton ja tykkään siitä kovasti. Kylän museaalisia rakennuksia kun ei pitäisi muutenkaan kovin radikaalisti muuttaa jos haluaa perinteitä kunnioittaa :) tuo on se vanha "Nauhalan keltainen".
Mitäs Kimmolle kuuluu? Hän ei ole tainnut käydä mökillään aikoihin kun on niin hiljaisen näköistä.
Voi näitä kuviasi ja juttujasi, näitä on niin ilo lukea! Mekin teimme siskon kanssa toisillemme kalentereita pieninä mutta perinnettä siitä ei tullut. Teidän kalet kuulostaa hienoilta, varsinkin Viiru-oraakkelin kalenteri <3
VastaaPoistaJa nuo pallot ja niiden tarina, mitä aarteita! Kivasti olet laittanut ne esille. Ja ihana ristikko-ovi tuolla takana... oi ja voi. Olen seurannut blogiasi jo sen verran pitkään että kotisi kuvista ei voikaan odottaa muuta kuin mahtavaa tunnelmaa ja värien iloittelua; asioita joita itsekin rakastan (no kai siksi täällä käyn! :-D)
Niinhän se on.Ei vanhaa rakennusta ihan minkä tahansa väriseksi maalata.Keltainenhan romppala on aina ollut,siinähän on hyvä pysyä.Mäki olen monia värejä taloomme kokeillut netin ohjelmilla.Se tavallinen punainen väri olisi kiva mutta sitten olisi kaikki talot tässäkohdin punaisia.Kovasti tykästyin myös tähän uuteen en nyt nimeä muista mutta sellaiseen mustikan väriin.Vielä kun tietäisi että sopiiko se näin pieneen taloon.:)
VastaaPoistaJoo ei ole kimmo kerennyt käymään mökillä kun töitä siellä hesassa painaa kovaa vauhtia.Jouluksi on tänne tulossa mutta kun joulu on niin lyhyt niin ei sen takia kannata mökkiä alkaa lämmittämään.Ollaan sitten meillä:).
Saila: Ei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa uutta perinnettä :) Mun pitäisi lähettää sulle myös oma Viiru-oraakkeli koska sä olet kieltämättä intohimoisin kissojen ystävä mitä tunnen! Tykkään siitä kuinka rakastat Mustia ja Ransua, kuten pitääkin. Jotkut ihmiset pitää lemmikkejään (etenkin kissoja) itsestäänselvyytenä ja se on niin surullista. Minä myös nautin blogistasi ja aina innolla odotan mitä saarelle nyt kuuluu, kirjoitat aitoja juttuja pilke silmäkulmassa, sitä on aina ihana lukea! :)
VastaaPoistaKaisa: Mä tykkään myös mustikan väristä ja maalasin sillä pihan huvimajan. Siihen se sopi ihan hyvin mutta koko talo olisi voinut olla liian synkän näköinen niin tummana. Tummat värit aina pienentää, siitä samasta syystä hylkäsin sen punamultamaalin, se sai talon näyttämään niin pieneltä mökiltä. Onneksi on tietokoneohjelmia joilla voi turvallisesti kokeilla. Talon maalaaminen on kuitenkin niin iso urakka. Kerro Kimmolle terkkuja! Mä en varmaan edes tunnista häntä "aikuisena" kun siitä on niiiiiiin pitkä aika kun viimeksi näin :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä: viisaammaksi saa tulla, vaan ei liian aikuiseksi, sillä silloin tulee TYLSÄKSI. Pienet lapsellisuuset ovat elämisen ehto. Ihanat joulupallot.
VastaaPoistaVoi kiitos kauniista sanoistasi Linda! On ihan totta, että suruttaa ajatella miten monia eläimiä pidetään huonosti, ne kun tarjoavat meille ihan ehdotonta, vilpitöntä kiintymystä. Eläinten ystävät lämmittävät aina toisen eläinten ystävän sydäntä.
VastaaPoista