tiistai 31. toukokuuta 2011
tiistai 24. toukokuuta 2011
Siilikaveri
Jipii! Nyt minunkin pihalla on siili! Tämä olikin huomattavasti rauhallisempi veikkonen kuin vanhempieni pihalla näkemäni siilit. Tämä vaan lyllersi coolisti ja tunki itsensä kahden laudan väliin ja leikki olevansa piilossa vaikka otin makrokuvia sen söpöstä nassusta. Sen jälkeen matka jatkui talon taakse parin puisen kuormalavan alle. Olisikohan siellä siilin uusi koti?
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Salainen varjopuutarha ja kevään kukkia
Kasvihuoneessa rehottavat parvekelaatikkoon kylvetyt yrtit ja taustalla kurkottelevat kurpitsantaimet ovat heti ovella vastassa. Vihreyden katseleminen rauhoittaa kummasti. Tänään tuli koulittua taimia oikein urakalla, kymmeniä avomaankurkun taimia yms...
Narsissit ovat täydessä kukassa ja ensimmäiset tulppaanit alkavat avautua.
Joku keiju on tainnut unohtaa kristallipallonsa ruusun terälehdelle... :)
"Salainen varjopuutarha" on aluillaan.
Sinne kuljetaan rautaportin läpi...
Narsissit ovat täydessä kukassa ja ensimmäiset tulppaanit alkavat avautua.
Joku keiju on tainnut unohtaa kristallipallonsa ruusun terälehdelle... :)
"Salainen varjopuutarha" on aluillaan.
Sinne kuljetaan rautaportin läpi...
Rautian tuijatarjous (4,95€/kpl) piti hyödyntää. Siinä samassa idea tästä lähtikin... Tavoitteena ehkä jotain elementtejä muotopuutarhasta, mutta silti luonnollisella otteella. Tuijat ovat menestyneet pihallani hyvin jo vuosia, joten ne saavat toimia nyt jonkinlaisina "puksipuun korvikkeina" ja muutenkin näyttävät metsäisessä puutarhassa luonteville. Käytävä jää keskelle, mutta suunnitelmissa on elävöittää muuta ympäristöä varjoisan paikan perennoilla ja maanpeittokasveilla. Kaariportin keskelle istutan yhden "Helsingin yliopisto" alppiruusun.
torstai 12. toukokuuta 2011
Kevättä ja keijuja
Keväällä riittää puuhaa ja lomaa parhaillaan vietän, joten aika on kulunut paljon ulkoillessa. Viikko sitten keväisenä iltana vanhempieni kotipihan poikki juoksi kovaa vauhtia siili. Minä juoksin yhtä kovaa perässä kameran kanssa, elämäni ensimmäisen kerran luonnossa näin siilin joten pakkohan se oli ikuistaa. Piikkipallo puikkelehti vauhdilla sinivuokkojen ja kukkivien näsiöiden lomassa, mutta sain kun sainkin muutaman kuvan. Toivottavasti takaa-ajo ei jättänyt siilille pysyviä traumoja. Puhisi ja puksutti minulle kovin vihaisena mutta rauhoittui sitten kun tajusi että en aio sitä syödä.
Tämä on projekti jonka parissa on viimeinen vuosi tullut tiiviisti puuhasteltua. Kyseessä on laatimani ja kuvittamani viestikorttipakka jossa pääosassa ovat keijut ja luonto. Pakkauksessa on 44 korttia jolla on jokaisella oma viestinsä lukijalle. Keijukorttien viesteissä korostuu lukijan yhteys luontoon, oman sisäisen rauhan ja voiman etsiminen, rohkeus ja luovuuden esiintuominen. Itselleni nämä asiat ovat aina olleet hyvin tärkeitä, joten ehkä juuri sen vuoksi nuo teemat ottivat vallan kirjoitus- ja maalausprosessin aikana. Lisäksi koen, että aito positiivisuus ja kannustus on tärkeää nykypäivän maailmassa, jossa eletään kiireen, kilpailun ja usein arvostelunkin keskellä.
Kortit on jaettu teemoittain neljään osioon vuodenaikojen mukaan. Korteissa siis heijastuu luonnon kiertokulku ja kuhunkin vuodenaikaan sopivat teemat. Kevät on syntymän, kasvun, uusien ideoiden ja kehityksen aikaa. Kesä on toiminnan, omien voimavarojen löytämisen, kukoistuksen ja hyvinvoinnin aikaa. Syksyllä kerätään satoa siitä, mitä on kylvetty aiemmin, opitaan uutta ja nautiskellaan elämästä ja uusista kokemuksista. Talven kortit puolestaan ovat seesteisempiä, silloin käännytään oman sisimmän puoleen, tutkiskellaan itseä ja kohdataan monia elämän puolia, joiden kautta sisäinen voima ja vapaus lopulta löytyy. Siinä näin pähkinänkuoressa oraakkelin tarina :)
Samaisena viikonloppuna vietin synttäreitäni. Sain siskoltani aivan henkeäsalpaavan upean "Parisienne" patiokärhön jonka kukat ovat valtavat. Ilmeisesti kyseinen kärhö ei ulos istuttamista talveksi siedä, joten se täytyy talvettaa sisällä ruukussa. Kyseinen kärhö erään englantilaisen puutarhasivuston mukaan kukki kahdesti vuodessa, keväällä ja loppukesästä.
Kasvihuoneessa kesäkurpitsantaimet kasvavat kovaa vauhtia. Esikasvatuksessa myös daalioita ja gladioluksia. Vielä lumien aikaan ruukkuun istuttamani päivänliljat odottavat ulos pääsyä.
Narsissit aukeilevat yksi toisensa jälkeen. Valkokeltainen "Ice Follies" ehtii aina ensimmäiseksi. Tulppaanit odottelevat vielä omaa vuoroaan ehkä viikon.
Viikolla oli myös muutakin kuin kevätkukkien juhlaa: Keijuoraakkelini on vihdoin julkaistu! Kiitokset siitä Delfiini Kirjat-kustantamolle ♥
Viikolla oli myös muutakin kuin kevätkukkien juhlaa: Keijuoraakkelini on vihdoin julkaistu! Kiitokset siitä Delfiini Kirjat-kustantamolle ♥
Tämä on projekti jonka parissa on viimeinen vuosi tullut tiiviisti puuhasteltua. Kyseessä on laatimani ja kuvittamani viestikorttipakka jossa pääosassa ovat keijut ja luonto. Pakkauksessa on 44 korttia jolla on jokaisella oma viestinsä lukijalle. Keijukorttien viesteissä korostuu lukijan yhteys luontoon, oman sisäisen rauhan ja voiman etsiminen, rohkeus ja luovuuden esiintuominen. Itselleni nämä asiat ovat aina olleet hyvin tärkeitä, joten ehkä juuri sen vuoksi nuo teemat ottivat vallan kirjoitus- ja maalausprosessin aikana. Lisäksi koen, että aito positiivisuus ja kannustus on tärkeää nykypäivän maailmassa, jossa eletään kiireen, kilpailun ja usein arvostelunkin keskellä.
Kortit on jaettu teemoittain neljään osioon vuodenaikojen mukaan. Korteissa siis heijastuu luonnon kiertokulku ja kuhunkin vuodenaikaan sopivat teemat. Kevät on syntymän, kasvun, uusien ideoiden ja kehityksen aikaa. Kesä on toiminnan, omien voimavarojen löytämisen, kukoistuksen ja hyvinvoinnin aikaa. Syksyllä kerätään satoa siitä, mitä on kylvetty aiemmin, opitaan uutta ja nautiskellaan elämästä ja uusista kokemuksista. Talven kortit puolestaan ovat seesteisempiä, silloin käännytään oman sisimmän puoleen, tutkiskellaan itseä ja kohdataan monia elämän puolia, joiden kautta sisäinen voima ja vapaus lopulta löytyy. Siinä näin pähkinänkuoressa oraakkelin tarina :)
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)