sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Uusi vuosi ja kasvukausi!


Henkisesti elän jo kevättä vaikka fyysisesti ulkona puissa roikkuvat vielä jouluvalot ja maisema on jäinen. Kotona takassa ritisee tuli ja Mimma-kissani nukkuu talviunia pehmeään karvapeittoon kääriytyneenä. Koska aloitan jouluttelun niin aikaisin jo lokakuussa - jolloin nautin talvikoristelusta ja valojen virittelystä - heti joulun mentyä siivosin supernopeudella pois kaikki siellä sun täällä roikkuvat joulupallot ynnä muut hiutaleet jotta uusi vuosi voisi alkaa kevään merkeissä. Keittiön pöydällä vihreän tarjottimen päällä kukkivat neilikkakimput pastellisen pinkkeinä ja keltaisina. Lähestulkoon vaanin postilaatikon äärellä, odottaen vuoden ensimmäisiä siemenkuvastoja. Vuoden päätteeksi tulin jakamaan muutaman puutarhatunnelman menneeltä keväältä ja kesältä. 



Alkukesän vihreydessä on jotain niin siistiä ja kaunista. Kukkien odotus on käsin kosketeltavaa. Vaikka tässä kuvassa silmä hakeutuukin heti kirsikkapuun juurella olevaan voikukkaan joka on näemmä hankalan sijantinsa vuoksi jäänyt kitkemättä ja saa siellä loistaa ylväänä. :D  



Kevään ja kesän suurin ja eniten iloa tuottanut projekti oli ehdottomasti lavatarhan perustaminen, joka on ollut pitkään haaveissani. Kesän kasvutarinat ja vaiheet olen tallettanut paitsi sydämen ja mielen makumuistoihin, niin myös paperille. Oma PIHA -puutarhalehdessä alkaa heti tammikuun numerosta (ilm. 10.1.2019) lähtien 6-osainen juttusarja lavatarhani vuodesta. Ensimmäinen osa käsittelee perustamista ja rakennusvaiheita, joten jos olet itse perustamassa tulevana keväänä pientä tai suurempaa hyötytarhaa, toivon että jutut antavat inspiraatiota ja vinkkejä puuhaan koko vuoden mittaan. :)  Nyt kun lavat lepäävät kevyen lumikerroksen alla, tuskin maltan odottaa tulevaa kevättä, uutta kasvukautta, ja niitä kaikkia ihania tuoreita herkkuja joita omat laatikkoviljelmät tarjoavat läpi kesän.


Kesällä minulla oli myös ilo olla mukana uuden juuri ilmestyneen Pihakalenterin teossa johon sain kuvata ja kirjoitella kuukausien aloitusjutut. Saila Routio on kirjoittanut kaikki ihanat ja tarpeelliset koko vuoden viikkovinkit ja Aarno Kasvi kertoo jutussaan puoliloiskasveista. Näiden kansien väliin on jo monen vuoden aikana tullut piirreltyä ja kirjoiteltua omaan muistiin kaikenlaiset istutussuunitelmat ja kasvihankinnat, joten tämä on aika kätevä kotipuutarhurin päiväkirja. :)

Nyt on aika toivottaa kaikille oikein ihanaa uutta vuotta 2019! Raketin pamauttamisen sijaan postaan kukkasia ja mullantuoksuisia muistoja kuluneelta vuodelta:















maanantai 24. joulukuuta 2018

Hyvää joulua!






Aattoillan rauha on laskeutunut kotiin. Perhe oli luonani koolla jouluaterialla ja siskon kanssa kävimme hautausmaalla sytyttämässä parit kynttilät. Tuntuu ihanalta viettää muutaman päivän laiskotteluloma. Halusin tulla toivottamaan kaikille oikein ihanaa aattoillan tunnelmaa ja iloista joulunaikaa. Kohta on aika Mimman avata siskoltani saadut joululahjat. Minulla on vahva tunne että edessä on mintunhuuruinen ilta... ;)

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukalenteri alkaa!


Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää! Maisema ulkona on juuri nyt lumeton ja tuulinen, aurinkokin välillä pilkahtaa. Se ei kuitenkaan meidän jouluvalmisteluita haittaa. Instagramin puolella alkaa joulun aakkoset -haasteen hengessä joulukalenteri. Postailemme päivittäin jouluisia tunnelmia ja vinkkejä joten tervetuloa seuraamaan tänne.
Mukavaa viikonloppua kaikille! ♥

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Lokakuun puutarhatunnelmissa


Aika on mennyt siivillä. Syksykin jo koitti ja viimeisen kultaisen lehtisateen jälkeen puut piirtyvät jo melkein paljaina taivasta vasten. Palaan muistoissa hetkeksi vielä syyskuulle. Olen aina haaveillut kapeammasta polusta niinsanotulle kuunliljakujalle. Kapeampi polkuhan tarkoittaa enemmän istutusalaa sen reunoille. ;) Sain sopivasti hieman kivituhkaa vanhempien omasta kuormasta heidän pihaltaan jotta ei tarvinut itse koko isoa kuormaa tilata yhtä pientä kärrypolkua varten.



 Jo melko isoksi kasvanut purppuraomenapuu kasvoi huonolla ja liian kuivalla paikalla, joten se siirrettiin loppukesällä tähän pergolaportin vierelle. Puulla on kaunis keltainen syysväri ja keväällä ihanat vaaleanpunaiset kukat. Tuossa aivan kottikärryn vierellä komeilee nuori japaninlikusterisyreeni. Kuinka innolla odotankaan että se kasvaisi tuossa komeaksi pikkupuuksi. Jo tänä kesänä se ilahdutti ihanilla tuoksuvilla kukinnoillaan ja kimalaisten surina sen kimpussa ollessaan oli huimaa. Alla kuva kukinnosta joka alkoi kyllä olla jo hieman ohi ja ruskettunut heinäkuun alussa kun tämän kuvan nappasin. Väri on hieman angervomaisen kellertävän valkoinen ja pienikukkaisempi normaaliin syreeniin verrattuna, mutta jotenkin olen tästä lumoutunut lehtineen kaikkineen - ja tuoksu oli ihana!





Välillä piti karata myös krookuksia istuttamaan. Hollannista tilasin kerralla 1000 mukulaa ja ne upposivat maahan yhden iltapäivän aikana. Krookukset ovat paitsi ihanin ilo silmälle keväällä, ovat ne tarpeellisia aikaisia ravinnonlähteitä juuri heränneille kimalaisille ja muille ötököille. Syyskuussa tuli myös luonnonmukaista narsissialuetta uudistettua lisäämällä muutama sata sipulia entisten joukkoon.



Pieni polku valmistumisvaiheessa. Uoman pohjalla on suodatinkangas ja sen pinnalle reilu kerros kivituhkaa. En oikein pidä reunusnauhoista (vaikka huomasin että nyt on saatavilla ihanaa ruostekäsiteltyä nauhaa), joten kasvit saavat suoraan reunustaa polun ja istutusalueen rajan.


Lavatarhassa jättiauringonkukat kurkottelivat korkeuksiin ja matala valkoinen kosmoskukka ilahdutti koko kesän ajan runsaalla kukinnalla ensimmäiseen hallayöhön asti. Auringonkukka tuotti paljon siemeniä - kiitos kuuman kesän. Ensimmäistä kertaa sain kerätä ihan omia auringonkukansiemeniä.♥



Kasvihuoneessa mustien tomaattien kypsyminen kesti ikuisuuden - eivätkä ne oikeastaan kunnolla edes kypsyneet. Osa on vieläkin keittiön pöydällä. Tämä 'Indigo Ruby' -lajike näyttää ja kuulostaa kauniilta, mutta ainakin omalla kohdalla maku oli pettymys - koostumus oli toki luumumainen, mutta makeutta siinä ei ollut lainkaan. 


Talvipeittonsa jo esiin kaivanut Kuningatar Mimma sanoo että hän voisi vaikka pelata niillä tomaateilla tassupalloa jos ei muuta tekemistä keksi.


Lokakuun alkupuolen lämpöaalto sai minut sekoamaan taimialessa. Kaikkea ihanaa löytyi. Uusia esikoita, saniaisia ja monivuotisia orvokkeja. Erilaisia syys- ja komeamaksaruohoja tuli myös hankittua lisää. Tarhakylmänkukkien taimissa oli jo kukat! Tänä vuonna moni kasvi on seonnut normaalista rytmistään. Saa nähdä mitä tekevät ensi keväänä...


Onneksi oli istutusaluetta valmiina uusille taimille. ;)
Tänään pihaa haravoidessa ovat nämä kuvat jo muisto vain. Ilmassa tuntuu lähestyvä talvi. Kaikki tähän asti hankitut kukkasipulit odottelevat maan alla jo kevättä. Viimeiset ruukut täytyy vielä siivota kellariin. Pimeys hiipii iltoihin ja jottei puutarhaikävä liikaa ottaisi valtaa, täytyy hyvissä ajoin vielä ripustella jo valmiiksi kaamos- ja jouluvaloja loppuvuotta varten. :) 

Näillä pikaisilla syysterveisillä tulin morjenstamaan teitä blogiystäviä. Niin moni teistä on Instagramin ja Facebookin puolella yhteydessä lähes päivittäin, joten blogin päivitys on minulta kovasti jäänyt. Ehkäpä taas syksyn pimeinä tunteina aktivoidun fiilistelemään joulujuttuja ja muistelemaan puutarhakesää hetkinä jolloin sitä erityisesti kaipaa...

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Kesäkuun kukkaterveiset


Heippa! Tulinpa pikaisesti päivittämään muutamia puutarhatunnelmia kun eilen illalla ihan vain vaeltelin kasvien lomassa. Ihania liiloja hetkiä siellä täällä. Violetin sävyt ovat aina olleet minulle suosikkeja, joten ei kai ihme että sen värisiä kukkia löytyy sieltä sun täältä. Jalopähkämöitä on valtavasti ja iloisena katselen kuinka kova kimalaisten hurina pyörii niiden huulikukkaisten kukintojen ympärillä. Varsinaiset pörriäisfestarit menossa. Lehtosinilatva, tuo reipas siementäjä on  levinnyt polun laitaan ihan kaikkialle - ja saa levitä! Alakulman kuvassa idänkurjenpolvi Plenum.


Kanadalainen köynnösruusu 'John Davis' on ollut kukassa juhannuksesta asti ja alkaa olla ohi muutamassa päivässä. Kukinta-aika on lyhyt, mutta sitäkin näyttävämpi ja tuoksuvampi. Pionit ovat nupuillaan ja niitä on tulossa paljon Cottage garden -penkkiin. Valkoinen Duchesse de Nemours on nuppuja pullollaan ja vierellä matalampi pinkki lajike myös. Olen siirrellyt pioneita niin monesta paikasta toiseen että taimet ovat menneet sekaisin, mutta sitten kunhan pinkit nuput avautuvat, muistan ehkä mikä on kyseessä. :)


Kuunliljat rehottavat tuttuun tapaansa ja niitäkin on taas saanut jakaa ja kiikuttaa paikasta toiseen. Vasemmassa alakulmassa japaninlikusterisyreenin nuppuja. Suomessa tuo puumaiseksi, rungolliseksi kasvava syreeni voi kasvaa noin 3-6m korkeaksi, joten toivotaan että uutukainen parimetrinen taimi ottaa paikan haltuun ja toimii katseenvangitsijana kuunliljakujalla.




Toissa kesänä kylvin persikanväristen, vai pitäisikö sanoa lohenpunaisten sormustinkukkien siemeniä ja nyt ihanuudet ovat kukassa (kuvassa vas. yläkulma). Aika herkullinen väri ja muista sormustinkukista silminnähden poikkeava. Tästä on taas tulossa sormustinkukkien supervuosi, siltä näyttäisi. Punapäivänkakkarat yhdessä 'Amber Jubilee' -heisiangervon kanssa ovat aika rankka yhdistelmä joka syntyi hieman vahingossa. Voipi olla että kakkarat siirtyvät jossain vaiheessa toisaalle... Ehkä "Cottage gardenin" puolelle jossa saisivat loistaa ihan rauhassa tähtiputkien ja huopakaunokkien kaverina.


Tätä punaistahan sieltä löytyykin myös paitsi tähtiputkessa niin myös marhanliljoissa jotka pian aloittavat kukintansa. Tähtiputket varastavat sydämen joka kesä ja koska niitä on paljon, saa niitä kerätä kukkakimppuihin koko kesän ajan. Loppuun vielä Kuningatar Mimman terveiset.


Mammalla on ihan liian kiire noiden rehujensa kanssa. Palvelija on laiminlyönyt tehtäviään viemällä huomionsa liiaksi pois minusta - tärkeimmästä, mutta kun istahdan sen syliin niin kyllä se hetken pysyy paikallaan. Kesä on vakava juttu.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Supervauhtia ja lavaprojekti










Tietokoneen ääressä on hädin tuskin ehtinyt kääntymän, paitsi tietysti yrittäjän pakollisten työhommien vuoksi. Kasvien kasvuvauhti, kylväminen ja taimien istuttaminen ovat kaikki menneet viimeisen kuukauden aikana supervauhtia. Joitakin kuvia on sentään tullut räpsittyä, joten tässä vielä melko keväisiä tunnelmia toukokuun lopulta tänne kesäkuun loppupuolelle. Tämä oli lemmikkikesä, lemmikkejä kaikkialla ja patjarikot loistivat kaikkialla pinkkeinä ja punaisina. Syksyllä istuttamani helmililja-aalto toimi toivotulla lailla. Ehkä tulevana syksynä koko polku saa reunansa sinisistä kukista. 

Tulppaanien kirjo on ollut kaunis. Kuvassa Mimman vierellä oransseja papukaijatulppaaneja ja tässä yllä arovuokkojen kanssa Sweet Desire joka oli valtava kuin pioni. Myöhäiset pionitulppaanit kukkivat täällä monesti vielä juhannuksena, mutta tämän kevään lämpöaalto sai monet kukkimaan nopeasti. Tänään tuli ensimmäinen ja pitkään odotettu sade. Illat ovat menneet tiiviisti kasteluletkun päässä. Nyt odotellaan nupullaan olevia pioneja ja pensasruusuja.


Taimihankintoja on tullut tehtyä aika paljon (ei tietenkään yhtään liikaa...mitä nyt joitakin kymmeniä...). Monia kasveja joita olen pitkään suunnitellut istutavani. Muun muassa pitkään haaveilemani japaninlikusterisyreeni ja kaksi päärynäpuuta Villa Sinin edustalle (lajikkeet Lada ja Tsisovskaja). Heräteostoksena rungollinen kaarisyreeni Vera ja yllä olevassa kuvassa oleva punalehtiruusu Rosa Glauca jonka ostin ihan jo pelkästään kauniiden lehtien vuoksi. Alla oleva tarhakurjenmiekka 'Beverly Sills' oli myös minulta outo ostos koska olen keskittynyt lähinnä siperiankurjenmiekkojen jonkinasteiseen keräilyyn, mutta halusin testata pärjäisikö tämä pihallani ja väri oli kovin herkullinen. Luonnossa ehkä hieman pinkimpi kuin kuvassa.


Tämän kevään suurin operaatio on kuitenkin ollut pitkään suunnitelmissa ollut lavatarhan perustaminen. Yksi toteutunut unelma. ♥





Kaksi suurehkoa 6m pitkää lavaa ovat luoneet paljon mielenkiintoa tähän kevääseen. Kasvuvauhti on täälläkin ollut huima ihan reilussa kuukaudessa. Jättiauringonkukat ja perunat rehottavat. Salaattia ja sipulinvarsia on päässyt jo poimimaan, pavut ja herneet kiipeilevät kilpaa ja muutama mansikka alkaa pian kypsyä. Tästä on tullut ihan lempipaikka putarhassa. Olen iloinen että taas on pieni pala vähemmän nurmikkoa leikattavaksi ja muutoin hyödytön kallioinen kaistale pihalta on valjastettu hyötykäyttöön.


Näiden pikaisten pihakuulumisien myötä ihanaa ja kukoistavaa keskikesää.
Mikäli en ennen perjantaita postaile, niin hyvää juhannusta jo näin etukäteen rakkaat ystävät! :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...