Lokakuun puutarhatunnelmissa

Aika on mennyt siivillä. Syksykin jo koitti ja viimeisen kultaisen lehtisateen jälkeen puut piirtyvät jo melkein paljaina taivasta vasten. Palaan muistoissa hetkeksi vielä syyskuulle. Olen aina haaveillut kapeammasta polusta niinsanotulle kuunliljakujalle. Kapeampi polkuhan tarkoittaa enemmän istutusalaa sen reunoille. ;) Sain sopivasti hieman kivituhkaa vanhempien omasta kuormasta heidän pihaltaan jotta ei tarvinut itse koko isoa kuormaa tilata yhtä pientä kärrypolkua varten.

 Jo melko isoksi kasvanut purppuraomenapuu kasvoi huonolla ja liian kuivalla paikalla, joten se siirrettiin loppukesällä tähän pergolaportin vierelle. Puulla on kaunis keltainen syysväri ja keväällä ihanat vaaleanpunaiset kukat. Tuossa aivan kottikärryn vierellä komeilee nuori japaninlikusterisyreeni. Kuinka innolla odotankaan että se kasvaisi tuossa komeaksi pikkupuuksi. Jo tänä kesänä se ilahdutti ihanilla tuoksuvilla kukinnoillaan ja kimalaisten surina sen kimpussa ollessaan oli huimaa. Alla kuva kukinnosta joka alkoi kyllä olla jo hieman ohi ja ruskettunut heinäkuun alussa kun tämän kuvan nappasin. Väri on hieman angervomaisen kellertävän valkoinen ja pienikukkaisempi normaaliin syreeniin verrattuna, mutta jotenkin olen tästä lumoutunut lehtineen kaikkineen - ja tuoksu oli ihana!

Välillä piti karata myös krookuksia istuttamaan. Hollannista tilasin kerralla 1000 mukulaa ja ne upposivat maahan yhden iltapäivän aikana. Krookukset ovat paitsi ihanin ilo silmälle keväällä, ovat ne tarpeellisia aikaisia ravinnonlähteitä juuri heränneille kimalaisille ja muille ötököille. Syyskuussa tuli myös luonnonmukaista narsissialuetta uudistettua lisäämällä muutama sata sipulia entisten joukkoon.

Pieni polku valmistumisvaiheessa. Uoman pohjalla on suodatinkangas ja sen pinnalle reilu kerros kivituhkaa. En oikein pidä reunusnauhoista (vaikka huomasin että nyt on saatavilla ihanaa ruostekäsiteltyä nauhaa), joten kasvit saavat suoraan reunustaa polun ja istutusalueen rajan.

Lavatarhassa jättiauringonkukat kurkottelivat korkeuksiin ja matala valkoinen kosmoskukka ilahdutti koko kesän ajan runsaalla kukinnalla ensimmäiseen hallayöhön asti. Auringonkukka tuotti paljon siemeniä - kiitos kuuman kesän. Ensimmäistä kertaa sain kerätä ihan omia auringonkukansiemeniä.♥

Kasvihuoneessa mustien tomaattien kypsyminen kesti ikuisuuden - eivätkä ne oikeastaan kunnolla edes kypsyneet. Osa on vieläkin keittiön pöydällä. Tämä 'Indigo Ruby' -lajike näyttää ja kuulostaa kauniilta, mutta ainakin omalla kohdalla maku oli pettymys - koostumus oli toki luumumainen, mutta makeutta siinä ei ollut lainkaan. 

Talvipeittonsa jo esiin kaivanut Kuningatar Mimma sanoo että hän voisi vaikka pelata niillä tomaateilla tassupalloa jos ei muuta tekemistä keksi.

Lokakuun alkupuolen lämpöaalto sai minut sekoamaan taimialessa. Kaikkea ihanaa löytyi. Uusia esikoita, saniaisia ja monivuotisia orvokkeja. Erilaisia syys- ja komeamaksaruohoja tuli myös hankittua lisää. Tarhakylmänkukkien taimissa oli jo kukat! Tänä vuonna moni kasvi on seonnut normaalista rytmistään. Saa nähdä mitä tekevät ensi keväänä...

Onneksi oli istutusaluetta valmiina uusille taimille. ;)

Tänään pihaa haravoidessa ovat nämä kuvat jo muisto vain. Ilmassa tuntuu lähestyvä talvi. Kaikki tähän asti hankitut kukkasipulit odottelevat maan alla jo kevättä. Viimeiset ruukut täytyy vielä siivota kellariin. Pimeys hiipii iltoihin ja jottei puutarhaikävä liikaa ottaisi valtaa, täytyy hyvissä ajoin vielä ripustella jo valmiiksi kaamos- ja jouluvaloja loppuvuotta varten. :) 

Näillä pikaisilla syysterveisillä tulin morjenstamaan teitä blogiystäviä. Niin moni teistä on Instagramin ja Facebookin puolella yhteydessä lähes päivittäin, joten blogin päivitys on minulta kovasti jäänyt. Ehkäpä taas syksyn pimeinä tunteina aktivoidun fiilistelemään joulujuttuja ja muistelemaan puutarhakesää hetkinä jolloin sitä erityisesti kaipaa...