keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Vehreän vihreät pépéet
Vinkki vaikka pääsiäisleivonnaisiksi:
Ajattelin leipoa hieman keväistä piristystä perheelle ja ystäville. Leipominen tai yleensäkin jonkin pienen mukavan asian näpertäminen illalla (enimmäkseen tietokoneen edessä vietetyn) työpäivän jälkeen on jotenkin rentouttavaa ja tuo hyvän mielen. Nämä pienet helpot Pépéet, (tai miksi niitä kukin haluaa kutsua) ovat olleet kestosuosikkeja ja helppoja kahvipöydän herkkuja niin kotona kuin vieraiden kesken. Reseptiä voi myös helposti muokata oman makunsa mukaan ja eri tilanteisin sopivaksi.
Nyt päädyin tekemään ihan perusreseptillä ja vielä helpomman kautta, kaupan pakastettu murotaikinapohja omatekoisella vaniljakreemillä, pinta koristeltuna vihreäksi värjäämälläni sokerikuorrutteella. Viime kesänä tein samaisia pikkuleivoksia vielä pienemmällä, pikkuruisella pyöreällä muotilla, erään japanilaisen valokuvaajan näyttelyn avajaisiin. Laitoin pohjalle valkoisen sokerikuorrutteen ja koristeeksi puolikkaan kirsikan, joten niistä tuli pieniä ”Japanileivoksia” muistuttaen Japanin lippua. Hyvin tekivät kieltämättä kauppansa, yhtään ei jäänyt jäljelle :)
Sokerikuorrutteen, eli puuterisokerin sekoitettuna tilkkaan nestettä, voi tehdä monella tavalla maustaen. Veden sijasta voit käyttää kahvia jotta saat mokkaleivoksia, tomusokerin lisäksi tujaus kaakaojauhetta ja suklaamuruja tekevät suklaisemman lopputuloksen, sitruunamehu maustaa leivokset raikkaan kirpeiksi…Vain mielikuvitus on rajana.
Kauli siis kaupasta löytyvä pakastemuro(piirakka)taikina ohueksi n. 5mm. levyksi ja painele muotilla kuten pipareita tehden, pyörylöitä, sydämiä tai mitä muotoa haluatkin. Paista muropohjan uunin keskitasolla 200 asteessa noin 7 minuuttia, uunin tehosta riippuen, pidä silmällä etteivät pala, vaan kypsyvät kullanruskeiksi.
Jäähdytettyäsi voit koristella puolet muropohjista (päällysosat) tomusokerikuorrutteella. Tarkkaa sekoitussuhdetta en osaa antaa kun teen aina näppituntumalla. Sopivan paksu, mutta helposti levitettävä kuorrute jonka pinnalle voit ripotella haluamiasi koristeita.
Valmista pohjille vaniljakreemitäyte.
1 muna, 1 dl sokeria, 1 dl vettä, 1 rkl perunajauhoa, 100g voita, 1 tl vaniljasokeria (helppo muistaa!)
• riko pieneen kattilaan 1 muna ja vispaa sekaan 1 dl sokeria
• mittaa 1 dl vettä johon sekoitettuna 1 rkl perunajauhoa, kaada muna-sokeriseoksen joukkoon
• kuumenna hellalla koko ajan vahvasti sekoittaen/vatkaten jotta seos ei tartu pohjaan, kuumetessaan seos sakenee nopeasti joten sakeennuttuaan, nosta heti pois hellalta ja jäähdyttele kylmässä vesihauteessa sekoitellen
• mausta seos teelusikallisella vaniljasokeria
• pehmennä mikrossa 100g voita ja vatkaa se tasaiseksi vaahdoksi
• yhdistä voi ja vaniljaseos voimakkaasti sekoittaen
Helppo ja nopeasti valmis vaniljakreemi joka sopii myös täytteeksi vaikka unelmatorttuun. En valitettavasti muista mistä aikanaan tämän reseptin bongasin, siitä on monen monta vuotta, oli todennäköisesti jostain lehdestä, kääretorttureseptistä. Kuten sokerikuorrutuksen kanssa, tämän kanssa voi toki myös kikkailla ja korvata tuon 1 dl vettä juuri vaikkapa kahvilla myös. Viime syksyn Halloweenjuhlia varten korvasin sen appelsiinimehulla ja näin sain kreemistä sopivan kuorrutteen hedelmämuffineille!
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Siemeniä!
Klarkia seosta ja ruiskaunokkeja kesällä 2009, edessä ritarinkannus.
Aina uusien siemenluetteloiden ilmestyessä alkaa se jokavuotinen kiihkoilu ja mietintä mitä tänä vuonna kokeilisi. Tänä vuonna päädyin tilaamaan siemenet Puutarha.netistä koska sieltä löytyi kaikki mitä etsinkin. Viime vuonna havaitsin kuinka helppoa hopeahärkin kasvattaminen on, taimista tuli paljon tuuheammat ja paremmat kuin mitä kaupassa oli, joten ostin lisää siemeniä ensikesäksi, tavoitteena reunustaa kaikki kivikkokukkapenkit tällä ihanalla hopeanhohtoisella kasvilla. Aikanaan kotipuhassamme ulkotakan luona kasvoi muutama hopeahärkki jota pienenä ihmettelin ja siihen kovasti ihastuin, nyt saan sitä kasvattaa mielin määrin!
Mukaan tarttui myös Puistolemmikki 'Deep Blue tower' -lajiketta, jättipoimulehteä (jota jo viimevuonna etsin ja aina oli loppu :( jos tänä vuonna onnistaisi...), isoniittyhumala, nukkapähkämö, iisoppi ja ruusunätkelmä.
Yksivuotisista otin kokeeksi sinistä kelloköynnöstä vaikka taitaa kyllä jo olla viimeiset hetket laittaa kasvamaan, on kuulema niin hidaskasvuinen. Kahta lajia koristekurpitsaa ajattelin kokeilla 'Flat Striped' ja oranssi 'Small Warts' (kamala nimi..). Eipä kesä olisi mitään ilman tuoksuherneitä ja auringonkukkia joten niitä pitää aina olla.
Syksyllä on ihanaa kun saa ottaa auringonkukkia pöydälle maljakoon. Ihan erikoista oli kasvattaa mustia, punaisia ja monivärisiä auringonkukkia, mutta täytyy sanoa että ei mikään vedä vertoja perinteiselle keltaiselle auringonkukalle. Nämä eri väriset jotenkin muistuttivat gerberan kukkia ja olivat huomattavasti pienempikukkaisia kuin normaalit auringonkukat. "Musta" auringonkukka (jota kasvoi pussillisesta vain 1 kpl) oli lähinnä tumma punainen ja melko hontelo. "Italian white" oli positiivinen yllätys, pensasmainen kasvutapa, yhteen varteen tuli monta todella vaaleaa kukkaa joissa melkein musta keskusta. Siron näköinen mutta vahva, sopisi hyvin taustakasviksi kesäkukkapenkkiin. Tässä lopuksi muutamia kuvia viimevuotisista kokeiluista, lajikkeet Korpikangas Siemenen auringonkukkalajitelmasta.
Auringonkukat nojailemassa aitaan ja silmäilemässä ohikulkijoita.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)