Pikkujoulua

 

Yllättävän pienillä muutoksilla saa uutta ilmettä aikaan. Päätin tässä taannoin puuhastella hieman uutta ilmettä keittiöön. Pastellisävyt pinkki ja turkoosi ovat olleet vahvati esillä keittiön yksityiskohdissa jo muutaman vuoden ajan aina keväästä jouluun. Nyt kuitenkin kaipasin punavalkoista joulun kunniaksi. Pastellit saavat sitten palata taas kevään tullen, nyt ne ovat kaikki piilotettu. Ompelin vanhasta lakanasta valkoisen verhokapan. Siinä tulee kauniisti esiin isoäidin virkkaama pitsi. Ikkunan eteen tuli myös kulmaraudoilla kiinnitetty hyllytaso johon voi laittaa maljakoita (ja niitähän minulla riittää...). Kesäinen pastellikukallinen katon halki riippunut viirinauha korvautui valkoisella. 

Taannoin tein myös loistavan löydön kirpputorilta. Olin jo pidemmän aikaa etsiskellyt riippuvaa kattokoukustoa johon laittaa roikkumaan milloin mitäkin, mutta en raaskinut sellaista hankia kun tuppaavat olemaan useaman kympin. Sitten tuli kirpputorilla vastaan valkoinen ihana koukusto vain 3€ hintaan joten sehän lähti heti mukaani. Iso perinteinen olkipukki sai sydämen heltymään 5€ hintaan joten se nököttää nyt myös keittiössä joulua odottelemassa. Keittiön kaappien lasiovissa olleet turkoosipinkit ruusuiset Un Bisou-tapetit vaihdoin vanhaan maalaisromanttiseen ruusutapettiin jota joskus naapurin rouvalta sain jämäpalana askarteluun. Adventtikynttelikköä asettelin sammalesta ja neilikoista, pieni kuusikin jo pääsi hellan kulmalle vihertämään. Se saattaa jäädä vaille koristeita kun on niin kaunis aivan sellaisenaan. Ulkona lumitilanne vaihtelee päivittäin, mutta ainakin sisällä siintää nyt valkeus. :) 

Tunnelmallista tulevaa ensimmäistä adventtia/pikkujoulua ja joulunodotuksen alkua!

Pimeän päivän piristykset

 

 Päivät ovat olleet sateisia ja pimeitä. Tylsää harmaata kaamosta pahimmillaan. Lumesta ei ole tietoakaan eikä sitä taida näkyä ihan lähiaikoina joten oli aika kaivaa vintiltä huurteinen valkoinen kuusi olohuoneeseen ja sen avulla leikkiä edes hetki että katsoisi talvimaisemaa. Ahdoin sen niin täyteen pinkkejä joulupalloja kuin pystyin ja johan tuli heti parempi mieli. Olen jouluttamisen suhteen vähän sellainen että elän mieluummin täysillä näitä jouluhömpötysjuttuja lokakuun lopulta uudenvuodenaattoon ja sen jälkeen kaikki jouluinen lähtee kertaheitolla ja kevätvaihde pistetään päälle.

Olen aina hieman malttamaton ritarinkukkien kanssa, joten en edes yritä tähdätä siihen että ne kukkisivat juuri jouluaatoksi. Tykkään että niistä saa nautiskella jo pitkin pimeää syksyä ja siksi istutankin ne heti kun vain sipulit käsiini saan. Kasvuvauhdilla on myös huimasti eroa eri lajikkeiden välillä ja nytkin on 3 eri ritarinkukkaa aivan eri kasvuvaiheissa. Hitaimmassa pilkottavat vasta lehdenkärjet, kun puolestaan tämä Gervase avasi jo ensimmäiset nuppunsa.

Näiden kukkien ohella arkipäivää piristi piparien leipominen ja niiden mukanaan tuoma joulun tuoksu. Jotta hyvä joulumieli leviäsi hieman laajemmalle, Kuningatar Mimma ehdotti arvonnan pistämistä Facebookiin, joten jouluisista kissakorteista kiinnostuneita vinkkaankin osallistumaan pieneen arvontaan täällä.

 Leppoisaa viikkoa kaikille!

Talvitunnelmissa

Olen nauttinut lumesta, jäästä ja talvitunelmista täysillä koko viikon ajan. Ne hetket kun katsoo ulos ja lumi leijuu hiljaa maahan, ovat minun kaltaiselle jouluintoilijalle parhaita hetkiä näin talvella. Enemmänkin olisi voinut tulla. Jääkoristeitakin olen tehtaillut yhden jos toisenkin. Talvi alkaa näkyä myös pikkuhiljaa kotona sisällä. Eteisen pöydällä ovat pipot ja lapaset aina valmiina. Pullot odottavat saavansa koristeiksi pienet kuuset tai männyntaimet. Ebba Masalinin kasvitaulujulisteet saivat hetkeksi väistyä seinältä kirpputorilta joskus hankkimani talviaiheisen koulutaulun tieltä. Se on aivan ihana, tuntuu kuin vanha idyllinen joulukortti olisi suurennettu jättimäiseen kokoon. En tiedä mitä merkitysä sillä on opetuksellisesti ollut, vai onko vain kenties ollut luokkahuonetta koristamassa talven tullen.

Yksi ritarinkukista on ollut kovin vauhdikas joten kukkia on pian odotettavissa. Kahdessa muussa sipulissa alkaa vasta nupun kärki häämöttää. Mimmaa ei minun talvihössötykset jaksa innostaa - ainakaan näin iltasella. Päivällä kyllä pitää seurata ja vahtia herkeämättä mitä missäkin tapahtuu. Aina ei tiedä pitäisikö vahtia ihmisiä vai ikkunasta näkyviä lintuja. Illan tullen on aika vallata sohva ja laittaa tassut silmille kun ei mamma ole vieläkään ostanut tai tehnyt niitä kauan kaivattua pieniä silmälappuja/uninaamiota...

Mukavaa viikonloppua ja hyvää huomista isänpäivää!
Onni on omata ihan maailman paras isä ♥