keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Kesäkuun kukkaterveiset


Heippa! Tulinpa pikaisesti päivittämään muutamia puutarhatunnelmia kun eilen illalla ihan vain vaeltelin kasvien lomassa. Ihania liiloja hetkiä siellä täällä. Violetin sävyt ovat aina olleet minulle suosikkeja, joten ei kai ihme että sen värisiä kukkia löytyy sieltä sun täältä. Jalopähkämöitä on valtavasti ja iloisena katselen kuinka kova kimalaisten hurina pyörii niiden huulikukkaisten kukintojen ympärillä. Varsinaiset pörriäisfestarit menossa. Lehtosinilatva, tuo reipas siementäjä on  levinnyt polun laitaan ihan kaikkialle - ja saa levitä! Alakulman kuvassa idänkurjenpolvi Plenum.


Kanadalainen köynnösruusu 'John Davis' on ollut kukassa juhannuksesta asti ja alkaa olla ohi muutamassa päivässä. Kukinta-aika on lyhyt, mutta sitäkin näyttävämpi ja tuoksuvampi. Pionit ovat nupuillaan ja niitä on tulossa paljon Cottage garden -penkkiin. Valkoinen Duchesse de Nemours on nuppuja pullollaan ja vierellä matalampi pinkki lajike myös. Olen siirrellyt pioneita niin monesta paikasta toiseen että taimet ovat menneet sekaisin, mutta sitten kunhan pinkit nuput avautuvat, muistan ehkä mikä on kyseessä. :)


Kuunliljat rehottavat tuttuun tapaansa ja niitäkin on taas saanut jakaa ja kiikuttaa paikasta toiseen. Vasemmassa alakulmassa japaninlikusterisyreenin nuppuja. Suomessa tuo puumaiseksi, rungolliseksi kasvava syreeni voi kasvaa noin 3-6m korkeaksi, joten toivotaan että uutukainen parimetrinen taimi ottaa paikan haltuun ja toimii katseenvangitsijana kuunliljakujalla.




Toissa kesänä kylvin persikanväristen, vai pitäisikö sanoa lohenpunaisten sormustinkukkien siemeniä ja nyt ihanuudet ovat kukassa (kuvassa vas. yläkulma). Aika herkullinen väri ja muista sormustinkukista silminnähden poikkeava. Tästä on taas tulossa sormustinkukkien supervuosi, siltä näyttäisi. Punapäivänkakkarat yhdessä 'Amber Jubilee' -heisiangervon kanssa ovat aika rankka yhdistelmä joka syntyi hieman vahingossa. Voipi olla että kakkarat siirtyvät jossain vaiheessa toisaalle... Ehkä "Cottage gardenin" puolelle jossa saisivat loistaa ihan rauhassa tähtiputkien ja huopakaunokkien kaverina.


Tätä punaistahan sieltä löytyykin myös paitsi tähtiputkessa niin myös marhanliljoissa jotka pian aloittavat kukintansa. Tähtiputket varastavat sydämen joka kesä ja koska niitä on paljon, saa niitä kerätä kukkakimppuihin koko kesän ajan. Loppuun vielä Kuningatar Mimman terveiset.


Mammalla on ihan liian kiire noiden rehujensa kanssa. Palvelija on laiminlyönyt tehtäviään viemällä huomionsa liiaksi pois minusta - tärkeimmästä, mutta kun istahdan sen syliin niin kyllä se hetken pysyy paikallaan. Kesä on vakava juttu.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Supervauhtia ja lavaprojekti










Tietokoneen ääressä on hädin tuskin ehtinyt kääntymän, paitsi tietysti yrittäjän pakollisten työhommien vuoksi. Kasvien kasvuvauhti, kylväminen ja taimien istuttaminen ovat kaikki menneet viimeisen kuukauden aikana supervauhtia. Joitakin kuvia on sentään tullut räpsittyä, joten tässä vielä melko keväisiä tunnelmia toukokuun lopulta tänne kesäkuun loppupuolelle. Tämä oli lemmikkikesä, lemmikkejä kaikkialla ja patjarikot loistivat kaikkialla pinkkeinä ja punaisina. Syksyllä istuttamani helmililja-aalto toimi toivotulla lailla. Ehkä tulevana syksynä koko polku saa reunansa sinisistä kukista. 

Tulppaanien kirjo on ollut kaunis. Kuvassa Mimman vierellä oransseja papukaijatulppaaneja ja tässä yllä arovuokkojen kanssa Sweet Desire joka oli valtava kuin pioni. Myöhäiset pionitulppaanit kukkivat täällä monesti vielä juhannuksena, mutta tämän kevään lämpöaalto sai monet kukkimaan nopeasti. Tänään tuli ensimmäinen ja pitkään odotettu sade. Illat ovat menneet tiiviisti kasteluletkun päässä. Nyt odotellaan nupullaan olevia pioneja ja pensasruusuja.


Taimihankintoja on tullut tehtyä aika paljon (ei tietenkään yhtään liikaa...mitä nyt joitakin kymmeniä...). Monia kasveja joita olen pitkään suunnitellut istutavani. Muun muassa pitkään haaveilemani japaninlikusterisyreeni ja kaksi päärynäpuuta Villa Sinin edustalle (lajikkeet Lada ja Tsisovskaja). Heräteostoksena rungollinen kaarisyreeni Vera ja yllä olevassa kuvassa oleva punalehtiruusu Rosa Glauca jonka ostin ihan jo pelkästään kauniiden lehtien vuoksi. Alla oleva tarhakurjenmiekka 'Beverly Sills' oli myös minulta outo ostos koska olen keskittynyt lähinnä siperiankurjenmiekkojen jonkinasteiseen keräilyyn, mutta halusin testata pärjäisikö tämä pihallani ja väri oli kovin herkullinen. Luonnossa ehkä hieman pinkimpi kuin kuvassa.


Tämän kevään suurin operaatio on kuitenkin ollut pitkään suunnitelmissa ollut lavatarhan perustaminen. Yksi toteutunut unelma. ♥





Kaksi suurehkoa 6m pitkää lavaa ovat luoneet paljon mielenkiintoa tähän kevääseen. Kasvuvauhti on täälläkin ollut huima ihan reilussa kuukaudessa. Jättiauringonkukat ja perunat rehottavat. Salaattia ja sipulinvarsia on päässyt jo poimimaan, pavut ja herneet kiipeilevät kilpaa ja muutama mansikka alkaa pian kypsyä. Tästä on tullut ihan lempipaikka putarhassa. Olen iloinen että taas on pieni pala vähemmän nurmikkoa leikattavaksi ja muutoin hyödytön kallioinen kaistale pihalta on valjastettu hyötykäyttöön.


Näiden pikaisten pihakuulumisien myötä ihanaa ja kukoistavaa keskikesää.
Mikäli en ennen perjantaita postaile, niin hyvää juhannusta jo näin etukäteen rakkaat ystävät! :)


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Juuri nyt...





Jättimäiset kasvilavat suurella multatilalla kohoavat hyötytarhaksi - ja toivon mukaan kastematojen kodiksi. kasvihuone tuoksuu orvokille, paratiisiomenapuun alunen on sinisenään kevätkurjenmiekoista ja kaikkialta puutarhasta puskee pinnalle vihreyttä. Marhanliljat, patjarikot, sormustinkukat, ruohosipulit, kevätesikot, kevätkaihonkukat, lemmikit, tulppaanit... Ei tiedä mihinkä suuntaan lähtisi kevättä tutkimaan. Kylvöpuuhat ovat kasvihuoneessa kovassa vauhdissa. Lähes viininpunainen karrattu tarhajouluruusu on talven aikana valmistellut upeat nuput. Valkotäpläimikkä 'Sissinghurst White' on myös kukassa. Reippaat kevätsateet joita nyt perässä seuraa luvattu lämpöaalto tuntuvat hellivän niin luontoa kuin puutarhaihmistä. Nautinnollista viikonloppua ja kevätauringon palvomista kaikille! :)

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Ensimmäiset keväthetket








Nyt voin sanoa, että tänään illansuussa kevät saapui sydämeen kuin ensimmäistä kertaa. Toki se saapuu joka vuosi, mutta pitkien talvikuukausien jälkeen melkein unohtaa miltä se tuntuu. Se tuntuu innostuksena, vilpittömänä hämmästyksenä ja pienistä asioista nauttumiselta. Pihani alkaa olla jo melkein lumesta vapaa. Kukkapenkkejä pääsen varmaankin viikonloppuna putsaamaan. Piippoja näkyy kaikkialla. Kevätkurjenmiekkoja piilottelin syksyllä parisataa.

Tänään pienet narsissit pääsivät koristamaan verannan vierustaa, ja siinä samassa istutushetken kruunasi taivaalta kantautuvat massiiviset huudot, kun yli lensi kaksi valtavaa kurkiauraa.

Aikaisimmat valkoiset krookukset ovat poranneet tiensä lumilaikkujen läpi. Vaaleajouluruusunkin nuput paljastuivat, vaikka sillä oli naama vielä hieman lumessa. Kurkkasin varovasti vaaleanpunaisen kerratun tarhajouluruusun talvisuojan alle ja siellä näkyi muutama muhkea nuppu.

Talvehtimishuoneessa japaninvaahteran pinkit lehdet loistavat valoa vasten, ja tuo lähes luonnottoman värinen näky jaksaa ihastuttaa joka kevät. Banaanipuukin rullailee uusia lehtiä auki jo kovalla vauhdilla. Hyytävän vapun uhkakuvista huolimatta toivotaan että tulee keltainen toukokuu, sellainen juuri sopivan aurinkoinen ja lämmin.

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Romppalan pääsiäistunnelmia










Iloista ja aurinkoista pääsiäistä kaikille! Täällä ollaan oltu rennoissa lomatunnelmissa, juhlittu perjantaina siskon synttäreitä (siksi tuli ajankohtaiseksi leipoa kuvan suklaakakku), nautittu auringonpaisteesta ja ripusteltu koristemunia. Ihmeellistä, mutta yhtäkään narsissia tai tulppaania ei nyt kodistani löydy. En ole vielä sortunut tete-narsisseihin kun ulkona vielä siintävät hanget eikä kasvihuoneessa tule vielä oleskeltua. Sisälle en narskuja voi oikein tuoda, koska Mimma pian alkaisi syödä niitä. Sen sijaan yläkerran talvetushuoneessa syksyllä istuttamani hyasintit kukkivat kauniisti, ja muutkin kasvit alkavat näyttää jo kevään merkkejä. Japaninvaahteran punaiset lehdet ovat puhjenneet, ja aitoviikuna kurkottelee valoa kohti vihreällä kourallaan.

Tänään oli sukulaiset syömässä, joten kokkailin keväisiä salaatteja ja kasvisriisiä. Niiden kanssa tarjosin tulista papumuhennosta, ja uunissa sipulin ja kerman kera haudutettuja kanafileitä. Kun paiston loppuvaiheessa vielä ripottelee kanojen päälle ananaspaloja ja aurajuuston muruja, sanoisin että makuelämys on taattu. Ainakin kaikille jotka Aurasta tykkäävät, itse lukeudun niihin. :)

Kuningatar Mimmakin nautti kanaa omalla pääsiäisateriallaan, ei tosin samaa kuin me muut. Pääsiäisen vietto on ottanut kuningattaren voimille kun on ollut niin paljon tekemistä ja mammaa pitänyt keittiössä koko ajan vahtia. Nyt sitten väsyttääkin kovasti. Rennot oltavat jatkukoon ja toivotaan pikaista kevättä lumisateiden uhasta huolimatta!

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Kesäinen yllätyshyökkäys


Ei, en ole ihan tyystin kadonnut vaikka edellisestä blogipäivityksestä on jo vierähtänyt häpeälliset 2kk aikaa. Mihin se aika on kadonnut? Työhön ja työhön. Edes normaalisti vuodenvaihteessa alkava kevään odotus ei ole kohdallani ihan lähtenyt käyntiin ja ihmettelin jo että mihinkähän se on kadonnut? 


Tänään sitten hieman raivasin tietokoneeni syövereitä jotta koko laite ei aivan kaatuisi tilaa vaativien suunnitteluprojektien alla. Sitten se näitä viime kesäisiä kuvia selatessa teki yllätyshyökkäyksen...


Nimittäin aivan tolkuton kesän ja kukkien kaipuu! 


Yritin saada jotain järkevää aikaiseksi, mutta jäin vain tuijottamaan näitä puutarhakuvia joita viime kesänä olin puhelimella napsinut.



Arovuokko on varmasti yksi lempikukistani. Onneksi se on alkanut levitä reippaasti siementämällä. Siinä jotenkin yhdistyvät valkovuokon herkkyys ja kruunuvuokon koko ja näyttävyys. 





 Sinivaleunikon kaunis väri ja pikkusyreenin tuoksu... Ne lumosivat.



Kaipuu tälle työmaalle iski. Tämä etualan penkki oli viime kesän ja syksyn uusi alue. Kaksi alppiruusua jotka olivat aiemmin huonolla paikalla pääsivät tähän ja silminnähden piristyivät. Loppukesän alennusmyynnistä hamstrasin sydämeni kyllyydestä erilaisia kuunliljalajikkeita, yhden rotkolemmikin ja ties mitä... En enää edes muista. Keltaisen 'Garden Treasure' -pionin muistan kyllä istuttaneeni ja sille äärimmäisellä huolella kuopan kaivaneeni. Sekin löytyi alennusmyynnistä ja tovin sitä pohdiskelin. Taimi maksoi "vain" 18€, täysihintaisena taitaa olla 50-80€ paikkeilla joten niin huima alennus riitti hyväksi perusteluksi oudolle hankinnalle. Nyt sitten jännitetään uhkapelin kohtaloa kannattiko se! Onneksi ainakin on paksu lumipeite suojana. Pihalla on vielä puoli metriä hankea joten ihan ei se kevätfiilis ulkona välity vaikka linnut kauniisti jo laulavatkin. Tänään säiden haltija heitti päähän ämpärillisen rakeita.


Mimmakin jo kaipaa kesäverantaansa ja orvokkeja joita tykkää välillä napostella. 






Näiden tunnelmien jälkeen on taas hyvä jatkaa töitä. Kiireisenä pysyminen toisaalta vauhdittaa aikaa ja ehkä siten kevätkin koittaa normaalia nopeammin. :) Palaillaan - ja Instagramin puolella ainakin tulee ahkerammin päivityksiä. ♥
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...