Uusi puutarhavuosi alkakoon

 

Näin uuden vuoden kynnyksellä on mukava muistella mennyttä vuotta ja etenkin puutarhakesää. Kevättalvella ajattelin että kevät ei tule ikinä kun hanget olivat niin korkealla, mutta jotenkin kummasti lumet onneksi hävisivät ennätysvauhtia ja pihapuuhiin pääsi jo huhtikuun puolivälin paikkeilla. Ensimmäiset hyötykasvien kylvöt tein kasvihuoneeseen jo maaliskuussa. Hurjaa ajatella että siihen on enää vain reilut 3kk aikaa - toivon mukaan.

Toukokuussa kukkivat syysalesta "pelastetut" tulppaanit. Lajikkeiksi valikoitui paljon kerrattukukkaisia ihanuuksia, jotka olivat jostain syystä jääneet muilta ostamatta, sävyinä liilaa ja vaaleaa sitruunankeltaista.

Tämä kohta on suunnittelutyön alla. Viime keväänä se oli jo työlistalla mutta kummasti hyötytarhan puoli vei kaiken ajan. Tämä on kuiva ja hiekkainen paikka mutta pallotuijat sekä riippa- ja sulkahernepuut tykkäävät. En ole tätä aina kovin ahkerasti kitkenyt kun olen halunnut antaa kurjenkellojen levitä rauhassa, mutta keväällä aion siirtää pois ainakin saniaiset sekä tiivistän kurjenkellojen pikkutaimia, tässäkin etualalla polun reunassa näkyy rypäs. Kaivan ja perusparannan koko alueen tuosta takaa ja ajattelin kylvää sen täyteen värikkäitä ’Summer Pastels’ leikkokärsämöitä joihin olen kovasti ihastunut. Ne ainakin pärjäävät kuivalla paikalla ja nukkapähkämöäkin voisi lisätä kontrastiksi havujen taakse.

Kirsikkapuista Pohjolan Helmi kukkii joka kevät aina uskollisesti vaikka muut eivät aina niinkään. 

’Princess Irene’ -tulppaanit kukkivat vuodesta toiseen. Koska pihallani ei ole juurikaan mitään oranssia, istutin nyt syksyllä samaan näkymään vähän lisää oranssia tulppaanijatkumoa: vastapäätä polun vasemmalle puolelle lajiketta ’Apricot Foxx’ ja tuonne kauemmas Irenen taakse kivikohopenkkiin aika voimakkaaksi yhdistelmäksi tulppaanilajikkeet ’Copper Image’ ja tumma ’Nachtwacht’. Paljon tuli tulppaaneita kuopattua. Perustin myös etupihalle syksyllä hetken mielijohteesta pienen hedelmätarhan jossa pari luumupuuta sekä kokeellisena istutuksena pari kirsikkaluumua. Jännityksellä odotan kevättä selviävätkö hengissä. Välillä pitää vaan uskaltaa kokeilla vyöhykerajoja. Niiden uusien puiden ympärille istutin myös vähän pidempikestoisia tulppaaneita.

Tuoksukurjenpolvi valtaa alaa ja jaan sitä ihan kaikkialle ympäri pihaa. Se on kuitenkin lehdiltään siisti kasvi ja kukkiessaan oikea pörriäisten keidas. Lähes kaikkien pihapolkujen reunat alkavat olla tätä täynnä. Pörriäiset edellä tulee yhä enemmän mentyä kasvien kanssa.

Pohdiskelin että kun tämä siemenestä kasvattamani huopakaunokki kelpaa puutarhaan...

...miksi ei sitten luonnonkasveista ohdakekin? Tämä oli itsestään pulpahtanut sopivalle paikalle joten se saa kasvaa vapaasti. Olen lapsesta asti tykännyt ohdakkeista. Luonnonkukkia aion sekoitella enemmänkin osaksi puutarhaa.

Valkoisen pionin ja marhanliljojen kaveriksi ajattelin istuttaa keväällä muutaman valkoisen varjoliljan sitomaan nämä kaksi ihanuutta yhteen. Tästä piti tulla ihan pastellipenkki mutta kummasti värimaailma menee valkoisen ja tumman värileikiksi. Tähtiputkilajikkeissakin toistuvat samat sävyt.

Siirrytään sitten hetkeksi hyötytarhaan... Alkukesällä kotipihlajat suorastaan räjähtivät kukkaan ja syksy oli niin täynnä marjoja että keittelin varmaan kymmenen vuoden tarpeiksi pihlajanmarjahyytelöä. :)

Nämä lavat olivat nyt ensimmäistä kesää käytössä. Pihatietä mukailevat lavat ovat itse asiassa vanhempien korkeiden lavojen puolikkaat. Kasvualusta oli pihavajan edustan lavoissa turhan syvä, joten isäni kävi sahaamassa tukipuut kahtia ja koko perheen voimin kannoimme nämä kaukalot kasvihuoneen edustalle. Kallioinen nurmikko muuttui taas astetta hyödyllisemmäksi. Tämä iso neliskanttinen keskilava tehtiin myös suoraan kallion päälle ja kylvin siihen pienen unikkoniityn. 

Pohdiskelin että ensi keväänä siihen voisi toki laittaa taas kukkia, tai sitten vaikka perunaa.

Muotolavatarhan näkymää kesäkuussa.

Kasvihuoneen edustan lavoja pihatien suunnalta. Päädyssä talvetan aina kevään kukkasipuliruukut, joten se saa kasvaa vain kesäkukkia pölyttäjien iloksi. ’Jewel Cherry Rose’ -krassit ovat lemppareitani, sopivan matalia lavan reunaan ja ihana on tuo astetta kylmempi punainen sävy. Sitä on mahdoton saada kuvattua. Valkoiset malvikit ovat ihania ja kestäviä leikkokukkana verannalle vietynä. Vieressä vasemmalla Annabelle-perunaa. Tuosta alle parin metrin osiosta tuli reilut 3 ämpärillistä perunaa.

Loppukevennyksenä laitettakoon tämä liljakukkokuva joka oli Instagramissani varmaan yksi kesän eniten kommentteja ja naurua kerännyt räpsäisy.

 Olihan se vuoden kohokohta kun sain  liiskattua 4 tuholaista yhdellä iskulla, kesken niiden villien orgioiden ja kohtasivat loppunsa varmaan suht onnellisina. Muutama vuosi meni vailla liljakukkoja mutta viime kesä tuntui olevan paha aika monella pihalla. Saa nähdä mitä ylläreitä maasta ensi keväänä kuoriutuu...

Lopetetaan kesämuistelot kuitenkin vähän söpömmissä merkeissä. ;)

Rento kesämies, agentti Aapeli tuulettamassa masukarvojaan. Päiväunet pitää ottaa että jaksaa kytätä iltavuorossa. 

Tämä ihana persoona on nyt ilahduttanut perheessämme reilun vuoden ajan ja siihen on mahtunut monen monta seikkailua. Hyvin on poika sisäkissaksi sopeutunut ja veranta tarjoaa kesällä mukavan "ulkotarhan". Sieltä bongattiin kesällä siilejä useampanakin iltana ja kettukin kahdesti. :) Toivotaan uudelle vuodelle lisää jänniä voimaeläinkohtaamisia. Itselle ihanin bongaus kesällä oli ehkä matarakiitäjän vierailu rohtosuopayrtin kukissa. Se sykähdytti ja ajoitus oli suorastaan maaginen! Puutarhassa ihmisen ja luonnon välimatka lyhenee. 

Kuvia ja muistoja olisi useammankin postauksen verran ja ehkäpä talvikuukausina tulee niihin palattua syvemmin kun kevään kaipuu on pahimmillaan. :) Tämän pienen pikakelauksen myötä toivotan entistä parempaa uutta vuotta! ♥