Hempeää kesikesää

 

Juuri nyt on puutarhassa meneillään kovin hempeä hetki, ja mikäs sen sopivampaa sillä olihan nyt tiistaina kesäpäivän seisaus ja tulevana viikonloppuna juhannus. Ajattelin jo näin hyvissä ajoin kukkaisterveisten myötä toivottaa kaikille iloista keskikesän juhlaa! Yllä juuri istuttamani virolainen jalokärhö Piilu.

Kuiva ja paahteinen kohopenkki on minulla aina tulppaaneille varattu ja näin kesällä se saa toimia kesäkukkapenkkinä. Kääpiömarketat ja tähtisilmät sulassa sovussa aurinkoa palvomassa. Tähtisilmä vaatii aurinkoisen paikan, sillä heti kun aurinko menee pilveen tai ilta laskeutuu, "menevät silmät kiinni" eli kukat suppuun.

Keväällä perustettu paahteinen kivikkopenkki on yllättänyt kasvuvauhdillaan ja se kukoistaa jo täysillä sammalleimujen, kivikkosuopayrtin ja ketoneilikoiden voimalla. Yksi hempeän pinkki espanjankurjenpolvi kurkistaa neilikoiden takaa. Kaikki kasvit tässä penkissä ovat vaaleanpunaisen ja liilan sävyissä. Rakastan tuota ketoneilikan voimakasta aniliininpunaista, auringon hohteessa se ottaa kivasti silmiin!

Tornionlaaksonruusu on ollut jo yli viikon kukassa ja sen pinkkiyttä komppaa taustalla lempikasvini konnantatarin vaaleanpunaiset tähkämäiset kukinnot joiden luulisi leijuvan ilmassa.

Aivan paras kasvi kuunliljapenkkiä elävoittämään ja se pitää pintansa vahvaakin kasvia vastaan. Laukkojen liila yhdessä vuorikaunokkien kanssa sopii mielestäni kauniisti.

Luonnonkukkasuosikkini metsäkurjenpolvi saa vapaasti kukkia missä tahansa sitä näenkin, on se niin kaunis. Ja ilokseni tänään huomasin että luonnonmukainen sipulikukka-alueeni on aivan täynnä toista luonnonkukkasuosikkiani harakankelloa. Harakankellojen lomassa kypsyvät kirjopikarililjojen siemenkodat.

Nautinnollista keskikesää kaikille juhannusruusujen ja tammelan kaunotar-syreenien tuoksun myötä!

Sadepäivän huvit

Sateinen kesäviikonloppu ei ole yhtään hullumpi. Itse saa hieman laiskotella ja kasvit saavat yllin kyllin vettä. Onneksi löytyy hyvää kesälukemista! Sissinghurst - Vita Sackville-West and the Creation of a Garden sekä Secret Gardens of the Cotswolds. Ihanuutta! Sissinghurst on enemmän tekstiä kuin kuvia, kaikkiaan 368 sivua. Kirjan on kirjoittanut Vita Sackville-Westin lapselapsen Adam Nicolsonin vaimo Sarah Raven. Paljon asiaa, paljon tietoa Sissinghurstin synnystä, Vitan mietteistä ja kasvivalinnoista jonka sisäistäminen vaatii juuri sateisia, rauhallisia päiviä. 

Secret Gardens of the Cotswolds on puolestaan melkoisen henkeäsalpaava katsaus Cotswoldsin puutarhoihin joista osa on myös täysin yksityisiä. Mahtavia ja ylellisiä kartanopuutarhoja. Kunkin puutarhan esittelytekstit ovat mukavan ytimekkäitä kertomuksia ja kuvat vievät lukijan aikamoiselle matkalle englantilaisiin unelmapuutarhoihin. Erityisen mielenkiintoista oli lukea Colesbourne Parkista joka on lumikelloista kiinnostuneiden varsinainen pyhiinvaelluspaikka. Siellä kasvaa mm. ainoa keltaista väritystä omaava Galanthus elwesii 'Carolyn Elwes' lumikello jonka yksittäinen sipulihinta huutokaupassa vuonna 2012 oli huimat £725!! Tästä tuli ehdottomasti kärkisuosikki puutarhakirjojen osalta jota voin suositella lämpimästi mikäli ei englanniksi lukeminen ole esteenä. Toisaalta koko kirjan kuvatarjonta on niin hieno ja runsas että käy jo pelkästään kuvateoksenakin silmäniloksi.

Sadepäivään kuuluu myös musiikki ja kylläpä nyt taisi alkaa uusi innostus, nimittäin vinyylilevyt!

Isän kanssa virittelimme yläkerran kesähuoneeseen jatkoroikan kanssa mummini vanhat vehkeet jotka olivat isän ja äidin vintillä käyttämättömänä ja pienen säädön ja ongelmanratkaisun jälkeen vanha Salora Strereo 3000 Orthoperspecta toimii! Netistä onneksi löytyi käyttöohje, ja WOW mikä ääni kun kaiutinkin on yli metrin korkuinen. Muistan kuinka tuon valtavan kaiuttimen päällä mummilla oli aina valtava saniainen jota kovasti ihailin.

Aarre lapsuudesta! Ostin tämän levyn varmaankin noin 5-7-vuotiaana kun olin toivottoman rakastunut Modern Talkingin Thomas Andersiin. Tämä In the Garden of Venus-levy on ilmestynyt 1987. Silloin olen ollut 3-vuotias ja tämä levy oli ostohetkellä jo alennuksessa ja hintalapusta päätellen maksanut huimat 39markkaa joten joskus 90-luvun taitteessa se on hankittu. Muistan vielä hyvin tarkkaan kun sen ihan omilla rahoilla ostin Citymarketista ja olin niin onnellinen! :-D Kylläpä nyt oli hieno hetki kun ilmoille kajahti suosikkibiisini Slow motion ♥ julmetulla bassolla! Meni luihin ja ytimiin, lattiakin taisi hieman täristä. Eipä ole nykypäivän cd-soittimessa vastaavaa ääntä. Voi Mimma-parkaa kun nyt hänen kesähuoneestaan rauha katosi ja kasarijumputus tuli tilalle.

Nyt kun laite toimii, piti käydä kirpputorilla vinyylivalikoimaa tonkimassa. Tom Jonesin kokoelmalevy ja pari Louis Armstrongia löytyi 5€/kpl hintaan, Bogart Company ja muutama 80-luvun hittikokoelmalevy 1€/kpl hintaan! Madonnan Who's That Girl on myös lapsuudenajan ostos ja joskus aiemmin olin ostanut kirppikseltä Bond ja Beverly Hills-kyttä-soundtrackit. Vielä kun joskus löytäisi Top Gun ja Dirty Dancing soundtrackit! Pitäisiköhän pitää vinyylisääntönä: vain kasariklassikoita!

Näiden viihdepainotteisten lauantai-illan aikamatkatunnelmien myötä mukavaa viikonloppua!

Botanical-tyyliin

Siivouspäivän kunniaksi - tai pitäisikö paremminkin sanoa piristykseksi - innostuin hieman sisustamaan alakerran käytävää botanical-tyyliin. Taannoin tilasin Taito-shopista Ebba Masalinin kasvitaulujulisteita 5kpl olohuoneen seinälle, mutta nyt kaksi niistä päätyi tänne. Julisteet liimasin pahville ja yläreunassa on reiät nyöreille. Koulutaulujen ylle asensin käyttämättömänä nurkissa pyörineet tauluvalaisimet, joten ne luovat mukavaa tunnelmaa myös iltahämärässä. Olen jo pitkään haaveillut William Morrisin tapetista yhdelle olohuoneen seinälle, kirsikankukkatapetin tilalle johon olen jo hieman kyllästynyt. Tilasin muutamia tapettinäytteitä jotta saan edes hypistellä ja niiden kautta unelmoida. Blackthorn, Pimpernel, Golden Lily... Mikäpä olisi parempi paikka katsella niitä kuin tässä liinavaatekaapin ovissa. Pari ruutua jäi kuvaa vaille, joten tulostin pari mallia lisää netistä. Tuntuu oudolta että näin keskellä kesää tummien värien kaipuu on taas nostanut päätään monen vuoden pastelli-innostuksen jälkeen.

Pihalla viimeiset tulppaanit kukkivat ja laukat alkavat aueta. Viileät päivät ovat hidastaneet kasvien vauhtia. Välillä oli niin kylmä viima että lapasia alkoi jo kaivata, mutta tulevalla viikolla ilmeisesti lämpenee ja toivon mukaan sitten myös into pihalla puuhasteluun taas kasvaa. Yöpakkasia ei ole onneksi ollut, mutta alimmillaan taisi olla +0,2 joten lähellä käytiin. Viime yönäkin taisi olla vain +2C. Onneksi sentään tännekin saatiin jonkin verran sadetta. Laskeskelin että koko keväänä ei ole täällä tainnut sataa kunnola kuin yhden ainoan kerran joka täytti sadevesisäiliöt. Tämä siis aikavälillä lumien sulamisesta aina kesäkuulle asti.

Pieni kasvihuoneeni on ääriään myöten täynnä pelkkää kasvia toisensa perään. Seinillä kiipeilevät villisti ruusupavut jotka saavat kyllä luvan päästä maahan ensi viikolla papumajaa valloittamaan, samoin korkeuksiin venähtäneet auringonkukat, esikasvatetut kosmoskukkapehkot ja tanakat miekkaliljat. Kesäkukka-amppeleista puhumattakaan... Moni on puhunut talven aiheuttamista menetyksistä. Nyt alkaa varmistua se että minäkin taisin menettää kaksi melko isoa omenapuuta jotka sain syntymäpäivälahjaksi 2 vuotta sitten, lajikkeet olivat Siloposken nautinto ja Borgovskoje. Ne kovasti yrittivät tehdä vaivaisia harmahtavia lehtiä, mutta toisesta puusta nekin karisivat nyt lopulta pois ja ranka on vain jäljellä. Keijunkukista Caramel ja Cherry Cola ovat mystisesti kadonneet pakkasukon poskeen nekin. Aina ei mene meillä puutarhaihmisillä kaikki putkeen, mutta onneksi voi loihtia kukoistusta edes kodin seinille. :) 

Lämpöä viikkoosi,

Linda & Mimma

Tulppaaniko tylsä?

Täällä on meneillään aikamoisen psykedeelinen tulppaanikarnevaali kukkeimmillaan. Monesti tulee ajateltua ehkä hieman liian harmonisesti, joten välillä on hyvä vähän revitellä värien ja muotojen kanssa. Syksyllä istutin sen kummemmin miettimättä ihan "marketin" tulppaanisekoituksia jotka oli ryhmitelty keltaisiin, violetteihin ja punaisiin. Tuotekuvassa näkyi kaikenlaisia ihanuuksia aina kerratuista liljakukkaisiin ja yksinkertaisiin tulppaaneihin. Ajattelin hieman varauksella että kai pussiini osuu juuri vain pelkkää yksinkertaista punaista tai valkoista, mutta mitä vielä!

Tätä Estella Rijnveld-papukaijatulppaania lukuunottamatta kaikki alla olevat ihanuudet tulivat juuri noista sekoituspusseista. Estellassa oli jännästi mukana hieman kellertävää sävyä ihan puhtaan valkoisen sijaan.

On lähes huurteisen näköistä ripsureunaista tulppaania,

...kuuman keltaoransseja ja punaisia kerrattukukkaisia pionitulppaaneita,

yksinkertaisia lajikkeita, mutta ihanissa erikoisissa sävyissä.

  Äsken söin hellepäivän kunniaksi vaniljajäätelöä pakastemustikoiden kera ja se näytti aivan tältä...

Tuota tulppaania tekisi melkein mieli lipaista! :-P

Kohta alkaa tulppaaniaika olla ohi, mutta kaikkea ihanaa tämä kevät näiden osalta toikin.

Tulppaani on koko monipuolisessa lajikekirjossaan kaikkea muuta kuin tylsä kukka! 

Parhaimmillaan se voi olla kaunis ja silmiinpistävä friikkisirkus.

Mimman kesäterveiset

Mademoiselle Mimma täällä hei. Ajattelin ajan kuluksi tulla välillä tänne tietokoneelle leikkimään hiirellä ja kertomaan teille alamaisille päiväni kulusta.
wehfuwhrfuhwjedjeklsalmdm  92873
Sori... piti ottaa ergonominen työasento ja kävellä hetki näppäimistöllä.
Kuten olin sanomassa, on kesä saapunut. Vuodenajan muutos on tuonut selvästi stimuloivempaa sisältöä elämään ja olen nauttinut siitä kovasti. Yläkerran viherhuoneessa on tarpeeksi lämmin jotta olen voinut muuttaa sinne aina milloin huvittaa.

  Ikkunan edessä on raidallinen aurinkotuoli - ilmeisesti ihan minua varten siihen asetettu. Siihen paistaa iltapäivän aurinko mukavasti joten siitä on tullut uusi auringonottopaikkani.

JEE!

Sen lisäksi kyttäysparvekkeeni on olohuoneessa välillä avoin. En vain ymmärrä sen verkon merkitystä ikkunan edessä. Se on niin harva että hyttyset pääsee sisälle, mutta niin tiheä että minä en pääse ulos. Pöh!  Olisin jo parille ohikulkijalle (eritoten Arkkiviholliselle) antanut turpaan, mutta tyydyin vain heiluttamaan karvaista nyrkkiäni ja pörhistämään häntääni.

Verannalla on mukava seurata kaikkea mitä tapahtuu, näen suuret hongat korkeuteen asti lintuineen, ja maan tasalle pihatielle. Oho, kielot alkavat olla kukassa. Ne haisevat jutut joihin minä en saa koskea.

Tämä on valtakuntani.

Pääsinkin aamulla yllättämään Arkkivihollisen ikkunan takaa ja annoin sille kyytiä. Sanoin sille myös pari juttua, mutta ne jätettäköön kääntämättä ihmisten kielelle. 

Mutta Alamaiset, vakavampiin asioihin. Ihan vaan näin meidän kesken, joskus viimeaikoina olen hieman epäillyt palvelijani mielenterveyttä. Olen katsellut hänen puuhastelujaan kotimme ikkunasta (eritoten kirjastohuoneesta on loistava näkymä koko tiluksillemme) enkä vielä tänäkään päivänä ymmärä miksi hänen täytyy aina välillä mennä ulos ja kaivaa niin monia kuoppia maahan. 

Tiedän toki itsekin kuinka tärkeää on käsin kaapia maata ja tehdä kuoppia, mutta vain ja ainoastaan kun täytyy... no... kuten tiedätte.... kuten me hienot rouvat asian ilmaisemme, täytyy tehdä "le poop". Emäntä ei kuitenkaan tee "le poop" ulkona. Uusia kuoppia vaan syntyy ja ne vihreet jutut vaihtaa paikkaa. Mieletöntä turhuutta sanon minä. Tänään se kanniskeli onnellisena jotain sinisiä tupsuja astioissa. Olivat kai hänen mielestään jotain erityisen hienoa. Whatever.

Parasta mitä kesässä ja puutarhassa on - on tuore heinä! 

 Oikeesti...

Siis, vitsit, sä muistit! Koko kimppu vaan mulle! 

Namnamrouskisrouskis.... Ja viimeisen iltakyttäyksen jälkeen alkaakin jo vähän väsyttää. Rankka päivä kun pitää kaikkia ja kaikkea vahtia. Taidanpa ottaa torkut ennen aamuyön kytäysvuoron alkamista. Palaillaan....