Mimman lahja

Mimma täällä moi! Me vietettiin viikonloppuna juhlapäivää. Mamma kauheesti innoissaan selitti että mä muutin tänne sen luo tasan viis vuotta sitten. Jostain syystä se pitää sitä samaa päivää leikisti mun syntymäpäivänä kun kukaan ei kuulema tiedä koska mä olen syntynyt. 2005 vuonna mä synnyin, mutta en mä niille päivämäärää kerro, tulee vaan liikaa hössötystä kun sitten olis muuttopäivä ja syntymäpäivä. Toisaalta, sit mä varmaan saisin kaks kertaa enemmän lahjoja. Tarttee miettiä...

No kuitenkin, olin menossa sänkyyn ja sinne oli ilmestyny tämmöinen pehmonen lahjapaketti, siin oli rusetti ja kaikkee. Sain ite avata paketin. Mietin että mitähän sieltä sisältä paljastuu. 

 Vitsit, kyllä toi mamma tietää mistä mä tykkään, sisällä oli PAHVIA! 

 Mä niin tykkään pahvista, se tuntuu kivalle jalkojen ja turkin alla. Mä olin tosi ilonen, mutta sit mamma oli vähä närkästyny ja sano että ei se pahvi ollukaa se lahja, vaan se pehmonen kääre siinä pahvin ympärillä. Mistä mä sen oisin voinu tietää? Olis sit kääriny tän asianmukaisesti lahjapaperiin ensin. Ei tota mammaa ja sen tarkotusperiä aina ymmärrä.

 No, kyllähän tääki on ihan kiva, vaikka kyl se pahvikin on mulla visusti  tallessa...

Tähtitaivas kattona

Yhä aikaisemmin hämärtyvät illat saivat aikaan inspiraation ripustaa valoverkon verannan kattoon ja laskeutumaan siitä kauniisti ikkunan eteen. Se oli kuulkaa helpommin sanottu kuin tehty. Kärsivällinen isäukkoni ei arvannut mihin oli lupautunut kun tuli ruuvaamaan koukut kattopalkkeihin ja nauroin hänelle kun yhdessä vaiheessa oli reppana ihan päätä myöten sotkeutunut tuohon verkkoon kuin kalamies konsanaan. Näytti siltä kuin jättimäinen tulikärpäsparvi olisi hyökännyt hänen kimppuunsa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ;) nyt on mukava tunnelmavalo ja Mimmakin saa katsella näitä outoja tähtiä. Mikäli tietysti ruusujen nuuhkimiselta kerkiää.

  

Jottei menisi elämä ihan ruusuilla tanssimiseksi tai tähdistä haaveiluksi, oli aika aloittaa syksyn kukkasipuliurakka. Tai no, nautintohan sekin on, kun saa kuvitella mielessään jo kevättä. Tänä syksynä tilasinkin sipulit suoraan Hollannista Bulbista suurpakkauksissa. Suomalaisissa kaupoissa myydyt "suurpakkaukset" ovat tyyliin 20 tai 40 sipulia jotka tämän kokoisella pihalla katoavat jo yhteen kukkapenkkiin. 200kpl pakkaus alkaa jo olla oikeaa kokoluokkaa. Pidättäydyin vain muutamassa lajikkeessa sen sijaan että olisin ottanut pienemät määrät montaa eri sorttia (vaikka houkutus oli suuri).

Kaikkiaan laatikossa oli ukkolaukkoja 200kpl pussi, Angelique-tulppaania 250kpl, vihreäraitatulppaani Groenlandia 250kpl pakkaus ja 200 kpl sekoituspussi Grand Perfection ja Rem's Favourite -lajikkeita. Kolmen tunnin yhtäjaksoisen kyykkimisen jälkeen vähän yli puolet on istutettu. Tänään piti huilata kun laiskotti (ja sängystä ylös pääsy oli vähän kankeaa). Kaikkineen postikuluineen 900 sipulia + 4 marskinliljaa kevensivät lompakkoa 150€ edestä (sis. 20€ toimituskulut), mikä ei mielestäni ole kovin paha summa tuohon kukkamäärään nähden ja hyvin tulivat kotiovelle asti kuljetettuina. Minä en pahemmin käy missään huvittelemassa joten tämä sipulien piilottelu on minulle sitä kaikkein parasta hupia!

Uskaltauduin myös hankkimaan 4kpl himalajanmarskinliljoja (eremurus himalaicus) kokeeksi. Istutin ne hyvin salaojitettuun ja hiekansekaiseen paikkaan, loivasti viettävään kohopenkkiin ja suojaan ne vielä talveksi. Hieman jännitystä elämään. :)

Ihanin syyskranssi ♥

Säkillinen käpyjä - aivan ilmaista askartelumateriaalia! Jottei menisi käpyaskartelut turhan perinteisiksi, olen suurella vimmalla värjännyt niitä. Päädyin sekoittamaan kahta erilaista liilan sävyä joiden ajattelin sopivan hyvin yksiin callunoiden kanssa. 

 

 Jokaiseen käpyyn sidoin ensiksi aina napakasti suomujen välistä noin 20cm pätkän ohutta rautalankaa.

Sekoitin ihan askartelu- ja maalauskäyttöön soveltuvia akryylimaaleja kertakäyttömukissa ja kun sain halutun värisävyn (valkoista, sinistä ja punaista), ohensin sitä lopulta vedellä jolloin siitä tuli sopivan juoksevaa, mutta kuitenkin peittävää. Sitten vain yksitellen dippasin niitä maaliseokseen ja laitoin rautalankalenkistä ne valumaan ja kuivumaan seuraavaan päivään asti.

Kanukan oksista väänsin noin 25cm halkaisijaltaan olevan ohuen kranssipohjan.

Kaksi callunaa leikkasin ruukustaan aivan matalaksi ja kävyissä valmiina olevaa rautalankaa käyttäen sidoin aina yhden kävyn ja pienen nipun kanervanoksia, jolloin sain tällaisia käteviä valmiita pikku nippuja.

Sitten vaan sitomaan niput kranssipohjaan melko tiheään ja lomittain jotta tulee tarpeeksi tuuhea lopputulos.

Yhteen kranssiin meni kaksi callunaa ja noin 30-40 käpyä.

 Itse tykkään kovasti tästä violetti-pinkki-leventeli-väriskaalasta, mutta kun tietää syksyisten värjättyjen callunoiden värivalikoiman, niin mielikuvitus on vain rajana jos joku haluaa kranssistaan tehdä valkoisen, tummansinisen, turkoosin tai vaikka oranssin. :) Ruskeista kävyistä ja oransseista callunoista yhdessä koristeomenapuun hedelmien kanssa saisi myös aika hienon syyskranssin.

Ihanaa oli ottaa tietokonetyöskentelyn lomassa pieni askartelutuokio kasvihuoneella kun aurinko lämmitti selkää ja mitä ihanin ilma. Kurkien huutoja kuuluu taustalta ja tänään ylitseni lensi valtava arura lintuja jotka taisivat olla jotain hanhia. Näyttivät isoilta kuin kurjet, mutta ääni oli lähempänä sorsan kaakatusta.

Aurinkoista viikkoa kaikille ja syysaskartelun iloa! 

Jymy-yllätys

Nyt tapahtui jotain uutiskynnyksen ylittävää mahtavuutta joten oli pakko rientää heti raportoimaan. Edes kunnon kameraa en malttanut lähteä sisältä hakemaan joten piti kännykällä napsia kuvia. Tiedättehän kuinka joskus puutarhanhoito voi olla karvaita tappioita ja menetyksiä, mutta sitten joskus täysin yllättävää ja hienoa mikä saa aikaan riemunkiljahduksia ja pian olet entistä syvemmällä fanaattisessa puutarhavimmassa kuin koskaan aikaisemmin. Tänään sellainen pieni suuri yllätys nökötti kukkapenkissä hieman vienosti huhuillen että "Minä täällä terve!". Keväällä istuttamani ja pitkään himoitsemani tarhajouluruusu Double Ellen Picotee alkoi kukkia ihan just nyt ja sehän sopii minulle vallan mainiosti. :) Sydän sykkyrällä onnesta kukkaa ihailen.

Viime viikolla minulla kävi myös mahtava tuuri kun olin voittanut Pihakuiskaajan blogiarvonnassa hienon kirjan mosaiikki- kaakeli- ja betonitöistä. Terveisiä ja isot kiitokset Annelille kivasta palkinnosta! ♥ :)

Olenko orava?

Sitä kysyn joskus itseltäni, etenkin näin syksyn tullen. Kaikkea on vain pakottava tarve kerätä ja kätkeä jemmaan. Puolukoita ryhdyin eilen keräämään etupihaltani. Äitinikin innostui sen verran paljon poimimaan, että tänään keitettiin marjat hilloiksi ja niitä kertyi 14 purkillista. Keräsin myös rungollisen aroniapuun muutamat marjat yhden puolukkahillon joukkoon ja siitä tulikin aika herkullinen yhdistelmä. On mukavaa kun pääsee parin metrin harppauksella suoraan tasaiseen marjametsään eikä tarvi koko ajan pälyillä karhuja, susia tai ilveksiä (eikä liiemmin hirvikärpäsiä). Muutamia mustikoitakin olisi vielä ollut, niitä tuli poimittua lähinnä suuhun. Käpyjä pitää aina kerätä talteen syys- ja jouluaskarteluja varten. 

Viikolla tuli pakottava tarve leipoa joululimppuja kaksi kappaletta. Ihana aniksen ja fenkolin tuoksu leijui keittiössä ja loi entisestään syksyn tunnelmaa. Pihalyhtyihin syttyvät jo tuikut iltahämärissä. Mimmakin alkaa osoittaa jo talventulon merkkejä käpertyessään viereeni sänkyyn illalla ja muutenkin on ollut kovasti huomionkipeä. Äskenkin rapsutushetken jälkeen kävi kova hyrinä ja kuolanorot roikkuivat suupielistä.

Keskeltä kyläämme myrsky vahingoitti pahasti ihanaa suurta ikiaikaista tammea viikko sitten. Metsuri oli käynyt karsimassa kaikki oksat alas ja ne olivat täynnä tammenterhoja. Kävin poimimassa niitä muutaman kourallisen ja ajattelin laittaa kasvamaan, jos vaikka saisin kasvatettua menetetylle puulle jälkeläisiä. Muutamia hautasin jo maahan pihalle, loput laitan hiekkaiseen kosteaan multaseokseen jääkaappiin odottamaan itämistä (jonka pitäisi ilmeisesti tapahtua noin joulun tienoilla). Tammenterhon kunnon voi testata laittamalla ne veteen. Mikäli terho kelluu, on se kuivunut liikaa ja on pilalla. Kypsyys selviää sillä että lakkiosa napsahtaa helposti irti, ja ne olisi hyvä poistaa ennen istuttamista. Tämä on ensimmäinen kerta kun perehdyn tammenterhoihin ja kokeilen, joten kaikki hyödylliset vinkit otetaan vastaan kokeneemmilta. :) Edellämainitut tiedot luin ihan googlettamalla. Aiemmin olen elänyt luulossa että terhojen tulee karista puusta ennen kuin niitä voi istuttaa, mutta samaisissa ohjeissa neuvottiin kerämään ne siinä vaiheessa kun ovat vielä puussa kiinni. Ilmeisesti ovat silloin tuoreimmillaan. Nämä ovat toisaalta vielä hyvin vihreitä, joten en tiedä ovatko ihan kypsiä. Nähtäväksi jää kuinka kokeilun käy. :) Jostain luin hyvinkin onnistuneita tuloksia ja että itävyysprosentti olisi ihan 110%! Jos näin onnekaasti käy, saattaa minulla olla keväällä käsissä "muutama" taimi... Syysiloa viikkoosi!

p.s. Alkusyksyn puutarhatunnelmia päivittelin Oma Piha-blogin puolelle tänne.