perjantai 31. joulukuuta 2021

Uusi puutarhavuosi alkakoon

 



Näin uuden vuoden kynnyksellä on mukava muistella mennyttä vuotta ja etenkin puutarhakesää. Kevättalvella ajattelin että kevät ei tule ikinä kun hanget olivat niin korkealla, mutta jotenkin kummasti lumet onneksi hävisivät ennätysvauhtia ja pihapuuhiin pääsi jo huhtikuun puolivälin paikkeilla. Ensimmäiset hyötykasvien kylvöt tein kasvihuoneeseen jo maaliskuussa. Hurjaa ajatella että siihen on enää vain reilut 3kk aikaa - toivon mukaan.

Toukokuussa kukkivat syysalesta "pelastetut" tulppaanit. Lajikkeiksi valikoitui paljon kerrattukukkaisia ihanuuksia, jotka olivat jostain syystä jääneet muilta ostamatta, sävyinä liilaa ja vaaleaa sitruunankeltaista.



Tämä kohta on suunnittelutyön alla. Viime keväänä se oli jo työlistalla mutta kummasti hyötytarhan puoli vei kaiken ajan. Tämä on kuiva ja hiekkainen paikka mutta pallotuijat sekä riippa- ja sulkahernepuut tykkäävät. En ole tätä aina kovin ahkerasti kitkenyt kun olen halunnut antaa kurjenkellojen levitä rauhassa, mutta keväällä aion siirtää pois ainakin saniaiset sekä tiivistän kurjenkellojen pikkutaimia, tässäkin etualalla polun reunassa näkyy rypäs. Kaivan ja perusparannan koko alueen tuosta takaa ja ajattelin kylvää sen täyteen värikkäitä ’Summer Pastels’ leikkokärsämöitä joihin olen kovasti ihastunut. Ne ainakin pärjäävät kuivalla paikalla ja nukkapähkämöäkin voisi lisätä kontrastiksi havujen taakse.

Kirsikkapuista Pohjolan Helmi kukkii joka kevät aina uskollisesti vaikka muut eivät aina niinkään. 


’Princess Irene’ -tulppaanit kukkivat vuodesta toiseen. Koska pihallani ei ole juurikaan mitään oranssia, istutin nyt syksyllä samaan näkymään vähän lisää oranssia tulppaanijatkumoa: vastapäätä polun vasemmalle puolelle lajiketta ’Apricot Foxx’ ja tuonne kauemmas Irenen taakse kivikohopenkkiin aika voimakkaaksi yhdistelmäksi tulppaanilajikkeet ’Copper Image’ ja tumma ’Nachtwacht’. Paljon tuli tulppaaneita kuopattua. Perustin myös etupihalle syksyllä hetken mielijohteesta pienen hedelmätarhan jossa pari luumupuuta sekä kokeellisena istutuksena pari kirsikkaluumua. Jännityksellä odotan kevättä selviävätkö hengissä. Välillä pitää vaan uskaltaa kokeilla vyöhykerajoja. Niiden uusien puiden ympärille istutin myös vähän pidempikestoisia tulppaaneita.


Tuoksukurjenpolvi valtaa alaa ja jaan sitä ihan kaikkialle ympäri pihaa. Se on kuitenkin lehdiltään siisti kasvi ja kukkiessaan oikea pörriäisten keidas. Lähes kaikkien pihapolkujen reunat alkavat olla tätä täynnä. Pörriäiset edellä tulee yhä enemmän mentyä kasvien kanssa.


Pohdiskelin että kun tämä siemenestä kasvattamani huopakaunokki kelpaa puutarhaan...


...miksi ei sitten luonnonkasveista ohdakekin? Tämä oli itsestään pulpahtanut sopivalle paikalle joten se saa kasvaa vapaasti. Olen lapsesta asti tykännyt ohdakkeista. Luonnonkukkia aion sekoitella enemmänkin osaksi puutarhaa.


Valkoisen pionin ja marhanliljojen kaveriksi ajattelin istuttaa keväällä muutaman valkoisen varjoliljan sitomaan nämä kaksi ihanuutta yhteen. Tästä piti tulla ihan pastellipenkki mutta kummasti värimaailma menee valkoisen ja tumman värileikiksi. Tähtiputkilajikkeissakin toistuvat samat sävyt.


Siirrytään sitten hetkeksi hyötytarhaan... Alkukesällä kotipihlajat suorastaan räjähtivät kukkaan ja syksy oli niin täynnä marjoja että keittelin varmaan kymmenen vuoden tarpeiksi pihlajanmarjahyytelöä. :)



Nämä lavat olivat nyt ensimmäistä kesää käytössä. Pihatietä mukailevat lavat ovat itse asiassa vanhempien korkeiden lavojen puolikkaat. Kasvualusta oli pihavajan edustan lavoissa turhan syvä, joten isäni kävi sahaamassa tukipuut kahtia ja koko perheen voimin kannoimme nämä kaukalot kasvihuoneen edustalle. Kallioinen nurmikko muuttui taas astetta hyödyllisemmäksi. Tämä iso neliskanttinen keskilava tehtiin myös suoraan kallion päälle ja kylvin siihen pienen unikkoniityn. 


Pohdiskelin että ensi keväänä siihen voisi toki laittaa taas kukkia, tai sitten vaikka perunaa.


Muotolavatarhan näkymää kesäkuussa.


Kasvihuoneen edustan lavoja pihatien suunnalta. Päädyssä talvetan aina kevään kukkasipuliruukut, joten se saa kasvaa vain kesäkukkia pölyttäjien iloksi. ’Jewel Cherry Rose’ -krassit ovat lemppareitani, sopivan matalia lavan reunaan ja ihana on tuo astetta kylmempi punainen sävy. Sitä on mahdoton saada kuvattua. Valkoiset malvikit ovat ihania ja kestäviä leikkokukkana verannalle vietynä. Vieressä vasemmalla Annabelle-perunaa. Tuosta alle parin metrin osiosta tuli reilut 3 ämpärillistä perunaa.

Loppukevennyksenä laitettakoon tämä liljakukkokuva joka oli Instagramissani varmaan yksi kesän eniten kommentteja ja naurua kerännyt räpsäisy.


 Olihan se vuoden kohokohta kun sain  liiskattua 4 tuholaista yhdellä iskulla, kesken niiden villien orgioiden ja kohtasivat loppunsa varmaan suht onnellisina. Muutama vuosi meni vailla liljakukkoja mutta viime kesä tuntui olevan paha aika monella pihalla. Saa nähdä mitä ylläreitä maasta ensi keväänä kuoriutuu...

Lopetetaan kesämuistelot kuitenkin vähän söpömmissä merkeissä. ;)


Rento kesämies, agentti Aapeli tuulettamassa masukarvojaan. Päiväunet pitää ottaa että jaksaa kytätä iltavuorossa. 

Tämä ihana persoona on nyt ilahduttanut perheessämme reilun vuoden ajan ja siihen on mahtunut monen monta seikkailua. Hyvin on poika sisäkissaksi sopeutunut ja veranta tarjoaa kesällä mukavan "ulkotarhan". Sieltä bongattiin kesällä siilejä useampanakin iltana ja kettukin kahdesti. :) Toivotaan uudelle vuodelle lisää jänniä voimaeläinkohtaamisia. Itselle ihanin bongaus kesällä oli ehkä matarakiitäjän vierailu rohtosuopayrtin kukissa. Se sykähdytti ja ajoitus oli suorastaan maaginen! Puutarhassa ihmisen ja luonnon välimatka lyhenee. 

Kuvia ja muistoja olisi useammankin postauksen verran ja ehkäpä talvikuukausina tulee niihin palattua syvemmin kun kevään kaipuu on pahimmillaan. :) Tämän pienen pikakelauksen myötä toivotan entistä parempaa uutta vuotta! ♥

keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Sinivalkoinen haaste

 

Marraskuun terveiset Romppalasta pitkästä aikaa! Saaripalstan Saila lähetti sinivalkoisen kuvahaasteen ja myös toiveita että Aapelikin kertoisi kuulumisiaan. Tokihan me lähdimme mukaan ja aloimme tonkimaan vuoden varrelta sinivalkoisia kuvia. Tämä sinivalkoinen kuva tulikin sopivasti napattua tänään kun taas on se aika koittanut vuodesta että kaikenlainen pieni talvi- ja joulukoristeiden viheraskartelu kasvihuoneessa innostaa. 

Olen aina ihaillut jouluisia mistelinoksia mutta niitä kun ei taida löytyä kuin hienoimmista kukkakaupoista tai hyvällä tuurilla kasvamassa aivan eteläisessa Suomessa, tein sitten oman "köyhän miehen mistelikimpun" ulko-oveen puolukanvarvuista ja lumimarjoista. :) Tästä tuli ainakin itselle jouluinen mieli ja totesin että yksinkertainenkin voi olla kaunista.

Nyt kun lumentuloa ja sinisiä hetkiä vielä odotellaan, aloitetaan kuvahaaste parilla talvikuvalla viime helmikuulta.



Näin marraskuussa lunta odottaa innolla mutta tuolloin helmikuussa on ajatukset jo niin vahvasti keväässä että silloin lumesta hankkiutuisi jo mielellään eroon. Hypätäänkin suosiolla saman tien huhtikuun atsurihelmililjoihin ja toukokuun lopun kevätkukkiin...




Valkokukkaiset tuomenoksat tuoksuvat keväältä sinisellä puutarhapöydällä.



Herkät alkukesän lemmikit valkoraidallista viiruhelpi-koristeheinää vasten.


Kukkakärpänen on löytänyt omenapuun apajat. Näin sininen oli taivas kesäkuun alussa.


Kasvilavat johdattelevat pihavajalle. Oikealla kasvoi sipulia, porkkanaa ja herneitä, vasemmalla Colomba-perunaa, joka nousikin minulla nyt suosikkiperunoiden kärkituntumaan. Vaikka se ei ole varhaisperuna, alkoi se tuottaa mukuloita todella nopeasti ja tästä lavasta tulikin kesäperunoita pihistettyä kun Timo ja Annabelle antoivat vielä odotuttaa itseään. Hyötypuutarhan omavaraisuusprojekti lohmaisi keväästä syksyyn kaiken ajan aina esikasvatuksesta lopulta säilöntään, joten nyt näin marraskuussa on kieltämättä ihan mukava hieman löysäillä ja vaan syödä tyytyväisenä perunaa. :-D Viime vuonna perheen kanssa pärjättiin omilla perunoilla helmikuulle asti. Jännittävää kuinka tänä vuonna käy. Osan aivan pienistä mukuloista yritän säästää ensi kevään siemenperunoiksi.




Sinivalkoista kukkien muodossa: lemmikit, arovuokot, kielokimppu ulko-ovessa ja ’Tammelan kaunotar’ -syreenin kukoistusta.



Sinivalkoisessa kimpussa loistotädykettä, pionia ja tähtiputkea. Taustalla pohdiskeleva Herra bataattipää ei kasvattanut tukkaansa ihan toivotulla tavalla, ruukku taisi olla aivan liian pieni ja nopeasti kuivuva koristebataatille. 

Aasinsiltana Aapelin kertomuksiin... Sinivalkoisia juhannustunnelmia esittelee nyt Aapeli omalta lempipaikaltaan, verannalta. Aurinkokennovalaisin toimii leukatukena ja yleensä se syttyykin aina kun karvanaama pimentää hämärätunnistimen.




Paras paikka on oma rottinkituoli jossa voi ottaa iltapäivänokoset ja kuunnella samalla linnunlaulua. 

Koska en osaa kutoa ja siten postata tähän vuodenaikaan sopivia hienoja villasukkakuvia, laitan tilalle Aapelin valkoiset luontaiset karvasukat. Ne tulevat tarpeeseen vanhan hirsitalon puulattioilla.



Mamma löysi laatikostaan tämmöisen kilikellon jonka oli joskus ostanut kirpputorilta ja antoi sen mulle koristeeksi keittiön ikkunan eteen missä mun loikoilukoppa on. Nää komeat kultaiset kollit kulkusineen kuulema muistuttivat minusta. Onhan se kiva että nyt minullakin on omat joulukulkuset joita kilistellä! Kaikkea outoo on taas nyt tähän aikaan vuodesta menossa. Mamma ripusteli lumipalloja olohuoneen kattolamppuun ja kaikenlaisia valoja. Yksi niistä kyllä huolettaa minua eniten, nimittäin punakärpäspuu!


 Mä aina kotona otan kiinni pieniä pimeässä loistavia punakärpäsiä jotka läppäsen tassulla ja sitten saan namia. Sitten yhtenä päivänä huomasin että ulkona oleva puu olikin ihan täynnä punakärpäsiä! Kattokaa vaikka, siellä se näkyy taustalla! Siellä ne välkkyy ja niitä on ihan hirveesti. Mamma kyllä väitti sitä joksikin joulukuuseksi kun kuulema sisälle ei sellaista voi laittaa. Mä kuulema tekisin siitä heti selvää. 

En oikein osaa sanoa miksi on niin paha juttu tunkea suuhunsa kaikenlaista. Mä oon kulinaristi ja maistelen mielellään kaikkea tuolin selkänojasta ihmisten varpaisiin. Tänään mamma kampasi mun komeaa turkkia ja sekunnissa nappasin sen kammasta koko karvapallon suuhuni ja sit mamma hädissään kaivoi sen pois mun suusta. Miks mä en siis muka omia karvojani saisi syödä? Syönhän mä niitä muutenkin joka päivä. Kas näin!


Mukavia joulunodotuspäiviä sinne ihan jokaiselle! Sinivalkoisen haasteen saa ottaa mukaansa ken haluaa! Haastan mukaan vielä ihanan Navettapiian Puuhamaa -blogin. :)

perjantai 9. heinäkuuta 2021

Salaisen agentin tunnustukset


Moi. Mitäs tytöille kuuluu? Tulin tässä vaan kertomaan että kovasti on vartiointihommia pukannut.


Mulla on oikein oma kylttikin että muut tietää varoa. Tietävät että pomomiäs on paikalla. 


Olin tässä taannoin koko yön peiteoperaatiossa. Mamma ei tiennyt että talossa oli tunkeutuja. Tässä talossa ei ole koskaan ennen ollut myyrää. Olin oikein hiljaa ja kuulustelin tunkeilijaa koko yön. Vasta aamun tunteina se alkoi puhua ja silloin mammakin heräsi. Se luuli kuulleensa vinkulelun ääntä. Se olisi voinut vielä jatkaa unia, mutta se havahtui unenpöpperöstään siihen todellisuuteen että mulla ei ole vinkulelua. Olin juuri saamassa kovistelemalla murrettua kuulosteltavan sohvan alla kun mamma pilasi kaiken. Myyrä juoksi sitä kohti. Luuli että mamma pelastaa sen. Se ei ole yhtä kova kuin mä, vaan alkoi yllättäen pomppia. Sitten se kuitenkin yllätyksekseni pisti myyrän selliin, sellaisen muovikuvun alle. 



Se olikin oikeastaan aika kätevää. Mä sain rauhassa katsella sitä kirkkaan pleksin takaa, ihan niinkuin niissä jenkkileffoissa joissa syyllinen koteloidaan pleksin taa. 




Sit mä esittelin mun kiinniottoa. Piti vähän pullistella kun tiesin että olin napannut sen. 

Koko loppupäivän oli voittajafiilis. Pidin vapaata iltapäivän.


Sain seuraavana päivänä vissiin jonkun ylennyksen... Mut hei, kuka noita laskee? Mä teen tätä työtä lihan kutsumuksen takia. Piti toki antaa poskipusu kiitokseksi. Kerroin sitten samalla parit salaiset muuvit mikäli vastaava tilanne pääsisi yllättämään. En tiedä tajusiko se, mutta kovasti esitti ymmärtävänsä.


Mamma sanoi mua aluksi aina välillä Agentti Mulderiksi. Mä kun tykkään pukeutua virka-asuun vapaa-ajallakin. Tai no, mähän olen töissä 24/7. Se tiesi että työskentelen FBI:lle, se on siis kansan kielellä Feline Bureau of Investigation. Välillä ratkon myös paranormaaleja ilmiöitä. Välillä myös itse aiheutan niitä. Silloin kun olin saamassa siirtoa tähän uuteen lokaatioon, mamma sai yliluonnollista signaalia. Kun se puhui mun silloisen työnantajan kanssa mahdollisesta nimen vaihdosta Agentti Mulderiksi niin samaan aikaan alkoi soida Hitmixillä Salaisten kansioiden tunnari. Se oli mun mielestä hyvä vitsi. Mä tein sen mun paranormaaleilla kyvyillä ihan huvikseni. Se sekoitti naisten pään.

Osaan myös hypnotisoida. Saan ihmiset valtaan katseellani. Kuulema edeltäjäni Kuningatar Mimma eli tuttavallisemmin M. osasi myös tuon tärkeän taidon. Sitä on kätevä käyttää. Se aktivoi ihmisissä lässytysreaktion ja sen seurauksena saa yleensä kuivattuja kanan sydämiä. Kas näin:



Just noin... siellä ne namut on ylälaatikossa... Vähän vielä vasemmalle... Hyvä palvelija... 

Sieltä vaan, antaa tulla ääntäni kohti... Raksut leijuu suuhuni...

Mut joo... Nyt pitää mennä. Ikkunasta näkyi joku UFO. Unidentified Feline Object.

Työt ei koskaan lopu. Catman kuittaa.

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Puutarhan kevät

 



Ihan mahdottoman ihana viikonloppu takana! Eivät tunnit riitä siihen kaikkeen mitä haluaisi ja pitäisi tehdä. Supervaihde päällä on tullut kylvettyä ja koulittua sen minkä jaksaa. Piha on jo lähes täysin lumeton ja suurin osa kasvilavoistakin on sulanut kevätauringon alla. Tänään vierähti koko iltapäivä ruukutuspöydän äärellä jo hieman ylisuuriksi kasvaneita tomaatintaimia koulimassa. Juhannusperunat ovat paljussa kasvamassa kasvihuoneen puolella ja kaikenlaista pientä itää siellä sun täällä. 

Pihalla kukkivat sinivuokot, italiantalventähdet, lumikellot ja krookukset. Aivan nupullaan olevat kiurunkannukset avautuvat ehkä jo huomenna. Syksyllä kukkalavaan talvehtimaan kuopatut sipuliruukut ovat pikkuhiljaa aloittaneet kukintaansa lasikasvihuoneen lämmössä. Ensimmäiset hyasintit, posliinihyasintit ja atsurihelmililjat huumaavat söpöydellään. Tulppaanit kasvavat suurin piirtein samaa tahtia niin ulkona kuin ruukuissakin. 

Ihan paras hetki vuodesta käsillä. Kahvikuppi kädessä kun istuu pihalla ja sulkee silmänsä, niin kuulee sepelkyyhkyn keväisen pulutuksen, variksen raakkumisen pesänrakennuspuuhien parissa ja satojen pikkulintujen konsertin. Kimalaiset kieriskelevät krookuksissa ja tänään neitoperho meinasi törmätä päin näköä. :)

Nyt alkoi myös kauan kaivattu loma, jonka aion viettää ihan täysin luonnossa vailla vaatimuksia, sähköpostien tarkastelua ja näytön tuijotusta. Pari viikkoa pelkkää rauhaa, kylvöä, maadoittumista, kaivamista ja tietysti ajoittain päätöntä hepuliryntäilyä Herra Aapelin kanssa (kuuluu päivärutiineihin). Ihania kevätpäiviä meiltä teille!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...