Parin viimeisen vuoden aikana olen toden teolla innostunut hyötyviljelystä puutarhassa. Ensin se alkoi muutamasta lavasta, omista salaateista, yrteistä, perunoista ja jonkin verran myös tomaateista. Nyt pihalla on lavatarhoja kaksi erilaista ja yksi kasvimaa avomaalla.
Perunamaalla kasvaa ‘Siikli‘, ‘Solist‘ ja ‘Mozart‘ -lajikkeita.
Tämä kasvimaa on pitkäaikaisempi projekti koska maa vaatii vielä paljon luonnonmukaista parantamista, joka vie varmasti useampia vuosia jotta mullasta tulee todella elinvoimaista, muhevaa ja hieman kevyempää. Maa on vielä kovin savista, mutta matoja kyllä löytyy. Nyt tässä kasvaa alkajaisiksi sipulia, tilliä, persiljaa, kehäkukkia, perunaa (kuten yllä kuvasta näkyy) ja muutamia punajuuria. Porkkanoista ei välttämättä tule vielä mitään mutta ainakin on kokeiltu. Pinaattisatoa saa jo korjata niin maasta kuin lavoista.
Muovisista "minikasvihuoneista" sai jo aikaista satoa. Noin reilun neliömetrin alalta olen kerännyt joka päivä ison kulhollisen salaattia, tiheään kylvettyjen salaattien reunalehtiä harventamalla. Toukokuussa puolikkaasta pikulavasta tuli nippukaupalla retiisiä. Aikainen kylvö tuntuu olevan retiisisadon salaisuus sillä se pitää viileästä. Kesäkylvöt tuppaavat aina kukkimaan.
Lavaan kylvin keväällä myös sikuria joka rehottaa nyt valtoimenaan. Pian täytyy siirrellä taimia myös kukkapenkkeihin, sillä sen kukat ovat todella kauniit - ja onhan se kaikkinensa syötävä monivuotinen kasvi.
Tuoreet salaattiainekset ovat ilo silmälle ja koko keholle. ♥
Taittuneita sipulinvarsia kerään ruokaan päivittäin. 10€ hinnalla ostin keväällä pari kiloa istukassipuleita. Vihreitä varsia hyödyntämällä ei ole tarvinnut ostaa sipulia ruoanlaittoon pariin kuukauteen. Salottisipulin varret olen jättänyt rauhaan. Päivittäinen sadonkorjuu on tuottanut niin suurta iloa ja koko perheelle on syötävää riittänyt parin euron siemenpussin hinnalla. Ihanaa tuoretta tilliä silppuan kourallisen kermaviilikastikkeen sekaan ja illalla nautiskelen aina ison salaattilautasellisen, sekaan vielä muutama oliivi ja kirsikkatomaatti. Nam!
Tomaatit joutuu vielä kaupasta ostamaan mutta pieni kasvihuoneeni alkaa muistuttaa pikkuhiljaa viidakkoa kaikkine tomaatteineen jotka ovat täydessä kukassa. Pikkuhiljaa nekin alkavat tuottaa satoa. Raakileita on ja yksi taatelitomaatti alkaa jo kypsyä.
Olen tykästynyt helppoihin ja kompakteihin amppeli- ja parveketomaattilajikkeisiin.
Kaikki tämä omalta pihalta poimiminen ja nautiskelu kyllä pistää miettimään että jokaisella suomalaisella - etenkin maaseudulla asuvalla tulisi olla oma pienikin hyötytarha. Ruoan merkitys tulee entisestään korostumaan ja suomalaisten kotitalouksien tulisi kasvattaa omavaraisuusastettaan. Ilmastonmuutos voi - ja todennäköisesti tulee vaikuttamaan suuresti ruoantuotantoon. On kamalaa nähdä helteiden näännyttämien etelän maiden kärvistelyä maastopalojen kourissa, jotka voivat tehdä pahaa jälkeä viljelysmaille ja hedelmätarhoille eikä niistä menetyksistä kovin äkkiä viljelijät toivu. Ja missä ruokapula ensin iskee, sinne luonnollisesti myös ruokaa muualta viedään - hinnat myös luonnollisesti nousevat jos kysyntä ylittää tarjonnan.
Rautatienomenapuu
Asia joka saa vereni hyvin nopeasti kiehahtamaan on vanhojen hedelmäpuiden kaato ja ennen kaikkea suomalaisten jokasyksyinen kitinä siitä kuinka tulee liikaa omenoita ja niitä pitää heittää pois. Viime syksynä sain tasan 3 omenaa omenapuustani joten siinä on minun sadonkorjuuni elämys kotimaisista kypsistä ompuista. Nyt omenapuussani on kyllä jo lähemmäs 100 raakiletta, mutta eiköhän niistä osa vielä putoa luonnollisen harvennuksen myötä. Kaikkea voi aina säilöä mutta ehkä säilytystilan puute tai vastaavasti ajan puute kiireen keskellä saavat ihmiset haaskaamaan satoa.
Sidesalaatit esikasvatuksessa kennostossa toukokuun lopulla. Nyt heinäkuun alkaessa ovat jo melko isoja keriä. Aika laittaa lisää salaattia kasvamaan elo-syyskuuta varten.
Olen mielenkiinnolla seurannut Instagramissa erään floridalaisen miehen haastetta elää vuosi vain pelkästään sillä mitä itse kasvattaa tai mitä voi luonnosta kerätä. Äskettäin hän keräsi puistoista ja hylätyiltä autiopihoilta satoja kiloja mangoja, sillä välin kun ihmiset käyvät kaupoista ostamassa kaukaa tuotuja hedelmiä. Kookosta hän on kerännyt ja käyttää sitä joka muodossa ruoanlaitossa. Toki kaupungeissa on varmasti saasteita ja lämmin ilmasto antaa mahdollisuuden jatkuvaan sadonkorjuuseen, mutta "urban gardening" tuntuu olevan nouseva trendi sekä myös erilaiset kattopuutarhat. Nykyisin ihminen on niin vieraantunut oman ruoan kasvatuksesta että selviäminen keräilemällä ja kasvattamalla on suurin piirtein sankariteko. Eipä se kyllä helpoa olisi koska se vaatii suunnatonta ahkeruutta, aikaa ja suunnitelmallisuutta - ja veikkaan että aika monesta tulisi siinä vaiheessa vegaani melko nopeasti.
Lempisalaattiani on tummalehtinen ‘Lollo Rossa‘.
Joissakin ilmastonmuutoksen skenaarioissa on arvioitu että Välimeren maiden alueiden pikkuhiljaa aavikoituessa kuumuuden ja kuivuuden seurauksena, ruoan tuotanto tulee siirtymään aina vain pohjoisemmaksi. Sitäkin ajatellen kannattaa kotimaista lähiruokaa suosia. Amerikassa suuri osa maissinviljelymaista on jo menetetty kevään tulvien ja myrskyjen seurauksena. Eipä täällä niistä juuri puhuta kun kotimaan politiikka menee uutisissa usein luonnonmullistusten edelle. Helleaallon piinamissa maissa kuten Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa maastopalot voivat olla todella kohtalokkaita, sillä juuri nämä maat ovat varmasti suurimpia Euroopan ruoantuottajamaita.
Suomalaisen ruoan puhtautta ylistettiin juuri eräissä tutkimustuloksissa yhdeksi maailman puhtaimmista. Pakko muuten ohimennen todeta että ohra on todella herkullinen vaihtoehto riisille, tykkään siitä kovasti vaikka olen aina ollut vannoutunut riisinsyöjä.
Marjapensaita ja hedelmäpuita olen myös pikkuhiljaa lisännyt pihalle. Tänä keväänä istutin 3 uutta kirsikkapuuta, yhden Kuntalan punaluumupuun (kahden jo olemassa olevan Laatokan helmen pölytysavuksi), 4 viherherukkaa, 4 mustaherukkaa, 6 karviaista ja pari marjapihlajaa. Äidin mökiltä olemme vuosittain keränneet herukoita ja joka vuosi on hilloja ja hyytelöitä tullut keiteltyä siihen malliin että eipä ole hilloa tarvinnut moneen vuoteen ostaa. Sunnutai-iltapäivän ratoksi keittelin tänään hieman raparperihilloa ja omaa variaatiota perinteisestä "paholaisenhillosta" - kylläkin nyt ihan kaupan ostotomaateista ja -paprikoista. Se herkku on tehnyt niin hyvin kauppansa kesäpöydässä salaatin ja grilliherkkujen kaverina. :)
Tulipas tästä nyt pitkä postaus ruokamietteitä, mutta hei, kun harvemmin postataan niin pistetäänpä sitten kerralla asiat putkeen. ;) Vaikka joskus raskaitakin asioita juuri ympäristön saralta joutuu miettimään, ihana rauha ja kiitollisuus nostaa päätään juuri sinä pienenä hetkenä kun on täysi salaattikulho kädessä ja unelmat tulevasta sadonkorjuusta vielä edessä...