Kiitos - vuosi 2017 kuvina

 

Se mikä kesällä tuntuu itsestäänselvyytenä, on näin vuodenvaihteessa taaksepäin katsoen jotain täysin maagista. Vaikka muistissa on kylmä kevät ja jos jonkinlaisia epäonnistumisia kasvatusten suhteen, kituvia, venyviä tomaateja, kukkimattomia daalioita ja suurten suunnitelmien romuttumisia, menneen vuoden muutamien taltioitujen hetkien vihreyttä katsellessa nousee väkisin pintaan rakkaus kesään ja kukkasiin - eihän se niin paha ollutkaan. Ihania yllätyksiä riitti. Keväällä nousi pystyyn uusi kasvihuone, ja olihan niitä tulppaanejakin... Sinivaleunikkokin ylitti itsensä.

Kesään mahtui laukkojen ja kuunliljojen megalomaaniset kukinnot. Kotia tuli tapetoitua mieluisaksi yläkerran ja olohuoneen osalta. Heinäkuu maistui ahomansikalle. Joka viikko oli kodissa uusi omalta pihalta poimittu kesäkimppu jos toinenkin. Valkoisia kruunuvuokkoja kasvatin satoja, ja nyt pikkumukulat odottavat vintillä taas uutta kevättä. 

Syksyllä tuli fiilisteltyä kypsien kirsikoiden ja ruskahetkien parissa. Joulukirjani näki päivänvalon ja haluankin tässä samalla kiittää lukijoita kaikesta siitä ihanasta saamastani palautteesta. ♥ Sydämellinen kiitos! Tänä vuonna joulu meni huomattavasti rauhallisemmin kuin viime vuonna kuvausten, suunnittelujen, leipomusten ja koristelujen keskellä. Tänä jouluna olen ollut suorastaan laiska. Jouluaterian toki tein perheellemme ja tänne Romppalaan kokoonnuimme jouluksi; äiti, isä, sisko ja hänen miehensä saman pöydän ääreen. Mutta mitään suurempaa hössötystä en ole lietsonut. Nyt joululoma on mennyt perheen parissa hieman laiskotellessa, lepäillessä ja pitkästä hinkuyskästä toipuessa. 

Suurella innolla odotan uutta vuotta. Ne hyötytarhaunelmat jotka viime kevään säätilan ja ajan puutten vuoksi lykkääntyivät seuraavalle vuodelle, elävät sisimmässä hiljaa itäen. Kohta varmasti taas kaivan siemenpussit sekä Lavatarhuri ja Omasta maasta -kirjat esille ja ryhdyn ahmimaan tietoa. Ihanin yllätystapaaminen minulla oli kesällä kun Lavatarhuri -kirjan kirjoittajat, ihanat Heidi Haapalahti ja Teija Tuisku, kävivät luonani piipahtamassa työnsä puitteissa. 

Aika tuntuu kuluvan vauhdilla, sitä on moni sanonut. Toivotaan että sama pätisi alkuvuoden talvikuukausiin jotka monesti tuntuvat matelevan kevättä innolla odottaessa. Jotain uutta ja jännää olen tässä kuitenkin ehtinyt kehitellä uuden vuoden ja puutarhakevään kunniaksi, joten pysykäähän kuulolla. ;) Kun uusi vuosi vaihtuu, on minulla jotain kivaa ja jännää keväistä kerrottavaa...

Siihen asti toivotan hyvää vuodenvaihdetta, iloista uutta vuotta ja suuria unelmia! 

Tammikuusta se puutarhaihmisen kevät alkaa... ;-)

Jouluiloa Romppalasta toivottaen

Näiden jouluisten tunnelmakuvien myötä haluamme Kuningatar Mimman kanssa toivottaa kaikille lukijoillemme täältä Romppalasta oikein ihanaa, kaunista ja rentouttavaa joulunaikaa! Kirjoittelen täällä glögilasi kädessä ja vastapaistetun joululimpun tuoksun leijuessa ilmassa. Joululaatikot ovat onnellisesti pakkasessa joulua odottamassa joten mitään suurempaa joulupaniikkia ei ainakaan vielä tunnu. Ja kaikki jouluhössötyshän on paljolti ihan itseaiheutettua stressiä, joten koitetaan ottaa ihan rennosti ja nautiskella tunnelmasta enemmän kuin suorituspaineista! ;)

Joulukuu on mennyt hujauksessa - ja hieman usvassa - edelleen sitkeää yskää sairastellessa. Tuntuu että joka toinen on potenut tautia jos monenmoista. Toivottavasti olette selvinneet terveinä ja energisinä jouluun. Nyt joululomaa on mukava aloitella ja odottaa toiveikkaana valkeutta jonka pitäisi lauantaina saapua. Toki lunta on vieläkin, mutta vesisade vei osan mukanaan. Viikko sitten olin kuin pikkukakara ihan into pinkeänä kun lunta suorastaan pyrytti ja kaikki oli luonnossa niin kaunista. Oikein sellainen vanhanajan kunnon talven tuntu. Silloin iski myös hykerryttävä joulun tunne. Itselleni lumi on tärkein joulutunnelman luoja, sitten valot, musiikki ja tuoksut - ja tietysti jouluaaton ateria perheen kanssa. 

Lopuksi vielä mainittakoon että joulukuun kahdeksantena päivänä istutin vielä tulppaaneja. Viileässä eteisessä odottaa vielä ruukkuun pääsyä pussillinen krookuksia ja muutama tulppaani. Ehkäpä kaivan jouluaattona kellarista multasäkin ja ryhdyn istutuspuuhiin...

Mikäli en joulukokkailujen ja koristelujen lomassa enää tänne blogimaailmaan
ennen joulua ehdi, toivotan jo nyt kaikille oikein
♥ Hyvää Joulua! ♥

Satavuotisia juhlitaan ilolla!

Mimman sininen aamuhetki noin klo 8...

Olen onnellinen että olen syntynyt Suomeen. Jopa ne pienet juroudet ja ujoudet, jotka meissä suomalaisissa asuvat lajityypillisinä perusominaisuuksina, ovat tietynlaisia pieniä rikkauksia kun asiaa oikein miettii. Mutta osaamme me suomalaiset myös juhlia, silloin kun on aihetta - pienessä tai isossa porukassa. Linnanjuhlat ovat outo kansallistapa telkkarista seurattuna, mutta juuri siksi se on ihan klassikko - ja juuri niin suomalainen juttu jota moni ulkomaalainen ei välttämättä ihan heti ymmärrä. :) Täälläkin ehkä hieman juhlitaan kahvittelun merkeissä...

Olen ollut jonkinlaisen pöpön kourissa jo muutaman viikon ja kun meikäläiseen sellainen iskee, niin tottakai se iskee siihen heikoimpaan kohtaan eli astmaisen keuhkoihin. Pihinän ja yskän keskellä on lievää univelkaa kertynyt 3-4 tunnin yöunien myötä jo pari viikkoa. Tunnin päivänokoset olen kyllä välillä ottanut... Univajeen aiheuttaman heikotuksen positiivisena kääntöpuolena olen tosin havainnut sen, että totaalisen tyhmät jutut alkavat tietyssä mielentilassa narattaa ihan valtavasti vailla mitään järjellistä syytä, ja ison hepulikohtauksen jälkeen on huomattavasti helpompi yskiä limat keuhkoista... Toinen positiivinen asia on rankkaa yskimistä seurannut kylkien ja vatsalihaten kipu - ehkä sitten tästä tervehtyneenä olen saanut seurauksena timmin sikspäkin?
(No, aina voi toivoa...)

Rakkaan Suomen satasia ajattelin kyllä juhlia vaikka väkisin. Nyt on siis aika kaivaa sitä "sisua" ja vääntää kakku ja parit tortut, sillä eihän näitä satasia voi jättää juhlistamatta, seuraavia satasia emme tuskin kukaan ole näkemässä. Olen vielä sitä sukupolvea jonka isovanhemmat elivät (ja osa myös kuolivat) sodassa, ja omia vanhempia sotaa seuranneet pula-ajat koskettivat, joten aina itsenäisyyspäivänä niitä asioita tulee väkisinkin mietittyä normaalia enemmän. Iloitaan tästä ajasta, rauhasta, ystävyydestä ja pienistä sinivalkoisista nykyhetkistä. Vaikka surua ja menetyksiä on monilla menneessä, riemuitaan tästä päivästä täysillä jotta se antaisi meille inspiraatiota ja uudenlaista energiaa tulevaisuuteen!

Iloista itsenäisyyspäivää meille kaikille! ♥ Ja entistä parempaa satasta eteenpäin. ->

Kasvihuoneesta talvinen työhuone

Tunnustan monen naisen tavoin olevani jonkinasteinen himosisustaja - tai koristelija ainakin. Syyssiivouksen pyyhittyä kasvarista viimeisetkin muistot menneestä kesästä - kesästä joka ei lähes kesältä välillä tuntunutkaan - ammotti tila tyhjyyttään ja kaipasi selvästi vuodenaikaan sopivaa somistusta. Hieman havuja, sammalta, varpuja ja käpyjä, sekä puhtaana kutsuva istutuspöytä virittävät tämän jouluhullun jo hyvään tunnelmaan. Kransseja ja muita roskaavia koristeita joita ei viitsi sisällä tehdä, on huomattavasti mukavampi puuhastella kasvihuoneen turvissa. Vaikka tilaa ei voi lämpimäksi tähän aikaan vuodesta kutsua, tuulen- ja sateensuojainen tila tekee askartelusta huomattavasti mielekkäämpää puuhaa. 

Sunnuntaina nostetaan maljat, tai ainakin kahvikupposet, isänpäivän kunniaksi. Eipä olisi tämäkään kasvihuone pihalleni kohonnut ilman oman maailman parhaan "ipan" rakennusapua, joten toivotan oikein hyvää isänpäivää meidän Ollille - ja kaikille muillekin maailman parhaille isäukoille! :)

Mimman joulumaltaat

Mä täällä taas vaihteeksi terve (siis Mimma). Tulinpa taas vaihteeksi kertomaan kuulumisiani että saatte jotain parempaa luettavaa kuin nuo palvelijan kasvihöpinät. Nyt se on kyllä ollu ihmeen hiljaa, kai siksi että kun on talvi, kaikki kasvit on enemmän tai vähemmän kuallu. Ihan mukava välillä näin, saa olla rauhassa siltä loputtomalta hössötykseltä, palvelija pysyy useimmiten sisätiloissa ja ite saa sen kaiken ansaitun huomion.

Sain kyllä tässä vähän liikaakin huomiota taannoin kun mul oli mahavaivoja. Tunnustan että minäkin välillä innostun kasveista, kylläkin ainoastaan heinästä kun se on ainoo vihree juttu johon pääsen käsiksi. Pullojukkaa oon katellu sillä silmällä, mut en pääse siihen käsiksi kun se on liian korkeella. No, niinku ihmisetkin joskus vetää perjantaina överit, mä vedin taannoin kanssa överit sen ruohon kanssa ja huono olohan siitä tuli. Yrjötti niin että pahaa teki. Sit ei pariin päivään edes raksut maistunu. Join vaan vettä. Mamma hössäs kauheesti vaik mä halusin vaan nukkua pois pahaa oloani. Väkisin se syötti mulle raksuja ja herkkutikun paloja, muutaman jaksoin syyä.  Mamma hiero ja paineli mun mahaa joka päivä ja se oli ihan kivaa, tykkäsin siitä, mutta mua väsytti ja tiesin et jotain kamalaa on tulos kun se oli jo hakenu yläkerrasta sen teleportaatiolaitteen. Siihe ku menee sisään ni löytää ittensä kohta ihan jostain vieraasta paikasta. Suosiolla en siihen mee (paitsi sillon ku kukaan ei nää...). Kuulin ku palvelija soitti eläinlääkärille, jätti sille viestiä ja selitti mun tilannetta. Siinä vaiheessa päätin että meen kyllä hiekkalaatikolle ja väännän sinne jotain vaikka väkisin. Mulla kävi tuuri ja se suunnitelma toimi ihan viimetingassa. Pari papanaa pelasti mut reissulta. Kyse oli ihan tunneista ja minuuteista. Jaahas, nyt mamma huutaa taustalla et täs on liikaa tietoo julkisesti kerrottavaks, mut mä kirjotan tänne mitä haluun, niinku ennenki.

Asiaan... No, mutta sepä ei pelastanut siltä kaameelta ylläriltä joka minua seuraavaksi odotti. Kaikki oli päällisin puolin ihan ookoo ku aloin taas syyä normaalisti, mut sit mamma otti tavaksi sivellä jotain ruskeeta kakan näköstä töhkää mun puhtaalle valkoiselle tassulle. Hyi hitto sanon minä. Mamma on niin kiva kun se hellii ja rapsuttaa, mut sit se ihan yllättäen vetää sitä p***aa mu kädelle ni oon tullu vähän epäluuloseks. Se teki sen joka päivä samaan aikaan, mut ny se on harhauttanu mua, ni en tiiä koska se sen aina tekee. Pari kierrosta pitää juosta kämppää ympäri ja ravistella tassua, mut ku ei se halvatun mämmi kädestä irtoo, ni pakkohan se on nualla pois. Se töhkä haisee ihan samalle ku ne mamman kaameet joululimput mitä se aina leipoo about näihin aikoihin. Kovasti se kyl kehuu mua ku putsaan tassut. Ja on mulle kyl ruoka maistunu paremmin ku vähän aikaa sitte. Raksuja pitää ottaa päälle et lähtee se töhkän maku suusta, ku eihän nyt oo ees pääsiäinen vaan joulu. Tilanne on ny tasaantunu eikä masu oo enää kipee. Nyt mä jaksan juosta, riehuu ja leikkii niinku ennenki. Ehkä vielä paremminki ku ennen. Kai siinä vihrees tuubissa on jotain taikaa.
Nyt tuli hepuli! Pitää mennä...

Kranssien aika

Maa oli tänäänkin hieman valkoinen ja jotenkin nämä syksyn ensimmäiset oikein viileät päivät tuntuvat aina kaikkein kylmimmille. Onneksi kasvihuoneessa saa olla hieman suojassa. Siellä on mukava puuhastella ja tehdä koristeita talvikaudeksi. Olen tykästynyt callunakranssien tekoon. Viime syksynä tein violetin version, nyt päädyin puhtaan valkoiseen joka johdattaa ajatukset lumen tuloon. Lisää kranssikuvia päivitin Oma Piha -blogin puolelle, juttuun pääset tästä.

Raikasta syyspäivää!

Talviaamuna

Hieman ennen aamuyhdeksää Kuningatar Mimma katseli melkein huolestuneen oloisena sohvan käsinojalla ulos ikkunasta, ja kun minä sunnuntaiaamun unenpöpperössä vilkaisin pihanäkymää, oli se yllättäen ensiluminen. Rakastan ensilumen näkemistä ja juuri sellaisessa viileässä aamussa on jotain pysähtynyttä ja rauhallista. Talven tulon huomaa kun puutalo tuntuu hieman normaalia viileämmältä ja aamutee maistuu silloin hieman paremmalle ja lämmittävämmälle. Päivän koittaessa oli ensilumen häivähdys jo kadonnut. 

Kaikki kukkasipulit on onneksi jo istutettu, nyt tuli vain pieni kiire laittaa talvisuojaukset paikoilleen: havuja marskinliljoille ja jouluruusuille, pienet tammen taimet peittelin varmuuden vuoksi lehtien suojaan. Tulevalle torstaille on luvattu lunta hieman enemmänkin, joten viimeisten pikaisten pihatöiden ja suojaverkkojen virittelyn myötä talvi saa taas vaihteeksi tulla.

Lokakuisia

Havahduin tosiasiaan että lokakuu on jo puolessa välissä. Tänään oli mitä mukavin pihatyöpäivä haravoinnin ja kukkasipulien piilottelun merkeissä. Kuunliljakujan siistimisen jätän yleensä vasta keväälle, mutta hoidin sen kuntoon jo tänään. Katkoin kuihtuneet lehdet ja kitkin alueen jotta saan väleihin piiloteltua sipulin jos toisenkin. Kerrattukukkaisia tulppaaniunelmia kuten Evita, Danceline ja Dream Touch, sekä kestosuosikkini, monikukallinen Candy Club. Pikkuruisia laukkoja olen myös vaihteeksi hankkinut sekä ensimmäistä kertaa myös kokeeksi Triteleiaa (Brodiaea) 'Queen Fabiola'. Sitä olisi ihana kerätä pieniin leikkokimppuihin. Parisataa kevätkurjenmiekkaa ja pallerolaukkaa odottaa vielä kuoppausta ruskeissa paperipusseissaan. Kyllä vain, alennusmyynnit on kahlattu läpi vaikka koetin hillitä itseäni. "Mutku oli euron pusseja..."

Kärhöt ja valkoalpit jaksavat kukkia ihanasti, nyt myös syysasterit alkavat vasta kukkia. Menneen puutarhakesän suurten epäonnistumisten top-kolmosessa  tomaatien ohella ovat ehdottomasti daaliat. Nyt vasta ne ovat vihdoin avaamassa ENSIMMÄISIÄ nuppujaan. Ja loppuviikolle on luvattu jo ensimmäisiä pieniä yöpakkasia. Se siitä kukkaloistosta. Innolla haalin juurakoita keväällä Hollannista, suuret kukkaisunelmat mielessä. Suomen kesä päätti sitten laittaa hieman kapuloita rattaisiin. No, ensi vuonna uusi yritys samoilla juurakoilla. Kruunuvuokkoja on sen sijaan piisannut vaikka muille jakaa, nekin ajattelin ottaa talteen. Äidilleni olenkin vienyt koko kesän ajan isoja vuokkokimppuja ja hän naureskeli että siinä sinä taas intoilet aivan Laimi-mummin suulla. Hän oli kuulema aina rakastunut kruunuvuokkoja ja oli aina kukkakaupasta ostanut niitä leikkona yhden tai kaksi. Ehkäpä hän on ollut "hengessä" mukana ja käynyt salaa niitä hoitamassa. ;-)

Ruskan lehdet ovat jo melkein kaikki varisseet pihapuista. Ihailin näkymää ikkunasta kun tuulenvire sai aikaan aikamoisen "kultasateen". Illat pimenevät yhä aikaisemmin, pihalle syttyvät lyhdyt pikkuhiljaa ja valopuu pääsi verannan nurkalle iltaa valaisemaan. Viikonloput muuttuvat näin syksyn tullen aikamoiseksi hyggeilyksi, mutta sehän tässä vuodenajassa on kieltämättä ihan parasta.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!