Kiitos - vuosi 2017 kuvina

 

Se mikä kesällä tuntuu itsestäänselvyytenä, on näin vuodenvaihteessa taaksepäin katsoen jotain täysin maagista. Vaikka muistissa on kylmä kevät ja jos jonkinlaisia epäonnistumisia kasvatusten suhteen, kituvia, venyviä tomaateja, kukkimattomia daalioita ja suurten suunnitelmien romuttumisia, menneen vuoden muutamien taltioitujen hetkien vihreyttä katsellessa nousee väkisin pintaan rakkaus kesään ja kukkasiin - eihän se niin paha ollutkaan. Ihania yllätyksiä riitti. Keväällä nousi pystyyn uusi kasvihuone, ja olihan niitä tulppaanejakin... Sinivaleunikkokin ylitti itsensä.

Kesään mahtui laukkojen ja kuunliljojen megalomaaniset kukinnot. Kotia tuli tapetoitua mieluisaksi yläkerran ja olohuoneen osalta. Heinäkuu maistui ahomansikalle. Joka viikko oli kodissa uusi omalta pihalta poimittu kesäkimppu jos toinenkin. Valkoisia kruunuvuokkoja kasvatin satoja, ja nyt pikkumukulat odottavat vintillä taas uutta kevättä. 

Syksyllä tuli fiilisteltyä kypsien kirsikoiden ja ruskahetkien parissa. Joulukirjani näki päivänvalon ja haluankin tässä samalla kiittää lukijoita kaikesta siitä ihanasta saamastani palautteesta. ♥ Sydämellinen kiitos! Tänä vuonna joulu meni huomattavasti rauhallisemmin kuin viime vuonna kuvausten, suunnittelujen, leipomusten ja koristelujen keskellä. Tänä jouluna olen ollut suorastaan laiska. Jouluaterian toki tein perheellemme ja tänne Romppalaan kokoonnuimme jouluksi; äiti, isä, sisko ja hänen miehensä saman pöydän ääreen. Mutta mitään suurempaa hössötystä en ole lietsonut. Nyt joululoma on mennyt perheen parissa hieman laiskotellessa, lepäillessä ja pitkästä hinkuyskästä toipuessa. 

Suurella innolla odotan uutta vuotta. Ne hyötytarhaunelmat jotka viime kevään säätilan ja ajan puutten vuoksi lykkääntyivät seuraavalle vuodelle, elävät sisimmässä hiljaa itäen. Kohta varmasti taas kaivan siemenpussit sekä Lavatarhuri ja Omasta maasta -kirjat esille ja ryhdyn ahmimaan tietoa. Ihanin yllätystapaaminen minulla oli kesällä kun Lavatarhuri -kirjan kirjoittajat, ihanat Heidi Haapalahti ja Teija Tuisku, kävivät luonani piipahtamassa työnsä puitteissa. 

Aika tuntuu kuluvan vauhdilla, sitä on moni sanonut. Toivotaan että sama pätisi alkuvuoden talvikuukausiin jotka monesti tuntuvat matelevan kevättä innolla odottaessa. Jotain uutta ja jännää olen tässä kuitenkin ehtinyt kehitellä uuden vuoden ja puutarhakevään kunniaksi, joten pysykäähän kuulolla. ;) Kun uusi vuosi vaihtuu, on minulla jotain kivaa ja jännää keväistä kerrottavaa...

Siihen asti toivotan hyvää vuodenvaihdetta, iloista uutta vuotta ja suuria unelmia! 

Tammikuusta se puutarhaihmisen kevät alkaa... ;-)