lauantai 29. tammikuuta 2022

Ihana Amazing Grey


Lumensekaisen, harmaanvalkean viikonlopun piristykseksi ajattelin kaivella viime kesän kukkamuistoja puutarhasta. Yksi 2021 lempikukista oli ehdottomasti tämä utuinen ’Amazing Grey’ -silkkiunikko (Papaver rhoeas). Ah, mitä hennon pastellista lilaa - ja kyllä - joissakin kukissa todella oli aistittavissa aavistuksen verran harmaata häivähdystä. 






Kuin hienoa silkki-/kreppipaperia! Ilmeisesti lajike on risteytys jonkinlaisen verenpunaisen lajikkeen kanssa kun muutamassa kukassa näkyi terälehdissä hauskasti punaisia "tahroja" ja pulpahtipa kerran keskelle kylvöstä yksi aivan helakanpunainen yksilökin sekoittamaan pakkaa. Muutoin kukat vaihtelivat ihanasti hennoissa pastellisissa sävyissä ja osa kukista oli röyhelöisen kerrattuja, osa yksinkertaisia. 





Joka päivä oli kiva katsoa mitä uusia yllätyksiä oli avautunut. Siemenkodat olivat kovin pieniä eivätkä kaikki ihan ehtineet kypsyä, enkä tiedä olisiko niissä edes ollut juurikaan siemeniä. Toisaalta, puutarhassa oli kukassa muitakin unikoita, joten en sitten yrittänyt kerätä näistä siemeniä talteen. Oletko sinä onnistuneesti kerännyt näistä siemensatoa? Unikothan toki kylväytyvät hyvin itsestäänkin, joten saa nähdä onko ylläreitä luvassa.


Nyt tosin kun siemenkauppoja vilkaisee, niin eipä ole tullut näitä vastaan kun tuntuvat olevan kaikkialla loppu. Eikä kyllä ihme, näitä olisin mielelläni ihastellut myös ensi kesänä. Muistaakseni viime kevättalvenakin siemenet loppuivat vähän väliä. :) Nyt täytyy nauttia näistä kuvien ja muistojen kautta. Kesällä sitten jotain muuta ihanaa!



Toisen pussin kylvin lavatarhaan ja toisen pienelle pörriäisniitylle. Taustalla häämöttävät perhoskukat, sinisievikit ja sarjasaipot.

Lavassa kaverina kasvoi partaohraa, jänönhäntiä ja ’Bronzed Beauty’ -kehäkukkia. Kylvin samaan satsiin myös ihanan näköisiä ’Zinderella Peach’ -isotsinnioita mutta niistä ei valitettavasti yksikään noussut. Tein kylvön varmaan liian aikaisin. Nämä muut kyllä kestävät viileää, mutta tsinniat eivät alkutaipaleella kylmästä tykkää. Eräs amerikkalainen leikkokukka-asiantuntija muistaakseni kerran sanoikin, että jos tsinnian esikasvattaa liian viileässä, sen kukinta kärsii eikä ole silloin välttämättä niin kerrattukukkainen kuin toivoisi.

Siemenpusseja on tullut rapisteltua päivittäin kuin kulta-aarteita. Niin tulee aina tehtyä tässä vaiheessa vuotta. Kaikenlaiset kylvökaaviot muodostuvat lippusiin ja lappusiin ja sitten kohta taas piirrän uuden suunnitelman kun tulee joku uusi siemenhankinta, tai sitten mieli vaan muuttuu. No, näinä lumisina päivinä pieni kukkaiseskapismi sallittakoon. Kesämalvikkeja (kuvassa) hommasin taas valkoisina ja pinkkeinä kun ovat niin ihania maljakossa verannalla, ja ulkonakin kukkivat todella pitkään. Näistä tuli myös omia siemeniä otettua talteen.

Vaikka kaikkia ihanuuksia ja erikoisuuksia riittää ja riittää, joskus se yksinkertainen ja perinteisen tuttukin voi olla ihan parasta. Viime kesänä fiilistelin kaikkia ruiskaunokkeja, jotka kylvin ihan pörriäisiä varten kun niitä kovin rakastavat ja onnellinen surina kävi niissä koko kesän. Höyrähdin nyt sitten ostamaan siemeniä ensi kesäksi ihan 15 pussillista kun eivät kustantaneet kuin 0,60€/pss. kylvän niitä kaikkialle aukkopaikkoihin. Sitten saa surutta kerätä niitä vielä kimppuihin ja pörriäisillekin riittää namia. ;) Tässä lavassa alaoikealla näkyy porkkanoiden naatit ja mukavasti tuli porkkanoita vaikka ruiskaunokit vyöryivätkin päälle.

Aapelikin jo kaipaa kesää ja illanistujaisia verannalla. Nyt jos verannalla käy huurteisten ikkunoiden läpi kurkistamassa, pian pitää marista ja sadatellen juosta äkkiä takaisin sisälle sohvan ja takkatulen lämpöön. 


Catman tietää entisestä elämästään, että ulkona vietetyt pakkastalvet eivät ole yhtään kivoja. Omat ruokakipot, sohvapöydällä oleva lauantaipussi (lue: kissanminttu Dreamies) ja halihetket sylissä auttavat kylmänkin talven yli. Tsemppiä kaikille myrskyisen viikonlopun kohtaamiseen ja uuden kevään odotukseen!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...