Alkukevään piha

Piha näyttää jo aivan keväiseltä. Paljon olisi siistittävää, mutta en ihan vielä aio putsata kukkapenkkejä. Pakkasia on vielä tulossa ainakin öiseen aikaan joten ehkä kuihtuneet lehdet toimivat vielä hieman suojaavina. Eilen juuri mietiskelin syksyllä istuttamani ritarinkannuksen (Delphinium Highlander Moonlight) tainta. Minulla on ollut vähän huonoja kokemuksia syysistyusuksista kun eivät ole aina selvinneet kevääseen, mutta riemu oli rajaton kun näin tämän säihkyvän pienokaisen. Peitelin sen vielä pakkasharsolla.

Kun oikein syynäsin nenä maassa, löytyihän se ensimmäinen kevään merkki: yksi pieni sinivuokon nuppu!

Krookuksetkin ovat jo vauhti päällä. Nyt on ihanaa vain kierrellä pihaa ja suunnitella mitä kaikkea voi ryhtyä maan kunnolla sulettua toteuttamaan! Aurinkoista viikonloppua kaikille :)

Varjoyrtti

Unikoita maalaillen

Innostuin myös tänään hieman maalailemaan kukkia. Kiitos vain kaikille ihanista sanoistanne edellisen maalauksen tiimoilta, se innosti taas jatkamaan maalaamista. Inspiraatio on ollut hieman hakusessa jo vuoden päivät, mutta nyt tuntuu että jotain erilaista alkaa syntyä. Tälläiset hieman suurpiirteisemmät maalaukset ovat vaihteeksi mukavia, on ehkä tullut hieman kangistuttua kaavoihin viimevuosina. Tämä myös akryyleilla maalattu pellavakankaalle, taustaan käytin viuhkasivellintä ja kukat syntyivät palettiveitsellä. Sillä saa mukavan rosoista pintaa ja nyt jo innolla mietin minkälaisia papukaijatulppaaneita palettiveitsellä maalaten syntyisi, se siis seuraavaksi kokeiluun :) Vielähän tässä on kolme kuukatta aikaa maalata uutta näyttelykesää varten! Pieni ajatelma syntyi myös tämän maalauksen mukana:

Havisevassa viimassa

varteni taipuu.

Sitkeänä tuulessa vain

hiljainen kaipuu.

Kesämuistojen loitotessa

sydän pysyy nupullaan,

lopulta sen unikon suudelma

herättää.

♥

Kevään iloa alkavalle viikolle! :)

Kevättunnelmissa ♥

Ensimmäiset narsissiruukut kruunasivat tämän aurikoisen, keväisen lauantaipäivän. Mimman vuoksi kukat päätyivät kalterien taakse ;)

Siskon kanssa käytiin keräämässä iso nippu pajunkissoja. Laitoin pajut maljakkoon ilman vettä jotta kuivuvat ja kestävät siten toivon mukaan pääsiäiseen asti.

Mimma halusi luonnollisesti tutkia ja nuuhkia pajut hyvin tarkkaan.

Niin pehmeitä ja pörröisiä ovat, aivan kuin Mimman varpaat.

Eilen innostuin akryyleilla suttaamaan pientä sisustustaulua itselleni.

Liimailin tauluun myös pieniä lasinugetteja, ne kimmeltävät kivasti valossa aivan kuin vesipipisarat.

Pakko vielä loppuun laittaa pieni tilannekuva pihalta. Lumi katosi yhtä nopeasti kuin se tulikin - mahtavaa! Lisäksi tunnustan että dyykkasin viime viikolla täysin ehjän ja hyvän mustan puutarhapöydän itselleni. Olen aivan täpinöissäni kun oli niin hieno löytö :)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Mimma ja Emma

Mademoiselle-Mimma otti tänä iltana oikein kunnon torkut sylissäni sohvalla. Pää oli kämmenellä ja toisella kädellä silitin. Taustalla soi Siouxsie & The Bansheesin "Face to Face" ja tunsin oloni lähes kissanaiseksi ;) Mimma pitää myös kyseisestä kappaleesta, etenkin "purrr"-kohdasta. Kummasti alkaa itseäkin väsyttää kun katselee rentoa ja nukkuvaa kissaa. Eilen illalla kun sanoin Mimmalle että nyt kyllä jalat puutuu, hän pomppasi pystyyn ja alkoi vimmatusti leipoa reisiä, aivan kuin palauttaakseen verenkierron takaisin jalkoihin! Toiseksi paras nukkumapaikka on nyt ollut isoäitini vanha Emma-tuoli joka kantautui taannoin yläkerrasta olohuoneeseen kun tarvittiin lisää istumapaikkoja. Nyt tuoli tuskin lähtee enää takaisin yläkertaan - ainakaan jos Mimmalla on siihen sanomista.

"Mun tuoli."

Torkkupeitto isoäidinneliöistä valmistuu pikkuhiljaa. Siitä saa tulla niin suuri kuin vain motivaatiota ja virkkuuintoa riittää ;)

Sain systeriltä hänen entiset puiset valokuvakehykset ja (yllätys, yllätys) maalasin ne. Tulostin niihin perhosten kuvia jatkeeksi tuolle torilta ostetulle perhoskokoelmalle. Pöytä on myös maalausvimman tuotos. Vuosia sitten ostin sen Elloksen poistomyynnistä parilla kympillä. Alkuperäinen väri oli sanoinkuvaamaton kellertävän-harmahtavan-vihertävä-beige, niin karmea väri että sellaista ei uskoisi edes olevan olemassa. Ruskeana se oli ihan OK, mutta nyt se kyllä kieltämättä tulee parhaiten oikeuksiinsa. :) Maalaaminen kannattaa aina!

Pöydänvaihtopäivä ja täpinää

Sen jälkeen kun maalasin keittiön valkoiseksi, tummanruskea pöytä näytti kovin raskaalle ja tönkölle keskellä keittiötä. Onneksi löytyi ratkaisu, nimittäin viime kesänä kirpparilta "Villa Siniä" varten ostamani 20€ pöytä joka kesällä maalattiin valkoiseksi. Olipa vielä aivan saman kokoinen kun tuo ruskea pöytä joten se sopi hyvin keittiöön. Niin se vaan käy että kirpparilta hankkii tavaraa ulkovajaa varten ja ne päätyvätkin lopulta keittiöön jokapäiväiseen käyttöön, samoin kuin nuo tuolit jotka kesällä tuunasin. Laskinkin että tälle koko pöytäryhmälle kertyi hintaa yhteensä 55€ + maalit ja kankaat. Maaliakin oli jo entuudestaan, joten edes sitä ei tarvinut tuoleja varten silloin erikseen ostaa.

Mimma tarkkaili pöydänvaihtoa hieman epäluuloisena, mutta sen jälkeen kun oli tarkistettu että vehnänoraat ja majesteetin kulahtanut rakas pahvilaatikko olivat tutuilla paikoillaan, alkoi ruokakin taas maistua. 

 Schesirin kanaa ja ankkaa nautiskeltiin suurella antaumuksella. 

Eipä tuo pahvilaatikko mikään kovin hieno koriste ole, mutta kun se on toiselle niin tärkeä kapistus ja muutoin Mimma heittäytyy pöytäliinalle kierimään, ja hetken kuluttua rullattuaan sen kasalle, käyttäisi hän sitä sitä kickeroon korvikkeena (vaikka toki ihan oikea kickerookin kyllä löytyy, mutta se vaan ei enää rouvaa kiinosta). Tässä juuri vaihdetun pöytäliinan iloa, tyylinäyte karvoittamisoperaatiosta joululta parin vuoden takaa. En ymmärrä sanontaa "nostetaan kissa pöydälle". Kyllähän se osaa pöydälle mennä ihan nostamattakin ;)

Kirppispöydän pinta on hieman rosoinen ja oksankohdat kuultavat läpi viimekesän pikamaalauksen jäljiltä, joten huomenna illalla kun on taas uusi purkki maalia messissä, saa se pari uutta viimeistelevää maalikerrosta ylleen. Tulipa tänään iltapäivällä juotua kuppi kahvia - mitä en yleensä juo. Nyt onkin ollut virtaa koko illan vaikka muille jakaa eikä tuo täysikuukaan varmaan yhtään helpota asiaa. Koko huusholli on nyt sitten siivottu ja kampesin ihan omin voimin olohuoneessa huonekalujakin uusille paikoilleen pikkuhiljaa hivuttamalla. Hetkeksi istahdin sohvalle Strömsötä katsomaan ja siinä samassa Mimma kapusi syliin ja kävi siihen nukkumaan. Se hillitsi menoa hetken aikaa kunnes jalat puutui ja oli pakko lähteä liikkeelle. Kun sanoin Mimmalle että "jalat puutuu", niin heti perään alkoi vimmattu elvyttäminen tassuilla leipomalla. On se hyvä että on taitava fysioterapeutti omasta takaa ;) Mimmasta on kyllä tullut nyt tämän reilun parin vuoden aikana täysin sylikissa ja se on aivan ihanaa. Hän on tajunnut että mikäs sen parempaa kun on oma lämpötyyny alla ja rapsutus jatkuu ja jatkuu ja jatkuu....

♥ Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille  ♥

Linda & Mimma

Ikkunalla vihertää ja bataatti sinnittelee

En ole aikaisemmin kesäkukkia esikasvattanut. Ainoastaan jotain nopeimpia ja helpoimpia kasvihuoneessa ja suorakylvänyt kehäkukkia ym. Perennoja on tullut enemmän kasvateltua kasvihuoneessa. Nyt ajattelin kokeilla pidempää esikasvatusta sisällä kun on ollut niin kefätfiilis jo pidemmän aikaa. Keittiön ikkunan äärellä tasolla on kaksi kasvivaloa ja lämpömatto. Tänään koulin jo nämä pikkuiset lobeliat pienemmiksi ryppäiksi. Lobelia on kesäkukista ehdoton suosikkini - ihana sininen pilvi! Varsinaista viherpiiperrystä oli tämä touhu - samoin kun noiden mikroskooppisten pienien siementen kylvö myös. Tämä on siis ensimmäinen kesäkukkakokeiluni, joten odotukset eivät ole hirvittävän korkealla, mutta toivotaan parasta :) Kasvivaloa ja lämpömattoa täytyy kyllä kehua (ei, tämä ei ole maksettu mainos, heh), normaalisti taimista tulee niin honteloita ja pitkiä kun joskus jotain olen yrittänyt kasvattaa sisällä, ei se ole oikein onnistunut.

Ahkeraliisat menossa omiin pikku kennoihinsa.

Mimmalla on omat heinät kasvamassa, yksi kaukalollinen tuli jo syötyä.

Pihlaja-angervossa oli niin ihanat viheät silmut että nappasin pari oksaa lasipulloon. Varret ovat ihanan käkkyräisiä.

Helmililjojen, lumikellojen, krookusten ja tulppaanien alkuja näkyy jo siellä täällä. Voihan Pekka Pouta, älä sinä meille mitään takatalvea nyt yhtään ennusta! :(

Bataattipäivityksen aika kun sitä jotkut ovat jo kyselleet. Iso jässikkä taitaa olla eloton tai väärin päin. Saattaa olla että käännän sen toisin päin ja katson tapahtuuko mitään. Näissä puolitetuissa bataateissa on molemmissa yhdet versot. Samaiset versot jotka ovat siinä törröttäneet jo pari viikkoa. Tuskinpa näillä ihan huvimajaa ensikesänä vihreäksi verhota ;) Nämä olivat ihan supermarketin bataatteja eikä mitään luomuakaan, ehkäpä siinä vika. Käykääpäs katsomassa kuinka upeasti Marjalla bataatti kasvaa: VAU!!! Ihan käy kateeksi ;) Sepä olikin luomubataatti, tässä se ero huomattiin! Eräs tenava oli tehnyt oikein Youtubeen videonkin luomubataatin ja itämisenestoaineella käsitellyn bataatin välillä, huima ero. Ehkäpä sitä vielä ehtisi kokeilla uuden kasvattamista ennen kesää jos luomua jostain täältä löytäisi. 

Loppuun vielä terveiset Mimmalta jonka torkkuja valo häiritsee. Silloin pitää aina laittaa tassut silmille.

 

Suuri nippu varpaita.

 

Torkkupeitto edistyy pikkuhiljaa. Lankakerien vahtiminen ottaa voimille.Kissalla on kyllä ihmeellisiä kykyjä. Tässäkin tassu pystyssä ja silmät muka auki, mutta silti koko katti aivan täydessä unessa. Leppoisaa iltaa kaikille!

Ohjelmavinkki: Majakan kaksi puutarhaa

Tulipa tänään FST:ltä kiva puolen tunnin ohjelma majakanvartijasta joka rakastaa puutarhanhoitoa ja maalaamista. Tuli hyvälle mielelle tämän katsottuaan ja ihania maisemia. Ja voi niitä ihania kurjenmiekkoja, vau! Kyllä saisi tulla enemmän puutarhaohjelmia tähän aikaan kun vielä kesästä haaveilee. Ohjelma on YLE Areenassa katsottavana 9.4. saakka ja tulee myös FST:ltä uusintana  16.3. klo 14.35

Luontoretkellä: Majakan kaksi puutarhaa

Suosittelen ♥

"Hurmikset" postissa

Tässä se on! Hurmaava huvila (tai "Hurmis" kuten Ilona kirjaansa nimittää) saapui tänään ja iltapäivällä raahasin näitä laatikollisen kotiin ja kohta uudelleen käärittyinä taas takaisin postiin. Eli ennakkotilaajille kirja lähti minulta heti tuoreeltaan ja vielä painomusteelta tuoksuen :) Kirjakauppoihin tämä ilmestyy varmasti lähiaikoina.

Mikä ilo ja jännitys oli tutkia koko kirja läpi, sillä en ole nähnyt aikaisemmin kirjasta kuin oman osioni. Ilonalle: sydämelliset kiitokset siitä että pyysit mukaan kirjaan, on suuri kunnia olla näin kauniissa teoksessa mukana. ♥ 

Kirja on kyllä todella kaunis ja Neiti Sievänen on myös tehnyt tuttuun tapaansa kaunista jälkeä kirjan taitossa. Itsekin taittajana luen kirjat aina sillä silmällä kuinka sivut ja kuvat on aseteltu ja tämä on kyllä NIIN ihana.

Hieman pinkkiä puutarhastani :)

Nyt vain sydän sykkyrällä odottelemaan uutta kevättä ja toivon mukaan kukkaloistoa!

Puutuolien koristemaalaus

Ei tämä maalausinto näytä vielä laantuneen yhtään. Aika siis kertoa tämän perjantai-illan projektista. Jos aikaisempi maalaus lähti lapasesta niin tämä lähti sitten varmaan jo sukasta. Ainakin homma meni ihan mukavasti putkeen parissa tunnissa! Photoshopilla askartelin tuollaisen ornamenttikuviokokonaisuuden jonka sitten tulostin parille A4-arkille, teippasin kuvion yhteen, jäljensin paksummalle ja vahvemmalle akvarellipaperille ja lopulta leikkasin sablonaksi. Sablonan leikkaaminen käsin on sitten kurjaa puuhaa sanon minä, mutta tunnin nyhräyksen jälkeen se oli siinä. Mattopuukkoa en voinut käyttää kun se ei tuossa paksuhkolla paperilla luistanut. Käytin sitten pikkuruisia teräviä kynsisaksia. Sablonamuoviakin kyllä löytyy, mutta olen todennut jo useaan otteeseen että paras materiaali on hieman paksumpi paperi/pahvi joka imee päältä maalin ylimääräisen kosteuden itseensä eikä leviä holtittomasti sablonan alle ja kaikkialle.

Töpöttimen tein pumpulista ja ohuesta superlonharsosta - ihan tulee vanhat posliinimaalausvuodet mieleen! Harso onkin jäänteitä niiden tuputustöiden ajoilta.

Samalla väriskaalalla mennään. Tuolit maalasin vaalealla turkoosinsinisellä jo vuosi sitten, nyt käytin tuota tummempaa mosaiikki-sävyä kuviointiin. (Vielä on puoli purkkia jäljellä, mitähän tässä vielä tulee maalattua!?!?!)

Vaikka teippasin melko tiukasti sablonan kiinni, reunoista tulee usein hieman rosoiset. Viimeistelin kuviot tarkemmiksi siveltimellä.

Kuvion kuivittua halusin reunoille vielä rajaavat kehykset, joten teippasin maalarinteipillä reunoihin sopivat rajat ja töpötin maalilla.

Ja niin tuli taas hieman uutta ilmettä kotiin. :)

Nämä kaksi tuolia ovat minulle kovin rakkaita. Ne ovat osa äärimmäisen pientä irtaimistoa joka tuli tämän autiotalon mukana. Tuoleissa oli hiutunut pintakäsittely, kunnes ne tuli hiottua, hieman petsattua ja lakattua vuosia sitten. Väri oli hieman kuin tuo taustalla näkyvä hirsiseinä. Koska muita sen värisiä huonekaluja ei täältä kotoa löydy ja tuolit nököttivät yksinäisyyttään yläkerassa, maalasin ne tällä vaalealla turkoosinsinisellä sävyllä noin vuosi sitten jotta sopivat muuhun sisustukseen. Toivon kovasti että tuolien tekijä on lopputulokseen tyytyväinen, nimittäin ihaniksi tuolit juuri tekee toisen pohjassa oleva kirjoitus lyijykynällä:

"350 kpl, tämä oli viimeinen"

Kova on urakka ollut hänellä joka kaikki nämä tuolit on ennen muinoin rakentanut. Ehkäpä nämä ovat olleet joskus kyläkoulumme juhlasalissa tai työväentalolla tai urheilutalolla katsomon penkkeinä. Näissä on todella hyvä istua joten tukevaa laatutyötä ovat ja niitä kyllä pidetään arvossaan tässä talossa :) ♥