Pöydänvaihtopäivä ja täpinää

Sen jälkeen kun maalasin keittiön valkoiseksi, tummanruskea pöytä näytti kovin raskaalle ja tönkölle keskellä keittiötä. Onneksi löytyi ratkaisu, nimittäin viime kesänä kirpparilta "Villa Siniä" varten ostamani 20€ pöytä joka kesällä maalattiin valkoiseksi. Olipa vielä aivan saman kokoinen kun tuo ruskea pöytä joten se sopi hyvin keittiöön. Niin se vaan käy että kirpparilta hankkii tavaraa ulkovajaa varten ja ne päätyvätkin lopulta keittiöön jokapäiväiseen käyttöön, samoin kuin nuo tuolit jotka kesällä tuunasin. Laskinkin että tälle koko pöytäryhmälle kertyi hintaa yhteensä 55€ + maalit ja kankaat. Maaliakin oli jo entuudestaan, joten edes sitä ei tarvinut tuoleja varten silloin erikseen ostaa.

Mimma tarkkaili pöydänvaihtoa hieman epäluuloisena, mutta sen jälkeen kun oli tarkistettu että vehnänoraat ja majesteetin kulahtanut rakas pahvilaatikko olivat tutuilla paikoillaan, alkoi ruokakin taas maistua. 

 Schesirin kanaa ja ankkaa nautiskeltiin suurella antaumuksella. 

Eipä tuo pahvilaatikko mikään kovin hieno koriste ole, mutta kun se on toiselle niin tärkeä kapistus ja muutoin Mimma heittäytyy pöytäliinalle kierimään, ja hetken kuluttua rullattuaan sen kasalle, käyttäisi hän sitä sitä kickeroon korvikkeena (vaikka toki ihan oikea kickerookin kyllä löytyy, mutta se vaan ei enää rouvaa kiinosta). Tässä juuri vaihdetun pöytäliinan iloa, tyylinäyte karvoittamisoperaatiosta joululta parin vuoden takaa. En ymmärrä sanontaa "nostetaan kissa pöydälle". Kyllähän se osaa pöydälle mennä ihan nostamattakin ;)

Kirppispöydän pinta on hieman rosoinen ja oksankohdat kuultavat läpi viimekesän pikamaalauksen jäljiltä, joten huomenna illalla kun on taas uusi purkki maalia messissä, saa se pari uutta viimeistelevää maalikerrosta ylleen. Tulipa tänään iltapäivällä juotua kuppi kahvia - mitä en yleensä juo. Nyt onkin ollut virtaa koko illan vaikka muille jakaa eikä tuo täysikuukaan varmaan yhtään helpota asiaa. Koko huusholli on nyt sitten siivottu ja kampesin ihan omin voimin olohuoneessa huonekalujakin uusille paikoilleen pikkuhiljaa hivuttamalla. Hetkeksi istahdin sohvalle Strömsötä katsomaan ja siinä samassa Mimma kapusi syliin ja kävi siihen nukkumaan. Se hillitsi menoa hetken aikaa kunnes jalat puutui ja oli pakko lähteä liikkeelle. Kun sanoin Mimmalle että "jalat puutuu", niin heti perään alkoi vimmattu elvyttäminen tassuilla leipomalla. On se hyvä että on taitava fysioterapeutti omasta takaa ;) Mimmasta on kyllä tullut nyt tämän reilun parin vuoden aikana täysin sylikissa ja se on aivan ihanaa. Hän on tajunnut että mikäs sen parempaa kun on oma lämpötyyny alla ja rapsutus jatkuu ja jatkuu ja jatkuu....

♥ Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille  ♥

Linda & Mimma