Ei tämä maalausinto näytä vielä laantuneen yhtään. Aika siis kertoa tämän perjantai-illan projektista. Jos aikaisempi maalaus lähti lapasesta niin tämä lähti sitten varmaan jo sukasta. Ainakin homma meni ihan mukavasti putkeen parissa tunnissa! Photoshopilla askartelin tuollaisen ornamenttikuviokokonaisuuden jonka sitten tulostin parille A4-arkille, teippasin kuvion yhteen, jäljensin paksummalle ja vahvemmalle akvarellipaperille ja lopulta leikkasin sablonaksi. Sablonan leikkaaminen käsin on sitten kurjaa puuhaa sanon minä, mutta tunnin nyhräyksen jälkeen se oli siinä. Mattopuukkoa en voinut käyttää kun se ei tuossa paksuhkolla paperilla luistanut. Käytin sitten pikkuruisia teräviä kynsisaksia. Sablonamuoviakin kyllä löytyy, mutta olen todennut jo useaan otteeseen että paras materiaali on hieman paksumpi paperi/pahvi joka imee päältä maalin ylimääräisen kosteuden itseensä eikä leviä holtittomasti sablonan alle ja kaikkialle.
Töpöttimen tein pumpulista ja ohuesta superlonharsosta - ihan tulee vanhat posliinimaalausvuodet mieleen! Harso onkin jäänteitä niiden tuputustöiden ajoilta.
Samalla väriskaalalla mennään. Tuolit maalasin vaalealla turkoosinsinisellä jo vuosi sitten, nyt käytin tuota tummempaa mosaiikki-sävyä kuviointiin. (Vielä on puoli purkkia jäljellä, mitähän tässä vielä tulee maalattua!?!?!)
Vaikka teippasin melko tiukasti sablonan kiinni, reunoista tulee usein hieman rosoiset. Viimeistelin kuviot tarkemmiksi siveltimellä.
Kuvion kuivittua halusin reunoille vielä rajaavat kehykset, joten teippasin maalarinteipillä reunoihin sopivat rajat ja töpötin maalilla.
Ja niin tuli taas hieman uutta ilmettä kotiin. :)
Nämä kaksi tuolia ovat minulle kovin rakkaita. Ne ovat osa äärimmäisen pientä irtaimistoa joka tuli tämän autiotalon mukana. Tuoleissa oli hiutunut pintakäsittely, kunnes ne tuli hiottua, hieman petsattua ja lakattua vuosia sitten. Väri oli hieman kuin tuo taustalla näkyvä hirsiseinä. Koska muita sen värisiä huonekaluja ei täältä kotoa löydy ja tuolit nököttivät yksinäisyyttään yläkerassa, maalasin ne tällä vaalealla turkoosinsinisellä sävyllä noin vuosi sitten jotta sopivat muuhun sisustukseen. Toivon kovasti että tuolien tekijä on lopputulokseen tyytyväinen, nimittäin ihaniksi tuolit juuri tekee toisen pohjassa oleva kirjoitus lyijykynällä:
"350 kpl, tämä oli viimeinen"
Kova on urakka ollut hänellä joka kaikki nämä tuolit on ennen muinoin rakentanut. Ehkäpä nämä ovat olleet joskus kyläkoulumme juhlasalissa tai työväentalolla tai urheilutalolla katsomon penkkeinä. Näissä on todella hyvä istua joten tukevaa laatutyötä ovat ja niitä kyllä pidetään arvossaan tässä talossa :) ♥
Tosi kauniit tuolit! Ja vaude mikä sävy. Olen ihan heikkona turkoosiin!
VastaaPoistaWau mitkä aarteet nuo tuolisi. Kovin on kaunis lopputulos: ei tarvitse enää yksinään nököttää tuolien vaan ne varmaan pääsevät ylväästi kunniapaikalle.
VastaaPoistaKylläpä tuolien ilme muuttui. Tosi kauniit, ja niin ihanan väriset : )
VastaaPoistaTuoleista tuli kauniit ja ihanan sabluunan olet tehnyt/löytänyt !
VastaaPoistaIhanat tuolit saivat ansaitsemansa koristelun...todella kauniita ovat!
VastaaPoistaTeit tuoleista tosi kauniit!
VastaaPoistaUpeat koristemaalaukset tulivat! Värit ovat kyllä ihan mahtavat!
VastaaPoistaJaahas, kävi taas vanhanaikaisesti, kerkeisn kirjoittaa ummet ja lammet ja ykskaks olikin tyhjä kommenttikenttä.....mä taaaaas unohdin.....
VastaaPoistaEn enää lärpätä uusiksi, totean vaan, että ne ON kauniit!! :D
Kauniit tuolit! Mutta eihän niillä voi istua lainkaan kun pitää vain ihailla.
VastaaPoistaVoi mahdoton miten upeat tuolit tulikin! Sapluunahommat ovat kivoja -itsekin on tullut tehtyä niitä jonkin verran ;) (samoin posliininmaalausta nuoruudessa -kääk!)
VastaaPoistaOlet tosi taitava. Hienot tuolit.
VastaaPoistaKauniit ovat, sekä tuolit että maalaus.
VastaaPoistaMiten oletkaan ehostanut aarteesi kauniiksi ♥ Todellakin, eihän noilla raaski edes istua. Niiden ääressä pitää istua ja ihastella.
VastaaPoistaJa voi, kuinka sympaattinen merkintä tuolin pohjassa. Ihan liikutuin, kun mietin tekijää. Hän on varmaan huokaissut syvään ja pitkään, kun tuon on kirjoittanut. "Valmis, vihdoinkin."
Wau! Hyvä idis!! Ja kauniit tuli;)
VastaaPoistaKiitos ihanista komenteista ♥
VastaaPoistaPepi: mulle käsi nyt sama juttu, en tosin ehtinyt vielä kirjoittaa tähän kovin pitkää sepustusta. Pöh Bloggeria...
Kyllä näillä tuoleilla raaskii istua ;) sitä vartenhan ne ovat. Intopii: sama juttu, teksti oli ihana yllätys kun sen löysin, kova on urakka ollut tekijällä ja ihana idea että kirjoitti pohjaan. Tuoli on spesiaali kun se on juuri se viimeinen ;) Näinköhän jossain maailmalla on tuoli jossa lukee "Tämä on ensimmäinen, 349 jäljellä..."
Ihanat tuolit. Ja mikä parasta ne on ite duunatut. Tuossa näkee ettei kaikkea tarvitse ostaa uutena. Ja ei noin upeita ihan helposti kaupasta löytyskään.
VastaaPoista