Kukkatarhan vuosikuulumiset 2019

Tässä vielä luvassa pieni kukkapuutarhan kooste näin vuoden 2019 viimeistä päivää kohti mentäessä kun edellisessä postauksessa tuli keskityttyä vain hyötytarhaan. :) Aloitetaan keväästä joka oli varsin kukoistava. Toukokuussa tuli alkajaisiksi kuitenkin hetkellinen takapakki.

Lunta! :( 

Kasvihuoneessa kukki narsissit ja helmililjat ja ulkona kevätkurjenmiekat. Onneksi lumi oli vain hetkellinen...

... ja pörriäiset pääsivät taas syömään - vaikkapa ‘Katharine Hodgkin‘ -kevätkurjenmiekalle.

Esikotkin olivat hetken lumen alla. Paremmat päivät koittivat kuitenkin pian. Poimin oveen helmililjoja ja muutaman ylipitkäksi venähtäneen hyasintin. Hyasintit kukkivat upeasti keväällä!

Tulppaaniylläreitäkin oli taas luvassa kun syksyllä alennuksesta hamstraa heräteostoksina milloin mitäkin outoa ja vimmatusti kuoputtaa niitä maahan ja keväällä katsoo että WTF? :D En nyt ihan heti muista mikä tämä on... Varmaan se on muistiinpanoissa... Jossain...

Chinatown oli kyllä harkittu teko. Suosikkini kirjavien lehtiensä vuoksi. ♥

Sitten alkoi omena- ja kirsikkapuiden kukinta lemmikkien säestämänä. Mikäpä siinä oli kaivaa maata kukkivien puiden keskellä. Välillä piti pysähtyä katselemaan valkoisia kukkapilviä. Rautatienomenapuun ensikukinta 2 vuotta siirron jälkeen.

‘Pohjolan helmi‘ -kirsikkapuu teki syksyllä hyvän sadon.

Sulkahernepuun ympärystä on ensi keväänä työn alla. Siinä kasvaa nyt erinäisiä kellokukkia harvakseltaan ja kaipaa jotain "ryhtikasvia" ja reunuskasvia polun syrjään. 

Keväthetki jonka ei haluaisi päättyvän...

Kuunliljakujalle toivat väriä ‘Peach Blossom‘ -tulppaanit ja purppuraomenapuu.

 Pari vuotta sitten syksyllä istutetut himalajanmarskinliljat (Eremurus himalaicus) innostuivat alkukesällä tekemään komeita puolitoistametrisiä kukkavanoja. Tilasin juurakot silloin suoraan Hollannista kun ovat edullisempia. Näitä rakastan kovasti ja ehkä uskaltaudun istuttamaan lisää kun ovat pärjäilleet ihan hyvin loivassa rinteessä jonka salaojitin lecamurskeella. Unelmana olisi joskus hankkia upea vaalean-/lohenpunainen Eremurus x isabellinus ‘Romance‘.

Pihavajan ympärys on kaivannut hieman kaivamista ja hienosäätöä. Kesällä edustaa tulikin "paranneltua" ja nyt kivituhkapolku jatkuu suoraan vajalle asti. vierelle syntyi pieni kohopenkki kesäkukille ja muutamalle karviaiselle. Tässä vasemmalla kasvaa päärynäpuu ‘Lada‘, oikealla ‘John Davis‘ -köynnösruusu joka kukkikin kesällä upeammin kuin koskaan! Tässä kuva valmiista alueesta kesäkuun lopulta.

Kesäkuun alkupuolen kohokohta on aina kielokimppujen kerääminen. Allergisena en niitä sisällä kestä mutta ulkona voi onneksi tuoksutella.

Tämä polku johtaa pihavajalle ja keväällä tuli kaivettua tuo vasemmanpuoleinen kaistale jossa kasvaa nyt mustaherukoita, omenapuu ja muutamia koristekasveja ja löysin myös etelänarnikin jota olen kaipaillut. Tässä kohden sattumalta paljastui muutamasta kivenmurikasta huolimatta syvää multamaata joten pitihän se hyödyntää. Polun reunustin jakamalla siihen ruusujuurta, tässä on sen verran aurinkoinen ja kuivahko paikka että ehkä se ei venähdä siinä liikaa. Kuusiaidan takana häämöttää lavatarha. Tämän polun alun molemmilla puolilla kasvavat rungolliset marja-aroniat. Tämä keskellä näkyvä soikko on siis uusi keväällä istutettu aroniapuu. :)

Olen mieltynyt erilaisiin rungolliseksi kasvatettuihin pikkupuihin, niillä saa korkeusvaihtelua eivätkä silti vie liikaa tilaa. Rungollinen kaarisyreeni ‘Veera‘ kukki viime kesänä ihanasti. Olen antanut sen rauhassa kasvaa ja juurtua mutta ensi keväänä latva kaipaa ehkä hieman muotoilua. Valkoiset pampulat ovat ‘Mount Everest‘ sorjalaukkoja (Allium stipitatum). Ne kasvavat todella suuriksi ja korkeiksi. Ne muistuttavat lähes jättimäisiä voikukan hahtuvapalleroita kauempaa katsottuna.

Tässä lisää samaisia laukkoja "vihreän hetken" aikana heti puiden kevätkukinnan jälkeen. Tämän istutusneliön kasvit ajattelin kaivaa ensi keväänä ylös pioneja ja keskellä kasvavaa kirsikkapuuta lukuunottamatta. Kaipaan parempaa ryhtiä ja kompakteja kasveja joten taimien siirtelyä luvassa ja tietty maa kaipaa jo vähän parannnusta. Alunperin halusin reunustaa alueen selkeästi jotta muoto säilyy mutta en osannut päättää millä kasvilla sen tekisi. Voi olla että päädyn taas jakamaan tuoksukurjenpolvea kun sitä saa helposti lisättyä (lue loputtomasti) ja pörriäiset tykkäävät siitä kovasti. Sen lehdet ovat myös siistit ja kasvusto matalahko. Tätä aluetta aion talven pimeinä tunteina pohtia huolella.

Kurjenmiekat kukkivat viime kesänä hyvin ja olen niitä viime vuosina keräillyt koska ovat kaikissa muodoissan lempikasvejani. Tässä helmiäisenhohtoinen Iris germanica ‘Immortality‘ joka kukki ensimmäistä kertaa. ‘Beverly Sills‘ ihastuttaa värillään joka kerta ja on aika hurmaava puuterinen "partaveikko" joka teki nyt montakin kukkaa.

Tässä ihana sävy näkyy vielä paremmin...

Odotettu ensikukkija oli (alla) siperiankurjenmiekka ‘Miss Apple‘. ♥ Eikö olekin ihana?

Valkoista unelmaa tarjoili loistojasmike, joka kukki valtoimenaan. Se ilmeisesti tykkäsi keväällä tehtystä siirrosta. 

Pionien kestosuosikki ‘Duchesse de Nemours‘

Kaverina sillä kasvaa tähtiputkia ja muita pioneja... 

Ampiaisvieras oli uusi ötökkäbongaus.

Arovuokot ovat pikkuhiljaa levinneet ja siementaimia löytyy sieltä tälltä. Keväällä täytyy niitä siirrellä ja keskittää. Vuokoista puheen ollen... Syksyllä löytyi alennuksesta hämyvuokkoja ja odotan innolla kevättä kun saan nostaa maasta ruukut joihin niiden juurakot piilotin.

Alppiruusuilla oli myös hyvä kukintakesä.

Elokuinen työmaa tässä, nyt lavatarhan välistä pääsee myös polkua pitkin vajalle menevälle polulle. Tämän alueen kehitys jatkunee ensi keväänä kasvien osalta. Vajan vieressä oleva kuusi ehkä lähtee ja syksyllä istutin vielä kirsikkapuun tuohon mutkaan kun siitä löytyi syvä kuopan paikka. Tämmöistä tämä täällä on aina, siinä mihin kuoppa syntyy, siihen istutetaan. ;)

Erinäisiä kesäkukkia tuli kasvatettua ja kylvettyä myös. Tässä leijonankita ‘Twinny Peach‘ jota suosittelen lämpimästi. ♥ Kesän ainoa näkemäni leppiskin siellä kömpii.

Banaanipuu viihtyi ja rehotti ennätyssuurena ulkona ruukussaan ja teki poikasia. 2 puolimetristä poikasta on nyt vanhemmillani hoivissa ja toinen poikasista teki vielä yllättäen poikasen talvella, joten viidakko laajenee uhkaavasti. :-D

Syksyllä puutarhasta sai poimia ihania kimppuja joissa mm. rikkaporkkanaa ja auringonkukkia. Tämä uutuuslajike ‘Ms Mars‘ lähti heti keväällä kokeiluun ja rakastuin siihen täysillä. Sanoisin että ihana viininpunaisen tahrima vintageväritys, nyt parempaa termiä keksimättä. :) Persoonallinen ja ihana. Näitä ehkä myös ensi kesänä. Mukavan matalahko ja tukeva lajike maljakkoon.

Huh, tässäpä tuli aikamoinen aikamatka kesään ja vain pintaraapaisu kun vaikea valita mitä nostaa esiin. Lopuksi Kuningatar Mimmalla on vielä hyvin tärkeää asiaa näin vuodenvaihteen kynnyksellä.

Kansalaiset,  muistakaa uudenvuodenaattona pitää tavoitteet korkealla
mutta myös ottaa talvella rennosti huopaan kääriytyneenä ja pitää hauskaa.

 Ei mene aikaakaan kun kevätaurinko lämmittää taas poskipäitä ja ilma tuoksuu illansuussa koivunlehdille ja kissanmintulle.

Onnellista uutta vuotta ja entistä parempaa vuosikymmentä 2020!

♥:lla Linda & Mimma

Romppalan puutarhavuosi 2019 hyötytarhassa

Hyötytarhan vuosi 2019

Sitä vuosi 2019 on todellakin ollut - puutarhan vuosi. Keväällä suuressa ilmasto- ja ympäristöahdistuksessani (ja katseltuani kaikki talvi-illat YouTubesta erinäisiä kotivaraan, omavaraisuuteen ja hyötyviljelyyn liittyviä videoita) päätin keskittyä täysillä hyvötyviljelyyn ajatuksella "viljele kuin henkesi riippuisi siitä". Okei, ehkä hieman dramaattisesti ilmaistu mutta kuvaa syvimpiä tuntemuksiani - eikä sitä kasvatusvimmaa joka sisimmässä kyti voinut estää. Se oli purkautumisvaiheessa jo ennen toukokuuta. Onneksi lavatarhaan ei tarvinut kuin heittää siemenet, perunat sekä istukassipulit ja odotella kasvua. Satoa tulikin ihan kiitettävästi. Avomaalla kasvimaan luonti alkoi ja se vienee vielä useamman vuoden aikaa että muheva kasvualusta syntyy. Toki ei sieltäkään tyhjin käsin lähdetty. Kesän kohokohtia joka päivä oli ruokatarpeiden poimiminen lavoista. Kori käteen ja yltäkylläinen vihreä "tuoretiski" odotti muutaman askeleen päässä. 

Salaatteja tuli mussutettua kesän aikana varmaankin kilotolkulla, samoin sipulinvarsia, retiisejä, tomaatteja ja kasvihuonekurkkuja. Keväällä kun söi ensimmäiset kunnon satsit vihreää, tuntui kuinka koko keho olisi saanut virtapiikin ja sillä hetkellä kyllä oivalsi kuinka tärkeää tuoreen raakaravinnon saanti on pitkän talven jälkeen. Toki talvellakin tulee syötyä kaupan salaattia ja tomaatteja mutta ei niissä vaan ole samaa "ytyä". Tuoretta tilliä ja persiljaa tuli myös laitettua ruokaan kuin ruokaan. Ikävä on jo uusia perunoita, ‘Lollo Rossaa‘ ja kähäräsinappia...

Laskin että ahkeralle salaatinsyöjälle tässä tulee kyllä valtava säästö ja myös toki pienennys muovijätteen määrässä. Oletetaan että jos joka päivä ostaisi pussillisen salaattia joka maksaa noin euron, muutaman neliömetrin alalta keräsin salaattia aina toukokuun puolesta välistä pitkälle syyskuuhun kulhollisen joka ikinen päivä, se tekisi noin 130 pss salaattia. Salaatissa oli tietty myös seassa yrttejä, sipulinvartta, pinaattia ym. joten säästö varmasti vielä suurempi. Kylvin salaatit tiheään ja keräsin aina suurimmat reunalehdet sieltä täältä, jolloin kasvi jatkoi loputonta kasvuaan. Isoista lavoista sidesalaattikerät keräsin tosin kokonaisina sitten loppukesällä.

Muistoissa ovat ihanat kesälounaat, uudet perunat ja melko vihreät salaatti-illalliset... ;-) Ensi kesänä kasvatan perunoista vain Solistia, Annabelleä ja syksyksi Mozartia, joka on suuri suloisen kaunis myöhäinen punakuorinen peruna. Se kasvoi itsekseen vailla mitään hoitoa tai kastelua avomaalla. Vierellä kasvoi Solistia ja Siikliä joista molemmista tuli aivan surkea sato avomaalla. Lavoissa niistä tuli paljon satoa ja suuria puhtaita perunoita. Tulin siis tulokseen että vain Mozart päätyy ensi kesänä kasvimaahan ja kaikki varhaisperunat lavoihin.

Ämpärillinen kauniita Mozarteja myöhäissyksyllä. Ovat kuulema hyviä uuniperunana mutta itse en tullut sitä valmistustapaa vielä kokeilleeksi.

Monilta löytyy kännykästä kuvia sukulaislapsista, itsestä tai lemmikeistä mutta minulla suurin osa taitaa olla (tietty Mimman kuvien ohella) vihanneskulhollisia muodossa jos toisessa. :-D

Tämäkin ‘Little Gem‘ -yksilö on näköjään pitänyt ihan erikseen suurella viherpiipertäjän ylpeydellä ikuistaa. Ilmeisesti se oli erityisen hieno?

Kesän paras mansikka oli ilmeisesti tämä (ihme, kerrankin ei ole multaa kynsien alla).

Keväällä istutin lisää marjapensaita kaikkialle minne pystyin ja sain ensimmäiset maistiaiset ‘Pohjan Jätti‘ -pensaasta. Tavoitteenani on ollut ujuttaa satokasveja koristekasvien joukkoon "edible landscaping" -hengessä ja vuoden 2019 aikana kaikkiaan istutinkin 4 viherherukkaa, 5 mustaherukkaa, 6 karviaista, 2 vadelmaa, kokeeksi yhden mesivadelman ja yhden mansikkavadelman, 2 luumupuuta, 5 kirsikkapuuta ja ‘Pekka‘ omenapuun sekä 2 marjapihlajaa. Säästin koko viime talven keväisiä taimihankintoja varten ja paras varmaan aloittaa sama homma nyt. Talvet kaurapuurolla niin kesä menee sadonkorjuussa. ;-)

Pinaattiakin löytyy vielä pakkasesta...

Yrttejä keräsin korikaupalla kuivumaan joten niitä on talven tarpeiksi ja varmaan ylikin. Lähinnä tilliä, persiljaa ja oreganoa kun muille olen hieman allerginen (tai en muuten vain tykkää mausta esim. korianteri - hyi).

Rapeat herneet ja pitkät pavut maistuivat. Papuja pakastin jonkin verran kun taittoherneitä tuli tuoreeltaan syötyä aika paljon ja ne kukkivat syksyllä vielä uudelleen.

Tomaatti ja kasvihuonekurkkuvillitys iski nyt toden teolla kun kerrankin meni esikasvatus niinsanotusti putkeen. Tällä vyöhykkeellä ja näissä olosuhteissa missä kasvatan, en aloita tomaattien esikasvatusta ennen huhtikuun puolta väliä vaikka kasvivalot onkin. Taimet ehtivät venähtää aivan liian pitkisi ja jos tulee viileä kevät, se on täysi katastrofi ja energian hukkaa. Sen totesin toissakeväänä kun kylvin tomaatit maaliskuussa ja honteloita metrin pituisia taimia pääsin istuttamaan kasvihuoneeseen vasta kesäkuun puolessa välissä. Aion pitäytyä myös kompakteissa amppeli- ja parveketomaattilajikkeissa jotka tuottavat paljon makeaa satoa pienessä tilassa.

Tosin näitä ‘Sweet Aperitif‘ -kirsikkatomaatteja kasvatan kyllä ensi kesänäkin. Niin ihanan ylimakeita ne olivat. Suurimman osan taimista kasvatin siemenestä paria amppelia ja yhtä herkullista ‘Dasher‘ -taatelitomaattia lukuunottamatta. Surkean pieni 5m² lasihuoneeni oli ääriään myötäen täynnä. Isossa muovihuoneessa ei tunnu mikään oikein kasvavan. Se on liian puolivarjossa ja ehkä kennomuovin UV-suodatin tai jokin muu syy tekee siitä huonon koska siellä ei mikään tunnu kasvavan ja taimetkin jäävät honteloiksi. :-(

Keväällä istutettu ‘Pekka‘ teki maistiaisen - ei huono. ;-) Tiedän, nuoresta puusta olisi pitänyt ottaa raakileet pois että jaksaa juurtua kunnolla mutta en vaan raaskinut. Halusin tätä omenaa liian paljon, siitä tuli upean punainen ja herkullinen. Olisi tullut vieläkin tummempi mutta piti poimia pakkasen alta.

Tästä tuli sen verran pitkä hyötytarhaa koskeva jaaritus että teen ehkä vielä toisen vuosikoosteen koristekasvien osalta koska silläkin puolella tuli joitakin kivoja yllätyksiä ja kukintoja. Päätän postauksen loppusyksyn tunnelmiin. Kasvihuoneen vierusta on ollut sotkuinen ongemapaikka jossa ei menestynyt muuta kuin lemmikki ja rikkaruohot, joten syksyllä isän kanssa rakensimme uuden lavan ensi vuodeksi sipuleita varten. Syksyn poistomyynnistä löysin myös yhden Palram-minikasvihuoneen lisää kokoelmiini. Nämä ovat ihan parhaita jos haluaa aikaista satoa. Tässä on hyvä aurinkoinen paikka. 

Ison lavan kasvualustaksi sai kätevästi kipattua kaikki haravoidut syksyn lehdet pihalta ja sekaan tuoretta hevosenlantaa. Keväällä pinnalle vielä kerros mustaa multaa ja istukassipuleita. Pyrin että saisin sipulisadon määrän kasvatettua niin että riittäisivät hyvin vielä pitkälle talveen asti. Eli tuplaus viime kesän satoon.

 

Hyötytarha - edes pieni sellainen - on ihana kiitollisuutta tuottava asia, joka saa ihmisen arvostamaan puhdasta ruoantuotantoa entisestään. Puhumattakaan työpanoksesta ja energiasta, jota ruoan kasvatukseen menee. Makuelämykset ja onnistumisen ilo olivat pinnalla viime kesänä. Tiedän toki että aina ei mene satovuodet putkeen mutta se on osa luonnon kanssa elämistä. Vuosi 2019 oli onneksi innostavan palkitseva. Oman puutarhan satokasvien lajikevalinnoissakin tapahtuu taas hienosäätöä, joka on tärkeä osa koko puutarhaharrastuksen hienoutta ja seikkailua makuelämysten maailmassa. Uutta satokautta odotellessa...

Nautinnollista uutta vuotta 2020!