Tunnen olevani onnekas kun saan katsella hieman korkeammasta perspektiivistä tätä näkymää suoraan olohuoneeni ikkunasta. Juuri tämä kohta jaksaa lumota minut kaikkina vuodenaikoina. Keväällä ja kesällä kun alue on täynnä kieloja ja etualalla oleva alppiruusu kukkii, näin syksyllä kun kuusta kiertelevät pihlaja-angervot saavat syysvärinsä ja talvella kun huurre ja lumi peittää mustikan- ja puolukanvarvut. Eihän tässä varsinaisesti mitään kummempaa ole kuin normaalia suomalaista metsää, mutta siinä mieli lepää. Kuva ei tee oikeutta tälle näkymälle joka ikkunasta näkyi aikaisin lauantaiaamuna. Aamukaste kimalteli lehdillä ja jopa kaukaisuudessa tien toisella puolella välkehti väreillen järvi joka ei yleensä pahemmin tänne asti näy. Tuntui aivan siltä kuin näkymä olisi napattu suoraan jostain keijusadusta.
Rakastan syksyä aivan yhtä paljon kuin kevättä. Niin kaunis vuodenaika. Etupihalle istuttamani suosikkipuu, vaahtera, on kasvanut muutamassa vuodessa aivan huimiin korkeuksiin. Pidänkin tätä omana "voimapuunani", käyn sitä välillä aina kehumassa. :-D Ihanat kultaiset lehdet sinistä taivasta vasten, se on myös yksi syksyn ihanimpia näkyjä.
