lauantai 11. marraskuuta 2017

Kasvihuoneesta talvinen työhuone






Tunnustan monen naisen tavoin olevani jonkinasteinen himosisustaja - tai koristelija ainakin. Syyssiivouksen pyyhittyä kasvarista viimeisetkin muistot menneestä kesästä - kesästä joka ei lähes kesältä välillä tuntunutkaan - ammotti tila tyhjyyttään ja kaipasi selvästi vuodenaikaan sopivaa somistusta. Hieman havuja, sammalta, varpuja ja käpyjä, sekä puhtaana kutsuva istutuspöytä virittävät tämän jouluhullun jo hyvään tunnelmaan. Kransseja ja muita roskaavia koristeita joita ei viitsi sisällä tehdä, on huomattavasti mukavampi puuhastella kasvihuoneen turvissa. Vaikka tilaa ei voi lämpimäksi tähän aikaan vuodesta kutsua, tuulen- ja sateensuojainen tila tekee askartelusta huomattavasti mielekkäämpää puuhaa. 

Sunnuntaina nostetaan maljat, tai ainakin kahvikupposet, isänpäivän kunniaksi. Eipä olisi tämäkään kasvihuone pihalleni kohonnut ilman oman maailman parhaan "ipan" rakennusapua, joten toivotan oikein hyvää isänpäivää meidän Ollille - ja kaikille muillekin maailman parhaille isäukoille! :)

perjantai 10. marraskuuta 2017

Mimman joulumaltaat


Mä täällä taas vaihteeksi terve (siis Mimma). Tulinpa taas vaihteeksi kertomaan kuulumisiani että saatte jotain parempaa luettavaa kuin nuo palvelijan kasvihöpinät. Nyt se on kyllä ollu ihmeen hiljaa, kai siksi että kun on talvi, kaikki kasvit on enemmän tai vähemmän kuallu. Ihan mukava välillä näin, saa olla rauhassa siltä loputtomalta hössötykseltä, palvelija pysyy useimmiten sisätiloissa ja ite saa sen kaiken ansaitun huomion.

Sain kyllä tässä vähän liikaakin huomiota taannoin kun mul oli mahavaivoja. Tunnustan että minäkin välillä innostun kasveista, kylläkin ainoastaan heinästä kun se on ainoo vihree juttu johon pääsen käsiksi. Pullojukkaa oon katellu sillä silmällä, mut en pääse siihen käsiksi kun se on liian korkeella. No, niinku ihmisetkin joskus vetää perjantaina överit, mä vedin taannoin kanssa överit sen ruohon kanssa ja huono olohan siitä tuli. Yrjötti niin että pahaa teki. Sit ei pariin päivään edes raksut maistunu. Join vaan vettä. Mamma hössäs kauheesti vaik mä halusin vaan nukkua pois pahaa oloani. Väkisin se syötti mulle raksuja ja herkkutikun paloja, muutaman jaksoin syyä.  Mamma hiero ja paineli mun mahaa joka päivä ja se oli ihan kivaa, tykkäsin siitä, mutta mua väsytti ja tiesin et jotain kamalaa on tulos kun se oli jo hakenu yläkerrasta sen teleportaatiolaitteen. Siihe ku menee sisään ni löytää ittensä kohta ihan jostain vieraasta paikasta. Suosiolla en siihen mee (paitsi sillon ku kukaan ei nää...). Kuulin ku palvelija soitti eläinlääkärille, jätti sille viestiä ja selitti mun tilannetta. Siinä vaiheessa päätin että meen kyllä hiekkalaatikolle ja väännän sinne jotain vaikka väkisin. Mulla kävi tuuri ja se suunnitelma toimi ihan viimetingassa. Pari papanaa pelasti mut reissulta. Kyse oli ihan tunneista ja minuuteista. Jaahas, nyt mamma huutaa taustalla et täs on liikaa tietoo julkisesti kerrottavaks, mut mä kirjotan tänne mitä haluun, niinku ennenki.

Asiaan... No, mutta sepä ei pelastanut siltä kaameelta ylläriltä joka minua seuraavaksi odotti. Kaikki oli päällisin puolin ihan ookoo ku aloin taas syyä normaalisti, mut sit mamma otti tavaksi sivellä jotain ruskeeta kakan näköstä töhkää mun puhtaalle valkoiselle tassulle. Hyi hitto sanon minä. Mamma on niin kiva kun se hellii ja rapsuttaa, mut sit se ihan yllättäen vetää sitä p***aa mu kädelle ni oon tullu vähän epäluuloseks. Se teki sen joka päivä samaan aikaan, mut ny se on harhauttanu mua, ni en tiiä koska se sen aina tekee. Pari kierrosta pitää juosta kämppää ympäri ja ravistella tassua, mut ku ei se halvatun mämmi kädestä irtoo, ni pakkohan se on nualla pois. Se töhkä haisee ihan samalle ku ne mamman kaameet joululimput mitä se aina leipoo about näihin aikoihin. Kovasti se kyl kehuu mua ku putsaan tassut. Ja on mulle kyl ruoka maistunu paremmin ku vähän aikaa sitte. Raksuja pitää ottaa päälle et lähtee se töhkän maku suusta, ku eihän nyt oo ees pääsiäinen vaan joulu. Tilanne on ny tasaantunu eikä masu oo enää kipee. Nyt mä jaksan juosta, riehuu ja leikkii niinku ennenki. Ehkä vielä paremminki ku ennen. Kai siinä vihrees tuubissa on jotain taikaa.
Nyt tuli hepuli! Pitää mennä...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...