keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kirppislöytö mietityttää Mimmaa


Minä pullo- ja maljakkohamsteri en voinut vastustaa kun näin kirpputorilla tämän jättisuuren Sia Collectionin trumpettimallisen maljakon 15€. Se on kuin tehty ylipitkille ritarinkannuksille ja nyt meillä onkin sellainen kukkakimppu että se yltää kattoon asti! Mimma ihmettelee mikä siinä muka on niin hienoa...

"Hei, tää sun torvi on telkan edessä. Mä en nää mitä kukkia tuo setä istuttaa..."

Ja ei huolta, se on nyt paikassa mihin Mimma ei pääse käsiksi ;) Mimma ei ole nyt viimevuosina ollut kiinnostunut maljakkokukkien näpläämisestä kuten alkuaikoina, mutta eipä siitä ole takuita mitä mieleen juolahtaa etenkin aamuyöstä. Muistanette ehkä vielä vuosien takaa muun muassa neilikoiden katkomiset...


...ja jouluisten kuivakukkien aiheuttaman ilkikurisuuden.



Kyllä sen aina naamasta näkee kun on pahat mielessä...


ja sitten jälkeenpäin esitetään ihan viatonta.

 

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Päivän työmaa


Jatkoin tänään salaisen varjopuutarhan työstämistä kaivamalla maata muutamalle saniaiselle, kuunliljalle ja keijunkukille. Se nyt oli taas helpommin sanottu kuin tehty - niin kuin tällä pihalla aina tuppaa asian laita olemaan. Tuon pienen alueen pergolaportin vierestä sain melko puhtaaksi kivenmurikoista noin tunnin työstämisen jälkeen. Ei ollut onneksi jalkapalloa suurempia lohkareita. Saven ja hiekansekaista maata, aika hyvää multaa ja pulleita matoja oli. Tarkoitus olisi kaivaa vielä kapeahko uoma tuonne taaksepäin vasemmalle tuijien ja saniaisten reunustaa ja rajata se kuunliljoilla jotta raja pysyy selkeänä.

Sitten siirryin toiselle puolelle aurinkoisemmalle paikalle joka myös oli työstettävien listallani. Kuorin maat ja aloin kaivaa. Sitten kovasti tökki vaikka kuinka hakkasin ja yritin muljuttaa kivenmurikan reunoja ei hievahtanutkaan, prkl. Meinasin jo luovuttaa. Sitten tuli vanhemmat käymään ja katsomaan että mitä minä siellä lapion kanssa ähisen. Isä otti sitten rautakangen ja tuli kokeilemaan.


Joku siellä liikahti.
Jaahas, kumma kun en yksinään saanut sitä liikkeelle...


Isä sai sen rautakangella pyöräytettyä ylös ja käsivoimin loput. Paikalle tuli nyt suorastaan ruhtinaallinen istutuskuoppa. Ajatus heräsikin että näin hyvää paikkaa en ainakaan pelkille kuunliljoille uhraa. Joskus haaveilin mielessäni että pergolaportin molemmille puolille saisi jotkin kauniit pikkupuut. Sulkaherne tai joku rungollinen herukka? Toisaalta mustaa porttia kehystämään sopisi kieltämättä myös vaikka kirsikkapuut... No, ehkä ehdin seuraavaan kevääseen mennessä päättää. Vaikka ajatukset laukkaa villinä unelmista, huomenna mikäli sää sallii, täytyy kaivaa monttu valmiiksi myös toiselle puolelle ja katsoa mitä sieltä tulee vastaan...

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Venyy, venyy...


Talon takana on rypäs ritarinkannuksia joita kasvatin siemenestä valtavan määrän ja johonkin ne kaikki taimet piti hätäpäissään tunkea. Kahden omenapuun välinen möyhennysalue sai toimia sijoituspaikkana jossa ne ovat nyt pari vuotta olleet. Olen tässä miettinyt että koskahan tuo pituuskasvu oikein loppuu kun ovat jo reippaasti parimetrisiä, latvat samalla korkeudella pienten omenapuiden kanssa. Varret ovat valtavia mutta nuput aika pieniä.
Eilen illalla aurinko paistoi näin kauniisti... Nyt on mälsä lauantai-ilta kun sataa. Blääh!


torstai 16. heinäkuuta 2015

John Davis-hempeilyä





En ole aiemmin pahemmin ruusuihin hurahtanut, mitä nyt muutamia jaloruusuja joskus on tullut kokeiltua vaihtelevalla menestyksellä, mutta nyt kun kanadalainen pilariruusu John Davis avasi nuppunsa niin nyt kyllä hurahti niin että päässä suhisee! Taimen ostin muutama vuosi sitten kun se vain kuulosti ruusuna liian hyvälle ollakseen totta ja nyt kaikki ne lupaukset on kyllä lunastettu. Ja mikä tuoksu. Pelkästään kuvaa katsoessa tunnen sen taas nenässäni. Melkein kuin juhannusruusun tuoksu mutta jollain tapaa vieläkin täyteläisempi. Aah...

Loppuun vielä toisenlaiset hempeät tuoksuterveiset:


 Pionit alkavat täällä pikkuhiljaa kukkia...
Rakkailta ystäviltä lahjaksi saamani Festiva Maxima ♥

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Pinkkien lasien läpi


Ihana daalia 'Mystic Dreamer' avasi ensimmäisen kukkansa. Vaikka yleensä pidän vähän suuremmista (lue: lautasen kokoisista) daalioista, on tämä kyllä mystisyydessään ja herkkyydessään hurmaava. Valoisassa kuvassa lehdet ja varret eivät aivan tule oikeuksiinsa, sillä niissä on vahva, lähes mustanpuhuva väritys joka saa vaaleanpunaisen yksinkertaisen kukan suorastaan hehkumaan herkullisesti. Nupuissa puolestaan on melkein metallinhohtoinen vihertävä kiilto, aivan kuin joissain kesällä nähtävissä kovakuoriaisissa. Kuvaushetkellä keskityin niin kamerani säätämiseen että vasta kuvaa katsoessa huomasin varressa kaikki nuo kirvat!! APUA! Tuli äkkilähtö takaisin ulos. Enpä ole ennen huomannut että kirvat daalioiden kimppuun kävisivät. Tyytyväisenä olen vaan ruusuja suihkutellut mäntysuopaliuoksella ja ajattelin jo päässeeni kirvaongelmasta. No, nyt kun ne muutamat ruusut joita minulla on, saavat toivon mukaan aloittaa kukintansa rauhassa, täytyy pitää daalioita silmällä. 


 Eilisen sateisen päivän päätteeksi alkoi aurinko taas paistaa ja illalla tulikin kitkettyä muutama tunti ja syötettyä hyttysiä. Kiskoin puna-ailakeita kottikärryllisen ennen kuin ehtivät siementää. Siemenistä puheenollen: jos joku vaan kaipaa rohtosormustinkukan siemeniä niin niitä on varmasti luvassa tänä kesänä melkein desilitrakaupalla. Pituuskasvussa sormustinkukat ovat jo ohittaneet meikäläisen ja varret ovat niin paksuja ja tanakoita. Tuntuu että tänä vuonna kaikki kasvaa pituutta aivan valtavasti. Talon takana oleva ritarinkannusrypäs on jo yli kaksimetrinen, mutta kukkanuput ovat tosin kovin pieniä ja honteloita. Saa nähdä mitä niistä tulee.


Nämä ovat ihan tuntemattoman rohtosormustinkukan siemeniä eli lajikkeita en tiedä. Paria erilaista vaaleanpunaista näyttää olevan tulossa ja muutama valkoinen. Kasvihuoneessa minulla on ollut keväästä kasvamassa mm. lajikkeita 'Elsie Kelsey' ja 'Candy Mountain' jotka ovat jo hyvät ruusukkeet tehneet ja nyt pitäisi niille löytää sopivat istutuspaikat hieman erossa näistä muista.


Ihanaa odottaa että kaikki juuri nupullaan olevat kukat pian avautuvat täyteen loistoonsa! Kimalaisilla riittää taas puuhaa niin että niiden pienet päät voivat mennä ihan sekaisin.
Nämä kukat kieltämättä opettavat katsomaan maailmaa kuin pinkkien aurinkolasien läpi 8-)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kyttäyskeikka


Mimma ei ole viimeaikoina ehtinyt paljon tätä blogia päivittelemään. Suuri vastuu painaa pieniä karvaisia hartioita kun olohuoneen ikkunan kesäkyttäyspaikka on avoinna äänille, tuoksuille ja näkymille. Onneksi tuon ikkunan saa auki, minäkin huokaan. Viimeaikaiset hellepäivät ovat taas kuumittaneet isojen ikkunoiden kautta olo- ja makuuhuoneen +25 asteeseen. Illan hämärtyessä onneksi saadaan ulkoa viileämpää ilmaa ja tietysti sisäkissalle sopivasti jännitystä elämään. 
Mimman kyttäysreviiri näyttää ikkunasta suppeasti katsottuna tältä:


Puutarhaihmisille kuva toimii hyvänä esimerkkinä kielon kyvystä levitä kaikkialle. Pihametsän aluetta jatkuu kuvasta oikealle vielä samanlainen alue ja ylhäällä kauemmas taakse jossa kieloalue muuttuu mustikka- ja puolukkametsäksi ja myös osittan metsäimarteen peittämäksi. Kielot ovat nyt juuri lakanneet kukkimasta, mutta sitä ennen tuoksu tuli jo ikkunasta sisälle asti. Alue on ihan "luonnontilassa" kuten haluankin sen olevan. Ainoastaan sekaan ilmestyvät pihlaja- paju- ja koivuvesaikot poistetaan sitä mukaa kun niitä ilmenee. Juuri sen johdosta tuo aluskasvillisuus on vuosien aikana päässyt mielestäni todella oikeuksiinsa. Kuusien annan kasvaa, sillä pitäähän jouluvaloille olla sopivat ripustuspaikat ;)

Mutta takaisin siis tähän paljon tärkeämpään asiaan...
Kylän kulkukissat ohittavat Hänen Ylhäisyytensä parvekkeen hyvin nopeasti häntä koipien välissä lähestulkoon kun majesteetin karvanyrkki heiluu verkon takaa. Mimma myös murisee joskus kuin koira, mutta vain joillekin valikoiduille ihmisille ja jos jostain ulkoa kuuluu koiran haukuntaa illan hämärtyessä. Henkinen yliote muista kissoista on siis saavutettu, paitsi kahdesta pitkäkarvaisesta räjähtäneen näköisestä katista joita Mimma juoksee yläkertaan karkuun häntä puuhkana. Pakko kyllä todeta että tässä pihapiirissä ei ulkona olevan kissan kanssa tulisi mitään. Pusikoista kuuluu keväisin muutenkin sellaista sähinää ja tappelun ääniä että pahaa tekee... Mimma on onneksi turvassa ja nukkuu yöt tyytyväisenä vieressä kehräten, ja kun ruoka- ja vessahuolto pelaa niin taitaa olla kyllä loppujen lopuksi ihan tyytyväinen oloonsa vailla liikaa draamaa. :)

Loppuun vielä uudenlaiset tuoksuterveiset. Puistosyreeni Tammelan kaunotar on juuri täydessä kukassa ja tuoksu sen mukainen. Ihana, todella kestävä, nopeakasvuinen ja aivan joka vuosi pienestä asti kukkinut syreeni jossa valtavat kukkatertut. Suosittelen lämpimästi kaikille syreenien ystäville! :)


Leppoisaa sunnuntaita
♥ L & M ♥
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...