sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kyttäyskeikka


Mimma ei ole viimeaikoina ehtinyt paljon tätä blogia päivittelemään. Suuri vastuu painaa pieniä karvaisia hartioita kun olohuoneen ikkunan kesäkyttäyspaikka on avoinna äänille, tuoksuille ja näkymille. Onneksi tuon ikkunan saa auki, minäkin huokaan. Viimeaikaiset hellepäivät ovat taas kuumittaneet isojen ikkunoiden kautta olo- ja makuuhuoneen +25 asteeseen. Illan hämärtyessä onneksi saadaan ulkoa viileämpää ilmaa ja tietysti sisäkissalle sopivasti jännitystä elämään. 
Mimman kyttäysreviiri näyttää ikkunasta suppeasti katsottuna tältä:


Puutarhaihmisille kuva toimii hyvänä esimerkkinä kielon kyvystä levitä kaikkialle. Pihametsän aluetta jatkuu kuvasta oikealle vielä samanlainen alue ja ylhäällä kauemmas taakse jossa kieloalue muuttuu mustikka- ja puolukkametsäksi ja myös osittan metsäimarteen peittämäksi. Kielot ovat nyt juuri lakanneet kukkimasta, mutta sitä ennen tuoksu tuli jo ikkunasta sisälle asti. Alue on ihan "luonnontilassa" kuten haluankin sen olevan. Ainoastaan sekaan ilmestyvät pihlaja- paju- ja koivuvesaikot poistetaan sitä mukaa kun niitä ilmenee. Juuri sen johdosta tuo aluskasvillisuus on vuosien aikana päässyt mielestäni todella oikeuksiinsa. Kuusien annan kasvaa, sillä pitäähän jouluvaloille olla sopivat ripustuspaikat ;)

Mutta takaisin siis tähän paljon tärkeämpään asiaan...
Kylän kulkukissat ohittavat Hänen Ylhäisyytensä parvekkeen hyvin nopeasti häntä koipien välissä lähestulkoon kun majesteetin karvanyrkki heiluu verkon takaa. Mimma myös murisee joskus kuin koira, mutta vain joillekin valikoiduille ihmisille ja jos jostain ulkoa kuuluu koiran haukuntaa illan hämärtyessä. Henkinen yliote muista kissoista on siis saavutettu, paitsi kahdesta pitkäkarvaisesta räjähtäneen näköisestä katista joita Mimma juoksee yläkertaan karkuun häntä puuhkana. Pakko kyllä todeta että tässä pihapiirissä ei ulkona olevan kissan kanssa tulisi mitään. Pusikoista kuuluu keväisin muutenkin sellaista sähinää ja tappelun ääniä että pahaa tekee... Mimma on onneksi turvassa ja nukkuu yöt tyytyväisenä vieressä kehräten, ja kun ruoka- ja vessahuolto pelaa niin taitaa olla kyllä loppujen lopuksi ihan tyytyväinen oloonsa vailla liikaa draamaa. :)

Loppuun vielä uudenlaiset tuoksuterveiset. Puistosyreeni Tammelan kaunotar on juuri täydessä kukassa ja tuoksu sen mukainen. Ihana, todella kestävä, nopeakasvuinen ja aivan joka vuosi pienestä asti kukkinut syreeni jossa valtavat kukkatertut. Suosittelen lämpimästi kaikille syreenien ystäville! :)


Leppoisaa sunnuntaita
♥ L & M ♥

4 kommenttia :

  1. Minä olen jo vuosia miettinyt syreeniä pihaan, mutta ei ole sitten koskaan edennyt mietinnästä toteutukseksi. Hiljaa hyvä tulee.. hahaa!

    Helle on kyllä melkoinen, mutta meidän nuorempi kissa etenkin oikein nauttii siitä. Hakeutuu mokoma vielä peiton alle onnellisena nukkumaankin, vaikka sisällä lämpötila jo lähentelee kolmeakymmentä. Outo katti :)

    VastaaPoista
  2. Kielot ovat ihania! Niitä saakin kasvaa ja paljon. Mimmalla on sitten paljon vahdittavaa. Vaan loistavaa on se, että kunnioituksen on pystynyt hankkimaan ihan vain murisemalla :)

    VastaaPoista
  3. Voihan syreeni! Kaunis on....mä meinaan tulla hulluksi omieni kanssa, kaksi kasvaa silmissä, yksi leviää hullun lailla! Jatkuvaa saksimista jollain suunnalla.

    Kyllä Mimma on ihan oikean valinnan tehnyt (sinullahan ei siis tietenkään mitään sanomista?) kun on sisäkissaksi päättänyt jäädä, paljon mukavampaa :D - ja turvallisempaa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...