Päivän työmaa

Jatkoin tänään salaisen varjopuutarhan työstämistä kaivamalla maata muutamalle saniaiselle, kuunliljalle ja keijunkukille. Se nyt oli taas helpommin sanottu kuin tehty - niin kuin tällä pihalla aina tuppaa asian laita olemaan. Tuon pienen alueen pergolaportin vierestä sain melko puhtaaksi kivenmurikoista noin tunnin työstämisen jälkeen. Ei ollut onneksi jalkapalloa suurempia lohkareita. Saven ja hiekansekaista maata, aika hyvää multaa ja pulleita matoja oli. Tarkoitus olisi kaivaa vielä kapeahko uoma tuonne taaksepäin vasemmalle tuijien ja saniaisten reunustaa ja rajata se kuunliljoilla jotta raja pysyy selkeänä.

Sitten siirryin toiselle puolelle aurinkoisemmalle paikalle joka myös oli työstettävien listallani. Kuorin maat ja aloin kaivaa. Sitten kovasti tökki vaikka kuinka hakkasin ja yritin muljuttaa kivenmurikan reunoja ei hievahtanutkaan, prkl. Meinasin jo luovuttaa. Sitten tuli vanhemmat käymään ja katsomaan että mitä minä siellä lapion kanssa ähisen. Isä otti sitten rautakangen ja tuli kokeilemaan.

Joku siellä liikahti.

Jaahas, kumma kun en yksinään saanut sitä liikkeelle...

Isä sai sen rautakangella pyöräytettyä ylös ja käsivoimin loput. Paikalle tuli nyt suorastaan ruhtinaallinen istutuskuoppa. Ajatus heräsikin että näin hyvää paikkaa en ainakaan pelkille kuunliljoille uhraa. Joskus haaveilin mielessäni että pergolaportin molemmille puolille saisi jotkin kauniit pikkupuut. Sulkaherne tai joku rungollinen herukka? Toisaalta mustaa porttia kehystämään sopisi kieltämättä myös vaikka kirsikkapuut... No, ehkä ehdin seuraavaan kevääseen mennessä päättää. Vaikka ajatukset laukkaa villinä unelmista, huomenna mikäli sää sallii, täytyy kaivaa monttu valmiiksi myös toiselle puolelle ja katsoa mitä sieltä tulee vastaan...