77 päivää kevääseen. Näin laskin jos viime vuoteen on uskominen. Ensimmäiset krookukset kukkivat viime vuonna huhtikuun alkupuolella. Kun ensimmäinen kukka aukeaa ulkona - oli se mikä hyvänsä, lasken siitä kevään alkaneeksi. 77 päivää tuntuu aivan liian pitkältä ajalta, "muutama kuukausi" kuulostaa jotenkin paremmalle.
Ensimmäiset sinivuokot ilmestyivät 22.4. jolloin myös krookusten kukinta alkoi olla parhaimmillaan.
Viimeistään syntymäpäivänäni 7.5. kylvän muovisiin kasvilavoihin ensimmäiset salaatit, retiisit ja mitä muuta mieleen juolahtaa. Parin viikon sisällä näyttää jo hyvältä.
Voihan kevät, kaikkine ihanuuksineen...
...kaipaan sinua ♥
Jotta ei menisi aivan haikailuksi, vastaanpa nyt vielä Johannalta tulleisiin haastekysymyksiin. Kiitokset mielenkiintoisista kysymyksistä! En nyt tällä kertaa laita eteenpäin kun kaveripiirissä sen verran ahkeraan on 11 kysymyksen haasteet viimeaikoina pyörineet ;)
Ja kysymykset ovat seuraavanlaiset:
1. Monesti olet muuttanut elämäsi aikana?
2 kertaa. Lapsena tuli asuttua tovi Seinäjoella.
2. Oletko haaveillut koskaan eläväsi elämääsi jossain
muualla kuin missä nyt olet?
En. Tässä talossa haaveilin asuvani jo lapsena :)
3. Jos voittaisit lotosta, mitä tekisit... lopettaisitko
työsi ja matkustelisitko ympäri maailmaa?
En ehkä lopettaisi työtäni, mutta toki ottaisin aluksi
PIIITKÄN loman ja karsisin pois kaikki sellaiset hommat joita ei huvita tehdä.
Keskittyisin sitten lähinnä maalaamiseen ja loisin ehkä oman malliston
erilaisia taidetuotteita. Julkaisisin kirjoja, yms.. Tilaisin paljon lisää
multaa, ostaisin taimia, palkkaisin jonkun fyysisesti pätevän tyypin avuksi
suurten puutarhavisioiden toteuttamiseseen ;) Jonkinlainen puutarhamaailman
Peter Steele – jos sellainen ihminen on olemassa, eli pitkä, tumma ja komea
jolla Hulkin lihakset ja pituutta lähes pari metriä (jos tunnistat itsesi tästä
kuvauksesta, ota yhteyttä) hehheh… Lahjoittaisin rahaa kissojensuojeluun tai
perustaisin oman kissojen turvakodin. Rakennuttaisin oman uima-altaan jonka
yhteydessä harmoninen meditaatiotila sekä viherhuone/observatorio jota voi
käyttää ympäri vuoden. Siinä nyt alkajaisiksi pari vaatimatonta unelmaa
tulevalta lottomiljonääriltä!
4. Mikä on lempi huonekalusi mistä et luopuisi mistään
hinnasta?
Sohva ja kylpyamme (jos se huonekaluksi lasketaan) :)
5. Unelmasi joka on vielä toteuttamatta?
Oma kotiin ja puutarhaan liittyvä idea/-tunnelmakirja. Jutut
kohdasta 3.
6. Millainen olisi unelmiesi talo tai koti, vai asutko jo
juuri sellaisessa?
Tämä on unelmieni koti, olen onnellinen täällä ♥
7. Teetko mieluisimmat löydöt kirpputoreilta vai
kaupoista?
Toki molemmista, mutta paljon on kirpputoreilta
hankittua. Ja huutokaupoista.
8. Onko kotonasi jokin ehdoton lempihuone missä viihdyt
eniten?
Viihdyn kaikkialla, mutta ehkä eniten olohuoneessa
silloin kun haluan rentoutua. Työpäivä työhuoneessa ja maalaaminen ja
nukkuminen makkarissa. Kylpyhuoneesta nautin kovasti, siitä tuli juuri
sellainen kuin suunnittelin.
9. Elämäsi noloin tapahtuma tai moka?
(tähän huumoria mukaan, mutta saa jättää vastaamattakin)
(tähän huumoria mukaan, mutta saa jättää vastaamattakin)
Lapsena tein monia noloja juttuja, aikuisena kun
parhaansa mukaan yrittää välttää ei-halutun huomion kohteeksi joutumista
;) Lapsuusjutut oli kyllä sellaista
peruskamaa. Nyin väärän sedän takin hihaa marketin pihalla kun luulin sen
olevan isäni, vastasin puhelimeen ”tuo lauantaipussi” kun luulin sen olevan
isäni, ilveilin tuntemattomalle tädille kassajonossa kun luulin sitä
siskokseni. Muutama vuosi sitten yhdessä massatapahtumassa menin sanomaan
eräälle tutulle jonka kanssa piti treffata että ”täällä sitä vaan kuljeskellaan
niin kuin et tuntisikaan mua”, siihen nainen sanoi ”pitäisikö tuntea?”. Pienen
hiljaisen hetken ja idioottimaisen tuijotuksen jälkeen tajusin että eihän tuo
ole ollenkaan sama henkilö!! Oli tosin ihan identtinen kaksoisolento jota menin
tervehtimään - vielä omien sukulaisten usuttamana. Hekin erehtyivät luulemaan
naista aivan toiseksi, oli niin samannäköinen. En siis ilmeisesti ole koskaan
tunnistanut ketään ihmisiä tutuista saatikka perheenjäsenistä puhumattakaan!
Ihme että erotan meidän kissat vielä toisistaan. No, olen kyllä lipsauttanut
tottumuksesta ja sanonut Viirua pari kertaa Mimmaksi… Se voi käydä vanhan ison kollipojan
kunnian päälle jos menee sanomaan häntä äidin pikku tytteliksi…
10. Mikä on saanut sinut innostumaan pitämään blogia
omasta kodistasi?
Mukavaa vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, ja aikanaan kun kotini päätyi remonttivaiheessa
telkkariin 2004, ihmisiltä tuli pyyntöjä että haluaisivat tietää projektin kuulumisia ja seurailla mitä tapahtuu.
11. Käytkö seuraamassa säännöllisesti kuinka montaa eri
blogia viikossa?
Selailen mitä näkyy bloggerin seurantalistassa
kulloinkin. Olen melko valikoiva sen suhteen mitä seuraan jotta ei homma paisuisi
käsistä. Satunnaisesti kun eksyy johonkin ihanaan blogiin, niin mielellään toki jää
lukijaksi.