lauantai 30. joulukuuta 2017

Kiitos - vuosi 2017 kuvina

















 





Se mikä kesällä tuntuu itsestäänselvyytenä, on näin vuodenvaihteessa taaksepäin katsoen jotain täysin maagista. Vaikka muistissa on kylmä kevät ja jos jonkinlaisia epäonnistumisia kasvatusten suhteen, kituvia, venyviä tomaateja, kukkimattomia daalioita ja suurten suunnitelmien romuttumisia, menneen vuoden muutamien taltioitujen hetkien vihreyttä katsellessa nousee väkisin pintaan rakkaus kesään ja kukkasiin - eihän se niin paha ollutkaan. Ihania yllätyksiä riitti. Keväällä nousi pystyyn uusi kasvihuone, ja olihan niitä tulppaanejakin... Sinivaleunikkokin ylitti itsensä.

Kesään mahtui laukkojen ja kuunliljojen megalomaaniset kukinnot. Kotia tuli tapetoitua mieluisaksi yläkerran ja olohuoneen osalta. Heinäkuu maistui ahomansikalle. Joka viikko oli kodissa uusi omalta pihalta poimittu kesäkimppu jos toinenkin. Valkoisia kruunuvuokkoja kasvatin satoja, ja nyt pikkumukulat odottavat vintillä taas uutta kevättä. 

Syksyllä tuli fiilisteltyä kypsien kirsikoiden ja ruskahetkien parissa. Joulukirjani näki päivänvalon ja haluankin tässä samalla kiittää lukijoita kaikesta siitä ihanasta saamastani palautteesta. ♥ Sydämellinen kiitos! Tänä vuonna joulu meni huomattavasti rauhallisemmin kuin viime vuonna kuvausten, suunnittelujen, leipomusten ja koristelujen keskellä. Tänä jouluna olen ollut suorastaan laiska. Jouluaterian toki tein perheellemme ja tänne Romppalaan kokoonnuimme jouluksi; äiti, isä, sisko ja hänen miehensä saman pöydän ääreen. Mutta mitään suurempaa hössötystä en ole lietsonut. Nyt joululoma on mennyt perheen parissa hieman laiskotellessa, lepäillessä ja pitkästä hinkuyskästä toipuessa. 

Suurella innolla odotan uutta vuotta. Ne hyötytarhaunelmat jotka viime kevään säätilan ja ajan puutten vuoksi lykkääntyivät seuraavalle vuodelle, elävät sisimmässä hiljaa itäen. Kohta varmasti taas kaivan siemenpussit sekä Lavatarhuri ja Omasta maasta -kirjat esille ja ryhdyn ahmimaan tietoa. Ihanin yllätystapaaminen minulla oli kesällä kun Lavatarhuri -kirjan kirjoittajat, ihanat Heidi Haapalahti ja Teija Tuisku, kävivät luonani piipahtamassa työnsä puitteissa. 

Aika tuntuu kuluvan vauhdilla, sitä on moni sanonut. Toivotaan että sama pätisi alkuvuoden talvikuukausiin jotka monesti tuntuvat matelevan kevättä innolla odottaessa. Jotain uutta ja jännää olen tässä kuitenkin ehtinyt kehitellä uuden vuoden ja puutarhakevään kunniaksi, joten pysykäähän kuulolla. ;) Kun uusi vuosi vaihtuu, on minulla jotain kivaa ja jännää keväistä kerrottavaa...

Siihen asti toivotan hyvää vuodenvaihdetta, iloista uutta vuotta ja suuria unelmia! 
Tammikuusta se puutarhaihmisen kevät alkaa... ;-)

torstai 21. joulukuuta 2017

Jouluiloa Romppalasta toivottaen

















Näiden jouluisten tunnelmakuvien myötä haluamme Kuningatar Mimman kanssa toivottaa kaikille lukijoillemme täältä Romppalasta oikein ihanaa, kaunista ja rentouttavaa joulunaikaa! Kirjoittelen täällä glögilasi kädessä ja vastapaistetun joululimpun tuoksun leijuessa ilmassa. Joululaatikot ovat onnellisesti pakkasessa joulua odottamassa joten mitään suurempaa joulupaniikkia ei ainakaan vielä tunnu. Ja kaikki jouluhössötyshän on paljolti ihan itseaiheutettua stressiä, joten koitetaan ottaa ihan rennosti ja nautiskella tunnelmasta enemmän kuin suorituspaineista! ;)

Joulukuu on mennyt hujauksessa - ja hieman usvassa - edelleen sitkeää yskää sairastellessa. Tuntuu että joka toinen on potenut tautia jos monenmoista. Toivottavasti olette selvinneet terveinä ja energisinä jouluun. Nyt joululomaa on mukava aloitella ja odottaa toiveikkaana valkeutta jonka pitäisi lauantaina saapua. Toki lunta on vieläkin, mutta vesisade vei osan mukanaan. Viikko sitten olin kuin pikkukakara ihan into pinkeänä kun lunta suorastaan pyrytti ja kaikki oli luonnossa niin kaunista. Oikein sellainen vanhanajan kunnon talven tuntu. Silloin iski myös hykerryttävä joulun tunne. Itselleni lumi on tärkein joulutunnelman luoja, sitten valot, musiikki ja tuoksut - ja tietysti jouluaaton ateria perheen kanssa. 

Lopuksi vielä mainittakoon että joulukuun kahdeksantena päivänä istutin vielä tulppaaneja. Viileässä eteisessä odottaa vielä ruukkuun pääsyä pussillinen krookuksia ja muutama tulppaani. Ehkäpä kaivan jouluaattona kellarista multasäkin ja ryhdyn istutuspuuhiin...

Mikäli en joulukokkailujen ja koristelujen lomassa enää tänne blogimaailmaan
ennen joulua ehdi, toivotan jo nyt kaikille oikein
♥ Hyvää Joulua! ♥

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Satavuotisia juhlitaan ilolla!





Mimman sininen aamuhetki noin klo 8...
Olen onnellinen että olen syntynyt Suomeen. Jopa ne pienet juroudet ja ujoudet, jotka meissä suomalaisissa asuvat lajityypillisinä perusominaisuuksina, ovat tietynlaisia pieniä rikkauksia kun asiaa oikein miettii. Mutta osaamme me suomalaiset myös juhlia, silloin kun on aihetta - pienessä tai isossa porukassa. Linnanjuhlat ovat outo kansallistapa telkkarista seurattuna, mutta juuri siksi se on ihan klassikko - ja juuri niin suomalainen juttu jota moni ulkomaalainen ei välttämättä ihan heti ymmärrä. :) Täälläkin ehkä hieman juhlitaan kahvittelun merkeissä...

Olen ollut jonkinlaisen pöpön kourissa jo muutaman viikon ja kun meikäläiseen sellainen iskee, niin tottakai se iskee siihen heikoimpaan kohtaan eli astmaisen keuhkoihin. Pihinän ja yskän keskellä on lievää univelkaa kertynyt 3-4 tunnin yöunien myötä jo pari viikkoa. Tunnin päivänokoset olen kyllä välillä ottanut... Univajeen aiheuttaman heikotuksen positiivisena kääntöpuolena olen tosin havainnut sen, että totaalisen tyhmät jutut alkavat tietyssä mielentilassa narattaa ihan valtavasti vailla mitään järjellistä syytä, ja ison hepulikohtauksen jälkeen on huomattavasti helpompi yskiä limat keuhkoista... Toinen positiivinen asia on rankkaa yskimistä seurannut kylkien ja vatsalihaten kipu - ehkä sitten tästä tervehtyneenä olen saanut seurauksena timmin sikspäkin?
(No, aina voi toivoa...)

Rakkaan Suomen satasia ajattelin kyllä juhlia vaikka väkisin. Nyt on siis aika kaivaa sitä "sisua" ja vääntää kakku ja parit tortut, sillä eihän näitä satasia voi jättää juhlistamatta, seuraavia satasia emme tuskin kukaan ole näkemässä. Olen vielä sitä sukupolvea jonka isovanhemmat elivät (ja osa myös kuolivat) sodassa, ja omia vanhempia sotaa seuranneet pula-ajat koskettivat, joten aina itsenäisyyspäivänä niitä asioita tulee väkisinkin mietittyä normaalia enemmän. Iloitaan tästä ajasta, rauhasta, ystävyydestä ja pienistä sinivalkoisista nykyhetkistä. Vaikka surua ja menetyksiä on monilla menneessä, riemuitaan tästä päivästä täysillä jotta se antaisi meille inspiraatiota ja uudenlaista energiaa tulevaisuuteen!

Iloista itsenäisyyspäivää meille kaikille! ♥ Ja entistä parempaa satasta eteenpäin. ->
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...