Viikonloppuprojekti - uusi kukkapenkki

Mitä kaunein elokuun viikonloppu takana! Loistava sää pihapuuhasteluun, lämpö on hellinyt mutta samalla ilmassa syksyn raikkautta. Jonkin verran syysväritystä löytyy jo pensaista, mutta loppukesän kukkijoita on onneksi vielä paljon tulossa. Kylmien öiden pelossa suojasin retkipeitoilla kurpitsat ja yhden - kaikkein keltaisimman otin jo sisälle ja punnitsin sen. 

Pienokainen painaa 3650g

Kesäkurpitsat ovat myös kasvanet kiitettävästi. Tässä isosisko ja äiti käyvät nuijasotaa kesken iltapäivän teetauon ;)

Samaisen kurpitsapenkin takakulmassa daalia availee nuppujaan.

Aidan vierellä siperianpallo-ohdake kiinnostaa kovasti kimalaisia.

Patioruusut jaksavat tehdä suloisia vaaleanpunaisia kukkia. Tämä kaunokainen oli pakko tuoda olohuoneen pöydälle pieneen maljakkoon.

Runkoruusu 'Red Fairy' on alkanut nyt kukkia, toisaalta hyvä että jäi myöhäisemmäksi niin saa vielä nauttia kukista kun valkoinen kavi on jo kohta kukkinut ohi.

Tässä vähän kuvaa viikonlopun työmaalta. Isä oli puutarhajyrsimen kanssa vauhdissa. Möyhennettiin talon takaa tontin reunustaa yhdeksi suureksi penkiksi. Aluksi piti vain siirtää pari hanhikkipensasta, sitten tulikin idea että siirretään samalla kaksi omenapuuta kun eivät viihtyneet nykyisellä paikallaan, tähän kuitenkin paistaa aurinko mukavasti. Möyhennysalue laajeni ja laajeni.

Laikkukirjokanukka ja pieni mongolianvaahtera syysvärissään.

Purppuraheisiangervon taakse laitoin suuret koiruohopuskat tuomaan hopeista harmautta syvää purppuraa vasten.

Etualalla tupsu vuorikaunokkia. Vielä on tilaa joten laitan väliin ritarinkannuksen taimia joita riittää, samoin sormustinkukkaa. Ehkä muutama sipulikukkakin löytää tiensä tänne :)

Lauantain Mimmat ♥

Toin Mimmalle oksan mirrinminttua tuliaisiksi ulkoa. Hyvin maistui! Ehti Mimmuliini tänään paljon muutakin, kuten metsästää leluhiirtä ja tuoda sen mammalle kovan tiikerimäisen karjahduksen kera. Monesti aamuisin Mimma tuo leluhiiren sänkyynkin ja kiljaisee kurkkunsa pohjasta. Herään siihen ja olen kiitollinen että se on vain leluhiiri, eikä aito sellainen jolla sisuskalut roikkuvat puoliksi pihalla.

Tänään tuli puuhastelutua paljon ulkona pihamaalla, kerron siitä lisää ehkä huomenna! Sisälle tullessani menin vaihtamaan puhtaita vaatteita, ja silloin Mimma päätti omia rintsikat itselleen! Ilmeisesti haisen luontaisesti kissanmintulle kun katit niin hyvin seurassani viihtyvät. Mitä likaisempi vaate, sen parempi. Ensin lähti villatakki ja nyt rintsikat. Yritti kerran farkkujakin omia, mutta niitä en antanut! Villapaidan taidan saada nyt vihdoin pesuun, pitäköön rintsikat sillä kuka tätä katsetta voisi vastustaa?

"Nää on MUN vaatteet!!"

Rentouttavaa viikonlopua kaikille!

Elokuun värejä

Ihanat kruunuvuokot kukkivat. Tässä tyylinäyte 'Mr Fokkerilta'. Piti ihan nimen vuoksi keväällä ostaa pussillinen mukuloita kun nimi muistuti Ben Stillerin hahmosta, "Gaylord Fockerista", elokuvassa Perhe on painajainen - joka on yksi suosikkielokuvistani! :)

Blandaruusu 'Herttoniemi' tai 'Herttoniemen Helena' kukkii vajan edustalla. Ihana ja melko suurikukkainen romantikon päiväuni! Ruusulajike on löydetty 70-luvulla Herttoniemen kartanon läheltä maantienojasta. Voimakaskasvuinen, ei kärsi talvesta eikä kirvoista, kaunis syysväri ja tuoksuvat kukat. Voisiko siis täydellisempää ollakaan? Näin siis netissä sanotaan, katsotaan kuinka on käytännön laita. Kirvoja ei kyllä tässä pahemmin ole ollut ja kukkia tullut kiitettävästi vaikka on vasta hänen ensimmäinen vuosi puutarhassani. Suloinen ♥

Vieressä kasvava pilariruusu 'John Davis' lähti holtittomaan kasvuun ja peitti koko kohopenkin, joten oli pakko hankkia sille tuki ja pistää puska ojennukseen! Oikeassa etukulmassa kultasateen kasvua, keskellä alhaalla japaninruusukvitteni. 

Kosmoskukat ovat auenneet yksi toisensa jälkeen ruiskaunokkien seurassa.

Tämä 'Europeana' teke joka vuosi yhden samanlaisen varren ja sen päähän yhden ison kasan kukkia joita ei edes omin avuin jaksaisi kannatella. Nyt hän saa onneksi nojailla talon seinustalla :)

Jos jokaisella kuukaudella olisi oma värinsä, jostain syystä miellän elokuun aina väriltään oranssiksi kuukaudeksi. Viime syksynä sain naapuriltani Ainolta ämpärillisen tiikerililjan mukuloita joihin hän oli kyllästynyt kun ilmeisesti lisääntyivät hieman liian innokkaasti. Minullehan tämä ihanuus oli kuin lottovoitto! Näin upeasti ne nyt kukkivat huvimajan edessä. En sillä hetkellä muuta paikkaa löytänyt, mutta jotenkin tykkään tuosta oranssin ja sinisen väriyhdistelmästä. Taustalla kiipeilee lännenpiippuköynnös.

Loppuun vielä pieni päivitys köynnöshortensian vuosikasvusta.

Toukokuussa juuri istutuksen jälkeen....

... ja nyt elokuussa. Reipasta kasvua ja kovaa vauhtia kiertymässä jo rungon toiselle puolelle.

Värikkäitä elokuun päiviä kaikille! Tänään olikin mukava ulkoilupäivä. Huomenna ilmeisesti luvassa sadetta, mutta onneksi voi ottaa mallia kuningattarelta kuinka heittäytyä levolle!

Kurpitsapäiväkirja

Rakastan yli kaiken mahtavia, suuria oransseja kurpitsoja joita lähinnä amerikkalaisissa halloweensisustuksissa ja puutarhoissa koristeina näkee. Suomessa - ainakin täällä missä minä asun - on vaikea löytää sellaista kurpitsaa vaikka haluaisi. Niinpä keväällä päätin että kokeilen siemenestä kasvattaa omia kurpitsoita jos vaikka onnistuisi, kun kesäkurpitsat ovat olleet helppoja kasvattaa ja siitä rohkaistuinkin. Yllä oleva kuva on tänään otettu, pintaan on jo tullut mukavasti väriä :) Tässä pieni päiväkirjamainen vaihe-vaiheelta kertomus:

Kuinka kasvattaa kurpitsa

28.4.2013: Siemenet kylvetty kasvihuoneessa. Lajikkeena 'Rocket F1'.

22.5.2013: Taimet koulittu kun ensimmäiset lehdet tulivat näkyviin, siirretty näihin isompiin ruukkuihin vielä kasvamaan. Näissä ruukuissa saavat olla kunnes istutetan ulos.

1.6.2013: Taimet siirretty ulos kasvilavaan, eli vanhoihin lavakauluksiin. Pohjalle laitoin sanomalehteä, reunoille niittasin muovit suojaamaan puuosia mädäntymiseltä. Multana sekoitus omaa kompostimultaa, kaupan mustaa multaa ja kalkkia.

11.7.2013: Pienokaiset ovat päässeet vauhtiin ja tekevät rönsyjä ja kiharilla lonkeroillaan yrittävät tarrautua joka paikkaan. Tässä vaiheessa mietin että loppuuko tuo kasvu ollenkaan. Kukannuppuja ilmestynyt...

...ja tämä pieni nysä joka sai minut jo epäilemään että ei tästä varmaan mitään tule, heinäkuukin jo puolessa välissä ja siinä tämä hädin tuskin golfpallon kokoinen tynkä sinnittelee. Kukkia tuli edelleen lisää. Jostakin luin että yksi kurpitsanvarsi voi kantaa enintään 2-3 kurpitsaa, joten kun tämännäköisiä kurpitsanalkuja alkaa ilmaantua, nypitään varresta kaikki muut kukkanuput pois jotta niihin ei mene turhaan voimia. Se kannatti, nypin kukat aina silloin kun muistin, joskus pääsi uusi alku tulemaan, joten kasvi itse tipautti sen suosiolla pois.

18.7.2013: Varmaa kasvua! Laitoin jokaisen kurpitsen alle muovisen reikäpohjallisen ruukun ylösalaisin, jotta kurpitsa ei lähtisi mätänemään kosteassa ruohikossa, koska minulla ei ollut alle mitään sopivaa kuivaa katetta. Tämä tuntui tepsivän hyvin!

14.8.2013: Tässä tilanne tänään. Joka päivä pientä kasvua ja väri alkanut muuttua oranssiksi :) Pituus n. 40 cm ja paino ehkä 1,5kg, eli ei mikään jumbojättiläinen, mutta enemmän kuin uskalsin odottaa! 5 kpl on näitä tulossa, kaikki melkein samankokoisia. Sen kummemmin en ole näitä hoitanut, kuin välillä kastellut silloin kun muistan, eli kaatanut pari ämpärillistä vettä juurelle, ja kerran lisäsin juurelle vähän ruohosilppua ravinnoksi. Joka päivä käyn tietysti myös taputtelemassa ja kannustamassa sitä :-D

Kerran näin ohjelman tanskalaisista jotka kilpailevat fanaattisesti kurpitsankasvatuksella, ja kuten arvata saattaa, kilpailuhaluiset miehethän siellä taisteli voitosta kenellä on suurin, ja kertoilivat niksejään satoja kiloja painavien kurpitsoiden kasvatuksesta. Moni heistä kertoi ylpeänä säilöneensä jo pitkän ajan omaa virtsaansa kanistereihin ja sillä lannoitetulla vedellä sitten kurpitsoitaan kastelivat. No, huvinsa kullakin, minulle riittää tämä parikiloinen, ihan vain pelkällä vedellä kasvatettu pallero ;)

Nenä- ja viiksihaaste ja tunnustus

Pitihän meidänkin rouvan osallistua kun kaikki parhaan blogikaveritkin ovat! Tämä ylin kuva on isäni ottama, Mimma 8v. juuri tänne uuteen kotiin muuttaneena vuonna 2011.

Innokkaana uuden mamman sylissä
(ja mamma ehkä vieläkin innokkaampana)

Tässä esitellään vahvojen, valkeiden viiksien huimaavaa pituutta. Kuin hopealangat, ne sädehtivät auringonvalossa.

Loppuun vielä takatassun heilautus ja

kiitokset Elinalle alla olevasta ihanasta tunnustuksesta ♥
Laitan tunnustuksen eteenpäin Romulyylin värikkääseen puutarhaan :)

Varjopuutarhan rautapaviljonki

Salaisessa varjopuutarhassa on tänä vuonna ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Kuunliljakuja elää ja voi hyvin siirto- ja jakamisoperaation jälkeen. Jotain päätepistettä käytävä kuitenkin kaipasi. Mietin jo kuinka voisin sinne jonkinlaisen tilataideteoksen tai romupatsaan aikojen saatossa kyhätä, mutta sitten tulikin kohdalle unelmieni rautapaviljonki sopuhintaan :)

Pari viikkoa ennen sitä löysin kirpputoriltamme rautaportit, mutta en vielä tiennyt mistä niille sopiva paikka löytyisi. Ne ilmeisesti silloin tiesivät paikkansa jo ennen minua kun halusivat lähteä mukaan. Nyt ne toimivat porttina paviljonkiin. Nämä vanhat portit saivat nyt uuden rautamaalin pintaan ja ovat aivan kuin uudet.

Toiselle syrjälle siirsin vanhan mustan koristekaaren joka oli aikaisemmin vähän epäloogisessa paikassa. Samalla siirtyivät 'Pohjantähti' -köynnösruusut paremmille paikoille, samoin kuin hieman kitunut kärhö 'Warszawska Nike' joka innostuikin heti uudesta paikastaan.

Siskoni löysi kesälomareissullaan Tampereelta kirpputorilta tämän ihanan lyhdyn 5€ hintaan ja toi sen tuliaisiksi kun ajatteli sen sopivan paviljongin koristeeksi, ja sehän sopii kuin nenä päähän. Kiitos systerille ihanuudesta! :)

Kehykset löysin paikalliselta kirpputorilta "ikkunaksi" yhdelle seinälle. 

 Tässä vaiheessa varmaan on jo kaikille tullut selväksi että 99% tavaroista tulee kirpputoreilta haalittua, mutta minkäs teet kun jotain sopivaa löytyy! Eräs ystäväni taannoin naureskeli ja ihmetteli kirpputoriostoksiani ja totesi että hän ei sitten ikinä löydä mitään hyvää kirpputorilta. Parin päivän päästä hän kertoi etsineensä uutta kakkulapiota kirpputorilta kun vieraita oli tulossa. Hän päätti sitten tulla minulta "tavaraekspertiltä" kysymään mistä täältä oikein löytäisi kakkulapion. Neuvoin hänet etsimään keskustasta sekatavaraliikkeestä tai kokkitarvikekaupasta. Kuinkas ollakaan, muutama päivä sitten kun ostin kyläkirppukseltämme valmiiksi pakatun korillisen ruusukuppeja ja -lautasia 5 € hintaan, kotona laatikkoa tutkiessa sieltä löytyi myös vanha englantilainen kakkulapio. Purskahdin nauramaan löydölle jota en edes tieten tahtoen ollut ostamassa...

Tänään oli ihana lauantaituokio lempeässä elokuun illassa, sain nauttia iltateetä mukavassa seurassa ♥ Ripustin muovisia "kristalleja" siimalla roikkumaan kehikosta. Ne kimmeltävät valossa kuin suuret sadepisarat. Ei malttaisi lainkaan sisälle tulla... Onneksi huomenna on ehkä aivan yhtä ihana uusi päivä salaisessa puutarhassa :) Leppoisaa sunnuntaita