Keijuilua ja kesälöytöjä

"White Fairy" -runkoruusu on kukassa. Aivan täynnä ihania pieniä hempeitä ruusuja. Keijumaisen kaunis ruusu! Keijuista puheen ollen, kuukausi on näyttelyssäni keijumökillä taas tältä kesältä vierähtänyt ja huomenna on viimeinen päivä! Kävijöitä on riittänyt mukavasti, uusia ystäviäkin olen saanut - jopa ulkomailta asti. Viime lauantaina oli se kaikkein vilkkain päivä kun kylällämme oli perinteiset toripäivät. Tässä tunnelmapala Wanhalta tehtaalta, keijumökkini sijaitsee tehtaan puistoalueella.

Torilöytöjäkin tuli tehtyä muutama. Ihanimpana tämä peräkonttikirppikseltä ostettu iso n. 50cm korkea pullomaljakko joka oli aivan lempiväriäni (8€).

Söpö lintulauta/lintukylpy oli 3 €

Kivi-, ja kristallikokoelmaa tuli myös taas kartutettua muutamalla aarteella ja huivi on tuikitärkeä asuste. Jotkut naiset ovat hulluna kenkiin ja laukkuihin, minuun se villitys ei ole koskaan vielä iskenyt, mutta huiveja kyllä löytyy.

Nyt ovat päivät huomattavasti hiljentyneet, mutta onneksi on ollut viihdykkeenä teetä ja Titchmarch ;)

Aurinkoisempia puutarhapäiviä odotellessa... Pelargonioiden ja tähkälaventelin kukintaa taannoin kasvihuoneella.

Terveiset vielä siilipienokaisilta joita äitini mökillä juoksenteli 2 kpl. Pituutta vesseleillä oli 10-15cm. Näiden pienokaisten näkeminen ilahdutti, sillä 100m päässä kotoani, tiellä makasi yliajettu isohko siili :( heti ajattelin että onkohan se tuo aiemmin tapaamani puutarhakaveri. Aika näyttää tuleeko hän takaisin...

Kuningatar Mimma lähettää myös kesäterveisensä toiselta vakiokyttäyspaikaltaan.

Hiirikäsi toimii hyvin, mutta ulkona pomppivat harakat ovat nyt paljon mielenkiintoisempia.

Ruiskaunokit kaikissa väreissään

Aluksi tämä näytti aivan tavalliselle kuvalle ruiskaunokista enkä huomannut mitään outoa. Sitten tarkastelin kuvaa hieman lähempää :)

Siinähän on joku valkoinen ötökkä jalka pystyssä. Yrittääkö lie maastoutua kukan heteiden sekaan?

Pidän kovasti ruiskaunokeista, ne ovat pieniä mutta suloisia. Kylvin sekoitusta jossa montaa eri väriä. On perinteisen sinisen lisäksi vaaleanpunaista, valkoista, tumman violettia ja kaikkea siltä väliltä.

Ensi kesänä näitä enemmän! Niin kauniita ja helppoja ♥

Linssilude

Siilit ovat hassuja, tosin enpä ole aiemmin heihin tutustunut, kunnes nyt parin vuoden aikana kun ovat iloksemme tänne kylällemme ilmestyneet. Elämäni ensimmäistä kertaa näin siilin "livenä" pari vuotta sitten. Siilin käyttäytyminen ja ihmeellinen "piiloutumislogiikka" (tai sen puute) jaksaa aina yllättää.

Pari vuotta sitten tyyppi juoksi näkyvästi ohitseni, tunki itsensä kyljelleen kahden maassa olevan laudan väliin, ei edes vetänyt itseään kerälle vaan tapitti siinä pienessä umpikujassaan jähmettyneenä (ilmeisesti leikkien kuollutta) sen aikaa kun napsin kuvia. Tänä iltana olin napostelemassa punaherukoita pensaasta kun tuli se outo kalvava tunne tuli että en taida olla yksin. Outoa rapinaa... ja siilihän siinä juoksee vieressä rinkiä huvimajan ympärillä. Minä lähden kameran kanssa perään. Siili pysähtyy, vetäisee itsensä kerälle ja alkaa puksuttaa vähän vihaisena. Sitten kun vien kameran aivan viereen että saisin edes yhden kuvan, puksutus loppuu ja siili alkaa tapittamaan kameraan. Otan pari kuvaa poseeraavasta siilistä ja jätän hänet rauhaan jotta en sitä pientä reppanaa lopullisesti traumatisoisi.

Katselen hieman etäämmältä kun siili juoksee sisälle huvikatoksen alle. Käyn varovasti kurkkaamassa mitä hän siellä tekee, siellä hän sitten on "piilossa", pää nurkkaan ahdettuna, vai oliko hän kenties vain ovela ja meni kyttäämään liikkeitäni salaa tuolta lautojen alta?

Niin tai näin, lähdin pois salaisen varjopuutarhani puolelle tutkailemaan kasvitilannetta. Ei menee kauankaan kun siili juoksee suoraan kohti eikä enää välitä yhtään siitä että otan taas vähän kuvia. Tämä on ehkä uuden ystävyyden alku! ♥ ;-D

"Moro! Olen siili - puutarhakyttääjä."

Vanhojen tuolien uusi elämä

"Villa Siniin" olen hieman etsiskellyt sopivia tuoleja jotta ei aina tarvitsisi samoja tuoleja kantaa joka paikkaan. Nyt aivan oman kylän kirpparilta löytyikin tuunattavaksi 4kpl juuri sopivia, hieman aikansa eläneitä mutta muutoin hyväkuntoisia tuoleja (maksoivat yhteensä 35€).

 

Vanhat kulahtaneet päällyskankaat ja täytteet pois.

Sopivasti vanua ja uudet kankaat päälle.

Mimma, uskollinen apurini varmistaa että vanulevy on möyhennetty tarpeeksi kuohkeaksi ;)

Sininen kangaspala ei aivan riittänyt, joten päälystinkin 2 tuolia sinisellä ja 2 vihreällä kankaalla. Itse tuolien puuosat maalasin hieman turkoosiin vivahtavalla/vaaleansinisellä Helmi kalustemaalilla jolla maalasinkin jo keväällä pari muutakin tuolia.

Kesäiset huvilatuolit. ♥ Kahden illan projektin jälkeen hyvä mieli omin käsin uudistetuista tuoleista. Saattaa käydä niin että nämä tulevatkin lopulta sisälle uusiksi keittiön tuoleiksi... :)

Outo kohtaaminen

Menin työpäivän jälkeen isän ja äidin mökille käymään heidän kanssaan kasvimaata tutkailemaan, isä päristeli ruohoja minkä ehti, sateen uhan leijuessa ilmassa. Äidin kanssa mentiin sisälle ja oleskelin mökin sähköttömässä, melko pimeässä olohuoneessa, sitten ollessani puuhellan vieressä alkoi nurkasta kuulua kammottava ääni, lähes puuskuttava, raskastempoinen ja kova sähinä. Kuuntelin vähän aikaa ja ääni vaan voimistui kun menin nurkkaa kohti. Ajattelin ensin että ääni tulee jostain lattian alta. Lähdin ulkoa hakemaan isän, huusin että täällä on kyllä nyt jotain todella outoa. Isä tuli taskulampun kanssa ja nurkasta löytyi tämä iso kyykäärme!! Vieläkin menee iho kananlihalle kun ajattelen sitä ääntä, ja sitä että käärme oli sisällä huoneessa. Onneksi varoitti olemassaolostaan kun olin mennyt vähän liian lähelle ja tunsi tietysti olonsa uhatuksi siellä nurkassa. Tässä kuva käärmeestä kun isä kantoi sen lapiolla ulos. Aivan noin vartti ennen tätä episodia äiti kehui että onneksi on hänen 7 vuotta sitten saama käärmeenpurema jalassa vihdoin ja viimein lähtenyt parantumaan arnikkivoiteen avulla... Onneksi ei tullut uutta.

Tässä loppukevennyksenä jotain vähän kauniimpaa: ritarinkannuksia ♥