Tässä loppukevennyksenä jotain vähän kauniimpaa: ritarinkannuksia ♥
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Outo kohtaaminen
Menin työpäivän jälkeen isän ja äidin mökille käymään heidän kanssaan kasvimaata tutkailemaan, isä päristeli ruohoja minkä ehti, sateen uhan leijuessa ilmassa. Äidin kanssa mentiin sisälle ja oleskelin mökin sähköttömässä, melko pimeässä olohuoneessa, sitten ollessani puuhellan vieressä alkoi nurkasta kuulua kammottava ääni, lähes puuskuttava, raskastempoinen ja kova sähinä. Kuuntelin vähän aikaa ja ääni vaan voimistui kun menin nurkkaa kohti. Ajattelin ensin että ääni tulee jostain lattian alta. Lähdin ulkoa hakemaan isän, huusin että täällä on kyllä nyt jotain todella outoa. Isä tuli taskulampun kanssa ja nurkasta löytyi tämä iso kyykäärme!! Vieläkin menee iho kananlihalle kun ajattelen sitä ääntä, ja sitä että käärme oli sisällä huoneessa. Onneksi varoitti olemassaolostaan kun olin mennyt vähän liian lähelle ja tunsi tietysti olonsa uhatuksi siellä nurkassa. Tässä kuva käärmeestä kun isä kantoi sen lapiolla ulos. Aivan noin vartti ennen tätä episodia äiti kehui että onneksi on hänen 7 vuotta sitten saama käärmeenpurema jalassa vihdoin ja viimein lähtenyt parantumaan arnikkivoiteen avulla... Onneksi ei tullut uutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
HYYYIIIII!!! Uhhuh, uhhuhhuhhhhh!
VastaaPoistaPuhh.
Painajainen: kyy sisällä!
Uuh. Onneksi se ei purrut ketään!
Juu aika painajainen, vielä kotonakin katselee nurkkia ja kaapinalustoja hieman vainoharhaisena.
PoistaHelkkari sentään! Sori kamalaa inhoan käärmeitä!!Tulee ihan vilu kun kuvittelee tilanteen..huh
VastaaPoistaEn ihan helpolla mene kananlihalle, mutta täytyy tunnustaa että tänään menin.
PoistaNo ei hitto sentään!! Hyvä ettei alkanut hyökkäyskannalle, huh huh!!
VastaaPoistaKamalaa! Kyy keittiössä! Minua ei käärmeet pahemmin ulkona haittaa, mutta painajaisia näkisin minäkin, jos sisälle tulisivat!
VastaaPoistaYäääkk! Ihan hirveä painajainen olisi löytää käärme sisältä. Ja minunlaiselleni käärmekammoiselle nähdä edes ulkona. Onneksi kuitenkin puuskutti, jotta osasit varoa.
VastaaPoistaAika hurja vieras. Onneksi varoitti, käärmeenpurema ei ole pikku juttu, kuten äitisi hyvin tietää. Mitenkähän kyy on päätynyt sisätiloihin, siellä se on tavallistakin vaarallisempi koska ei pääse pakenemaan. Käärmeen onneksi piditte päänne kylmänä ja toimititte sen vapauteen. Tapasin kasvimaalla pari vaskitsaa ja pelästyin niitäkin vaikka ovat ihan vaarattomia liskoja.
VastaaPoistaNo hui sentään, muistuu mieleen kerralinen kohtaaminen sienimetässä. Juu mutta ritarinkannus on komea, justiisa tuossa naapurin vastaavia ihhailin :)
VastaaPoistaVarmasti hurja kohtaaminen ja vielä sisätiloissa. Kyykäärmeitä sanotaankin olevan tänä vuonna ennätysmäärä
VastaaPoistaVoi huhhuh mikä tapaus. Nyt en ikinä pidä ovea auki, tosin pääseehän ne ikkunastakin.
VastaaPoistaHui kauheeta!! Enpä ole ennen kuullut, että olisi käärme tullut sisälle. Hyi..tuli aivan kylmän väreet juttua lukiessa ja tuota kuvaa katsellessa.
VastaaPoistaHuh, huh! Onpa ollut tilanne. Onneksi mitään pahaa ei tapahtunut!
VastaaPoistaKtlmänväreet kulkevat selässäni, lukiessani tuota kirjoitustasi ja kuvaa katsellessani...IIIKKK...:)
VastaaPoistaAPUA siis sisällä...IIK, mun pahin painajainen olisi tuo että nyt käärme täällä sisätiloissa. Ei yhtään kiva juttu. Onneksi selvisitte säikähdyksellä.
VastaaPoistaHyi helvata!!! Meillä on kans yleensä aina kesäisin käärmeitä pihassa mut tänä vuonna en oo nähnyt yhtään. Onneks! Inhottavia otuksia. Vaikkakin hyödyllisiä ku syövät hiiriä sun muita jyrsijöitä.
VastaaPoistaKiitos sympatiasta ystävät ja pahoittelen tästä aiheutuneita kylmiä väreitä sun muista puistatuksia. Ikkunasta tai ovesta ei kärme todennäköisesti tullut sisälle, vaan jossain on vielä joku pieni kolo tukkimatta josta talvella joskus pari myyrääkin on päässyt sisälle. Todennäköisesti on käärme myös seurannut hiiren tai myyrän tuoksua sisälle asti.
VastaaPoistaHyi hirveetä sentään. Inhottavaa inhottavampi elukka.
VastaaPoistaEi mitään hyi vaan WAU, tosi komea eläin! Toivottavasti jätitte eloon, kyy kun muistini mukaan on rauhoitettu ja mitäpä noita muutenkaan syyttä suotta tappamaan.
VastaaPoista