Hyötytarhan vuosi 2019
Sitä vuosi 2019 on todellakin ollut - puutarhan vuosi. Keväällä suuressa ilmasto- ja ympäristöahdistuksessani (ja katseltuani kaikki talvi-illat YouTubesta erinäisiä kotivaraan, omavaraisuuteen ja hyötyviljelyyn liittyviä videoita) päätin keskittyä täysillä hyvötyviljelyyn ajatuksella "viljele kuin henkesi riippuisi siitä". Okei, ehkä hieman dramaattisesti ilmaistu mutta kuvaa syvimpiä tuntemuksiani - eikä sitä kasvatusvimmaa joka sisimmässä kyti voinut estää. Se oli purkautumisvaiheessa jo ennen toukokuuta. Onneksi lavatarhaan ei tarvinut kuin heittää siemenet, perunat sekä istukassipulit ja odotella kasvua. Satoa tulikin ihan kiitettävästi. Avomaalla kasvimaan luonti alkoi ja se vienee vielä useamman vuoden aikaa että muheva kasvualusta syntyy. Toki ei sieltäkään tyhjin käsin lähdetty. Kesän kohokohtia joka päivä oli ruokatarpeiden poimiminen lavoista. Kori käteen ja yltäkylläinen vihreä "tuoretiski" odotti muutaman askeleen päässä.
Salaatteja tuli mussutettua kesän aikana varmaankin kilotolkulla, samoin sipulinvarsia, retiisejä, tomaatteja ja kasvihuonekurkkuja. Keväällä kun söi ensimmäiset kunnon satsit vihreää, tuntui kuinka koko keho olisi saanut virtapiikin ja sillä hetkellä kyllä oivalsi kuinka tärkeää tuoreen raakaravinnon saanti on pitkän talven jälkeen. Toki talvellakin tulee syötyä kaupan salaattia ja tomaatteja mutta ei niissä vaan ole samaa "ytyä". Tuoretta tilliä ja persiljaa tuli myös laitettua ruokaan kuin ruokaan. Ikävä on jo uusia perunoita, ‘Lollo Rossaa‘ ja kähäräsinappia...
Laskin että ahkeralle salaatinsyöjälle tässä tulee kyllä valtava säästö ja myös toki pienennys muovijätteen määrässä. Oletetaan että jos joka päivä ostaisi pussillisen salaattia joka maksaa noin euron, muutaman neliömetrin alalta keräsin salaattia aina toukokuun puolesta välistä pitkälle syyskuuhun kulhollisen joka ikinen päivä, se tekisi noin 130 pss salaattia. Salaatissa oli tietty myös seassa yrttejä, sipulinvartta, pinaattia ym. joten säästö varmasti vielä suurempi. Kylvin salaatit tiheään ja keräsin aina suurimmat reunalehdet sieltä täältä, jolloin kasvi jatkoi loputonta kasvuaan. Isoista lavoista sidesalaattikerät keräsin tosin kokonaisina sitten loppukesällä.
Muistoissa ovat ihanat kesälounaat, uudet perunat ja melko vihreät salaatti-illalliset... ;-) Ensi kesänä kasvatan perunoista vain Solistia, Annabelleä ja syksyksi Mozartia, joka on suuri suloisen kaunis myöhäinen punakuorinen peruna. Se kasvoi itsekseen vailla mitään hoitoa tai kastelua avomaalla. Vierellä kasvoi Solistia ja Siikliä joista molemmista tuli aivan surkea sato avomaalla. Lavoissa niistä tuli paljon satoa ja suuria puhtaita perunoita. Tulin siis tulokseen että vain Mozart päätyy ensi kesänä kasvimaahan ja kaikki varhaisperunat lavoihin.
Ämpärillinen kauniita Mozarteja myöhäissyksyllä. Ovat kuulema hyviä uuniperunana mutta itse en tullut sitä valmistustapaa vielä kokeilleeksi.
Monilta löytyy kännykästä kuvia sukulaislapsista, itsestä tai lemmikeistä mutta minulla suurin osa taitaa olla (tietty Mimman kuvien ohella) vihanneskulhollisia muodossa jos toisessa. :-D
Tämäkin ‘Little Gem‘ -yksilö on näköjään pitänyt ihan erikseen suurella viherpiipertäjän ylpeydellä ikuistaa. Ilmeisesti se oli erityisen hieno?
Kesän paras mansikka oli ilmeisesti tämä (ihme, kerrankin ei ole multaa kynsien alla).
Keväällä istutin lisää marjapensaita kaikkialle minne pystyin ja sain ensimmäiset maistiaiset ‘Pohjan Jätti‘ -pensaasta. Tavoitteenani on ollut ujuttaa satokasveja koristekasvien joukkoon "edible landscaping" -hengessä ja vuoden 2019 aikana kaikkiaan istutinkin 4 viherherukkaa, 5 mustaherukkaa, 6 karviaista, 2 vadelmaa, kokeeksi yhden mesivadelman ja yhden mansikkavadelman, 2 luumupuuta, 5 kirsikkapuuta ja ‘Pekka‘ omenapuun sekä 2 marjapihlajaa. Säästin koko viime talven keväisiä taimihankintoja varten ja paras varmaan aloittaa sama homma nyt. Talvet kaurapuurolla niin kesä menee sadonkorjuussa. ;-)
Pinaattiakin löytyy vielä pakkasesta...
Yrttejä keräsin korikaupalla kuivumaan joten niitä on talven tarpeiksi ja varmaan ylikin. Lähinnä tilliä, persiljaa ja oreganoa kun muille olen hieman allerginen (tai en muuten vain tykkää mausta esim. korianteri - hyi).
Rapeat herneet ja pitkät pavut maistuivat. Papuja pakastin jonkin verran kun taittoherneitä tuli tuoreeltaan syötyä aika paljon ja ne kukkivat syksyllä vielä uudelleen.
Tomaatti ja kasvihuonekurkkuvillitys iski nyt toden teolla kun kerrankin meni esikasvatus niinsanotusti putkeen. Tällä vyöhykkeellä ja näissä olosuhteissa missä kasvatan, en aloita tomaattien esikasvatusta ennen huhtikuun puolta väliä vaikka kasvivalot onkin. Taimet ehtivät venähtää aivan liian pitkisi ja jos tulee viileä kevät, se on täysi katastrofi ja energian hukkaa. Sen totesin toissakeväänä kun kylvin tomaatit maaliskuussa ja honteloita metrin pituisia taimia pääsin istuttamaan kasvihuoneeseen vasta kesäkuun puolessa välissä. Aion pitäytyä myös kompakteissa amppeli- ja parveketomaattilajikkeissa jotka tuottavat paljon makeaa satoa pienessä tilassa.
Tosin näitä ‘Sweet Aperitif‘ -kirsikkatomaatteja kasvatan kyllä ensi kesänäkin. Niin ihanan ylimakeita ne olivat. Suurimman osan taimista kasvatin siemenestä paria amppelia ja yhtä herkullista ‘Dasher‘ -taatelitomaattia lukuunottamatta. Surkean pieni 5m² lasihuoneeni oli ääriään myötäen täynnä. Isossa muovihuoneessa ei tunnu mikään oikein kasvavan. Se on liian puolivarjossa ja ehkä kennomuovin UV-suodatin tai jokin muu syy tekee siitä huonon koska siellä ei mikään tunnu kasvavan ja taimetkin jäävät honteloiksi. :-(
Keväällä istutettu ‘Pekka‘ teki maistiaisen - ei huono. ;-) Tiedän, nuoresta puusta olisi pitänyt ottaa raakileet pois että jaksaa juurtua kunnolla mutta en vaan raaskinut. Halusin tätä omenaa liian paljon, siitä tuli upean punainen ja herkullinen. Olisi tullut vieläkin tummempi mutta piti poimia pakkasen alta.
Tästä tuli sen verran pitkä hyötytarhaa koskeva jaaritus että teen ehkä vielä toisen vuosikoosteen koristekasvien osalta koska silläkin puolella tuli joitakin kivoja yllätyksiä ja kukintoja. Päätän postauksen loppusyksyn tunnelmiin. Kasvihuoneen vierusta on ollut sotkuinen ongemapaikka jossa ei menestynyt muuta kuin lemmikki ja rikkaruohot, joten syksyllä isän kanssa rakensimme uuden lavan ensi vuodeksi sipuleita varten. Syksyn poistomyynnistä löysin myös yhden Palram-minikasvihuoneen lisää kokoelmiini. Nämä ovat ihan parhaita jos haluaa aikaista satoa. Tässä on hyvä aurinkoinen paikka.
Ison lavan kasvualustaksi sai kätevästi kipattua kaikki haravoidut syksyn lehdet pihalta ja sekaan tuoretta hevosenlantaa. Keväällä pinnalle vielä kerros mustaa multaa ja istukassipuleita. Pyrin että saisin sipulisadon määrän kasvatettua niin että riittäisivät hyvin vielä pitkälle talveen asti. Eli tuplaus viime kesän satoon.
Hyötytarha - edes pieni sellainen - on ihana kiitollisuutta tuottava asia, joka saa ihmisen arvostamaan puhdasta ruoantuotantoa entisestään. Puhumattakaan työpanoksesta ja energiasta, jota ruoan kasvatukseen menee. Makuelämykset ja onnistumisen ilo olivat pinnalla viime kesänä. Tiedän toki että aina ei mene satovuodet putkeen mutta se on osa luonnon kanssa elämistä. Vuosi 2019 oli onneksi innostavan palkitseva. Oman puutarhan satokasvien lajikevalinnoissakin tapahtuu taas hienosäätöä, joka on tärkeä osa koko puutarhaharrastuksen hienoutta ja seikkailua makuelämysten maailmassa. Uutta satokautta odotellessa...
Nautinnollista uutta vuotta 2020!
Iiks miten ihana ja innostava juttu! Ja koska toivon, että kirjoitat lisää ihania juttuja, niin iloitsen, että koristekasvit tulee vielä erikseen :-)
VastaaPoistaKyllä on todella erityisen kaunis tuo yksittäinen salaatti, kuin ruusu. Omat salaatit on ehdottomasti kasvatettava, koska tuoreena ne ovat parhaita. Itse kun en pääse kauppaankaan kuin kerran viikossa tai kahdessa pikku saareltani, niin muutenhan en saisi tuoretta salaattia, mutta vaikka saisinkin, on itse kasvatettu ja juuri kerätty maailman parasta. Roomansalaattia meinaan ensi vuonna kasvattaa enemmänkin, se osoittautui mainiosti kuivuutta kestäväksi ja lehdet ovat hyvin pystyssä, niinpä ne pysyvät puhtaina, vaikka tulisi kaatosadekin.
Mozart on oikea perunakaunotar, tuota voisin itsekin kokeilla! Jauhoinen on niin hyvä moneen ruokaan.
Kiitos Saila, kiva kuulla! :) Kyllä salaatinkerät ovat ilo silmille ja nyt viime vuonna ensimmäistä kertaa esikasvatin keräsalaatintaimet isossa 80 lokeron kennostossa suorakylvön sijaan ja se kyllä kannatti, taidan tehdä saman ensi keväänä. No sinulla todellakin on hieman pitkä kauppareissu joten kotiviljely kannattaa. Tuo minikasvihuone voisi olla sinullakin kätevä niin peurat eivät pääse salaattien kimppuun ja muutenkin kosteus pysyy hyvin sisällä eikä salaateista tule kitkeriä.
PoistaTäytyypä myös kokeilla tuota roomansalaattia, kiitos vinkistä! Kuivuutta kestävät lajit/lajikkeet voivat olla tulevaisuudessa kysyttyä kamaa jos kevät jatkuvat yhtä kuumina.
Mozart oli positiivinen yllätys vaikka olivat tosiaan ihan olemattomalla hoidolla ja vielä kuiva kesä. Silti tuli muhkeita pottuja. :-D
Upeaa, puhdasta ja runsasta satoa! Huikean näköistä! Meillä oli vähän kehno vuosi hyötytarhailuun, sillä tuhoöttiäisiä oli joka lähtöön ja kesän säät eivät suosineet sitten ollenkaan varjoisaa kasvimaatani. Tympäännyin niin paljon kasvimaan varjoisuuden tuomiin haasteisiin, että siirrän keväällä osan kasvimaasta uuteen paikkaan, joka on sekä valoisa että tuulilta suojaisa. Jospa sieltä saisi satoa muustakin kuin herneistä ja salaatista. Jään innolla odottamaan koristekasvikoostettasi :) Menestyksekästä alkavaa uutta puutarhavuotta!
VastaaPoistaKyllä minullakin nauriit syötiin ennen kuin edes ehtivät kunnon lehtiä tehdä ja ajattelin ensi vuonna kokeilla kannellisessa lavassa. Toissakesänä jänikset puolrstaan söivät sokeriherneet maasta. Korkeassa lavassa säilyy parhaiten mutta etanoita oli nyt jonkin verran toisessa lavassa ja nakertelivat papujen lehtiä. Kevät alkoi täällä muutaman kuusen raivauksella että sai kasvimaalle paremmin valoa. :) Pienet porkkanat ja raitajuuret sieltä sentään tuli. :D Kasvuvoimaista ja onnellista uutta vuotta sinne Hiidenkiveen!
PoistaKasvattaminen ihan jokaisessa määrässä on aina hyödyllistä ja tarpeen! Ihanaa on omalta maalta hakea salaattiaineet, ruokaa varten lähes kaikki, perunat, kaalit, sipulit... Mozart on täälläkin suosikki, tosin tänä vuonna meillä satoa tuli kaikista lajeista kiitettävästi. Omat tomaattini kylvän joka vuosi 8.4. ja satoa saan aina paljon, asun täällä melkein naapurikunnassa.
VastaaPoistaMaan hoito on niin tärkeä asia, sillä pääsee pitkälle niin lavoissa kuin avomaalla ja voisin sanoa - säästä riippumatta. Meillä sato oli tänä vuonna huikea ihan joka saralla, esim. meillä porkkanaa tuli kolmesta laatikossa melkein viisi leipälaatikkoa. Ainoa josta jaksan haaveilla on Arno Kasvin herne, joka kasvaa ainakin kolme metriä korkeaksi, sen siementä kun joskus saisi!! Omalta maalta saa parhaimmat herkut lähes koko vuodeksi, kannattaa vain maksimoida säilöntä ja umpiointi on paras mahdollinen - luulen. Ensi vuoden suunnitelmat ovat kovassa vauhdissa, rinnakkain hyötykasveja ja kukkia, siunattua rinnakkaiseloa, johon olen tykästynyt ja jonka voimaan uskon. Odottelen kaiman kanssa koristekasvien postaustasi ja vallankin sipulikukkien kuvakavalkadia!
Oikein ihanaa alkavaa uutta vuotta ja vuosikymmentä!
Niin on ja sinä se oletkin todellinen superviherpeukalo/-viljelijä kun olen ihastellut satosi määrää. Ei voi kun hattua nostaa! Minä olen vielä kokemattomampi näissä hommissa ja maanparannus alussa mutta on tullut kyllä imettyä tietoa kirjoista niin paljon kuin mahdollista ja nyt vaan käytännön harjoittelua. Jos saan kysyä, missä päin oikein asut?
PoistaMinä katselin yhtä videota YouTubesta kun yksi mies näytti kuinka saa kasvatettua ruukun aivan täyteen porkkanaa ja hän sekoitti multaan käytettyjä kahvinporoja ja ajattelin keväällä kokeilla kuinka onnistuu. :D Pisti hän joukkoon toki myös lannoitteeksi "fish & bone meal" -lannoitetta eli ilmeisesti veri- ja luujauhoa.
Tykkään kovasti säilönnästä, voisin purkittaa jotain vaikka joka päivä - etenkin syksyllä. :) Nyt tulikin hillottua aika ahkerasti pikaumpioimalla, tein myös tomaatista ja paprikoista paholaisenhilloa ja omasta kurkkupikkelssistä tulee ihan parasta. Oletko ihan kattilassa umpioinut vai onko sinulla painekattila? Marttojen sivuilta olen joitakin umpiointiohjeita lueskellut. Ehkä siitäkin aiheesta voisi kirja löytyä niin tietäisi tarkemmin eri säilykkeiden umpiointiajat.
Kiitos Saila ihanasta viestistä ja loistavaa uutta vuosikymmentä! ♥
Katselin jälleen haaveillen kasvimaakuviasi, olen niin hyötyihminen kuin vain voi olla! Kaunis kasvimaa on terapiaa sielulle ihan täysin 💖💖💖. Umpioin uunissa, se on ollut niin siistiä, vaivatonta ja helppoa. Asun Ylöjärvellä Takamaan kaupunginosassa 😊 eli vähän samalla suunnalla kuin sinäkin!
PoistaHyötyihminen on paras ihminen! :D ♥ Todellakin on! OK, no uuniin mahtuukin hyvin purkkeja. Tänään luin äitini vanhasta keittokirjasta umpiointiohjeita ja sieltä löytyi kattilassa umpiointiin lämpötiloja ja keittoaikoja mutta helpompihan se on uunissa pitää lämpötila tasaisena ja mahtuukin enemmän purkkeja.
PoistaNo sehän onkin vaan reilun 100km päässä! :D Mikä on kyllä lyhyt matka kun täällä Pirkanmaan "korvessa" ollessa tuntuu että kaikki muut tutut puutarhahabloggaajat ovat ihan Etelä-Suomessa.
Tämä oli huippua! Itsekasvatettu on niin koukuttavaa. Minäkin tänä vuonna, ensimmäisenä kasvihuonekesänä, innostuin tosi paljon tomaateista, kurkuista, paprikoista jne. Uudet lavat tuottivat myös hyvän sadon avomaalla, nam :).
VastaaPoistaKasvihuonekurkut ovat ihan parhaita! Enpä olisi uskonut että kurkku voi maistua niin makealle. Lajike taisi olla 'Baby' jos oikein muistan. Paprikoita voisi myös ensi kesänä kokeilla. :) Lavoista on tosi paljon iloa!
PoistaTunnistan tuon ilmastoahdostuksen ja arvostan todella ihmisiä, jotka ryhtyvät ajatuksista tekoihin. Ihan mieletöntä satoa olet saanut puutarhastasi. Itse taistelen edelleen avomaan maanparannuksen kanssa, mutta peruna siellä kyllä kasvaa hyvin ja se onkin se tärkein juures meillä. Kasvihuone ja sieltä saatavat kurkut ja tomaatit on myös asia, jota ilman ei enää osasi elää
VastaaPoistaSuuret asiat lähtevät aina pienistäkin teoista ja nyt jos koskaan kaivataan ruohonjuuritason "vihreää vallankumousta" että kotiviljely lähtisi uuteen nousuun. Ja onhan se ihan älyttömän antoisa ja mukava harrastus. :) Eipä niitä omia uusia perunoita, kurkkuja ja tomaatteja mikään voita. Taistelua se on täälläkin maanparannuksen kanssa mutta kärsivällisesti eteenpäin... :)
Poista