Mademoiselle-Mimma otti tänä iltana oikein kunnon torkut sylissäni sohvalla. Pää oli kämmenellä ja toisella kädellä silitin. Taustalla soi Siouxsie & The Bansheesin "Face to Face" ja tunsin oloni lähes kissanaiseksi ;) Mimma pitää myös kyseisestä kappaleesta, etenkin "purrr"-kohdasta. Kummasti alkaa itseäkin väsyttää kun katselee rentoa ja nukkuvaa kissaa. Eilen illalla kun sanoin Mimmalle että nyt kyllä jalat puutuu, hän pomppasi pystyyn ja alkoi vimmatusti leipoa reisiä, aivan kuin palauttaakseen verenkierron takaisin jalkoihin! Toiseksi paras nukkumapaikka on nyt ollut isoäitini vanha Emma-tuoli joka kantautui taannoin yläkerrasta olohuoneeseen kun tarvittiin lisää istumapaikkoja. Nyt tuoli tuskin lähtee enää takaisin yläkertaan - ainakaan jos Mimmalla on siihen sanomista.
"Mun tuoli."
Torkkupeitto isoäidinneliöistä valmistuu pikkuhiljaa. Siitä saa tulla niin suuri kuin vain motivaatiota ja virkkuuintoa riittää ;)
Sain systeriltä hänen entiset puiset valokuvakehykset ja (yllätys, yllätys) maalasin ne. Tulostin niihin perhosten kuvia jatkeeksi tuolle torilta ostetulle perhoskokoelmalle. Pöytä on myös maalausvimman tuotos. Vuosia sitten ostin sen Elloksen poistomyynnistä parilla kympillä. Alkuperäinen väri oli sanoinkuvaamaton kellertävän-harmahtavan-vihertävä-beige, niin karmea väri että sellaista ei uskoisi edes olevan olemassa. Ruskeana se oli ihan OK, mutta nyt se kyllä kieltämättä tulee parhaiten oikeuksiinsa. :) Maalaaminen kannattaa aina!
